KAKSI PENTUAIKAA

Me ollaan Ramoksen kanssa eletty nyt reilut kaksi viikkoa yhteiseloa ja pikkuhiljaa sitä alkaa muistamaan millaista se pentuaika onkaan. Tässä tulee samalla muisteltua Remyn hulppeita pentuaikoja ja naureskeltua välillä miten samanlaisia nää meidän veijarit onkaan.

Todellisuudessa Remy ja Ramos ovat aivan eri maata. Kleinimäiset pikkukoiran piirteet näkyvät molempien hassussa luonteessa, mutta koirien luonteet ovat keskenään todella erilaiset. On hauska huomata, miten eriluonteisia koirat ovat. Eihän tämä toki ensimmäinen kerta ole, kun mulla on kaksi koiraa samassa taloudessa. Jesselle tämä kaikki on aivan uutta. Onhan hänelläkin tietty kokemusta jo Remyn verran.

Remy oli pentuna leikkisä, energinen, mutta kuitenkin rauhallinen. Remy ei ole koskaan tuhonnut meillä mitään eikä se pahemmin syönyt meidän sormia tai varpaita. Remy on aina ollut myös melko hiljainen lukuunottamatta tilanteita, joissa ovikello soi tai kun postimies tiputtaa postin luukusta sisään. Remy oli pienenä myös hieman arka ja varautunut, mitä se toki vieläkin on. Remy on aina ollut myös melko alistuva. Pentuna Remy oli melkoinen lokki ja edelleen se jaksaa kytätä, kun joku syö jotain. Se on tosin oppinut, että aina ei irtoa makupaloja hänelle. Remyllä kesti kauan opetella sisäsiistiksi, minkä jälkeen se aloittikin sisälle merkkaamisen eroahdistuksen yhdeydessä.

Nykyään Remy on kaikkea tuota äsken mainitsemaani. Remy on hirmuisen sosiaalinen, vaikkakin hieman varautunut. Remy on myös kova jännittämään ja se on hyvin levoton uusissa tilanteissa. Levottomuus näkyy Remyssä vinkumisena, läheisyyden kaipuuna ja merkkailuna. Toivon, että Remyn jännittäminen laantuu, kun aika kuluu. Uskon, että Ramoksen tulo meille hermostuttaa Remyä. Onhan se iso muutos. Muutoksen myötä Remyllä on ruokahalu hieman hiipunut. Lenkkinamit kuitenkin maistuu ja kakkoshädällä käydään päivittäin, joten nälkään se ei ainakaan ole kuolemassa. Toivotaan kuitenkin ruokahalunpalaavan mahdollisimman pian. Remy on kuitenkin todella huolehtivainen ja leikkii Ramoksen kanssa päivittäin. Pojat tulee hyvin toimeen, mikä on mulle ja meille todella tärkeetä.

Ramos on myös leikkisä ja energinen. Ramos on Remyyn verrattuna todella voimakastahtoinen ja itsepäinen. Ollaan monesti jouduttu puuttumaan tilanteisiin, jossa tämä nuorempi yrittää alistaa Remyä. Sehän ei koiralaumassa sovi. Ramos on myös paljon äänekkäämpi kuin Remy. Sen myötä Remykin on alkanut pitämään enemmän ääntä, mutta Ramos on meillä se kovaäänisempi. Ramos on paljon rohkeampi kuin Remy ja se on oppinut nopeammin tekemään tarpeensa ulos. Ramos on kova syömään ja söisi kaiken tarjolla olevan, jos vain saisi. Toistaiseksi meillä on kaikki vielä säilynyt suhteellisen ehjänä, mutta tämä pikkumies järsii meidän sormia minkä kerkee. Lisäksi se on syönyt asunnon rakenteita, mutta mitään peruuttamatonta ei onneksi ole päässyt tapahtumaan.

Näihin käyttäytymiseroihin vaikuttaa toki myös se, että Ramoksella on alusta asti toinen koira tukenaan. Remy on meidän ensimmäinen koira, joten se joutui pitkälti opettelamaan kaiken itsekseen. Ramos ottaa ja saa Remystä ihan valtavasti tukea, jonka ansiosta on paljon rohkeampi ja tekevämpi. Ramos on todella nopea oppimaan, kuten Remykin. Molemmissa on ne ihastuttavat ja vähemmän ihastuttavat piirteet. Niistä huolimatta molemmat ovat meille yhtä tärkeitä, vaikka Remy vanhempana tuleekin kaikessa aina ekana.

Kaksi pentuaikaa. Niin samanlaista, mutta toisaalta niin erilaista. En koskaan vaihtaisi näitä karvaturpia mihinkään tai kehenkään ♥ Millaista pentuaikaa teillä on vietetty? Onko useamman koiran kanssa pentuajat eronneet merkittävästi? Jos, niin miten?