LAPSUUDEN MUISTO

Kävin viikko sitten isäni kanssa meidän mummin mökillä. Mökki on nyt saanut uudet vuokralaisensa ja näin ollen me ei enää tulla siellä toistaiseksi käymään. Mummi muutti mökistä vanhainkotiin reilut kaksi vuotta sitten hyvin surullisen tapahtuman johdosta. Kun me käytiin tuolla mökillä viime tiistaina hakemassa viimeisiä tavaroita pois, niin mulle tuli pieni haikeuden tunne, sillä toi mökki on niin suuri osa mun lapsuutta. Onhan se surullista ja haikeaa, mutta hienoa on myös se, että mökki saa uudet asukkaat eikä seiso paikoillaan autiona. Näistä pienistä ajatuksista mä sain idean kirjoittaa mun lapsuudesta.

Mä en oikeastaan tiedä, mihin mun lapsuus on loppunut. Lapsesta tulee oikeastaan mieleen kaikki nuo korkeintaan ala-asteikäiset. Ylä-asteelle mennessä tunsi itsensä jotenkin isommaksi, vanhemmaksi ja paremmaksi, vaikka todellisuus ihminen on siinä 13 vuoden ikäisenä hyvin kaukana siitä. Myös 18-vuotias on mielestäni aika kaukana aikuisesta. Tosin, kaikkihan ei aina edes kasva aikuisiksi, ainakaan henkisesti. Mä olen 23 ja tunnen olevani vieläkin aika kakara, lapsi. Joissakin asioissa. Oon kuullut, että kaikki alle 30-vuotiaat luokitellaan vielä nuoriksi aikuisiksi. Kysyyhän ne papereitakin kaikilta alle kolmekymppisen näköisiltä. Mulla ei siis ole vielä mitään kiirettä aikuistua (hehe). Mun mielestä lapsuus on ihmisen arvokasta ja erittäin ainutlaatuista aikaa. Se, millainen lapsuus ihmisellä on, määrittää paljon sitä, mitä hän tulee olemaan aikuisena. No, mä olen onnekseni saanut viettää lapsuuttani rauhassa ja hyvällä menestyksellä. Mun on annettu olla lapsi. Koko elämän ajan mulla on ollut molemmat vanhemmat lähellä, vaikka heidän tiet erkanivatkin silloin, kun me oltiin Anskun kanssa vielä pieniä. Molempien puolelta ollaan saatu myös ihanat, hoitavat ja huolehtivat isovanhemmat, joiden kanssa on koettu pelkästään positiivisia muistoja. Lisäksi olen saanut tutustua lähimpiin sukulaisiini koko elämäni ajan ja olla heidän kanssaan tekemisissä vielä tänäkin päivänä. Enhän mä nyt voi sanoa, että lapsuus olisi ihan täydellinen ollut, mutta mun lapsuus oli viittä vaille sitä! Mä en esimerkiksi tiedä miltä tuntuu, kun kummit on mukana seuraamassa sun kasvamista..

Me oltiin mun siskon kanssa lapsina ihan perinteisesti päiväkodissa. Muistan vielä lähes kaikki päiväkotikaverit, hoitajat ja sen talon missä me aika monta vuotta vietettiin. Mulla ei ole jäänyt päiväkoti-ajoista kovinkaan montaa kaveria. Kyllä mä niitä vielä näen kotikaupungissa ja moikkailen, mutta kenenkään kanssa en ole tänä päivänä sen tuttavallisemmin tekemisissä. Anyway, päiväkotiaika oli mukavaa aikaa. Tosin, mä muistan, kun mua pelotti päikkäriajat ja myös sen, että muutama poika otti aina välillä yhteen mun huomiosta :-D Mulla on jäänyt myös pannaritraumat, kun se kuiva käntty piti aina syödä loppuun.. en tänäkään päivänä syö mielelläni pannukakkua. Tuo kyseinen päiväkoti on vieläkin toiminnassa ja käyttää samaa nimeä, mikä on mun mielestä aika liikuttavaa ♥ Joskus sen ohi kulkiessa huokailen haikeasti ja toivoisin, että saisin edes vielä päivän verran olla lapsi.

Ala-asteelle mentäessä mulla ei ollut luokalla ketään tuttua (?) Ainakaan en heitä sen erityisemmin muista. Nopeasti kuitenkin sain kavereita ja kaikki vielä ihan läheltä meidän kotia. Nelosella mentäessä meidän luokat hajosi ja yhdistyi ja yhdestä pienestä koulusta tuli oppilaita meidän luokalle. Neloselta lähtien mulla oli yksi paras ystävä, joka on siis edelleen toinen mun tän hetkisistä parhaista ystävistä. Me leikittiin paljon heppaleikkejä ja vitosella saatiin yhteinen kummilapsi, joka siis aloitti koulun sinä vuonna. Oon kiitollinen niistä harvoista ystävistä, joiden kanssa oon tänäkin päivänä vielä tekemisissä ♥ Muistan yhen tapauksen ala-asteelta: Ala-asteen alkuaikoina mä menin koulun jälkeen iltapäiväkerhoon. Siellä ulkoiltiin, askarreltiin ja tehtiin läksyjä. Kerran mä muistan, kun mä vaan sanoin kaikille, ettei mun tarvi tulla sinne. Mitään muistikuvaa mulla ei ole, mihin mä olisin mennyt :-D Nykyään tuo systeemi on vähän erilainen. Muistan myös, kun mun yks kaveri opetti mua avaamaan meidän kotioven. Jostain syystä avaimilla avaaminen oli tosi vaikeeta, mutta kyllä mä sen lopulta opin. Sitten esittelin mun taitoa äidille ja siskolle, kun ne saapui kotiin.

Äidin puolelta meidän isovanhemmat olivat suuressa roolissa, ainakin mun ollessa ala-asteella. Kun sisko oli vielä päiväkodissa ja äiti kävi töissä, mä vietin paljon aikaa isovanhempien luona. Yleensä meidän paappa tuli mua koululle vastaan ja me pyöräiltiin siitä yhdessä heidän luokse. Mummolassa syötiin hyvää ruokaa, pelattiin kaikenlaisia pelejä ja oltiin paljon ulkona. Meidän mummolassa oli silloin iso piha ja kasvimaa, josta käytiin sitten kesäisin keräämässä marjoja ja popsimassa niitä. Samaisessa mummolassa vietettiin lukuisat joulut koko suvun kanssa. Kerran mun sisko näki tontun ikkunassa ja mua otti todella päähän, kun mä en nähnyt sitä. Jouluaattoisin eteisen ovelta kuului vain kilinää, sillä joulupukkiahan meillä ei lähes koskaan käynyt. Koska mä pelkäsin. Mulle on jäänyt mummolasta pieni tapahtuma mieleen, kun me siskon kanssa leikittiin ja pidettiin todella kovaa meteliä. Silloin paappa sanoi meille "Hiljempaa, mulla halkee korvat!". Ja mä en koskaan ymmärtänyt miten ne korvat voi haljeta :o Muistan sellaisenkin, kun olin ilman lupaa mennyt eräälle nuokkarille kavereiden kanssa eikä mulla ollut kyytiä kotiin. Silloin soitin paapan hakemaan mut ja kuvittelin, ettei äiti saisi tietää siitä :--D

Isän puolelta mä olen ollut paljon hoidossa meidän mummin luona. Muistan varsinkin syksyiset ja talviset viikonloput mummin luona, tuossa samassa mökissä, joka viikko sitten hyvästeltiin.  Muistan kun mummi leikkasi mun hiuksia keittiössä, olihan hän kampaaja. Mummi teki mulle usein mansikkamaitoa ja antoi suklaata vaatekaapista. Mummilla oli myös paljon kissoja ja ne teki monet pennut. Mun kissapelko oikeastaan lähti mummin kissasta, Ellusta, joka muutamaan otteeseen hyökkäsi mun kimppuun. Johtuneeko näistä pentujen räveltämisestä? Mummin luona oli myös kaivo, josta mä sain pumpata usein vettä. Pihalla oli polku kivilaattoja, joka johdatti talolle. Mummin mies otti kerran aikaa, kun mä juoksin laatoituksen päästä päähän. Mummilla oli myös jonkin sortin kasvimaa ja lampi, johon kerran tää Ellu-kissa tippui. Makuuhuoneen ovi piti pitää kiinni, ettei kissa tule mun naaman päälle nukkumaan. Mummi lauloi mulle usein laulua "kalliolle, kukkulalle" ja kertoi paljon tarinoita hänen lapsuudestaan Karjalassa. Voi, kun hän olisi vielä kykeneväinen kertomaan noista lapsuutensa ajoista, niin mä voisin jopa ymmärtääkin jotain!

Lapsena me oltiin usein viikot äidillä ja jokatoinen viikonloppu isillä. Muistan, kun isi asui Nummelassa tilavassa kaksiossa ja myöhemmin muutti samaisessa kylässä olevaan kerrostalokolmioon. Ensimmäisessä kämpässä me nukuttiin kaikki kolme samassa sängyssä ja isi lauloi meille paljon. "Päivänsäde ja Menninkäinen" on jäänyt päällimmäisenä mieleen. Samassa kämpässä meillä oli pieni takapiha, joka kerkesi kasvaa aina hirveeksi viidakoksi ennenkuin se taas trimmattiin lyhyeks. Isommassa asunnossa meillä oli parvisänky ja sen alla oli tv ja pleikkari. Me pelattiin isin luona todella paljon kaikenlaisia virtuaalisia pelejä. Ehkä mun tietokoneaddikti kumpuaa sieltä lapsuuden tavoista. Nummelassa asuessamme mä aloitin ratsastuksen Vihdissä, johon isukki aina kuskasi mua sunnuntaisin. Kyseisellä tallilla kävin varmaan 6-7 vuotta, kunnes isi muutti Lohjalle.

Ylä-asteella meidän luokkia taas hajosi. Mun kanssa samalla luokalla oli onneksi parhaita ystäviä ala-asteelta. Muistan olleen luokilla 7K ja 8K eli meidän ikäisiä oli aika paljon. Kasin lopussa meitä oli kuitenkin enää 14 ja näin ollen meidän luokka hajotettiin kahteen eri luokkaan. Viimeinen vuosi menikin 9C-luokalla. Ylä-aste meni nopeasti enkä mä oikeestaan kaipaa niitä aikoja yhtään. Se oli mulle henkisesti todella vaikeaa aikaa koulukiusaamisen ja joidenki kouluaineiden takia. Kyllä mä sieltä onneksi ihan kunnialla selviydyin.

Teini-ikä. Oi, kun se oli kultaista aikaa. Mä olin todella angstaava ja valittava teini. Olin todella vähän kotona ja huitelin kylillä kavereiden kanssa. Tulihan niitä kaikenlaisia kokeiluja tehtyä tosi nuorena ja kavereiden painostamana. Mutta mitään peruuttamatonta en koskaan tehnyt. Olin mielestäni loppupeleissä aika kiltti ja helppo teini, vaikka me etenkin äidin kanssa riideltiinkin paljon. 15-vuotiaana sain kauan haaveilemani skootterin ja vielä sellaisen, kun halusinkin. Peugeot Speedfight 2 ♥♥ Sillä mä huristelin pitkin kyliä ja se oli mulle maailman rakkain aarre. Kaveritkin tykkäsi sillä ajaa eikä siinä koskaan ollut sen kummempaa vikaa. Joka syksy me isin kanssa väiteltiin siitä, koska se menee talvitelakoille ja kyllä se lopulta sinne autotalliin aina päätyi talveksi.

Ylä-asteen jälkeen mä menin lukioon. Silloin kohtasin uudestaan ystävän ala-asteelta, jonka kanssa ollaan edelleen väleissä ja parhaita kavereita. Lukiota mä kestin neljä kuukautta, jonka jälkeen menin valmistavaan koulutukseen, jossa siis parannettiin arvosanoja ja tutustuttiin eri opiskeluvaihtoehtoihin. Kävin silloin tutustumassa nykyiseen opiskelupaikkaani Järvenpäässä ja myös Hyvinkäällä sijaitsevaan maaseutuopistoon, joka silloin kiinnosti aika paljon. Lopulta mä päädyin turvalliseen Lohjan amikseen ja siellä pintakäsittelypuoleen.

Amis oli ihanaa aikaa ja kaipaan sitä vielä aina välillä. Tuoltakin ajoilta sain hyviä ystäviä ja meillä oli luokallamme hyvä porukka. Muistan ne ikuiset raivarit kaikenmaailman ruiskumaalausten ja tapettihommien kanssa. Siellä myös meidän luokan kokoonpano vaihtui aika tiheään tahtiin, mutta suurin osa meistä "alkuperäisistä aloittajista" valmistui 2012 keväällä. Amis oli kiva koulu ja ammatin saaminen oli siistiä, mutta melkein heti valmistuttuani totesin, että tää ei ole mun juttu. Ainakaan mä en halunnut tehdä sitä työkseni.

Ja tällä hetkellä siis: mä asun toisella paikkakunnalla rakkaan avomieheni, koiranpennun ja kahden marsun kanssa. Käyn satunnaisesti töissä ja pyrin päättämään opiskeluni ennen joulua. Kirjoitin tätä vähän pidemmälle, kuin olin kuvitellut, mut eiköhän tää ole ihan hyvä. Mitäs tykkäsitte?

Tervetuloa 68. lukijalle mukaan ♥