Vuodesta 2010 mä olen tätä suunnitellut, ajatellut, toivonut, odottanut. Sitä, että mä saan itselleni jotain pysyvää, todella tärkeää. Jota ei koskaan oteta multa pois. Jota mä päivittäin saan ihastella ihan rauhassa, kenenkään näkemättä. Että mä pystyn rakastamaan, pitämään huolta ja iloita. Siinä piti ensin olla vain yksi, se tärkein. Lopulta siihen tuli toinenkin ja ne on molemmat mulle tärkeitä. Kumpikaan ei ole toista tärkeämpi. Ne on ainutlaatuisia. Sellaisia, joiden paikkaa ja merkitystä ei kukaan koskaan voi korvata.
Lähiaikoina siihen tulee kolmas. Joskus tulevaisuudessa vielä enemmän, jos vain rahkeet, aika ja raha riittää. Se saa jatkua koko mun elämän ajan. Ja mä saan päättää sen jatkuvuudesta. Mä saan päättää miten se jatkuu, mihin se jatkuu ja miksi se jatkuu. Sen jatkuvuus on hyvinkin rajaton. Ja mihin ikinä mä meenkin, se kulkee mun mukana aina, ikuisesti.
♥
Kuvassa tämä taideteos on juuri rasvattu ja tarkkasilmäisimmät näkee, että se on hyvin arpeutunut ja hilseilee. Parempaa kuvaa, kun paranemisprosessi on vähän edistynyt.
Huisaa! Mie pelkään niin paljon neuloja ja inhoon kipua, etten ikinä uskaltautuisi tatuoijan tuoliin! :D Mutta toi on totta, että se pysyy siussa ikuisesti eikä kukaan voi ottaa sitä pois, kaiken lisäksi tatuointisi on hieno! :)
ReplyDeleteKiitos! Mä oon ollut pistettävänä
Deletelävistyksien merkeissä niin monet kerrat, ettei mulle oo pelkoja tullu. Tää tosin oli ihan uutta.. ekat kaksi tuntia meni ihan ok, mutta viimenen puolitoista tuntinen teki niin kipeetä, et meinasin sanoa, etten kestä enää! Mutta se tosiaan oli sen arvoista :)
Mukavan näköinen blogi:)
ReplyDeleteKiitti! :)
DeleteVautsi, upea kuva :) Mulla on kaksi tatuointia ja toinen pitäisikin käydä korjauttamassa, kun ääriviivat ovat hieman kuluneet. :)
ReplyDeleteKiitoksia! :) tää on tosiaan mun ensimmäinen. Ihan uutta mulle tällanen :D
Delete