Toivepostaus: Pintaa syvemmälle

Toteuttamassani kyselyssä eniten ääniä sai Syvälliset tekstit. Juuri ennen kyselyä olin jo yhden toteuttanut, mutta voin rustata toisen heti perään. Tää saattaa joissain määrin muistuttaa tuota edellistä, mutta älkää antako sen häiritä. Tän kertasena aiheena on Viime aikojen tuntemani ahdistus.

Viimeinen puolitoista-viikkoinen on ollut mulle todella vaikea ja raskas. Tätä voisi melkeen verrata viime vuoden vaihteen tuntemuksiin. Samoilla aalloilla siis mennään kuin silloinkin. Oon viime aikoina tuntenut enimmäkseen riittämättömyyttä, epävarmuutta itsestäni ja valinnoistani. Päivät menee helposti miettiessä menneitä, tulevaa ja jossitellessa. Lopuksi kaikki päätyyn hallitsemattomaan itkuun ja epätoivoon. 

Tää kaikki on hyvä esimerkki siitä, että ulkopuoliset ei todellakaan ole tietoisia ihmisen todellisista tunteista tai juuri sillä hetkellä päällä olevasta mielialasta. Ihmisen mieli on niin vaikea. Omia tuntemuksiaan, reagointia tai käytöstä ei aina itsekään osaa määritellä tai analysoida. Hyvä siinä on sitten alkaa selittelemään ulkopuolisille miksi viskoin puhelinta pitkin seiniä tai miten hillitön nauru muuttui yhtäkkiä hysteeriseksi itkuksi.

Mä rakastan köllötellä tärkeän ihmisen kainalossa, olla silitettävän ja hipsutettavana. Mä rakastan sitä tunnetta kun tiedän, ettei se ihminen koskaan katoa mun elämästä. Miten mä voin koskaan olla varma, pysyykö se todella mun rinnalla kuolinvuoteelle saakka? Muunmuassa näitä ajatuksia mun pienessä pääkopassa on liikkunut todella ahkerasti viime aikoina. Joskus tuntuu, että väsytän ja uuvutan itseni näillä ajatuksilla aivan loppuun. Asioiden haaveilua ja haikailua on kuitenkin todella vaikea rajoittaa varsinkin kun useat päivät liukuvat ohi yksin huoneen nurkassa istuessa.. Pienikin hetki yksin aiheuttaa mulle hylkäämisen tunteen ja sen ettei mua hyväksytä sellaisena kun mä oikeasti olen.
Kulta toi mulle eilen ruusuja. Valkoisia ruusuja. Se oli ensimmäinen kerta kun sain kukkia muuten vain. Aikasemmin olen saanut suuren kimpun punaisia ruusuja 19-vuotislahjaksi ja toisen kerran lepyttelykukkia J:ltä, jotka meinas seuraavana päivänä lentää roskiin. Mulle tuli todella hyvä ja pidetty olo. Kylkeen tuli vielä Royal-suklaalevy, mun lempparia! Aloin heti kyselemään 'eii, miksä ostat mulle tällasia' ja vastaukseksi sain olankohautuksen ja rakastavan hymyn.
Mua ei tehdä onnelliseksi materialismilla tai lahjojen ostetulla. Oon kuitenkin pistänyt aika hyvin merkille, että miehet ainakin mun kohalla näyttävät näillä eleillä parhaiten välittävänsä ja rakastavansa. Ja onhan nuo ruusut tietenkin kiva piristys tähän mun synkkään harmaaseen huoneeseen ;)

Se mikä on varmaan niin mä en tule koskaan olemaan täysin varma itsestäni tai hyväksymään itseäni täysin tällaisena kuin olen. Näin ollen mun on myös vaikea odottaa muiden hyväksyntää. Mulla ei ole koskaan ollut hyvä itseluottamus, -varmuus tai -tunto. Viime aikoina mulle on myös tullut vaikeuksia pyytää anteeksi. Kaikin keinoin yritän pyytää sitä jollain muulla tavalla kuin sanomalla sen. Monet ihmiset kuitenkin odottavat selkeää anteeksipyyntöä ja näin mun anteeksi pyytäminen vaikeutuu. Kuitenkin ne, jotka mut oikeasti tuntee tietää mun toimintatavat tällaisissa asioissa.
Jos asiat rullaa nyt hyvin voi olla, että pääsen tammikuussa täältä paskalaarista pois ja aloitan kokonaan uuden vaiheen elämässäni. Vähän olen jo uskaltanut suunnitella vaikka edellisessä postauksessa mainitsin etten halua suunnitella mitään. Hain erääseen kouluun johon hain jo silloin kun lähdin maalausalalle. Nyt kun mietin olisin voinut valita tämän kyseisen alan jo silloin, mutta tehty mikä tehty. Mennettä on turhaa jäädä itkemään ja voivottelemaan. Haluan tehdä asioita mistä pidän vaikkakin kaikki kivatkin asiat ei aina ole niin kivoja.
Loppuvuodeksi on tiedossa muutama kiva tapahtuma joita odotan oikein innolla! Ja vielä enemmän odotan tammikuuta ja ensi vuotta! Näihin sanoihin ja tunnelmiin päätän tämän kirjotelman. Loppuun vielä hyvän tuulen biisi!

Ensi kerralla voisin kirjoittaa syvällisen tekstin positiivisemmista asioista, vai mitä? :)