TERAPIAA

Kirjoittaminen on mulle parasta terapiaa. Oon monta kertaa maininnut blogin puolella, että kirjoittamalla pystyn selkeyttämään omia ajatuksiani. Nyt mulla on taas sellainen fiilis, että mun on pakko kirjoittaa. Ei suunnitelmaa eikä sen kummemmin aihetta mistä kirjoittaa. Nyt on vaan pakko kirjoittaa. Edes jotain.

Viime päivinä mulla on pyörinyt päässäni ajatus, että lopettaisin blogin. Jaksamista ja intoa ei enää ole. Lukijat vähenee ja kameran muistikortti ammottaa tyhjyyttään. Ei oikeastaan ole aiheita mistä kirjoittaa. En osaa, en jaksa. Kuitenkin tää on todella suuri osa mua. En osaisi ajatella, etten kirjottaisi tänne mitään. Päivittäiset postaukset on historiaa, mutta viikottainen rytmi on vielä jotenkin elossa. Ainakin videoiden suhteen. Rakastan kirjoittamista ja sitä, että voin jakaa tänne elämääni. Koneen avaaminen on työpäivän päätteeksi välillä tosi raskasta. Eihän mulla ole edes aihetta eikä matskua. Ne olkoon suurimmat ongelmat blogin ylläpitämisen kanssa.

Mulla on kuitenkin hyvä kamera, hyvä kone ja hyvät valmiudet kirjoittaa ja jakaa asioita. Mistä ihmeestä saisin takaisin sen inspiraation? Vai onko nyt sen kuuluisan tauon paikka? Antaa tilaa ajatukselle: miten jatkaa tästä eteenpäin? Miten haluan kehittää itseäni kirjoittajana ja valokuvaajana? Mitä haluaisin blogini sisältävän? Joskus tuntuu, että tulen hulluksi epävarmuuden kanssa. Päivittäin mietin juuri näitä juttuja. Miksi en osaa päättää? Vai onko mun pakko päättää? On, koska muuten en enää kestä tätä.

Sain kuulla, että olen työssäni rauhallinen. Se on mulla ehdoton vahvuus ja mua kehotettiin pitämään siitä kiinni. Kotona tunnun olevan kaikkea muuta. Pinna on jatkuvasti todella kireällä ja kohdistan sen ihan vääriin juttuihin. Musta tuntuu, että mun elämässä tapahtuu tällä hetkellä ihan liikaa asioita eikä blogi mahdu siihen. Silti tää on melkoinen henkireikä mulle, sillä kirjoittaminen on mulle sitä arkipäivän terapiaa. Joskus tekee mieli varata aika ihan oikealle henkilölle, jolle jakaa kaikki murheet, ilot, surut, pienet ja suuret kysymykset. Sen saman voin kuitenkin tehdä tänne. Vaikka tämä sivu ei mulle mitään vastaakaan.

Jos postauksia ei kuulu muutamaan päivään, niin ei, en ole lopettanut. Olen pohtimassa blogin tulevaisuutta ja noita kysymyksiä, mitä tuolla aikaisemmin tuli ilmi. Rakastan tätä edelleen, vaikka nyt en jaksaisi antaa sekuntiakaan tämän ajattelemiselle. Parempi on olla vain stressaamatta ja postata, kun siltä tuntuu. Kiitos kaikille lukijoille ja seuraajille ♥ Palataan taas!

Kuvat: we♥it