VALOKUVAUKSEN OPETTAMISTA

Mä en oo ite koskaan ollut mikään super-valokuvaaja. En tiedä polttoväleistä, aukoista sun muista tuon taivaallista. Osaan jotenkin säätää asetukset sään mukaisesti ja kuvattavaa kohdetta mukaillen. Voin kyllä itsekin myöntää, että mun järjestelmäkamera on vähän liian hyvä mun taidoille. Olen itse sen verran kärsimätön, etten jaksa perehtyä ja opetella jokaista kameran nappulaa ja tuosta mötikästä niitä löytyy joka lähtöön!

Nikon D5100 on toinen järjestelmäkamerani. Sitä ennen minulla oli D40, mutta halusin vähän vaihtelua ja ostin uudemman version. Minulla on kaksi putkea: Zoom-objektiivi ja toinen on puolizoom-objektiivi. Haaveilisin vielä uudesta salamasta, sillä kameran oma salama on liian pieni objektiiviin nähden. Myös jonkin näköinen tukijalka olisi kiva, koska joskus kuvatessani huomaan käsieni tärisevän.

Kamera on ollut minulla kohta kolme vuotta ja palvellut minua todella hyvin. Kameran asetuksia ei tarvitse paljoa säätää, jotta saisi hyviä kuvia. Pelkillä automaatti-asetuksilla pärjää jo pitkälle, sillä kamera tekee kaiken työn. Kameralla kuvaaminen on kuitenkin vähän jäänyt, koska se on iso ja painaa. Puhelimella otetut kuvat eivät ole aivan samanlaatuisia kun järkkärillä, mutta kantaminen on huomattavasti helpompaa.

Jesselle valokuvaaminen on aluksi iso kynnys. Reilun vuoden aikana tyyppi on jo oppinut aika paljon ja kamera kädessä heiluminen on alkanut luonnistua. Mä kun olen todella vaativa ja lyhytpinnainen asukuvien kanssa, niin Jessellä ei ole ollut muuta vaihtoehtoa kuin onnistua. Mulle riittää, että osaa zoomata oikeista kohdista ja oikealta etäisyydeltä. Myös kuvakulma tekee paljon. Nykyään Jesse osaa zoomata vaikka jokaisella valokuvauskerralla mä olen neuvonut ja näin kuvista on tullut hyviä. Kyllä mä tosta vielä kelpovalokuvaajan leivon ;)

Jessen näkemys asiasta: " Näin aluksi haluaisin sanoa, että ensimmäisillä kuvauskerroilla yksi asia meni yli hilseen: Kun Sanna sanoi, että ' Älä jätä tilaa ympärille '. En vain ymmärrä miten tämä on mahdollista, koska väkisinhän sinne ympärille tilaa jää. Mutta muutaman kerran jälkeen tämäkin asia alkoi luonnistua. Enkä vieläkään ymmärrä mitä merkitystä sillä on, että ottaako kuvan vinossa, poikittain, väärinpäin tai ylösalaisin. Samalta ne kuvat näyttävät silti. Sannan neuvoista on ollut paljon apua ja olen oppinut omasta mielestäni suhteellisen hyvin valokuvaamaan. Edelleen on silti asioita, jotka ylittävät ymmärrykseni. "

Postauksessa Jessen ottamia kuvia. Jokainen vähän eri tavalla otettu ja osa otettu silloin kun valokuvaaminen oli Jesselle ihan uusi juttu. Onhan tolla tyypillä jonkin näköinen haju millaisia kuvia haluan ja eikä näistä mikään oo hullumpi. Lukuunottamatta tietenkin mun jäätyneitä ilmeitä!