JOULUKALENTERI / 7. LUUKKU

Tervetuloa taas joulukalenterin pariin. On 7. luukun aika ja sen saa teille avata ja muutenkin riimitellä parempi puoliskoni, Jesse. Tämä postaus kertookin hänen suhtautumisestaan jouluun, hänen perinteistään jne. Nauttikaa, olkaa hyvä ♥

MIEHEN SANA JOULUSTA

Hei!

Joulu on ilon, rakkauden, ja antamisen juhlaa (älkää ajatelko pervosti). Joulu on vuodenpäivistä ehkä se ihanin ja kaunein päivä. Kaikkialla rauhoitutaan joulunviettoon ja ollaan vaan perheen ja miksi ei myös ystävien kesken. Joulussa on kaunista, kun taloissa on jouluvaloja ja pihatkin ovat kauniisti valaistuja. Kauniimpaa tästä juhlasta tekisi se, jos vaan tänne etelään saisi sitä LUNTA, mutta ei, niin ei. Kadut ovat hiljaisia. Ainoita ketä kadulla näkee liikkuvan on kyypeli ja virkaveljet eli joulupukit.

Nyt pääsen asiaan: mitä minun jouluuni kuuluu. Olen tehnyt noin viitenä jouluna joulupukkikeikkaa erinäisissä paikoissa. Se on hauskaa puuhaa, kun näkee kuinka iloisia lapset ovat siitä, että joulupukki pääsi heidän kotiinsa käymään. Ihaninta siinä työssä on, kun lapset laulavat ja ovat iloisia ja onnellisia. Mutta on siinä työssä se varjopuolensakin eli se, kun pääsee vasta tosi myöhään omaan joulupöytään istumaan ja rauhoittumaan omaan joulunviettoon. 

  

Omaan jouluperinteisiin kuuluu hautausmaalla käyminen, jonne olen vienyt joka joulu kynttilän isovanhemmille ja kahdelle ystävälle. Lapsena joulut vietin mammani luona, jonne kokoonnuimme aina viettämään joulua. Mieleenpainuvin muisto niiltä ajoilta on se, kun isoisäni oli tehnyt hienon jouluviritelmän, jossa oli pahvista tehty tähtitaivas kiinnitettynä styroksiin ja sen päälle oli vuoltu kynttilästä valkoista lumisadetta ja samassa kokonaisuudessa oli joulupukkeja ja tonttuja, jotka kävelivät hienossa jonossa kohti posliinista mökkiä, jossa paloi valo. Silloin joulupöytään kuului kaikkien perusjouluruokien lisäksi kaikenmaailman muita juttuja, kuten sammakonreisiä, etanoita ynnä muuta. En tiedä olenko outo, mutta en ole koskaan oikeen pitänyt kinkusta, mutta silti syön sitä joka joulu. Lempijouluruokiani on pottulaatikko, lanttulaatikko, kalkkuna ja lipeäkala, joka on aivan mahtavaa. Isoisäni yritti opettaa minua syömään sitä, kun olin lapsi, mutta ei oikeen tuntunut silloin, että lipeäkala olisi minun juttuni. Löysin tämän herkun ollessani noin 20-vuotias. Outoa tästä tekee myös se, että en pidä kauheasti kalasta, mutta tämä on suurta herkkuani ja odotan joulua aina kuin kuuta nousevaa, sillä pääsee taas syömään lipeäkalaa. 

Jouluuni kuuluu myös viettää aikaa perheeni ja ystävien kanssa. Tämän vuotisen joulun vietän oman perheeni kanssa, kun viime joulun vietin rakkaan avovaimoni kanssa. Tältä joululta odotan lahjoja, vaikka niitä en ole kauheasti edes toivonut. Toinen odotuksen aiheeni on, että pääsen viettämään aikaa perheeni kanssa. Jouluaattoiltana menen sitten avovaimoni luokse, jossa saa vielä vähän lisää ruokaa ja lahjoja. 

Joulupäivää odotan myös, koska silloin pääsee pelaamaan lautapelejä ja pelikonsolia appiukkoni kanssa. Näiden pelien kanssa aika menee rattoisasti. Palatakseni vielä lapsuuden jouluihin, kauhein muistoni on joulupukin odottaminen, kun joutui odottamaan pitkään ja hartaasti, että pukki tulee. Ensin syötiin ja sitten juotiin kahvit ja sitten juteltiin ja joulupukki tuli vasta noin kello 20:00. Miettikää nyt, kuinka tuskallista oli odottaa, että tämä valkoiseen partaan sonnustautunut ukkeli tulee ovesta ja jakaa ne lahjat. 

Näihin kuviin näihin tunnelmiin toivotan kaikille hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!