SEKALAISTA HÖTTÖÄ

Me oltiin tänään viettämässä äitienpäivää meidän äidin luona Lohjalla. Äidin ja mun siskon lisäksi sinne tulivat meidän isovanhemmat, eno vaimoineen, täti miehineen ja yksi serkku tyttöystävänsä kanssa. Remy oli myös juhlissa mukana ja sai viihdyttää vieraita ja olla vauvan roolissa koko päivän. Tarjolla oli kahta erilaista kakkua, karjalanpiirakoita, leipää, levitteitä, munavoita jne. 

Mä aloin tässä päivän päätteeksi miettimään suvun ja perheen merkitystä. Koska usein ei nähdä, niin ne satunnaiset näkemiset on kultaakin arvokkaampia. Meillä on aina ollut läheinen suku äidin puolelta ja ollaan mahdollisimman paljon yritetty viettää aikaa tällaisina merkkipäivinä ja myös synttäreinä. Nyt, kun mä muutin Lohjan seudulta pois, me nähdään vielä harvemmin ja voin kyllä myöntää, että enemmän täytyisi vierailla ainakin rakkaiden isovanhempien luona.. ♥

Asiasta kolmanteen. Mä edelleen fiilistelen näitä perjantaisia kuvia, joita otin matkalla koirapuistoon. Musta ei koskaan tuu kokonaista kaupunkilaista. Vaikka pk-seudulla asutaankin, niin mä koen tän meidän lähialueen todella maanläheiseksi ja rauhalliseksi. Varsinkin tuon joen läheisyys luo ihan omanlaisensa tunnelman. Myös kauniit hiekkaiset kävelytiet ruohikon lomassa on jotain ihan uskomattoman hienoa. Omaa laiskuuttani syyttäen tuolla ei ole tullut käveltyä ja fiilisteltyä noita teitä enempää. Useimmiten töihin mennessä ja kotiin palatessa tuosta hilpaisee vain nopeasti ohi. Ei siinä sen kummemmin kerkeä ympärilleen katsoa.

Ensi viikko mulla meneekin koulupapereiden pyörittämisessä. Kolmannen tutkinnon osan näyttöviikko pälyilee jo kahden viikon päässä ja mä oon oikeestaan aika paniikissa, koska en tee harjoittelua tästä osasta ollenkaan. Eli menen suoraan tutkintotilaisuuten ja skippaan niin sanotusti opiskelijan roolin kokonaan. Oonhan mä tätä työtä tehnyt satunnaisesti jo 1,5 vuoden ajan, mutta ei tää silti kauheen tutulta ja turvalliselta tunnu. Ainakaan asiakirjojen puolesta. Tän hetkisen kokemuksen puolesta voin kuitenkin sanoa, että koululaiset on sitä mun alaa ja vahvuutta. Kyllä mä kuitenkin haluan työskennellä joskus päiväkotiryhmässä ja seurakunnan kerhoissa.

Ensi viikon aikana saadaankin jo parveke suurimmalta osalta valmiiksi! Päätettiin vihdoin ja viimein sohvaryhmän hankinnasta ja löydettiin sellainen Sotkasta. Kyseisen ryhmän pitäisi olla samaa sarjaa, kuin tuo meidän jo aikasempi ryhmä, mutta vähän uudistetummalla versiolla. Sen jälkeen ei tarviikaan enää muuta, kuin soittaa ISS:lle. Meidän parvekkeella oleva pistoke ei nimittäin toimi. Uuden sohvaryhmän ansiosta kehtaan jopa kutsua sukulaisia synttärikahveille kesällä ;)

Eli postausta parvekkeesta tulossa ensi viikolla. Nyt tämä neiti lopettelee tältä illalta ja toivottaa teille kaikille oikein ihanaa illan jatkoa ja tsemppiä tulevalle, alkavalle viikolle ♥