MAANANTAI

Mulle iski su-ma välisenä yönä paniikki kun heräsin kello 3:55. Remy yski, pärski ja hyperventiloi ihan kuin se olisi saanut jonkun "kohtauksen". Mä herätin heti Jessen ja me yritettiin parhaamme mukaan rauhoitella pikkuista. Remyn oli ihan selvästi vaikea olla ja oli todella avuton fiilis, kun toista ei pystynyt mitenkään auttamaan. Tämä "kohtaus" kesti yhteensä noin 10 minuuttia, jonka jälkeen Remy pärskähti neljä kertaa ihan kunnolla ja sitten se lakkasi kokonaan. Mä en enää kunnolla saanut sen jälkeen unta, kun aloin kelailemaan ihan liikaa kaikkea.

Siinä Jessen rauhoitellessa Remyä, mä katsoin löytyykö meidän suunnalta päivystävää eläinlääkäriä. No, kyllä löytyy, mutta paikka aukeaa vasta 7:30 ja sijaitsee jossain aivan Jumalan selän takana. Mä olin ihan ahdistunut, koska meillä ei tällä viikolla ole autoa käytössä ja jos oikeasti sattuu jotain kamalampaa, niin me ei saada Remyä hoitoon niin nopeasti kuin ehkä voisi. Remy onneksi lopetti sen tuhisemisen ja jatkoi nukkumista kello 8:00 saakka. Eikä se koko päivänä enää tuhissut ollenkaan. 

Mä kovin epäilen, että se voisi olla nenäpunkki. Oon nähnyt, miten muut koirat oireilee sen osuessa kohdalle ja Remyn "kohtaus" oli nyt ihan samanlainen, kuin aikaisemmat näkemäni. Lisäksi luin netistä nenäpunkin oireita ja ne täsmäävät juuri meidän Remyyn. Eli meillä onkin tiedossa eläinlääkärireissu tämän tai ensi viikon aikana. Riippuu nyt miten tuo oireilee. Netissä tosiaan luki, että kaikki koirat eivät edes oireile kyseisestä punkista.

Otin pitkästä aikaa kuvia kauniista pärstästäni lauantaiaamuna, ennenkuin lähdin keskustaan töihin. Kuvat eivät ihan liity tämän postauksen aiheisiin, mutta kuvattomat postaukset ovat mielestäni vielä kuivempia.

Maanantaina olin töissä tutussa ja turvallisessa lapsiryhmässä, jossa suoritan kahden viikon päästä näytönkin. Sain arvioijaltani lisää materiaalia luettavaksi, jota voin hyödyntää suunnitelmassani ja myös arvioinnissa. Kun vihdoin pääsin työpäivän ja kauppareissun jälkeen kotiin, olin aivan puhki. Mulla oli mustat housut, musta paksutakki, villahuivi, villasukat ja pipo. Vaikka ei uskoisi, niin nuo ei ole yhtään liikaa lasten kanssa ulkona ollessa. Matkat vain vähän hikoiluttaa liian vaatetuksen ansiosta.

Tein meille ruuaksi kinkkukiusausta, josta tuli ihan hyvää. Sitä olisi tosin saanut olla vielä enemmän. Loppupäivä oli meillä kotona omituinen ja hiljainen, sillä Jessellä oli hillitön migreenikohtaus. Hän, kun on aina täällä äänessä. Kyllä se kuitenkin jaksoi Suomen voittoa tuulettaa.