KUULUMISIA

Aika rullaa hurjaa vauhtia eteenpäin ja nyt jo eletään vuoden 2016 maaliskuuta! Juurihan se vuosi vaihtui ja nyt ollaan jo täysillä porskuttamassa kevättä kohden. Tosin, maaliskuuhan on jo ensimmäinen virallinen kevätkuukausi. Sen kunniaksi onkin hyvä jakaa hieman kuulumisia ja ajatuksia.

Helmikuun aikana tunsi oloni aika ajoin huonoksi. Musta alkoi tuntua, että nyt täytyy oikeasti tehdä jotain. En kestänyt enää itseäni ja päätinkin ryhtyä toimeen. Mitään tiettyä kaavaa tai dieettiä en noudata enkä tule koskaan noudattamaan. En halua asettaa itselleni mitään kovia tavoitteita ja luoda paineita niiden kautta. Varasin ensi viikolle Zumbatunnin kolmen vuoden tauon jälkeen. Ajattelin kokeilla kerran ja ostaa sitten sarjalipun, jos paikka tuntuu kivalta. Oon ihan äärimmäisen innoissani, sillä zumbaaminen on oikeasti tosi kivaa ja vielä tehokastakin!

Lisäksi lopetin arkiherkuttelun kokonaan. Oon kova tyttö mättäämään suuhuni niin suklaata, keksejä kuin leivonnaisiakin. Tällä hetkellä ainoastaan viikonloppuisin on lupa herkutella. Herkkujen tilalle oon ostanut kotiin enemmän hedelmiä ja marjoja. Marjoja kokeilin syödän maustamattoman jogurtin kanssa, mutta mä en yhtään pitänyt sen mausta. Ensi viikolla täytyy ostaa tilalle jotain muuta marjojen kanssa.

Mitään tuloksia ei tietenkään vielä ole eikä se ole kovinkaan välttämätöntä. Ainoa minkä haluan muuttuvan on tää mun olo. Tietenkin olisi hienoa, jos liikunnan lisäämisen myötä kroppa hieman kiinteytyisi, mutta painoa mun ei ole välttämätöntä pudottaa ollenkaan. Otin vihdoin ja viimein joululahjaksi saamani aktiivisuusrannekkeen kunnolla käyttöön, joka mittaa päivän aikana tehdyn liikkumisen ja ilmoittaa kuinka paljon on liikuttava joko rankemmin tai hieman kevyemmin päivätavoitteen saavuttamiseksi. Ranneke asettaa siis päivätavoitteen mun liikkumisen ja painon mukaan. Liikkumista on helpottanut polvituki, jota olen pienen vastustelujen jälkeen alkanut käyttämään. Tuki tuntuu erittäin epämukavalta, mutta vähentää polven rasitusta ja lämmittää sitä. Sen myötä polven kanssa onkin ollut miellyttävämpää liikkua, sillä kivun pelkoa ei enää ole.

Vettä olen alkanut juomaan säännöllisesti ostamani vesipullon myötä. Töissä muistan juoda säännöllisesti, mutta kotona ja muutenkin vapaa-ajalla juominen välillä unohtuu. Tuntuu, että se on helpottanut mun oloa jo jonkin verran.

En sanoisi, että meneillään olisi minkäänlaista elämäntaparemonttia. Hieman vain hienosäätöä arkielämän kanssa ja tällä hetkellä menee ihan hyvin. Välillä on todella hankalaa heikon itsekurin kanssa, mutta päivä päivältä tunnen vähemmän vetoa houkutuksiin, joita mm. työpäivän kahvipöydällä tarjoillaan. Ei ole maailmanloppu, jos sieltä yhden keksi nappasee, mutta yritän oikein kovasti hillitä itseäni. En kuitenkaan ole missään vaiheessa päättänyt, että tästä alkaa terveellinen elämä.

Muuta sen kummempaa tänne ei sitten kuulukaan. Töissä menee hyvin ja kotona myös. Aina löytyy pienimuotoisia stressireikiä, joista ei tietenkään koskaan pääse. Stressaaminen on myös yksi mun oloa pahentava tekijä. Sen pitäisi myös hellittää, mutta alitajuntainen stressi ei valitettavasti ole mun itseni päätettävissä. Toivon, että pitenevät ja valoisammat päivät kohottaa mun mieltä ja auttaa myös elämään hetkessä murehtimatta tulevaa.

Meillä ei kauheasti ole suunnitelmia tulevalle vuodelle. Festaroimaan haluttais, mutta ei olla sen kanssa päästy oikein mihinkään suuntaan. Kesällä tietenkin mökkeillään ja nautitaan lomasta kotopuolessa. Tänä vuonna alkaa myös häiden suunnittelu ihan kunnolla, jota en oikeastaan vielä usko ihan todeksi. Sieltä se vaan kuitenkin tulee.

Mites ruudun toisella puolella menee? Onko tälle vuodelle jo paljon menoa ja meininkiä vai onko kaikki suunnitelmat vielä ihan auki? Ihanaa sunnuntaita ja tsemppiä alkavaan viikkoon kaikille ♥