MITEN ONNISTUIN?

Tässä postauksessa haluan vähän palata vuosi sitten asettamiini tavoitteisiin ja tarkastella niitä ja samalla myös omaa kehitystäni näissä ja muissakin asioissa. Tavoitteissa oli muutama ihan konkreettinen juttu, mutta myös niin sanottua hengellistä puolta löytyi myös. Ton postauksen voit lukea klikkaamalla tästä.

ITSELUOTTAMUS

Mä oon aina ollut hirveän huono tässä. Mun ongelmana lähinnä on se, että mä mietin liikaa. Mä mietin joka sekunti seuraavaa liikettä tai sanottavaa sanaa. Mä kelailen ihan liikaa sitä, mitä muut musta tai mun tekemisistä ajattelee. Tälle on tietenkin ihan pätevä syy, mutta nyt ei mennä siihen. Mä oon viime aikoina kokenut olevani jatkuvan arvostelun kohteena. Ihan opintojen kautta, mutta myös siviilielämässä. Musta tuntuu, että mun täytyy jatkuvasti suorittaa ja esittää jotain, mitä en ole. Kaikista paras itseluottamuksen lähde on se, että on oma itsensä. Ihan kaikissa tilanteissa. Mun mielestä se ei vaan riitä. Mä oon ihan armottoman ankara itselleni. Ruoskin itteeni vielä monta viikkoa jonkun epäonnistumisen jälkeen. Ihan pienistäkin asioista. Ja se on tosi rankkaa. Monta unetonta yötä ja itkuista iltaa on mennyt näiden asioiden lomassa.

Kuitenkin toi opiskelu opetti paljon. Löysin itsestäni puolia, jotka ei ole koskaan aiemmin tullut esiin. Sain itseluottamusta ja edes vähän uskoa itseeni. Mulla oli monta kertaa fiilis, että mä pystyn tähän. Mä oikeasti osaan. Oon ikuisesti kiitollinen meidän rakkaalle tutor-opettajalle, joka alusta lähtien uskoi muhun ja sai lopulta puserrettua musta ulos sen potentiaalin ja taidon. Suuri kiitos kuuluu myös rakkaille opiskelutovereille, joilta sain odottamattoman paljon tsemppausta. Musta oli ihana huomata, että lähes vieraita ihmisiä inspiroi mun kehittyminen ja sen ansiosta ne jaksoi mua kannustaa. Monta kertaa teki mieli lyödä hanskat tiskiin, mutta sitä mä en tehnyt. Se ei vain sovi mun luonteelle.

Olen siis kehittynyt itseluottamuksessa todella paljon. Ainakin ammatillisella puolella. Siviilielämässä se on vielä ihan toinen juttu, mutta mä uskon, että aika ja kokemus kruunaa kaiken. 

KÄRSIVÄLLISYYS

Tää on ehkä isoin edistysaskel vuoden 2015 aikana. Tästä se kiitos kuuluu tietenkin meidän rakkaalle pörröpyllylle eli Remylle. Ensimmäiset puoli vuotta Remyn kanssa oli tosi raskaita. Tyyppi raastoi meidän molempien hermoja ihan äärettömän paljon ja välillä tuntui, että edistystä ei tapahdu millään.

Kun huhtikuussa meidän rakas Pepi nukkui pois, mä jotenkin heräsin ja rauhotuin. Mä aloin miettimään, että jokaikinen kerta, kun mä menetän hermoni ja korotan ääntä tuolle koiralle, niin se on pois meidän yhteisestä, iloisesta ajasta. Näin pitäisi tietenkin ajatella ihan kaikkien suhteiden kohdalla. Mä tajusin, että sitä aikaa ei saa koskaan takaisin ja, että koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu. 

Mä oon oppinut venyttämään mun pinnaa. Miettimään, ennen kuin sanon ääneen. Hillitsemään ärsytykseni muiden edessä. Mielummin huudan ja itken tyynyä vasten, yksin. Tai huudan autossa. Mieluiten istun autossa ja käännän volan niin kovalle, kun siitä masiinasta lähtee. Oon löytänyt tällaisia korvaavia keinoja sille, etten pura ärsytystäni kehenkään. En Jesseen enkä Remyyn tai ylipäänsä kehenkään. 

SAMA TAHTI

Nyt, kun opinnot on ohi, on olo todella helpottunut ja onnellinen. Opintojen aikana kävin muutaman kerran pohjalla, mutta nousin sieltä joka ikinen kerta. Kirjoitin tavoitteisiin saman tahdin pitäminen opiskelujen suhteen ja se kyllä piti ihan loppuun saakka. Annan anteeksi itselleni ne romahdukset, sillä jokaisella meillä on huonot hetkensä. Ja se kuuluu elämään. Kaikki ei voi aina mennä niin kuin on kelannut. Mä opin olemaan vähän armollisempi itselleni. Ja olen todella ylpeä suorituksistani kaikesta huolimatta.

REMY

Hauvavauva on kehittynyt ihan uskomattoman paljon tämän vuoden aikana. Kuten aikaisemmin kirjoitin hankalista hetkistä, niin niistä päästiin yli yhdessä. Remyn sisäsiisteys opittiin vasta kesällä, mutta poikakoirat taitaakin olla hieman hitaampia sen oppimisessa. Peruskäskyt, kuten " odota ", " istu ", " ei mene ", " täällä, tänne " toimivat tälle pikkumiehelle aivan mainiosti. Häiriötekijöiden keskellä onkin vähän eri juttu. Mutta sitkeydellä me löydetään se yhteinen sävel.

Remy on aika paljon testaillut meitä. Jesseä vähän enemmän, mutta kasvattajan ohjeilla selvitään tästäkin vaiheesta ihan kunnialla. Merkkailu alkoi ennen joulua ja siihen on auttanut vähäinen yksinolo kotona, siivoaminen ja karkoite. Toivon, että tuokin vaihe menee nopeasti ohi ja selvitään tästä ilman leikkausta.

Remy on todella seurallinen, leikkisä, huomionkipeä, energinen, rakastava ja ennen kaikkea ahmatti. Nappulat eivät kelpaa ruuaksi vaan seassa täytyy olla jotain muuta. Mun mielestä on tosi tärkeetä antaa koiralle monipuolista ruokaa. Kasvattaja ei yhtään vähätellyt ihan tavallisen kotiruoan merkitystä. Remy on tosin hieman herkkävatsainen, mutta ollaan jo opittu tunnistamaan ruuat, mitä pikkuveitikalle ei kannata antaa.

YSTÄVÄT

Oon vuoden aikana tsempannut ja yrittänyt pitää säännöllisemmin yhteyttä ystäviin. Suurin osa hyvistä ystävistä löytyy kotikaupungista, mutta nykyään niitä löytyy myös pk-seudulta. On ihanaa, kun ystäviä löytyy vähän joka puolelta, mutta on silti välillä hankala sopia ketä näkee milloinkin. Mekin ollaan Jessen kanssa niin paljon kotikonnuilla, että ne pk-seudun kaverit jää helposti huomiotta. Onneksi on some ja lähes päivittäin pidän yhteyttä niihin parhaimpiin ystäviin, vaikka ei niin usein nähtäiskään. Mun mielestä ystäviin ei voi koskaan olla liikaa yhteydessä. Varsinkin, jos suurin osa asuu kauempana.

LÄVISTYS

Joo, sellainen jäikin nyt tältä vuodelta ottamatta. Sen sijaan kävin leimaamassa itseäni kolme kertaa ♥

REISSUT

Vuoden aikana tuli reissattua ihan mukavasti. Keväällä käytiin kaveriporukalla Tallinnan puolella risteilemässä, kesän aikana yövyttiin Lahessa Jessen porukoiden mökillä ja samalla reissulla bailattiin Summer Up -festareilla. Kesällä yövyttiin myös Karjalohjalla meidän mökillä ja syksyllä risteiltiin taas kaveriporukan kanssa. Tällä kertaa tosin Ruotsin puolella.

Postauksen myötä mun päähän pilkahti ajatus, että kaikki on nyt ihan hyvin. Ja ne asiat, jotka ovat vielä vähän kesken, niin järjestyy jossain vaiheessa. Ihan varmasti. Julkaisen blogin puolella vielä tavoitteita tälle vuodelle. Lupaan, että tällä kertaa ne ei ole näin rankkoja.