AJATUKSIA OPISKELUSTA

Nyt kun olen kirjoittanut syvällisempää postausta meidän muutosta Espooseen ja meidän parisuhteesta, niin voisin tällä kertaa kirjoitella vähän ajatuksia tästä mun opiskelusta ja avata sitä miksi aloin opiskelemaan juuri tätä alaa.

Mä niinkuin lähes kaikki muutkin lapset ja nuoret tässä maassa olen käynyt peruskoulun ylä- ja ala-asteen. Ennen koulua mä olin päiväkodissa. Mulla on omista päiväkotiajoista aika hyvät ja ihanat muistot. Muistan elävästi meidän ulkoiluhetket, ruokailun, leikkiajan ja lepohetket. Muistan myös lähes kaikki sen aikaiset ystävät ja kaverit, joihin tulee vieläkin välillä törmättyä Lohjalla ollessani. 

Kun ylä-asteella tuli ajankohtaiseksi kaksi viimeistä kouluviikkoa ja niihin liittyvä tet-jakso, mä tiesin heti, että haluan mennä päiväkotiin. Juuri siihen päiväkotiin missä itsekin olin. Tuo päiväkoti ei ollut ulkoisesti muuttunut lähes miksikään. Sisälle oli tullut enemmän tilaa ja no, ehkä oli vähän sisustus ja tavarat muuttunut. Mutta muuten kokoonpano päiväkodissa oli lähes sama. Tuossa päiväkodissa oli myös yksi hoitaja, joka oli mua joskus hoitanut. Mä ihastuin siihen päiväkotiin, lapsiin, työkavereihin ja yleisesti siihen päiväkotityöskentelyyn. 15-vuotiaana oli siis mun ensimmäinen kosketus tähän alaan ja siinä samassa kosketuksessa mä muuten aloin juomaan kahvia.

Ylä-asteen päätyttyä mä hain kuitenkin lukioon. Siksi, koska suurinpiirtein muu suku ja perhe oli käynyt lukion, niin munkin piti. Toisaalta, en mä myöskään tiennyt mihin muuallekaan olisin hakenut. Pääsin lukioon varasijalta ja silloin mä jo tiesin, että tää tie olisi tuhoontuomittu. Ensimmäisen jakson jälkeen keskiarvo tippui 7,09:stä 4,70:ään. Ahdistusta, itkua, huutoa. Mä en halunnut enää mennä sinne, joten mut passitettiin opon puheille. Tai oikeastaan opo otti mut puheilleen. Mä tiesin jo hakiessa, etten selviä siitä, enkä halua mennä sinne. Jotenkin mä en saanut muuta vaihtoehtoa. Opon puheiden jälkeen mun keskiarvo kuitenkin nousi siitä 4,70:stä 5,60:een.

Opo ehdotti mulle valmistavaa koulutusta ammattikoulusta, joka kestäisi reilu puoli vuotta. Muutama viikko opon tapaamisesta mä sitten menin haastatteluun ja koulutuksen opettaja ja koulun kuraattori ottivat mut mielellään sisään. Ja mä tykkäsin siitä heti ensimmäisestä koulupäivästä lähtien. Siellä opiskelu oli reilua, avointa ja kun jokainen meistä tuli eri lähtökohdista, se otettiin huomioon opetuksessa. Lisäksi mä sain sieltä ihania ystäviä. Todella pian tuli taas se valinta: Mihin mä tästä jatkan? Mua ahdisti, pelotti. Mutta mua autettiin. Pääsin tutustumaan Hyvinkään Maatalousopistoon, Järvenpään Seurakuntaopistoon ja myös päiväksi sen aikaiseen Länsi-Uudenmaan Koulutuskeskukseen eli nykyiseen Luksiaan pintakäsittelyalan puolelle. Ja noista se viimeisin oli se mun seuraava tie. Sen lisäksi hain vielä Kanneljärvelle nuoriso-ohjaajaksi ja Seurakuntaopistoon lastenohjaajaksi. Kaksi muuta opiskelupaikkaa tuntuivat kuitenkin liian kaukaisilta ja pelottavilta 16-vuotiaalle ja siksi ne jäivätkin ylivoimaisesti pintakäsittelyalalle ja niiden ajattelu loppui siihen.

Syksyllä 2009 mä aloitin pintakäsittelyalan reippain ja hyvin mielin. Sain ihania, uusia ja elinaikaisia ystäviä, loistavat työharjoittelu- ja kesätyöpaikat, mahtavia vinkkejä maalaamiseen, sisustukseen ja rakennusratkaisuihin. Kolmantena vuonna syksyllä 2011 mulle tuli se tunne, etten halua tehdä tämän alan töitä. Kesällä töitä riitti, mutta talvella niitä ei näkynyt mailla eikä halmeilla. Ja loppujen lopuksi en edes tuntenut kuuluvani sille alalle. Valmistumisen jälkeen kesällä 2012 mä olin raksalla vielä 3 kuukautta töissä, mutta mulle ei sen jälkeen enää pystytty tarjoamaan töitä ja se oli mun viimeinen virallinen kosketus maalaushommiin.. Se jäi siihen ja taas mä olin tyhjin käsin, itku kurkussa ja ahdistuksen peitossa.

Kesän jälkeen olin 3 kuukautta työttömänä, kunnes sain 3 viikkoa kestävän duunipaikan, josta mä lähdin yhtä nopeasti kuin meninkin. Ja taas ahdisti. Sitten meni melkein vuosi, kunnes sain pitkän etsinnän, monen hakemuksen ja CV:n jälkeen kutsun haastatteluun Espooseen. Haastattelija eli mun nykyinen esimies otti mut sisälle vaikkakin mulla jäi muutama lappunen kotiin jännityksestä johtuen. Mä pääsin siis koululaisten iltapäiväkerhoihin sijaistamaan ja sillä tiellä mä olen vieläkin ♥ Vihdoin 21-vuotiaana mä pääsin taas lasten pariin, vaikkakin edellisestä kerrasta oli 6 vuotta. 

Hetken töissä ollessani mä päätin, että nyt mä haen sinne lastenohjaajan koulutukseen ja aikuispuolelle. Hain, kävin soveltuvuuskokeissa ja sain peruutuspaikan muutaman viikon ennen koulun alkua. Olin taivaissa. Vihdoin pääsen opiskelemaan sitä mitä oikeasti olen halunnut. Kouluun meno jännitti, eikä mennyt kuin muutama viikko, niin mua ahdisti. Taas. Ahdisti pitkät koulumatkat, viiskyt kilometriä paksu paperinippu, koulutehtävät, uudet, tuntemattomat luokkakaverit, opiskelu muutenkin ja kaikki. 

Sitten mä yritin hakea oppisopimuksella opiskelemaan kyseistä alaa. Työnantajan puolesta se oli ok, samoin oppisopimustoimiston kunnes tuli ilmi, että he eivät voi töistä antaa mulle tarpeeksi tunteja, jotta voisin opiskella oppisopimuksella. Itketti taas. Ai, että silloin mua itketti ja vitutti. Seuraavana päivänä palasin kuitenkin kouluun, hyvin ja iloisin mielin. Tällä hetkellä olen kiitollinen, etten saanut oppisopimuspaikkaa vaan jatkoin ihanan luokkani mukana, josta mä olen saanut pari ihanaa ja korvaamatonta ystävää.

Kahdeksan kuukauden aikana mä olen työskennellyt kahdessa eri ympäristössä, oppinut oman kotikaupunkini varhaiskasvatuspalveluista, saanut ihania ystäviä, kerennyt lomailemaan, tehnyt nipun koulutehtäviä, ahdistunut, onnistunut ja ylittänyt itseni! Oon viime aikoina saanut jostain ihan hirvittävän suuren potkun perseelle, rohkaistunut ja tsempannut itseäni täysillä eteenpäin ja siitä, jos jostain mä olen ylpeä ja onnellinen! Tää koulutus tuntuu joskus ja voi näyttää ulkopuolisen silmään rempseältä ja sitä se välillä onkin, mutta silti niskassa painaa kuitenkin koko ajan joku. Oli se sitten näyttösuunnitelma, koulutehtävä, matkarahat, Wilma-viestit tai ihan mikä vaan! Tekeminen ei tässä koulutuksessa lopu! Voin suositella kaikille vähänkin lapsia rakastavalle ja koulutuksen haluavalle tätä tutkintoa :)

Ja vielä viimeiseksi: Miksi mä hain juuri tähän koulutukseen? Hain siksi, koska olen aina rakastanut lapsia ja halunnut opetella puhumaan ja olemaan heidän kanssa luontevasti. Jokainen päivä töissä on erilainen ja täynnä yllätyksiä. Lasten kanssa on ihana käydä ihan oikeita keskusteluja, koska ne on niin aitoja. Niin keskustelut, kuten myös lapset. Olen monta kertaa saanut suoran kommentin kokonaan mustista vaatteista ja korvalävistysten paljoudesta. Se on kuitenkin parasta, koska lapset sanovat aina suoraan. Ja töissä, kun mä menen sinne ja kun mä lähden sieltä, mua ei ikinä ärsytä, vituta tai ota muuten vain päähän. Lasten kanssa ne kaikki omat murheet jää ja ne palaa vasta kun pääsen kotiin. Siksi mä opiskelen tällä hetkellä lastenohjaajaksi. Tän tekstin kirosanat ei varmaan sovi aiheeseen, mutta muutama lipsus annettakoon anteeksi ♥

Olen puhunut. Kiitos sinulle, joka jaksoit lukea tämän tekstin kokonaan ja erityisesti sinulle, joka olet jaksanut tsempata ja kannustaa mua eteenpäin tässä kaikessa ♥ Palaillaan taas! Ihanaa tiistaipäivän jatkoa kaikille!

Vielä kiitos ja tervetuloa uudelle lukijalle ♥

FACEBOOK

Mä silloin joskus mietin, laitanko blogiini muita liittyviä sivustoja ja tää Facebook jäi nyt viimeiseksi, koska ensin ajattelin lukijakuntani olevan niin pieni, ettei siitä ole mitään hyötyä tai iloa minulle tai kenellekään muullekaan. Lukijamäärä on kuitenkin kasvanut pienen ajan sisässä ja monet ystäväni lukevat blogiani, mutteivät ole virallisesti lukijoina, joten katsoin sivun perustamisen aiheelliseksi ja sopivaksi. 

Tässä (klick) postauksessa kerroin kaikki muut yhteydet, mistä minut ja blogini löytää ja nyt siihen mukaan liitetään myös Facebook, johon päivittyy kaikki viimeisimmät ja uusimmat postaukset. Lisään Facebook-linkin myös bannerin alapuolella oleviin sivuihin, josta suoraan klikkaamalla pääset kyseiselle sivulle. 

Tervetuloa seuraamaan meitä myös Facebookissa! ♥

KUULUMISIA

Heipsan! Postaustahti on hieman taas hiipunut työssäoppimisen ja koulujuttujen takia, mutta edelleen rakastan kirjoitella teille tänne ja ihan vain itsenikin takia. Pystyn ainakin näin viikon välein teille kirjoittelemaan. Pidempi väli alkaa jo hieman ahdistaa ja kirjoitusinto räjähtää pään sisässä.

Mä oon tykännyt ihan kauheasti tästä mun tän hetkisestä työssäoppimisjaksosta. Suoritan sen siis seurakunnassa ja tällä hetkellä mennään puolta väliä. Kaksi viikkoa on vielä harjoittelujaksoa ja viimeinen viikko onkin sitten tutkintotilaisuus eli tutummin näyttöviikko. Mun ihana ohjaaja on antanut mulle ihan hirveästi luettavaa kotiin ja viime viikolla aloin vihdoinkin purkamaan sitä lukemisen määrää. Mulla oli ne tietyt ennakkoluulot seurakunnasta ja sen työstä, mutta nyt ne kaikki on hävinneet. Olen lukenut päiväkodin VASUn ja nyt viikonloppuna luin läpi kirkon VAKEn, joka on sama kuin VASU, mutta sen pohjana on kirkon arvot. Muuten teksti ja viesti on lukijalleen sama. Oon saanut ihan hirveästi tsemppiä ja hyvää palautetta, ollut kokouksissa ja suunnittelussa mukana, päässyt koulutukseen mukaan ja ensi viikolla tiedossa on piispan tarkastus, mihin myös pääsen.

Tuon kaiken lisäksi mun täytyy alkaa tekemään ensi viikolla tutkintotilaisuuden suunnitelmaa kirjallisesti ja alkaa myös miettiä näyttöviikkoni teemaa ja kulkua muutenkin. Toki täytyy sitten vielä ilmoittautua tutkintotilaisuuteen, tehdä kaksi koulutehtävää, sopia kolmikantakeskustelu ja lopuksi kirjoittaa vielä itsearviointi tästä tutkinnon osasta. Eli miettimistä ja tekemistä on riittänyt ja tulee riittämään. Näiden jälkeen se onneksi taas hetkeksi helpottaa. Seuraava työssäoppiminen on kuitenkin jo tammikuussa.

Mutta oon mä tän kaiken keskellä kerennyt hoitamaan ja sisustamaan meidän kotia, näkemään kavereita, hoitamaan mun lempparipojua Pepiä, muuttamaan meidän olohuoneen järjestystä ja tuunaamaan marsujen aitausta. Me ollaan myös Jessen kanssa alettu hakkaamaan Playstation 2:lla Athens 2004 Olympic peliä, jota me silloin junnuna isukin ja Anskun kanssa paljon pelailtiin.

Tuntuu, että tällä hetkellä elämässä on hirveä häsellys ja kiire koko ajan. Johtuen tietenkin tästä koulutusrytmistä, mutta mä olen myös luonteeltani sellainen, etten osaa vain olla. Koko ajan täytyy joko siivota, järjestellä, pestä pyykkiä, vaihtaa lakanoita, valokuvata, tiskata ja ties mitä. Jos joskus oppisin ottamaan vain rennosti ja olemaan. Antaa muiden tehdä ne työt. Tuntuu, että ylikuormitan itseäni. Tosin, fyysisesti se ei vaikuta muhun mitenkään. Pikemminkin henkisesti. Luon itselleni hirveät paineet kaikesta tekemisestä: "Kerkiinkö tehdä ton tänään, toi olis pitänyt tehdä jo eilen, mä en millään saa tätä tehtyä ja noita valmiiksi." Jos joskus sitä vain rauhoittuis eikä stressais mistään.

Stressaamisesta puheenollen mä ihmettelen kovasti, etten kolmenkaan työharjoitteluviikon jälkeen ole tullut kipeeksi. Mulla on luonnostaan huono vastustuskyky eli tulen todella helposti kipeäksi. Siksi musta on tullut hirveen hysteerinen käsienpesun vuoksi. Kädet kuivuu kohta varmaan irti kun mä olen joka välissä pesemässä tai muuten vain hankaamassa niitä. Pyykkiäkin kertyy varmaan ihan turhaan kun viikon välein vaihdan käsi-, kasvo- ja keittiöpyyhkeen ihan vain siksi, ettei ne pöpöt kerkee muhita niissä. Suihkupyyhkeet ja lakanat ovat samat vähän pidemään, mutta heti jotenkin alkaa ahdistaa, josko niissäkin nyt hengailee flunssahirviö. En mä bakteerikammoinen ole, sairastumisen pelko vain on jotain ihan järkyttävää.

Asiasta toiseen hyppiminen on kamalaa, mutta kyllä mäkin sitä teen. Syksy alkaa pikkuhiljaa olemaan täällä. Ilma on viileä, mutta kirkas. Puut pudottavat lehtensä kirkkaan punaisina tai lämpimän keltaisina. Luonto alkaa olemaan kolkko ja alaston. Aamulla parvekkeelle mennessä hengitys höyryää. Mä tykkään. Mä tykkään pimenevistä syysilloista kun saa polttaa kynttilöitä tunnelman ja himmeän valon luomiseksi. Koti tuoksuu ihanalta ja lämpimältä tuoksukynttilöiden ansiosta. Vihdoin ja viimein me käytiin Jessen kanssa lauantaina Kodin1:ssä ostamassa ne kuuluisat "jouluvalot", jotka mä ostin ihan tunnelman luomiseksi. Kokoonpano on väliaikainen, mutta ihana ♥

Hirveesti on odotettavaa tälle keväälle. Ensi viikonloppuna meillä on tiedossa yhdet tuparit, joita odotan täysillä innolla! Lisäksi syksylle on tiedossa yhdet illanistujaiset, Jessen synttärit, Sami Hedbergin keikka ja laivareissu. Pitkä joululoma houkuttaa myös. Samoin 1,5-vuotispäivä. Yksi asia kuitenkin on, mitä me odotetaan kaikista eniten ja mitä mä en paljastakaan täällä blogin puolella vielä ;-)

Aika menee nopeasti kun tapahtuu paljon. Mä kun kerkeen rasittaa mun aivoja noilla koulujutuilla ja niiden lisäksi on paljon odotettavaa ja uutta kivaa tiedossa. Jokainen viikonloppu menee nopeasti ja näin sunnuntaisin tulee kirottua " Huomenna on maanantai! " Tosin, jokainen viikkokin menee hujauksessa ja pian taas huomaa kun on perjantai ja viikonloppu edessä. Sen mä oon huomannut näiden top-jaksojen aikana. Tää 6 viikkoa tuntuu ylivoimasen pitkältä, mutta nyt se tuntuu jo surullisen lyhyeltä. Kohta mä oonkin jo viimeistä päivää ihanien lasten ja työkavereiden kanssa ja hyvästelemässä kaikkia. Ja sitten palataankin koulunpenkille oppimaan uusia asioita..

Ei pidä unohtaa syksyn ihanuudessa myöskään sitä, että tää on just se vuodenaika kun alkaa kaikki uudet, mielenkiintoiset ja koukuttavat tv-ohjelmat! Me tehtiin Jessen kanssa oikein lukujärjestys milloin tulee mitäkin, monelta ja miltä kanavalta. Ei me olla loppujen lopuksi siitä yhtään pidetty kiinni. Monet ohjelmat tulee päällekkäin ja me katotaan tv:stä se mikä tuntuu mielenkiintoisimmalta. Kattomatta jääneet me katsotaan sitten netistä jälkilähetyksenä. Meidän tv-lukujärjestyksessä ti ja pe on semmosia milloin ei tule mitään muuta kuin salkkarit ja näinä päivinä tehdäänkin sitten muuta, ellei orjallisesti seurata BB 24/7:aa. Muuten päivät vierivät Gordon Ramsayn, julkkissuunnittelijoiden, Toistenlaisten äitien, Kiiltokuvien, Catfishin ja The Voice Kidsin parissa. Enimmäkseen siis kaikenlaisen tositv-paskan parissa.

Nyt mä vihdoin kelasin lopettaa tän läpättämisen ja toivoa teille ihanaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa ♥ Kiitän ja toivotan tervetulleeksi jälleen yhden uuden lukijan joukkoomme!

Kaikki kuvat otettu siis iPhonella ja osan löytääkin Instagramista. Löydät minut nimellä sanssuli. Voit klikata myös sivun yläosassa olevaa Instagram-kohtaa.

AJATUKSIA MUUTOSTA

Me ollaan Jessen kanssa 15.9 maanantaina oltu espoolaisia puoli vuotta. Aika on mennyt todella nopeasti, mutta toisaalta tuntuu, että oltais asuttu jo vaikka kuinka pitkään tuossa ihanassa kaksiossa. Yhteiselo on ollut enimmäkseen ihanaa aikaa. Välillä kinastellaan kotitöistä ja vielä vähemmän raha-asioista. Toisen naamaan ei kumpikaan ole kertaakaan kyllästynyt. Meillä mä imuroin, luuttuan lattiat ja pesen pyykit. Jesse pyyhkii pölyt ja tekee ruoan. Tiskit me hoidetaan vuorotellen, lakanat vaihdetaan ja marsut hoidetaan yhdessä.

Ystäviä olen tästä läheltä saanut töiden ja koulun kautta mistä olen todella iloinen! Lohjan rakkaat ystävät ei silti ole unohtunut ja pyrin näkemään heitä aina kun käyn Lohjalla. Yhtä paljon ei kuitenkaa tuu nähtyä ihania ystäviä ja välillä hävettää pyytää joku ajamaan meille jos mulla ei ole autoa käytössä. Siksi yhteydenpito jää omalta osalta välillä vähemmälle. Ne rakkaimmat on onneksi pysyneet mukana muutostani huolimatta ja viikottain ja joidenkin kanssa päivittäin pidetään yhteyttä.

Side perheeseen on vain vahvistunut muuton myötä. Rakas sisko kyläilee meillä kuukausittain tai aina kun vain on mahdollista. Isille tulee soitettua milloin sähkölaskuista, huonekalujen kokoomisesta tai pyykkikoneen vuodosta. Äitille ihmetellään sitten eri pyykkien pesukuumuuksista, palkka-asioista ja joskus soitellaan muuten vain. Äidin kanssa puhutaan puhelimessa viikottain sen puolisen tuntia vaihtaen kuuumisia tai muuten vain jutellessa ihan kaikesta. Musta on kiva huomata, että pois muuttaessa alkaa kaivata sitä perhettä, kun silloin joskus teininä ajatteli välillä vähän toisin.

Koulumatka mulla on lyhentynyt reilulla puolella tunnilla ja kaikki työ- ja työssäoppimispaikat ovat olleet lähellä. Julkinen liikenne on loistavaa ja toimii hyvin suurimmaks osaks. Asuinkaupungista löytyy kaikki kiva ja tarpeellinen. Espoosta on mun mielestä sopivan pitkä matka joka paikkaan eli tässä tapauksessa Helsinkiin, Lohjalle ja Järvenpäähän.

Kertaakaan en ole muuttoamme katunut, mutta joskus tulee ikävöityä läheisiä vähän liikaakin ja mietittyä, mitä jos asuttaisiinkin Lohjalla? Hyvin me ollaan kuitenkin viihdytty ja tykätty asua toisessa kaupungissa, joka on sopivan matkan päässä rakkaasta kotikaupungista. Voisin hyvin kuvitella asuvani täällä pidempäänkin ja perustaa perheen tänne, mutta never say never. Ei siitä kauaa ole kun sanoin, etten enää koskaan palaa Lohjalle. Ruoho tuntuu olevan aina vihreämpää aidan toisella puolen.

GLITTERISTÄ KIVAA JA UUDET POPOT

Sellossa pyöriessäni me käytiin Eevan kanssa Glitterissä, sillä sieltä mä löydän aina kaikkea kivaa! Puhelini tarvitsi taas vaihteeksi piristystä ja hyllystä löytyikin uusi ihana takakuori ♥ En ole vähään aikaan ostanut uutta napakorua ja ylisöpö pöllö oli pakko kotiuttaa. Jesse sano, että se sopii mulle hyvin, koska olen PÖLLÖ eli viisas, eikö? ;)

Muutaman vuoden olen etsinyt korottomia saappaita. Mulla on kaapissa kahdet saappaat ja molemmat ovat korollisia. Toiset ovat myös hieman fuck me -tyyppiset. Zalandosta kotiutin itselleni uudet korottomat saappaat ja rakastuin heti! ♥ Tosin, saappaat ovat lyhyemmät kuin aikaisemmat ja se vaatii vähän tottumista.

UUSIA JUTTUJA KOTIIN

Olen parin edellisen viikon aikana nähnyt ihanaa ystävääni Eevaa ja olemme molemmilla kerroilla tavanneet Sellossa, sillä se on sopivan lähellä molempia. Olemme nauttineet ihanasta kahvista ja muista juomista ja puhuneet kaikesta. Musta on niin kiva kun olen saanut täältäkin suunnalta ihania frendejä tietenkään unohtamatta kotikaupunkini rakkaita ystäviä ♥

Bloggaaminen on taas ollut jäissä viikon verran. Mä olen nimittäin ollut todella jännittynyt ja kiireinen viime viikolla alkaneen top-jakson takia. Pikku hiljaa alan lämpenemään ja rentoutumaan tuolle kaikelle uudelle ja mielenkiintoiselle.

Nyt tämän postauksen aiheeseen: Olen siis pyörinyt Sellossa näiden kahden viikon aikana ja käynyt Iittalassa, Pentikissä, Indiskassa ja Hemtexissä. Viime perjantaina pyörähdettiin Jessen kanssa myös Bauhausissa. Olen löytänyt uusia kivoja juttuja meidän kotiin ja kotiuttanut osan niistä. Olen ihan hullaantunut uuteen sisustustyyliin ja haluaisin muuttaa meidän kodin sisustusta kokonaan! Saapi nähdä kun raha ja aika riittää, mitä muutoksia tulenkaan keksimään. Nyt vihdoin niihin uusiin juttuihin ♥

Meitsi on tainnut saada kirkkaat Kastehelmi-tuikut joskus jostain? Hävettää, anteeksi kun en muista. Ne on löytänyt paikkansa ruokapöydästä. Musta Kastehelmi-tuikku on Jessen ja sopii hyvin kirkkaiden väliin. Raidallinen kaitaliina on Indiskasta, jonka kotiutin tuon ihastuttavan värin takia ♥

Koristetyynyt ja arkun kaitaliina vaihtoivat väriä uuden vuodenajan ansiosta. Iittalasti ostin ihanat veden vihreät Kastehelmi-tuikut, jotka sopii ruokapöydän kaitaliinan kanssa yhteen ja sointu käy myös koristetyynyjen kanssa.

En oo tainnut esitellä lasipurkkia, joka ostettiin IKEAsta jokin aika sitten makarooneja vartem. Kauan olen etsinyt uutta kahvipurkkia meille ja Bauhasista löytyi sellanen vihdoinkin! Tuo on niin ihana ♥ Joudun vain odottelemaan, että kahvi loppuu ja saan ostaa uuden paketin uuden purkin sisälle..

Bauhasista löytyi myös tuo ihana kynttilät -laatikko, mikä on muodoltaan ja tyyliltään aivan ihana. Kyllästytti kaivaa tuikkuja IKEAn paketista ja toi sopi meidän tarpeisiin juuri hyvin! Paikkaa piti laatikolle hetken miettiä, mutta lopulta se löytyi makkarin tv-tason hyllystä, jossa ennen oli valkoinen muistot -laatikko :-)

Haaveisiini on kuulunut myös suuri tyynykasa sängyn päällä ja tähän asti siinä on vain pyörinyt kaksi Hobby Hallista hankkimaa tyynyä. Bauhasista löytyi ihana Eiffel-torni -tyyny, joka mätsää makkarin väreihin. Tosin, kuva vääristää noita värejä tosi pahasti. Mä oon suurin Pariisi-fani ja nähnytkin Eiffel-tornin, joten tyyny sopi senkin perusteella meidän kotiin!

Olkkarissa olevat seinähyllyt ovat myös vaihtaneet sisältöään ja osa rumista dvd-levyistä on löytänyt paikkansa lukuisista muista laatikoista. Vaihdoin korutelineet olohuoneen jakkaran päälle ja tilalle laitoin mustan säästöpossun ja vaaleansinisen Aalto-maljakon. Myös muistot -laatikko sai paikkansa sielrä. Toisella hyllyllä on mun rakkaiden vanhempien hääkuva, meistä serkuista yhteiskuva, ihanan pikkusiskoni, rakkaan ystäväni ja kummitätini ylppärikuvat. Viimeisenä, muttei vähäisimpänä Jessen vuoden takainen duunipaikkakuva ♥ Olkkarin arkulla ennen majaileva tuikku on muuttanut myös valokuvien kanssa :-)

Ja lukijoiden joukkoon on löytynt uusi lukija! Tervetuloa seurailemaan ♥

MUSIIKKIA

Lisäilen blogiini musiikkia sitä mukaan, kun bongaan uutta ja mieleistä matskua omaan Spotifyyni. Olen viime aikoina löytänyt paljon menevää musiikkia ja sitä on löytynyt kerralla paljon ja näin pystyn kivasti jakamaan sitä teillekin. Voin kuvitella, että osaa kyllästyttää eikä kiinnosta musiikkipostaukset ja vähän omaltakin osalta ottaa päähän, kun näitä kyseisiä postauksia tulee monta viikossa. Mutta musiikki on iso ja rakas osa mun elämää ja siksi se kuuluu myös tänne blogiinkin. Nyt napauttakaahan jokaista play-nappulaa ja nauttikaa! Ihanaa tiistain jatkoa kaikille ♥

Muistathan vastata sivupalkin kyselyyn, joka liittyy lukijoiden ikään! :-)

MUUTOKSIA BLOGISSA

Mä kun kyllästyn blogini ulkoasuun äärettömän nopeasti. Niimpä ajattelin tehdä pitkästä aikaa bannerin puhelimella otetuista kuvista. Halusin myös kuviin ajankohtaisuutta, eli syksyä. Syksy on kynttilöiden, kauniiden auringonlaskujen ja pimeän aikaa. Mutta mun mielestä kuitenkin suht rentoa aikaa ja siitä mä tykkään!

Banneri sisältääpi siis tuoreimman Instagram-kuvan musta itestäni. Lisäksi siihen piti saada nuo kuuluisat kynttilät ja meidän kodin ihanimmat tuikut ♥ Maailman rakkaimman Pepin kuva on kesältä samoin mun ja Jessen teinipeili-yhteiskuva ajoittuu kesälle, mutta eipä anneta sen häiritä! Kahvikuppi ja Catfish on myös tuoretta tuotantoa ja auringonlasku on keväältä. Eli pikkuisen olen huijannut, mutta mun mielestä noi kuvat sopi kivasti yhteen.

Bannerin johdosta päädyin muokkaamaan myös ulkoasua. Mä kun tykkään syksyn olevan räikeiden värien aikaa, en kuitenkaan halunnut väriksi punaista. Keltainen olisi ehkä ollut liian kesäinen. Päädyinkin sitten tummaan beigeen taustavärissä. Tekstien värit ja fontit ovat myös hieman vaihtuneet. Saa nähdä kuinka kauan mä jaksan tätä ulkoasua pitää. Ehkä joulun aikoihin vaihtuu taas!

Mitä tykkäätte uudesta ulkoasusta? Onko sinun mielestäsi liian synkkä ja sopiiko edes millään tavalla syksyn kanssa yhteen?

Huomaa sivupalkissa kysely lukijoideni iästä. Toivon myös mahdollisimman vierailija/lukijan vastaavan siihen, kiitos! ♥