YSTÄVYYDESTÄ

Muutama sananen ystävyydestä. Se on viime aikoina ollu aika vahvasti mun huulilla ja mielessä. Parhaimmat frendit tietääkin, että mulla on tässä parin viikon sisällä ollu vastoinkäymisiä, joiden iskettyä vasten kasvoja oon paljonkin miettinyt ystävyyttä ja nimenomaan mun ystäviä. Joista suurin osa asuu 40min ajomatkan päässä. Joista suurin osa kuuntelee, kun mulla on joku hätänä. Joista suurin osa elää mun jokaisessa hetkessä mukana. Vaikka ei vähään aikaan kuuluisikaan mitään.

Oon viimeisen puolen vuoden aikana tutustunut ihan mahtaviin tyyppeihin. Puolen vuoden aikana oon saanut kaverista ihan älyttömän tärkeän ystävän. Paha sanoa näin jälkeenpäin, että sitä en todellakaan olisi uskonut. Pitkästä aikaa mulla on sellanen fiilis, että mä en ole yksin. Mulla on aivan mahtava perhe ja parisuhde, mutta pitkään on ollu sellainen kunnon ystävänkaipuu. Ja nyt sekin kaipuu on täytetty. Näillä mahtavilla ihmisillä, joita mun ympärillä on. Oon iloinen aivan jokaisesta teistä ♥

Mun mielestä on mahtavaa huomata, että vaikka ei enää ollakaan niitä 14-vuotiaita kaupannurkilla notkuvia nuoria, niin jutut ei oo muuttunut miksikään. Maailma ja tilanteet muuttuu meidän ympärillä, mutta silti voidaan edelleen olla niitä kreisejä mimmejä, jotka sopivan tilanteen tullen heittää riemuhypyn keskellä ihmismassaa tai kikattaa hysteerisesti kivannäköisen pojanpulleron tullessa vastaan. En halua, että tää mahdottoman energinen ja osittain hankala luonne poistuu musta ikinä! Mun lähellä olevat ihmiset on oppineet elää sen kanssa ja mulla itselläni on ollut hyvin aikaa työstää sitä.

Ihmiset, jotka aidosti välittää ja on valmiita tekee duunia ystävyyden eteen on edelleen mun rinnalla. Ne, jotka lähtee kävelemään, niitä ei ehkä oo tarkoitettu mun rinnalle. Se on tosi surullista ja oon miettinyt sitä viime aikoina todella paljon. Ehkä elämän vain kuuluu mennä näin. Aina ei natsaa ja joskus on hyvä palata sieltä pilvilinnoista maan tasalle ja käydä välillä jopa siellä helvetin tulen puolella. Mutta aina sieltäkin ollaan noustu. Ja se on aivan tismalleen näiden huikeitten ihmisten ansiota.

Mä todella allekirjoitan sanonnan, ystävät on elämän suola. Ne on tässä aina, vaikka tapahtuisi mitä. Me voidaan riidellä ja huutaa, mutta hetkessä tilanne on ohi ja ollaan taas ihan parhaita frendejä. Toivottavasti nää pienet ihmispallerot tietää, ketä tarkoitan. Kiitos, että olette mun elämässä nyt ja toivon teijän olevan myös jatkossa ♥