KIPEENÄ

Koskaan, ikinä, ei milloinkaan pitäisi sanoa ei koskaan, ei pitkään aikaan, pitkästä aikaa, millonkohan viimeks. Never say Never. Nimittäin meitsi tossa puolitoista viikkoa sitten kertoi videopostauksessa, kuinka olen pysynyt terveenä vuoden ajan. Ilman yhen yhtäkään flunssaa, nuhaa, vilustumista, kuumetta, vatsatautia. Ja niimpä, tadaa!!! Herään torstaina jäätävän kurkkukipuun, joka muuten yleensä kertoo siitä, että Hei sinä, flunssa iskee sinuun ihan kohta. Perjantaina 22.5 minä, Sanssu, 22 vee makaan sohvan pohjalla tekemättä mitään, lukuunottamatta niistämistä talouspaperiin.

Oliko tossa tarpeeksi kursivoitua ja lihavoitua tekstiä? Tässä mä tätä kaunista hymniä kirjoittelen sunnuntai-iltana, jo flunssan helpottaessa. Jostain se pirulainen muhun iski taas näin vuoden jälkeen ja olen itkenyt, kiukutellut, valittanu, ollut ärsyyntynyt, vittuuntunut ja väsynyt tähän oloon. Meidän piti eilen lauantaina osallistua eräisiin tupareihin, mutta tottakai mä olen flunssassa kerrankin. Nämä kauniit juhlat jäivät välistä ja me vieteltiin iltaa sitten Trivial Pursuitin ja Yatzin kera. En muista milloin oon ollut näin ärsyyntynyt tähän oloon. Olin jo unohtanut tän. Särkylääke ei auta, nenä vuotaa, on tukossa, en saa henkeä, yskittää, oksettaa, on paha olo ja itkettää. Kun sitä oloa ei pääse karkuun.

Lauantaina Jesse onneksi teki mulle aamupalaa, keitti kahvit, kävi kaupassa ja lenkitti Remyn kaikkina vuorokauden aikoina. Kaupasta hän kantoi mulle iki-ihanaa mustaherukkamehua, jota join lantrattuna kiehuvaan veteen. Ja ai että se alkoi jo helpottaa ♥ Pikkuhiljaa alan taas maistamaan ja haistamaan.

Kaikista eniten tässä episodissa mua ottaa päähän se, että mulla on ensi viikolla kevään viimeinen näyttö, jossa mä haluan tehdä kaikkeni ja ansaita sen kiitettävän. Koska se on mun alaa ja sitä mä parhaiten osaan. Mutta puolikuntoisena se on erittäin haastavaa. Toivonkin kaikella sydämellä ja rakkaudella, että mä olen maanantaina jo kunnossa. Tänään sunnuntaina mulla on ollut sata kertaa parempi olo kuin eilen. Vaikka välillä nenä kutisee ja vähän heikottaakin! Mutta olen jopa syönyt kunnolla, käynyt suihkussa ja Remyn kanssa kaksi kertaa pienellä lenkillä. Olen jopa jaksanut höpsötellä Jessen kanssa ♥ Tätä kirjoittaessa mulla tulee kuva, että olisin jotenkin vakavamminkin ja pitkäkestoisemmin sairas. Mutta tää on kamalaa. Vuosi sitten pääsin eroon siitä flunssakierteestä ja nyt pelottaa, että se iskee uudelleen.

Kuva: we♥it

Tämä viikonloppu meni siis sohvan pohjalla maatessa, valittaessa, itkiessä, litkiessä mustaherukkamehua ja niistäessä nenää. Toivottavasti olen edes saanut C-vitamiinin yliannostuksen mustaherukkamehusta ja omenoista. Jospa tää parempi olo johtuisi siitä..

Jonkin sortin angstausta tällä kertaa, mutta toivottavasti kestätte sen. Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille ja tsemppiä kevään viimeiselle viikolle ♥