REMYN VUOSI

Meidän Remy on huomenna 6.8 yhden vuoden ikäinen ja sen kunniaksi haluankin kirjoittaa postausta meidän Remystä. Remyllä on kylläkin oma sivu blogissani, joka löytyy bannerin alta. Siitä huolimatta omistan tämän postauksen kokonaan meidän juniorille ♥

Remy on siis syntynyt elokuun kuudes päivä. Elokuun lapsia, niin kuin moni muukin meidän suvusta. Remy on ollut meillä lokakuusta lähtien. Haettiin Remy vasta 10-viikkoisena, sillä meidän aikatauluihin ei aiempi nouto sopinut. Niin kuin varmasti moni tietää, koiranpennut ovat luovutusikäisiä jo 8-viikkoisina.

Tää pentutaival on ollut todella raskas ja uuvuttava. Tiesin sen jo ennen kuin Remy tuli meille. Kuten pitkään blogiani lukevat tietävät, että mun isällä oli kaksi koiraa. Remy ei siis ole mun ensimmäinen koira. Jesselle Remy on ensimmäinen. Me ollaan riidelty joistakin koulutusjutuista, mutta pääosin ollaan kyllä kaikista asioista samaa mieltä. Oon paljon selittänyt Jesselle koiran käyttäytymisestä ja mitä jotkut eleet koirassa tarkoittavat. Olen käynyt käytöskursseja, joten tiedän näistä asioista jotain. Oon myös paljon kattonut tv:stä koirankoulutusta käsitteleviä ohjelmia. Mutta paras tiedonlähde on oma kokemus.  Ollaan koettu niin onnistumisia kuin epäonnistumisia ja nehän luonnollisesti kuuluu asiaan. 

Heti, kun Remy tuli meille, me alettiin opettelemaan uloslähtöä. Remyn täytyy aina istua, ennenkuin hihna laitetaan paikoilleen. Remyn täytyy myös istua ja odottaa lupaa astua ulko-ovesta. Lenkin päätteeksi Remyn täytyy myös istua ja odottaa ennen sisäänpääsyä. Nää jutut on onnistuneet todella hyvin. Tosin, nyt kesällä, kun ollaan oltu paljon Lohjalla eikä olla lenkitetty Remyä, niin nää jutut on vähän päässeet unohtamaan. Ollaan nyt vain palautettu näitä juttuja kovasti Remyn mieleen. Ja omiimmekin.

Remy on alusta asti syönyt aika hyvin. Remy saa säännöllisesti koirannappuloita, märkäruokaa ja kotiruokaa. Ruuan Remy saa kaksi kertaa päivässä ja toisen annoksen sekaan olen sekoittanut lusikallisen laktoositonta raejuustoa. Joskus laitan ruuan sekaan myös ruokaöljyä. Remy osaa istua ja odottaa lupaa ruokansa saamiseksi.

Sisäsiistiksi Remy oppi noin 9 kuukauden iässä. Viivästyminen oli ihan meidän syytä, sillä alussa emme lenkittäneet Remyä kovinkaan aktiivisesti. Remy pissasi sisälle vielä yhdeksän kuukauden ikäisenä, mutta isommat tarpeet jäivät ulos siinä 7-8 kuun tienoilla. Remy on lopettanut myös merkkaamisen, jota se siis teki vielä kesän alussa olohuoneen matolle ja esim. meidän isän luona. Matolle merkkaaminen loppui siinä vaiheessa, kun käytettiin mattoa pesulassa. Vieraille merkkaaminen loppui myös tuon myötä.

Hihnakoulutusta ollaan aika laiskasti jaksettu harrastaa. Varsinkin nyt, kun me asutaan keskellä työmaata ja lenkkireitit ovat sen myötä rajalliset. Pyörien ja ihmisten ohittaminen sujuu todella hyvin, mutta jos takaata tulee juokseva lenkkeilijä tai pyöräilijä, niin Remyn tekisi hirveesti mieli juosta perään. Samoin koirien ohittamiset ovat meille todella haastavia.

Vahtiviettiä Remylle on alkanut tulemaan nyt kesän aikana. Remy haukkuu muuten todella harvoin. Ihmiset, koirat, menopelit ja muut ihmeellisyydet saavat olla rauhassa Remyn haukkumiselta. Toista taas on, kun rappukäytävässä tai ulkona liikkuu jotain. Haukkumista ollaan alusta asti kitketty pois, mutta välillä tuntuu, ettei mikään tehoa. Se on meillä todella kovin vielä työn alla.

Kaiken näiden käytännön taitojen ja harjoitteluiden lisäksi Remy osaa siis istua, odottaa, noutaa lelun, antaa vitoset, antaa tassun, mennä maahan, hypätä sängylle tai sohvalle ja uusimpana taitona Remy osaa ottaa kopin. Remy on ollut todellinen ilo meille ja me ei tiedetä, mitä me tehtäis, jos meillä ei olisi Remyä. Remy on kiltti, leikkisä, vilkas ja sosiaalinen. Vaikka välillä todella ottaa päähän, en ikinä vaihtais tätä kullanmurusta mihinkään tai kehenkään.

Paljon onnea meidän 1-vuotiaalle hurmurille ♥