MÄ OON SOPIVASTI ONNELLINEN

Tolla biisillä on ihan erityinen merkitys mulle mun elämässä. Ei sen takia, että se on Robinin esittämä, vaikkakin se tekee biisistä vielä ihanamman ja herkemmän, mitä se muuten on. Ajomatkoilla kerkeen paljon kelailemaan nykyhetkeä, mennyttä, tulevaisuutta, murheita, huolia, hauskoja juttuja, perhettä, opiskelua.. siis ihan kaikkea. Ja maanantaina aamulla töihin ajaessani mietin seuraavaa: onnellisuus. Mitä se on? Mikä sen luokittelee? Kuka sen määrittää? Ja, mitä siihen tarvitaan?

Mä oon tällä hetkellä onnellinen. Miksi? Onko siihen joku erityinen syy? Vastaus on: ei. Oon todella paljon miettinyt, että minkä takia ihmiset pitää kaikkea niin itsestäänselvyytenä. Perhettä, terveyttä, tulevaisuutta. Minkä takia ei voida iloita niistä ihan normaaleista, arkisista asioista? Tai ihan vaan siitä vieressä möllöttävästä, kehräävästä kissasta. Tai toimivasta autosta, uudesta työpaikasta, kihlatusta tai ihan vaan upeasta ulkoilmasta. Miksi ihmiset tarvitsee siihen aina jonkun erityisen syyn olla onnellinen? Jos sä mainitset olevas onnellinen, niin miks ihmiset kysyy "Mitäs nyt on tapahtunu?" Ihan sen takia, että elämää pidetään liian itsestäänselvänä.

Mä oon tällä hetkellä onnellinen, koska mulla on maailman ihanin mies rinnalla, upea perhe ja ystävät, kiva opiskelupaikka, loistava, ennalta-arvaamaton työ, maailman hölmöin koiranpentu ja hassut marsut. Sen lisäksi mä olen terve, laihtunut, opetellut kärsivällisyyttä, rakastanut aidosti ja ollut tarvittaessa tukena. Olen myös oppinut sanomaan suoraan, mikä helpottaa ihmisten kanssa kommunikointia huomattavasti.

Musta on myös hienoa, että meillä on katto pään päällä, rahaa maksaa laskut, vaikka välillä tiukkaa onkin, varaa ostaa jotain kivaa itselle, mahdollisuus opiskella ja saada työkokemusta uusista paikoista, muuttaa tyyliä ja ulkonäköä, miten huvittaa. On hieno asia, että täällä Suomessa me naiset ollaan pääasiassa samassa asemassa, kuin miehet ja saamme päättää meidän omista asioista ja käyttää oikeuksiamme. Suomessa meillä on oikeus ilmaiseen koulutukseen ja kouluruokaan. Täällä on myös raikas ulkoilma ja luotettavat liikenteenvalvojat.

Asioista valitetaan ihan liikaa. Joskus ihan syystä, mutta aika usein myös ilman syytä. Mun mielestä pitäisi keskittyä siihen hyvään, mitä meillä on ja miettiä välillä niitä, joilla ei ole läheskään mahdollisuutta tähän kaikkeen. Myönnän itsekin olevani ainainen valittaja ja kiukuttelija ja se on suurin syy siihen, miksi kirjoitin tämän postauksen. Näitä asioita kirjoittaessa tulee todella paljon kelailtua omaa käyttäytymistä ja sitä onnekkuutta ja ihmettä, mitä mulle on annettu. Ja sitä pitäisi mun mielestä arvostaa.

Tunnen olevani joskus todella saamaton, mutta lopulta oon mä aika paljon jo elämässäni saavuttanut. Kohta kaksi koulutusta käyty, (lähes) koulutettu koiranpentu, avomies ja kihlattu ♥ Lupaan tästä lähtien olla enemmän kiitollinen ja onnellinen niistä asioista, mitä mulla tällä hetkellä on. Ja uskon todella saavuttavani ne elämän tavoitteet, jotka olen itselleni laatinut :)

Kuten näistäkin sanoista voi päätellä, onnellisuuden ei todellakaan tarvitse olla uusi, kiiltävä auto pihalla, naimisiinmeno tai palkankorotus. Onnellisuus löytyy sinusta itsestäsi. Vaikka välillä kaikki menisikin suoraan sanottun päin persettä, niin mä kuitenkin uskon, että aina on toivoa ja aina se onnellisuuden pilkahdus näkyy jossain. Sitä onnellisuutta täytyy etsiä niistä omista teoistaan ja arjen pienistä jutuista. Silloin elämässä pärjää!

Postauksessa sekoittuu aika-ajoin onnellisuus, toivo, usko ja kiitollisuus, mutta toivottavasti ymmärrätte pointtini. Tämä postaus oli itselleni hyvää terapiaa.