MEIDÄN VUOSIPÄIVÄ

Lauantaina tuli kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun haettiin Remy kotiin ♥ Tää postaus kertookin meidän ensimmäisestä yhteisestä vuodesta. Ensimmäisen postauksen Remystä voit käydä lukemassa täältä.

Kulunut vuosi on ollut palkitseva ja toisaalta myös rankka. Pienen nappulan tullessa meille meidän elämä on ollut todellista hullun myllyä. Remy on tuonut meidän kotiin eloa, lämpöä, rakkautta ja tehnyt tästä kämpästä kodin ♥ Välillä on saanut repiä hiuksia päästään, mutta kaikki on ollut sen arvoista. Remy on edelleen hyvin vilkas ja malttamaton, mutta me halutaan antaa sen olla koira ja siihen liittyy myös se, että se saa aina välillä hölmöilläkin. Mä toivoin silloin, että me saataisiin sellainen koira, joka saa meidät nauramaan päivittäisillä tempauksillaan ja en muista, että olisi ollut yhtäkään päivää, kun Remyn hömpät ei olisi meitä naurattanut. Mä toivoin tätä siksi, että mun ensimmäinen rakkauskoira Pepi oli ehkä universumin hölmöin otus ♥♥

Perusasiat meillä on ihan hyvin hallussa. Alusta asti ollaan opetettu Remyä istumaan lenkille lähtiessä ja se on oppinut sen hyvin. Remy tarvitsee vieläkin herkkuja tuekseen, mutta se ei ole niin vaarallista. "Odota" toimii meillä myös hyvin ja sen merkitys ymmärretään. Välillä on toki senkin kanssa vaikeuksia. Varsinkin, kun kylään tulee uusia ihania ihmisiä! "Alas" on ollut meillä käytössä alusta asti ja sekin napsahtaa aina heti Remyn korvien välissä. Tietenkin välillä unohdetaan, että pöytää vasten ei saa nousta. Ei olla siis mitenkään hullunlailla Remyä koulutettu. Kunhan vain käytännön asiat sujuu, niin arkikin on helpompaa. Viime kesänä vietettiin kaksi viikkoa mun isän luona Lohjalla ja Remy oli silloin hyvin paljon takapihalla. Tuon kahden viikon aikana Remyä ei lenkitetty juuri ollenkaan ja se näkyi heti kotiin palatessa. Remyltä oli unohtunut kaikki lenkille lähtö rutiinit ja me aloitettiin koko lenkkirumban koulutus uudestaan. Kyllähän se vähän harmitti, mutta me ainakin varmistuttiin siitä, että Remy ei ollut ihan vielä oppinut kaikkea kunnolla. Niimpä me aloitettiin se kokonaan uudestaan heinäkuun lopulla ja nyt se on alkanut taas pikkuhiljaa sujumaan.

Sisäsiisteyden kanssa meillä meinasi iskeä epätoivo, koska siinä kesti aika kauan! Lehdelle tekeminen ei meinannut Remyltä onnistua ollenkaan. Lopulta kaikki meni muuten hyvin, mutta olohuoneen matto sai aina päälleen Remyn tarpeet. Vasta 9kk iässä alkoi näkyä pysyvää muutosta Remyn sisäsiisteyskoulutuksessa ja siinä samassa rytäkässä se oppi pyytämään ulos, mikä on mun mielestä tosi hyvä taito. Välillä vieläkin se saattaa lorauttaa olohuoneen maton reunaan, mutta eipä se maailmaa kaada. Poika kun on ♥ Kuulinkin silloin, että uroksilla menee yleensä siisteyskoulutuksessa kauemmin kuin naarailla.

Kyllä meistä tuntuu siltä, että Remy olisi ollut meillä aina. Remy on aivan valloittava persoona ja kaikki sen tavanneet on tykänneet siitä ihan hurjasti. Ja Remy tykkää myös kaikista. Parhaita tyyppejä on ne, joilta tippuu vähän väliä herkkuja lattialle. Toisena tulee ne, jotka ovat heti valmiita leikkimään, kun Remy tuo heille lelun. Remyn kanssa täytyisi aina vain leikkiä. Jos kukaan ei sillä hetkellä kerkeä tai jaksa leikkiä, niin tyyppi menee kaikessa hiljaisuudessa huoneen nurkkaan nukkumaan..

Ensimmäinen vuosi on siis tosissaan ollut tunteiden vuoristorataa ja totuttelemista arkeen koiran kanssa. Vaikka mulla onkin ennestään ollut koiria, kyllä jokaisen koiran kanssa arki on erilaista. Toivon, että tämän yhden vuoden perään tulee vielä monta yhteistä vuotta Remyn kanssa.

♥