KOULUJUTTUJA

Mun työssäoppimisjakso on ohi ja näytöstäkin jäljellä enää yksi päivä, joka koittaa huomenna. Olen siis viimeisen kuuden viikon aikana työskennellyt ja ollut tutustumassa seurakunnan lapsityöhön. Olen saanut mahdollisuuden olla mukana erilaisissa kerhoissa ja nähdä erilaisia toimintatapoja ja ohjaajia.

Seurakunta yllätti mut täysin positiivisesti. Miten hankalaa mun olikaan mennä sinne, vielä hankalampaa on lähteä sieltä pois ja palata koulunpenkille. Mulla oli ne omat tietyt ennakkoluulot sitä kaikkea kohtaan, mutta olen aina luullut kaiken aivan väärin ja ennakkoluulot ovat osoittautuneet turhiksi. 

Olen jakson aikana saanut tutustua mahtaviin lapsiin ja heidän perheisiin, niiden lisäksi myös mahtavaan lastenohjaaja-tiimiin, työkavereihin ja ohjaajiin! Alusta asti mun opiskeluja on tuettu aivan täysillä ja mulle on osoittautunut mahdollisuus tutustua seurakuntatyöhön laajemminkin! Olen päässyt mukaan erilaisiin kokouksiin ja koulutuksiin. Myös piispan tarkastus osui sopivasti tälle jaksolle.

Seurakunnalta olen saanut paljon materiaalia tulevaan oppimiseen. Olen saanut askarrella itselleni kahdet erilaiset jumppakortit ja laulukalat, jotka tosin ovat vielä vähän kesken. Sen lisäksi olen saanut läjän lukemista kerholta ja ohjaajaltani. Virsikirjan, Raamatun, Katekismuksen ja kirkon VAKE:n Lapsi on osallinen olen saanut itselleni.

Kaiken materialismin ja kannustavan työtiimin ansiosta olen panostanut tähän jaksoon ja sen tutkintotilaisuuteen ja pistänyt siihen kaiken aikani ja voimani. Olen käyttänyt hirmuisesti aikaa koneella kirjoittaen päiväkerhon päiväohjelmasta, hartauksien suunnitelmista, näyttöviikon suunnitelmasta, näyttöviikon arvioinnista, oman toiminnan/suunnitelmien/toteutuksien arvioinnista ja näin ollen olen ollut koko ajan kartalla siitä, mitä täytyy tehdä ja milloin.

Tämä harjoittelujakso on tehnyt musta niin paljon avoimemman ja spontaanimman kaikelle! Oon rohkaistunut aivan älyttömästi ja oppinut olemaan oma-aloitteinen. Olen myös täsmällinen ja hyvin joustava. Jakson aikana olen saanut olla mukana kerhojen toiminnan suunnittelussa, toteuttamisessa ja olen kerhoissa saanut itsekin toteuttaa itseäni ja ajatuksiani.

Tänään torstaina oli mun viimeinen päivä pienempien kerhoryhmässä. Vein viimeisen päivän kunniaksi Carneval-keksejä lapsille. Vastapalveluksi minulle laulettiin Tahtoisin toivoa sinulle -laulu, eikä muuten ollut kyyneleet kaukana. Kerhon lopuksi sain vielä lapsilta ja ohjaajilta lämpimiä haleja ja haikein, mutta myös onnellisin mielin lähdin kerholta. 

Huominen päivä on vielä jäljellä ja aion vetäistä sen täysillä. Olen niin ylpeä itsestäni, etten varmaan koskaan aikaisemmin ole ollut. Hyvillä mielin lähden vielä huomiseen päivään ja maanantaina palaan koulunpenkille kokemusta rikkaampana, rohkeampana, onnellisempana ja ylpeämpänä.

Kiitos kaikille, jotka tekivät jaksostani mahdollisen ja suorittamisen arvoisen. Jossain me vielä nähdään ♥