VIIKON VIDEO #2

Meitsi viettelee tällä viikolla hiihtolomaa ja siitä syystä on ollutkin aikaa miettiä kaikkia vanhoja juttuja ja muistella matkusteltuja lomamatkoja. Tästä syystä latasin Youtube-kanavalleni vanhan videon meidän Nizzan reissusta, jota vieteltiin kesällä 2013. Oon käynyt Nizzassa kaksi kertaa ja sen lisäksi aika monessa muussa Euroopan maassa, josta oon ikuisesti kiitollinen mun vanhemmille. Nyt kuitenkin pientä fiilistelyä Nizzan auringon alla ja huokaus siitä, että ehkä oon vähän kehittynyt vloggaamisessa ja editoinnissa tämän videon jälkeen!

SÄ LÄHDIT MUKAAN TUULTEN KEVÄISTEN

Eilen 18.2.2017 lauantaina taivas sai uuden enkelin joukkoihinsa. Mun nuorimmainen typykkä Nuppu veti viimeiset hengenvetonsa 11 jälkeen aamulla. Pää jumissa, mieli tyhjänä. Yllättäen Nuppu ei enää jaksanutkaan. Olihan ikää jo reilut 6 vuotta. Auttavien käsien voimilla Nuppu yritti vielä nousta ja paeta, mutta sen jalat ei enää kantaneet. Suru ja järkytys on ihan sanoinkuvaamatonta. Mä sain erilaisen hiihtoloman. Kuten melkein kaksi vuotta sitten  vappu sai ihan uuden merkityksen. Nyt oli talviloman vuoro. Mua lohduttaa se, että nyt Nupun on hyvä olla eikä kukaan voi ottaa sitä pois.

Enkelit valkoiset taivaalta tuolta, pitäkää Nupusta hyvää huolta ♥

JOULUKALENTERI / 23. LUUKKU

JOULU 2014

Joulukalenterin toiseksi viimeisessä luukussa muistelin hieman kahden vuoden takaista joulua. On ihana lukea vanhoja postauksia ja tuntemuksia, mitä on esimerkiksi vuosi sitten tapahtunut ja mitä on fiilistellyt. Se on yksi blogin parhaimpia puolia. Vaikka vuosien saatossa tapahtuu merkittäviä ja vähemmän merkittäviä juttuja, niin ei niitä kaikkia kuitenkaan aina muista. Blogin äärelle on aina kiva palata muistelemaan vanhoja hyvällä ja haikealla fiilikselle. Seuraavaksi linkki, josta pääset hieman kurkistamaan tuohon jouluun 2014: http://sanna-katariina.blogspot.fi/2014/12/lomavillitys.html

JOULUKALENTERI / 17. LUUKKU

VUOSI TAKAPERIN..

.. valmistuin Lastenohjaajaksi. Todistuksen sain n. kuukautta myöhemmin, mutta valmistujaisjuhlaa juhlittiin tasan vuosi sitten Seurakuntaopistolla Järvenpäässä. Fiiliksiä ja kuvia tuosta päivästä pääset lukemaan tästä ja valmistujaisbileiden fiiliksiä voit lukea täältä.

ASIOITA, JOITA EN KOSKAAN SAA TAKAISIN

Äiti laittoi mulle eilen viestin, jossa näkyi meidän edesmenneen mummin kotitalon myynti-ilmoitus. Ensin ihmettelin hassua kuvauskulmaa, sillä siitä ei meinannut tunnistaa koko mökkiä. Hetken ajateltua mulle tuli todella paha mieli. Ihan hirveä haikeus ja ikävä sitä kaikkea, mitä siinä pienessä mökissä olen tehnyt ja millaisia hetkiä siellä oon viettänyt.

Mummilla oli aikoinaan kolme kissaa: Ellu, Kalle ja Ville. Ellu oli melkoinen pentukone ja se sai elinaikanaan monet pennut. En kyllä ihmettele, sillä kaikki kissa saivat kulkea vapaana. Niin Ellu oli alunperin mummille tullutkin. Ville ja Kalle olivat molemmat Ellun pentuja. Ellu kuoli lopulta lämpöhalvaukseen ja oli sillä jo ikääkin. Ville ja Kalle eivät koskaan palanneet reissuiltaan.

Tuon lyhyen tarinan lisäksi mökki pitää sisällään kymmeniä muita muistoja. Mä oon todella surullinen siitä, että siihen mökkiin mä en enää ikinä palaa. Kaikki se on takanapäin ja jäljellä on vain kultaiset muistot. Mä kävin lapsena mummin luona melko paljon. Mummi leikkasi mun hiuksia, tehtiin ulkona juttuja, ihmeteltiin kissanpentuja, kerättiin metsämansikoita ja sitten tehtiin mansikkamaitoa. Mummin vaatehuoneesta sai aina kerrallaan pari palaa suklaata, eikä Ellu saanut koskaan nukkua makuuhuoneessa meidän kanssa.

On maailman tyhmintä kasvaa aikuiseksi ja jättää taakseen ne lapsuuden maisemat. Eilen laitoinkin viestiä parhaalle ystävälle siitä, että mun lapsuudesta ei muistojen lisäksi ole jäljellä muuta kuin Karjalohjan mökki, joka toivottavasti pysyy suvussa vielä pitkään. Mummin mökki, kasvuympäristöt Nummelassa ja Virkkalassa on menneen talven lumia. Vaikka niille voikin palata aina välillä, mutta ei se silti ole sama asia.

Omasta koti- ja synnyinkaupungista keksin monta pahaa sanaa ja huonoa puolta, mutta on sinne välillä mukava palata. Vanhemmat, isovanhemmat ja suurin osa ystävistä asuu siellä edelleen ja se on korvaamaton syy palata sinne aina vain uudelleen.

IKÄVÄ EI KUOLE KOSKAAN

Me tuotiin sunnuntaina Lohjalta saapuessamme kotiin Pepin vanha flexi. Molemmat koirat toimii paremmin flexillä, vaikka onhan siinäkin huonot puolensa. Meillä on myös Pepin vanha peti, joka on täynnä poikien leluja ja joskus Ramos sukeltaa lelujen sekaan möhisemään.

Vappuaattona tulee vuosi Pepin poismenosta. Flexin käyttöönotto herätti tunteita ja musta tuntui, että mun täytyy tulla tänne kirjoittelemaan ja selvittelemään hieman ajatuksia. Mun mielestä on ihanaa, että Pepi on meidän arjessa mukana juuri näiden tavaroiden myötä. Mun on myös pitkään pitänyt tilata Ifolorilta kuvakooste sekä Pepistä että meidän muista koirista ja joistain inspiraatiokuvista.

Vuosi on kulunut hirveen nopeesti, mutta suru ei ole kadonnut mihinkään. Facebook muistuttaa mua viikottain vuosien takaisista muistoista tuon ihanan karvanaaman kanssa. Remyn ja Ramoksen olemassaolo helpottaa hieman ikävän ja ahdistuneisuuden tunnetta, mutta ei mikään korvaa Pepiä.

Vaikka suru ei kuole koskaan, se helpottaa ajan myötä. Ainakin se muuttaa muotoaan. En enää päivittäin itke poismenneen koiran perään, mutta edelleen viikottain muistelen niitä kauniita hetkiä ilolla ja välillä myös kyynelten kera. Joskus edelleen kysyn, että miksi? Miksi juuri Pepi? Miksi sen huonovointisuus tuli esiin niin myöhään? Miksi sen piti lähteä heti täytettyään 8 vuotta? Miksi juuri vappuna?

Tämän vuoden vappu on erilainen. Jokainen vappu tästä eteenpäin tulee olemaan erilainen ja olen jo päättänyt sytyttää jokaisena vappuaattona kynttilän Pepin muistoksi. Se on vähintä, mitä voin tehdä ♥

ERILAISET TUPARIT

Me oltiin lauantaina juhlimassa meidän hyvien ystävien tupareita tuolla Helsingin suunnalla. Tupareissa oli teemana ala-aste, joka meinasi aluksi tuottaa päänvaivaa ja hieman myös harmaita hiuksia. Löydettiin kuitenkin viimetinkaan sopivat vaatteet noihin kekkereihin ja suunnattiin iloisesti Toyotan nokka kohti juhlapaikkaa!

Oltiin perillä puoli kuuden aikoihin ja sattumoisin meijän ystävät kaarsivat pihaan samaan aikaan meidän kanssa. Tallusteltiin porukalla sisälle asuntoon, joka ensisilmäykseltä näytti juuri siltä, kuin mä olin kuvitellutkin. Tuparilahjaksi me ostettiin tytöille joka kodin selviytymispakkaus, joka todennäköisesti tulee käyttöön jossain vaiheessa.

Selviytymispakkaus sisälsi rullan vessapaperia, leivinpaperia, suolaa, sokeria, kuivahiivaa, tiskiharjan, tiskirättejä, kynttilän, paristoja, desimitan, pari purkkia mustikkakeittoa, lämminkuppi-keittoja, minion-laastareita, muumitarroja, valkosipulikorppuja, suodatinpusseja, kahvia ja tietenkin " kestävän kehityksen " korin, jossa kannettiin tämä kaikki.

Juhlissa oli tarjolla kahta erilaista piirakkaa: kasvis- ja lihavaihtoehto. Lisäksi oli cocktail-tikkuja sekä lihansyöjille että kasvisten ystäville. Pöytää koristi myös sipsit, karkit, pistaasipähkinät ja booli, joka sisälsi valkoviiniä, omenalikööriä ja spritea. Koristeena boolissa oli karambolaa.

Juhlissa oli myös ihanasti ohjelmaa ala-asteeseen liittyen. Kaikki vieraat saivat onkia ja onkeen tarttui jos jonkinmoista palkintoa, kuten alkoholia, karkkia, sipsiä, teippiä, pikkutavaraa jne. Lisäksi vieraat saivat kirjoittaa Aikuisten ystäväkirjaan, johon oli yllättävän vaikea rustata vastauksia. Jossain vaiheessa iltaa oltiin myös " En ole koskaan.. tai olen.. " -aiheista juomapeliä, jossa aiheena oli ala-aste. Illan aikana selailtiin myös läpi mun tuomia tarravihkoja ja ystävämme näytti hänen pokemon-kortti-kokoelmaa.

Asuna mulla oli farkun väriset farkut, liila trikoopaita ja valkoinen poncho. Meikin yritin pitää mahdollisimman naturellina, mutta kulmat kuitenkin piirsin. Hiukset laitoin keskijakaukselle ja taakse kiepautin niskaponnarin, jota käytin paljon ala-asteaikoina. Korvissa mulla oli yhdet korvikset, joiden väriteema oli sama, kuin mun ensimmäiset korvikset koskaan. Ala-asteella käytin paljon liilaa, oranssia ja keltaista. Siksi päätin valita paidan väriksi juuri tuon liilan. Noihin aikoihin mulla oli valkoinen poncho, jota tuli jonkin verran käytettyä. Housut eivät olleet ihan sitä, mitä ne ala-asteella olivat, mutta kuitenkin sinnepäin.

Jessellä oli päällään jonkinsortin pelipaita ja mustat aidot verkkarit. Päähän Jesse laitto sen aikaisen lippiksen ja selkäänsä no, minkäs muunkaan kuin Jokeri-repun.

Ilta oli kaikinpuolin oikein onnistunut. Me lähdettiin jo kymmenen aikoihin ajelemaan kotia kohti, sillä Remy odotteli täällä jo jalat ristissä. Kiitos ihanille emännille ja muillekin mukanaolijoille ♥

LAPSUUS - ARVOKAS ELÄMÄNVAIHE

Ajattelin kirjoittaa taas astetta syvällisempää postausta aiheesta, joka on viime viikkoina ollut erityisen lähellä mun sydäntä. Lapset ja heidän turvallisuus ja hyvinvointi on mulle kutsumustyö, enhän mä tähän ammattiin muuten kohta valmistuisi. Tässä postauksessa haluan kirjoittaa omia henkilökohtaisia kokemuksia lapsuudesta ja myös kokemuksia ihan opiskelijan näkökulmasta.

Päiväkodin pihalla pieni poika purskahtaa itkuun. Kertoo ikävöivänsä isiä. Isi on onneksi "vain töissä" eikä työmatkalla. Joten "ei se haittaa ollenkaan, sä näät iskän illalla". Mä sanoin ton, vaikka mua puristi rinnasta. Ihan kuin tuollainen lause tuossa vaiheessa helpottaisi ikävää. Jos se on tarpeeksi kova, sitä on todella vaikea unohtaa. Tiedän kokemuksesta. Mä oon ollut kova ikävöimään ja olen sitä vieläkin. Tiesin tasan tarkkaan, miltä tuosta pojasta sillä hetkellä tuntui. Mä en siinä hetkessä kuitenkaan pystynyt muuhun kuin lohduttamiseen ja läsnäoloon. Se onneksi auttoi sitä poikaa.

Muistan lapsuudesta, kun meidän faija asui pääkaupunkiseudulla ja me asuttiin äidin luona kotikaupungissamme. Myöhemmin se muutti vähän lähemmäksi meitä, mutta kuitenkin oli vielä puolen tunnin ajomatkan päässä. Oltiin silloin joka toinen viikonloppu isän luona ja joskus me oltiin siellä maanantai-aamuun saakka. Silloin hän toi meidät päiväkotiin. Isi on monta kertaa sanonut jälkeenpäin, että hän lähti sieltä aina tippa linssissä nähdessään, kun kaksi pientä nappisilmää vilkuttivat ikkunasta lähtevälle isille. Musta on ollut tosi koskettavaa kuulla tuo isin suusta. En muista kovinkaan usein ikävöineeni siinä tilanteessa ketään, sillä uusi päivä ja kaverit päiväkodissa vei ajatukset muualle. Eniten mä ikävöin nukkumaan mennessä. Mä muistan todella useita ikävän tunteita lapsuudesta. Suurin syy siihen oli, että vanhemmat asuivat eri osoitteissa. Mä paljon haaveilin siitä, että ne voisi palata yhteen. Mä en siitä koskaan halunnut puhua, koska asialle ei voisi tehdä juuri mitään. Ja näitä kaikkia asioita mä aloin miettimään tuon päiväkodissa itkevän pojan takia. Koska mä muistan, kuinka kamalaa se vanhemman ikävöinti voi olla.

Voin myöntää, että ikävöin joskus vieläkin. Vanhempia, pikkusiskoa, päiväkotiaikaa, lapsuuden kotia, yhteisiä tv-iltoja äidin kanssa ja sunnuntaisia ratsastustunteja, joita isi oli yleensä katsomassa. Mä ikävöin sitä aikaa, kun ei tarvinnut itse huolehtia taloudesta, laskuista, ruokaostoksista ja muista velvollisuuksista. Pystyi olemaan vain tyytyväinen, kun ruoka kannettiin pöytään ja meitä kuskattiin milloin mihinkin. Nykyään sitä joutuu huolehtimaan kaikesta itse: laskuista, ruokaostoksista, matkustustavoista jne.

Oon aina pelännyt sitä aikuisen ihmisen vastuuta. Oon aina ollut arka hoitamaan asioita. Yksi syy siihen varmasti on se, että meitä on voitu joskus paapoa vähän liikaa. Ja nyt se kostautuu. Nyt 1,5 vuotta itsekseen asuneena voin todeta, että eihän tämä kamalaa ole. Joskus epämiellyttävää, mutta ei ylitsepääsemättömän vaikeaa. Tuskin silloin kukaan muuttaisi omilleen, jos itsenäistymisellä peloteltaisiin. Se on pelottavaa, mutta jokaisen tulee se kohdata. Ainakin jossain vaiheessa. Onhan aikuisuudessa se hyvä puoli, että asioihin pääsee vaikuttamaan. Enemmän kuin lapsuudessa.

Lapsuus on siis arvokasta aikaa. Vaikka sitä ei 5-vuotias tytön tylleröinen ymmärrä, niin ainakin sen ymmärtää myöhemmin. Lapsuus määrittelee hyvin pitkälti sen, mitä ihminen tulee olemaan tulevaisuudessa. Mä tekisin mitä vain, että jokainen lapsi maan päällä saisi elää ja kasvaa turvallisesti. Sehän ei tietenkään ole mahdollista, mutta aina voi ja pitääkin toivoa.

Sen lapsuuden kultaista aikaa osaa arvostaa vasta tässä iässä. Tietenkin kaikki ne, jolla lapsuus on ollut hyvä ja turvallinen. Musta tuntuu todella pahalta välillä kuulla, kun lapsi ei ole saanut olla lapsi. Tai, kun lapsi joutuu kokemaan sellaisia asioita, jotka ovat aikuisillekin hyvin rankkoja. Hyvin usein sitä miettii, miten rankkoja ne on lapselle. Vaikka välillä tuntuu, ettei oma lapsuus mennyt niin kuin oli toivonut, oon kuitenkin kiitollinen ja onnellinen siitä, että oon saanut hyvän kasvatuksen ja turvallisen kasvuympäristön ♥ Niiden ansiosta mä olen nyt tässä tällaisena. Ja se kaikki kiitos kuuluu rakkaille vanhemmille ja tietenkin isovanhemmille.

♥♥

Kuvat: we♥it

LAPSUUDEN MUISTO

Kävin viikko sitten isäni kanssa meidän mummin mökillä. Mökki on nyt saanut uudet vuokralaisensa ja näin ollen me ei enää tulla siellä toistaiseksi käymään. Mummi muutti mökistä vanhainkotiin reilut kaksi vuotta sitten hyvin surullisen tapahtuman johdosta. Kun me käytiin tuolla mökillä viime tiistaina hakemassa viimeisiä tavaroita pois, niin mulle tuli pieni haikeuden tunne, sillä toi mökki on niin suuri osa mun lapsuutta. Onhan se surullista ja haikeaa, mutta hienoa on myös se, että mökki saa uudet asukkaat eikä seiso paikoillaan autiona. Näistä pienistä ajatuksista mä sain idean kirjoittaa mun lapsuudesta.

Mä en oikeastaan tiedä, mihin mun lapsuus on loppunut. Lapsesta tulee oikeastaan mieleen kaikki nuo korkeintaan ala-asteikäiset. Ylä-asteelle mennessä tunsi itsensä jotenkin isommaksi, vanhemmaksi ja paremmaksi, vaikka todellisuus ihminen on siinä 13 vuoden ikäisenä hyvin kaukana siitä. Myös 18-vuotias on mielestäni aika kaukana aikuisesta. Tosin, kaikkihan ei aina edes kasva aikuisiksi, ainakaan henkisesti. Mä olen 23 ja tunnen olevani vieläkin aika kakara, lapsi. Joissakin asioissa. Oon kuullut, että kaikki alle 30-vuotiaat luokitellaan vielä nuoriksi aikuisiksi. Kysyyhän ne papereitakin kaikilta alle kolmekymppisen näköisiltä. Mulla ei siis ole vielä mitään kiirettä aikuistua (hehe). Mun mielestä lapsuus on ihmisen arvokasta ja erittäin ainutlaatuista aikaa. Se, millainen lapsuus ihmisellä on, määrittää paljon sitä, mitä hän tulee olemaan aikuisena. No, mä olen onnekseni saanut viettää lapsuuttani rauhassa ja hyvällä menestyksellä. Mun on annettu olla lapsi. Koko elämän ajan mulla on ollut molemmat vanhemmat lähellä, vaikka heidän tiet erkanivatkin silloin, kun me oltiin Anskun kanssa vielä pieniä. Molempien puolelta ollaan saatu myös ihanat, hoitavat ja huolehtivat isovanhemmat, joiden kanssa on koettu pelkästään positiivisia muistoja. Lisäksi olen saanut tutustua lähimpiin sukulaisiini koko elämäni ajan ja olla heidän kanssaan tekemisissä vielä tänäkin päivänä. Enhän mä nyt voi sanoa, että lapsuus olisi ihan täydellinen ollut, mutta mun lapsuus oli viittä vaille sitä! Mä en esimerkiksi tiedä miltä tuntuu, kun kummit on mukana seuraamassa sun kasvamista..

Me oltiin mun siskon kanssa lapsina ihan perinteisesti päiväkodissa. Muistan vielä lähes kaikki päiväkotikaverit, hoitajat ja sen talon missä me aika monta vuotta vietettiin. Mulla ei ole jäänyt päiväkoti-ajoista kovinkaan montaa kaveria. Kyllä mä niitä vielä näen kotikaupungissa ja moikkailen, mutta kenenkään kanssa en ole tänä päivänä sen tuttavallisemmin tekemisissä. Anyway, päiväkotiaika oli mukavaa aikaa. Tosin, mä muistan, kun mua pelotti päikkäriajat ja myös sen, että muutama poika otti aina välillä yhteen mun huomiosta :-D Mulla on jäänyt myös pannaritraumat, kun se kuiva käntty piti aina syödä loppuun.. en tänäkään päivänä syö mielelläni pannukakkua. Tuo kyseinen päiväkoti on vieläkin toiminnassa ja käyttää samaa nimeä, mikä on mun mielestä aika liikuttavaa ♥ Joskus sen ohi kulkiessa huokailen haikeasti ja toivoisin, että saisin edes vielä päivän verran olla lapsi.

Ala-asteelle mentäessä mulla ei ollut luokalla ketään tuttua (?) Ainakaan en heitä sen erityisemmin muista. Nopeasti kuitenkin sain kavereita ja kaikki vielä ihan läheltä meidän kotia. Nelosella mentäessä meidän luokat hajosi ja yhdistyi ja yhdestä pienestä koulusta tuli oppilaita meidän luokalle. Neloselta lähtien mulla oli yksi paras ystävä, joka on siis edelleen toinen mun tän hetkisistä parhaista ystävistä. Me leikittiin paljon heppaleikkejä ja vitosella saatiin yhteinen kummilapsi, joka siis aloitti koulun sinä vuonna. Oon kiitollinen niistä harvoista ystävistä, joiden kanssa oon tänäkin päivänä vielä tekemisissä ♥ Muistan yhen tapauksen ala-asteelta: Ala-asteen alkuaikoina mä menin koulun jälkeen iltapäiväkerhoon. Siellä ulkoiltiin, askarreltiin ja tehtiin läksyjä. Kerran mä muistan, kun mä vaan sanoin kaikille, ettei mun tarvi tulla sinne. Mitään muistikuvaa mulla ei ole, mihin mä olisin mennyt :-D Nykyään tuo systeemi on vähän erilainen. Muistan myös, kun mun yks kaveri opetti mua avaamaan meidän kotioven. Jostain syystä avaimilla avaaminen oli tosi vaikeeta, mutta kyllä mä sen lopulta opin. Sitten esittelin mun taitoa äidille ja siskolle, kun ne saapui kotiin.

Äidin puolelta meidän isovanhemmat olivat suuressa roolissa, ainakin mun ollessa ala-asteella. Kun sisko oli vielä päiväkodissa ja äiti kävi töissä, mä vietin paljon aikaa isovanhempien luona. Yleensä meidän paappa tuli mua koululle vastaan ja me pyöräiltiin siitä yhdessä heidän luokse. Mummolassa syötiin hyvää ruokaa, pelattiin kaikenlaisia pelejä ja oltiin paljon ulkona. Meidän mummolassa oli silloin iso piha ja kasvimaa, josta käytiin sitten kesäisin keräämässä marjoja ja popsimassa niitä. Samaisessa mummolassa vietettiin lukuisat joulut koko suvun kanssa. Kerran mun sisko näki tontun ikkunassa ja mua otti todella päähän, kun mä en nähnyt sitä. Jouluaattoisin eteisen ovelta kuului vain kilinää, sillä joulupukkiahan meillä ei lähes koskaan käynyt. Koska mä pelkäsin. Mulle on jäänyt mummolasta pieni tapahtuma mieleen, kun me siskon kanssa leikittiin ja pidettiin todella kovaa meteliä. Silloin paappa sanoi meille "Hiljempaa, mulla halkee korvat!". Ja mä en koskaan ymmärtänyt miten ne korvat voi haljeta :o Muistan sellaisenkin, kun olin ilman lupaa mennyt eräälle nuokkarille kavereiden kanssa eikä mulla ollut kyytiä kotiin. Silloin soitin paapan hakemaan mut ja kuvittelin, ettei äiti saisi tietää siitä :--D

Isän puolelta mä olen ollut paljon hoidossa meidän mummin luona. Muistan varsinkin syksyiset ja talviset viikonloput mummin luona, tuossa samassa mökissä, joka viikko sitten hyvästeltiin.  Muistan kun mummi leikkasi mun hiuksia keittiössä, olihan hän kampaaja. Mummi teki mulle usein mansikkamaitoa ja antoi suklaata vaatekaapista. Mummilla oli myös paljon kissoja ja ne teki monet pennut. Mun kissapelko oikeastaan lähti mummin kissasta, Ellusta, joka muutamaan otteeseen hyökkäsi mun kimppuun. Johtuneeko näistä pentujen räveltämisestä? Mummin luona oli myös kaivo, josta mä sain pumpata usein vettä. Pihalla oli polku kivilaattoja, joka johdatti talolle. Mummin mies otti kerran aikaa, kun mä juoksin laatoituksen päästä päähän. Mummilla oli myös jonkin sortin kasvimaa ja lampi, johon kerran tää Ellu-kissa tippui. Makuuhuoneen ovi piti pitää kiinni, ettei kissa tule mun naaman päälle nukkumaan. Mummi lauloi mulle usein laulua "kalliolle, kukkulalle" ja kertoi paljon tarinoita hänen lapsuudestaan Karjalassa. Voi, kun hän olisi vielä kykeneväinen kertomaan noista lapsuutensa ajoista, niin mä voisin jopa ymmärtääkin jotain!

Lapsena me oltiin usein viikot äidillä ja jokatoinen viikonloppu isillä. Muistan, kun isi asui Nummelassa tilavassa kaksiossa ja myöhemmin muutti samaisessa kylässä olevaan kerrostalokolmioon. Ensimmäisessä kämpässä me nukuttiin kaikki kolme samassa sängyssä ja isi lauloi meille paljon. "Päivänsäde ja Menninkäinen" on jäänyt päällimmäisenä mieleen. Samassa kämpässä meillä oli pieni takapiha, joka kerkesi kasvaa aina hirveeksi viidakoksi ennenkuin se taas trimmattiin lyhyeks. Isommassa asunnossa meillä oli parvisänky ja sen alla oli tv ja pleikkari. Me pelattiin isin luona todella paljon kaikenlaisia virtuaalisia pelejä. Ehkä mun tietokoneaddikti kumpuaa sieltä lapsuuden tavoista. Nummelassa asuessamme mä aloitin ratsastuksen Vihdissä, johon isukki aina kuskasi mua sunnuntaisin. Kyseisellä tallilla kävin varmaan 6-7 vuotta, kunnes isi muutti Lohjalle.

Ylä-asteella meidän luokkia taas hajosi. Mun kanssa samalla luokalla oli onneksi parhaita ystäviä ala-asteelta. Muistan olleen luokilla 7K ja 8K eli meidän ikäisiä oli aika paljon. Kasin lopussa meitä oli kuitenkin enää 14 ja näin ollen meidän luokka hajotettiin kahteen eri luokkaan. Viimeinen vuosi menikin 9C-luokalla. Ylä-aste meni nopeasti enkä mä oikeestaan kaipaa niitä aikoja yhtään. Se oli mulle henkisesti todella vaikeaa aikaa koulukiusaamisen ja joidenki kouluaineiden takia. Kyllä mä sieltä onneksi ihan kunnialla selviydyin.

Teini-ikä. Oi, kun se oli kultaista aikaa. Mä olin todella angstaava ja valittava teini. Olin todella vähän kotona ja huitelin kylillä kavereiden kanssa. Tulihan niitä kaikenlaisia kokeiluja tehtyä tosi nuorena ja kavereiden painostamana. Mutta mitään peruuttamatonta en koskaan tehnyt. Olin mielestäni loppupeleissä aika kiltti ja helppo teini, vaikka me etenkin äidin kanssa riideltiinkin paljon. 15-vuotiaana sain kauan haaveilemani skootterin ja vielä sellaisen, kun halusinkin. Peugeot Speedfight 2 ♥♥ Sillä mä huristelin pitkin kyliä ja se oli mulle maailman rakkain aarre. Kaveritkin tykkäsi sillä ajaa eikä siinä koskaan ollut sen kummempaa vikaa. Joka syksy me isin kanssa väiteltiin siitä, koska se menee talvitelakoille ja kyllä se lopulta sinne autotalliin aina päätyi talveksi.

Ylä-asteen jälkeen mä menin lukioon. Silloin kohtasin uudestaan ystävän ala-asteelta, jonka kanssa ollaan edelleen väleissä ja parhaita kavereita. Lukiota mä kestin neljä kuukautta, jonka jälkeen menin valmistavaan koulutukseen, jossa siis parannettiin arvosanoja ja tutustuttiin eri opiskeluvaihtoehtoihin. Kävin silloin tutustumassa nykyiseen opiskelupaikkaani Järvenpäässä ja myös Hyvinkäällä sijaitsevaan maaseutuopistoon, joka silloin kiinnosti aika paljon. Lopulta mä päädyin turvalliseen Lohjan amikseen ja siellä pintakäsittelypuoleen.

Amis oli ihanaa aikaa ja kaipaan sitä vielä aina välillä. Tuoltakin ajoilta sain hyviä ystäviä ja meillä oli luokallamme hyvä porukka. Muistan ne ikuiset raivarit kaikenmaailman ruiskumaalausten ja tapettihommien kanssa. Siellä myös meidän luokan kokoonpano vaihtui aika tiheään tahtiin, mutta suurin osa meistä "alkuperäisistä aloittajista" valmistui 2012 keväällä. Amis oli kiva koulu ja ammatin saaminen oli siistiä, mutta melkein heti valmistuttuani totesin, että tää ei ole mun juttu. Ainakaan mä en halunnut tehdä sitä työkseni.

Ja tällä hetkellä siis: mä asun toisella paikkakunnalla rakkaan avomieheni, koiranpennun ja kahden marsun kanssa. Käyn satunnaisesti töissä ja pyrin päättämään opiskeluni ennen joulua. Kirjoitin tätä vähän pidemmälle, kuin olin kuvitellut, mut eiköhän tää ole ihan hyvä. Mitäs tykkäsitte?

Tervetuloa 68. lukijalle mukaan ♥

HEINÄKUU & LOMA

Pikkuhiljaa olen tässä keräillyt puhelimesta kuvia loman ajalta ja ajattelin tehdä tämän perinteisen kuukausikertaus-postauksen lomapostauksen kanssa samaan aikaan. Vaikka lomaa onkin jäljellä vielä vajaat kaksi viikkoa, julkaisen kuukausikertauksen nyt ja loppuloman sujuvuuden myöhemmin!

Kaiken kaikkiaan olen lomalla ja heinäkuun aikana mökkeillyt kahdesti, jättänyt hyvästit lapsuuden muistoja täynnä olevan mummin mökille, syönyt isin tekemiä aamupaloja, treffaillut parhaan ystäväni kanssa ruoan ja kaakaoiden merkeissä, juhlinut rakkaan ystävän polttareita, viettänyt aikaa Remyn kanssa, käynyt leffassa ja shoppailemassa, ollut elämäni ensimmäisen kerran festareilla, nähnyt Robinin kahdesti ja halannut häntä ♥♥, juhlinut pieniä häitä, pelannut kesäpelejä, jatkanut reisitatuointiani, fiilistellyt, nukkunut paljon, viettänyt aikaa perheen, ystävien ja sukulaisten kanssa ♥

Heinäkuun viimeisellä viikolla kävimme isin kanssa viimeistä kertaa mummin mökillä hakemassa viimeisiä tavaroita ja jättämään hyvästit tälle hyvin tärkeälle paikalle. Lapsena vietin paljon aikaa mummin luona ja tehtiin vaikka mitä kivoja juttuja. Päällimmäisenä mulle on jäänyt mieleen, kun mummi lauloi mulle aina iltaisin "kalliolle, kukkulalle" ja suklaata sain aina vaatehuoneesta. Lisäksi mummin pihalla oli pitkä liuta kivetystä ja hänen miehensä otti aikaa, kun juoksin nuo kivetykset päästä päähän.

Muistan myös sen, kun mummin pihalla oli kaivo ja pumppu, mistä mä sain useimmiten pumpata vettä. Mummin pihalla oli myös lampi ja pieni laituri, josta hänen kissansa tippui kerran lampeen. Jännää oli myös se, että makuuhuoneen ovi piti pitää öisin kiinni, sillä kissa olisi voinut tulla naamani päälle nukkumaan. Mummi teki mulle myös usein mansikkamaitoa metsämansikoista ♥

Heinäkuun alussa vietimme myös tulevan morsiamen polttareita ja tuolloin olin ensimmäistä kertaa Lohjan Rantajameilla. Ja oli muuten myös viimeinen kerta. Kyseinen tapahtuma ei oikeastaan sytyttänyt mua millään tavalla.

Kuun loppupuolella käytiin Jessen kanssa Sellossa shoppailemassa ja katsomassa Ted 2. Mukaan tarttui vaatteita ja vähän hiusjuttuja. Kaikki aivan nappiostoksia! Olen ollut koko kesän sisustusostos-lakossa, joten vaatteiden shoppailu oli mukavaa lievitystä lakkoiluun.

Kävimme myös parhaan ystäväni kanssa Lumenen tehtaanmyymälässä, jonka jälkeen joimme mahtavat kaakaot Entressessä.

Kuun lopussa viettelimme myös ystäviemme hääpäivää ♥♥

Puolessa välissä heinäkuuta mä kävin ensimmäistä kertaa testaamassa erään ravintolan Lohjalla. Paras ystäväni oli siellä jo muutaman kerran käynyt ja hän siis vei mut ihan oikeaan paikkaan! Pääruoaksi söin aurajuustobroileria ja jälkiruuaksi, mitäpä muutakaan, kuin suklaakakkua ♥

Oltiin heinäkuun aikana paljon Jessen kanssa Lohjalla. Yhteensä lähes kolme viikkoa. Tuona aikana vietettiin paljon aikaa mun perheen kanssa ja nähtiin omia ystäviämme. Kotiin päästyämme Lohjareissujen välissä kävimme koko perheen voimin kävelemässä luonnonsuojelualueella

Heinäkuun alussa koin parhaimpia hetkiä, kun pääsin fiilistelemään Robinin musiikkia jopa kahteen otteeseen! Sen lisäksi pääsin tapaamaan Robinia henkilökohtaisesti ja siinä yhteydessä meistä otettiin yhteiskuva ♥♥ Kaiken kruunas se, että Robin on myös livenä ja esiintyjänä ihan loistava!

Käytiin puoli välissä kuuta äidin ja Jessen kanssa meidän mökillä. Viihdyimme siellä yhteensä pari yötä. Mökillä syötiin hyvää ruokaa vaikka ei saatukaan grilliä syttymään.. Pelattiin myös mölkkyä ja Scrabblea ja ihailtiin kaunista järvimaisemaa ♥

Heinäkuun alussa päätin jatkaa tammikuussa tehtyä tassutatuointiani. Kuvaa jatkettiin Remyn tassulla ja meidän edesmenneen Pepin syntymä- ja kuolinpäivillä ♥♥

Meidän loma alkoi Lahen reissulla. Viihdyttiin Lahessa melkein viikon verran ja sinä aikana mä koin elämäni ensimmäiset festarit eli Summer Upin. Lahessa heitin myös talviturkin ja otin sopivasti aurinkoa ♥

Meidän yhteinen loma ja heinäkuu oli vuoden loistavin kuukausi tähän mennessä! Mä jatkan vielä vajaa kaksi viikkoa lomailua, mutta Jesse menee jo maanantaina töihin..

Ihanaa alkavaa elokuuta rakkaille lukijoille ja tervetuloa yhdelle uudelle lukijalle mukaan ♥♥ Palailen taas maanantaina!

VUOTENI 2014

En ole koskaan aikaisemmin tehnyt koostepostausta kuluneesta vuodesta. Vuosi 2014 on kuitenkin ollut tapahtumarikkaampi, kuin mikään muu aikaisempi vuosi ja siksi haluan nyt tehdä koosteen siitä. Vuosi oli sekä tapahtumarikas että vaikea ja vaihteleva. Vuoteen kuului niin hyviä kuin huonojakin juttuja, jotka tosissaan sai mut ajattelemaan elämän merkitystä.

TAMMIKUU

Tuo rakas kuukausi, josta kaikki lähtee ja alkaa. Kuukausi, jona aloitin nykyiset opintoni. Ja sehän on lapsi- ja perhetyön perustutkinto.
Vuoden ensimmäisenä kuukautena menimme Jessen kanssa kihloihin ♥ 
Kuun alussa juhlistimme rakkaan ystäväni 22-vuotisbileitä ♥

HELMIKUU

Vuoden toisena kuuna juhlimme ystävien kesken meidän kihlajaisia ♥ Joista muuten tuli ikimuistoiset. Polttareita odotellessa!
Helmikuussa otin myös ensimmäisen epäonnistuneen lävistykseni, joka poistettiin päivystyksessä viikko ottamisen jälkeen.

MAALISKUU

Kevään ensimmäisenä kuukautena muutimme Jessen kanssa ensimmäiseen yhteiseen kotiimme.
Maalikuussa juhlimme suvun kesken rakkaan mummoni 80v-synttäreitä ♥ 
Olin ensimmäisissä teemabileissä 90-luvun tapaan ystävän 21-vuotissynttäreillä ♥

HUHTIKUU

Huhtikuussa ei paljoa tapahtunutkaan. Kävin uudestaan ottamassa Inner Conchin, joka aikaisemmin epäonnistui.
Kyseisessä kuussa alkoi myös nykyisten opintojeni ensimmäinen työssäoppimisjakso paikallisessa päiväkodissa.
Nuorempi koiramme Pepi saavutti 7. ikävuotensa ♥

TOUKOKUU

Vietettiin paska vappu ja siinä samassa ensimmäinen vuosipäivämme. Eipä siitä sen enempää.
Kävimme myös Sami Hedbergin Kokovartalomies 3 -dvd:n kuvauksissa. Kyseisessä dvd:ssä meitä ei sitten näykään :)
 Huhtikuussa alkanut top-jakso loppui ja loppukuusta viettelimmekin päiväkodin kevätjuhlaa.
2014 toukokuussa myös rakas siskoni valmistui ylioppilaaksi ♥

KESÄKUU

Kesän ensimmäisenä kuukautena heitin talviturkin veks parhaan ystäväni säestyksellä lapsuuden uimarannalla.
Kesäkuussa 2014 juhannus oli yksi parhaimmista rakkaan perheen ja myöhemmin tumpeloiden ystävien seurassa ♥
Olin myös koko kesäkuun töissä vetämässä kesäleirejä 7-12-vuotiaille lapsille.
Vanhempi koiramme Zorro saavutti 9. ikävuotensa ♥

HEINÄKUU

Synttärikuunani alkoi kauan kaivattu kuukauden kesäloma. Olimme Jessen kanssa yhtä aikaa lomalla ja näin olimme suunnitelleet lomalle vaikka mitä.
Kävimme Jessen ja rakkaan ystäväni Moonan kanssa Korkeasaaressa ihailemassa ihania elukoita ♥ Eläintarhareissun jälkeen eksyimme toisen rakkaan ystäväni Miren kanssa terdelle ♥
Lomalla kävimme myös Jessen ja ystäväni Kristan kanssa pyörimässä Linnanmäen laitteissa ja testattiin tietenkin Kingi!
Viikonloppureissu Tampereelle ja näin ollen Särkänniemessä oli myös huisia. Ja mahtui lomalle myös muutama mökkiyökin :)
Juhlimme synttäreitäni pienellä porukalla meillä ♥
Ystäväni oli järjestänyt meidän yhteiselle ystävälle paluubileet, kun hän palasi vaihdosta ♥

ELOKUU

Starttasi taas koulu ja valmistautuminen toiseen top-jaksoon seurakunnassa.
Eräs ystäväni palasi aupair-vuodeltaan takaisin Suomeen ja juhlistimme häntä sen kunniaksi ♥

SYYSKUU

Syksyn ensimmäisenä kuuna alkoi top-jakso paikallisessa seurakunnassa.
Kävin ensimmäistä kertaa Helsingin yöelämässä.
Vietimme rakkaan ystäväni tupareita Helsingissä ♥
Kävimme tapaamassa ensimmäistä kertaa perheen uutta tulokasta, Remyä ♥

LOKAKUU

Viiden viikon odotuksen jälkeen 10-viikkoinen koiranpentu Remy muutti meille ♥
Työharjoitteluni seurakunnassa loppui. 
Pidimme meillä illanistujaiset rakkaille ystävillemme ♥

MARRASKUU

Marraskuu oli ohjelmaa ja menoa täynnä. Apollossa nauroimme Sami Hedbergille Jessen, Anskun ja hänen paremman puoliskon kanssa ♥ 
Risteilimme Ruotsin puolelle Jessen, hänen parhaan ystävänsä ja Anskun kanssa ♥
Vietin Lohjalla rakkaan ystäväni tupareita ♥
Juhlimme Jessen synttäreitä intiimissä porukassa ♥
Marraskuussa värjäsin hiukseni viiden vuoden jälkeen taas tummaksi.

JOULUKUU

Joulukuussa viettelimme pikkujouluja luokan kesken Vantaalla ♥
Rakkaan ystävän 22-vuotissynttärit Espoossa ♥
Muutin hiustyyliäni pienimuotoisesti