VUODESTA 2016

Tää vuosi on kulunut ihan älyttömän nopeasti. Kohta on jo huhtikuu. Alkuvuonna on kerennyt tapahtumaan jonkin verran, mutta luulen, että paljon on vielä edessä. Nimittäin kesä. Tässä postauksessa avaan hieman tämän vuoden suunnitelmia.

Yksi vuoden parhaimmista tapahtumista on ehdottomasti Ramoksen muutto meille. Toisen koiran hankkiminen ei ollut suunniteltua, mutta oltiin jo mietitty toisen koiran hankkimista. Kun hyvä tilaisuus tuli eteen, me päätettiin siihen tarttua. Vuoden aikana onkin suunnitelmissa kouluttaa ja opettaa tuota koiraa parhaamme mukaan. Tavoitteena on oppia virheistä, mitä Remyn kanssa tehtiin ja kehittyä koiran omistajana.

Vapun tienoilla juhlitaan meidän kolmatta vuosipäivää. Kevään aikana aiotaan käydä myös lemmikkimessuilla, joilla oltiin viime vuonnakin.

Me ollaan Jessen kanssa molemmat töissä kesäkuuhun asti. Heinäkuu lomaillaan ja syksy on molemmilla vielä hieman auki. Jesse haki opiskelemaan ja mä toivon, että saisin jatkaa nykyisessä työssä. Kaikki selviää kuitenkin vasta myöhemmin keväällä, ehkä vasta kesän puolella. Siihen asti paiskitaan kuitenkin reippaasti töitä, jotta pystytään lomailemaan kesällä sitten kunnolla.

Kesälomalla meidän olisi tarkoitus lähteä pienelle reissulle pidentyneen viikonlopun ajaksi. Sen lisäksi mökkeillään kummankin perheen mökeillä ja vietetään aikaa kotikonnuilla perheen ja ystävien kanssa. Suunnitelmissa olisi myös käydä Lohjan Rantajameilla, joilla olin viime kesänä ensimmäisen kerran. Vaikken kokemusta pitänyt mitenkään päätä huimaavana, haluan kuitenkin lähteä katsomaan Eppuja livenä.

Festareita ei olla vielä kesäksi suunniteltu. Viime kesänä oltiin Summer Upeilla, mutta tänä kesänä ei aiota kyseisille kemuille lähteä. Ei olla löydetty vielä kesäksi festariseuraa eikä löydetty edes mahdollista festaripaikkaa. En ole niinkään varma, että tänä kesänä vietettäisiin festareita.

Kesän aikana haluun viettää synttäreitä sekä ystävien että suvun kanssa. Viime vuonna jätin kaverisynttäri kokonaan välistä, sillä juhlin synttäreitäni Summer Upeilla.

Kuten sanoin, syksy on vielä auki. Tietenkin juhlitaan Jessen synttäreitä ja vähän suunniteltiin, jos syksyllä olisi lähtenyt pieneen reissuun, mutta sinne asti ei onneksi tarvi vielä tehdä suunnitelmia. Nyt nautitaan keväästä ja tulevasta kesästä ja koitetaan selvitä tästä railakkaasta pentuarjesta. Koko vuoden aikana aiotaan toki suunnitella häitä ensi kevääksi. En oikein vieläkään usko sitä todeksi, että musta tulee rouva ensi vuonna!

Mitä suunnitelmia sulla on tälle vuodelle? Onko tiedossa jotain suurempaa, kuten matkailu tai merkittävä päivä vuodessa?

KAKSI PENTUAIKAA

Me ollaan Ramoksen kanssa eletty nyt reilut kaksi viikkoa yhteiseloa ja pikkuhiljaa sitä alkaa muistamaan millaista se pentuaika onkaan. Tässä tulee samalla muisteltua Remyn hulppeita pentuaikoja ja naureskeltua välillä miten samanlaisia nää meidän veijarit onkaan.

Todellisuudessa Remy ja Ramos ovat aivan eri maata. Kleinimäiset pikkukoiran piirteet näkyvät molempien hassussa luonteessa, mutta koirien luonteet ovat keskenään todella erilaiset. On hauska huomata, miten eriluonteisia koirat ovat. Eihän tämä toki ensimmäinen kerta ole, kun mulla on kaksi koiraa samassa taloudessa. Jesselle tämä kaikki on aivan uutta. Onhan hänelläkin tietty kokemusta jo Remyn verran.

Remy oli pentuna leikkisä, energinen, mutta kuitenkin rauhallinen. Remy ei ole koskaan tuhonnut meillä mitään eikä se pahemmin syönyt meidän sormia tai varpaita. Remy on aina ollut myös melko hiljainen lukuunottamatta tilanteita, joissa ovikello soi tai kun postimies tiputtaa postin luukusta sisään. Remy oli pienenä myös hieman arka ja varautunut, mitä se toki vieläkin on. Remy on aina ollut myös melko alistuva. Pentuna Remy oli melkoinen lokki ja edelleen se jaksaa kytätä, kun joku syö jotain. Se on tosin oppinut, että aina ei irtoa makupaloja hänelle. Remyllä kesti kauan opetella sisäsiistiksi, minkä jälkeen se aloittikin sisälle merkkaamisen eroahdistuksen yhdeydessä.

Nykyään Remy on kaikkea tuota äsken mainitsemaani. Remy on hirmuisen sosiaalinen, vaikkakin hieman varautunut. Remy on myös kova jännittämään ja se on hyvin levoton uusissa tilanteissa. Levottomuus näkyy Remyssä vinkumisena, läheisyyden kaipuuna ja merkkailuna. Toivon, että Remyn jännittäminen laantuu, kun aika kuluu. Uskon, että Ramoksen tulo meille hermostuttaa Remyä. Onhan se iso muutos. Muutoksen myötä Remyllä on ruokahalu hieman hiipunut. Lenkkinamit kuitenkin maistuu ja kakkoshädällä käydään päivittäin, joten nälkään se ei ainakaan ole kuolemassa. Toivotaan kuitenkin ruokahalunpalaavan mahdollisimman pian. Remy on kuitenkin todella huolehtivainen ja leikkii Ramoksen kanssa päivittäin. Pojat tulee hyvin toimeen, mikä on mulle ja meille todella tärkeetä.

Ramos on myös leikkisä ja energinen. Ramos on Remyyn verrattuna todella voimakastahtoinen ja itsepäinen. Ollaan monesti jouduttu puuttumaan tilanteisiin, jossa tämä nuorempi yrittää alistaa Remyä. Sehän ei koiralaumassa sovi. Ramos on myös paljon äänekkäämpi kuin Remy. Sen myötä Remykin on alkanut pitämään enemmän ääntä, mutta Ramos on meillä se kovaäänisempi. Ramos on paljon rohkeampi kuin Remy ja se on oppinut nopeammin tekemään tarpeensa ulos. Ramos on kova syömään ja söisi kaiken tarjolla olevan, jos vain saisi. Toistaiseksi meillä on kaikki vielä säilynyt suhteellisen ehjänä, mutta tämä pikkumies järsii meidän sormia minkä kerkee. Lisäksi se on syönyt asunnon rakenteita, mutta mitään peruuttamatonta ei onneksi ole päässyt tapahtumaan.

Näihin käyttäytymiseroihin vaikuttaa toki myös se, että Ramoksella on alusta asti toinen koira tukenaan. Remy on meidän ensimmäinen koira, joten se joutui pitkälti opettelamaan kaiken itsekseen. Ramos ottaa ja saa Remystä ihan valtavasti tukea, jonka ansiosta on paljon rohkeampi ja tekevämpi. Ramos on todella nopea oppimaan, kuten Remykin. Molemmissa on ne ihastuttavat ja vähemmän ihastuttavat piirteet. Niistä huolimatta molemmat ovat meille yhtä tärkeitä, vaikka Remy vanhempana tuleekin kaikessa aina ekana.

Kaksi pentuaikaa. Niin samanlaista, mutta toisaalta niin erilaista. En koskaan vaihtaisi näitä karvaturpia mihinkään tai kehenkään ♥ Millaista pentuaikaa teillä on vietetty? Onko useamman koiran kanssa pentuajat eronneet merkittävästi? Jos, niin miten?

LOMA

Pääsiäislomaa on vielä tämä yksi päivä jäljellä, mutta alla olevassa videossa siis kooste tästä loman kulusta. Tän lisäksi käytiin vielä Ramoksen kanssa lääkärissä ja isovanhemmilla syömässä, mutta kummassakaan paikassa en viittinyt kuvailla. Ihanaa viimeistä lomapäivää teille, joilla se vielä on ja mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! ♥

KUVAPOSTAUS

Oon viimeks blogitaipaleeni alussa julkaissut kuvapostauksen. Niitä ei paljoa enää näy blogeissa. Muistan, kun aloitin bloggaamisen reilut 5 vuotta sitten, oli tämän tyyppiset postaukset melko yleisiä. Mulla itselläni ainakin on nyt niin kova kirjoitusinpiraatio päällä, etten raaski käyttää yhtä postausta pelkästään kuviin. Nytkin mulla niitä postausideoita olisi, mutta materiaalit puuttuu. Siksi ajattelin pitkästä aikaa läntätä tähän muutamat viime aikoina otetut kuvat.

Olen blogissani maininnutkin, että olen intohimoinen kuvaaja, mutten koe olevani kovinkaan omaperäinen tai luova. Laitan kamerasta sellaiset asetukset päälle, jotka osaan. Tuossa järkkärissä olisi varmasti miljoona erilaista tapaa valokuvata, mutta mun pää ja kärsivällisyys ei kestä niiden opettelua. Oonkin tyytyväinen tähän nykyiseen tilanteeseen.

Sen verran tulevista postauksista: mulla on muutamat tilaukset tulilla ja tällä hetkellä odotan niiden saapumista kotiin kuin kuuta nousevaa. En malta odottaa, että pääsen esittelemään kevään uutukaisia tänne blogin puolelle. Tulossa on myös videota mun pääsiäslomasta ja kertomus eräästä pienimuotoisesta tapaturmasta. Kohta pääsen myös julkaisemaan teille perinteisen kuukausipostauksen.

Pääsiäispyhien jälkeen palailen taas. Ihanaa pääsiäistä ja alkanutta kevättä! ♥

AIKUISTUMISEN KYNNYKSELLÄ

Mä oon varmaan aikaisemminkin pohtinut blogissa aikuistumista ja kasvamista tytöstä nuoreksi naiseksi. Viime aikaisten tapahtumien myötä oon joutunut paljonkin tekemään niitä sellaisia aikuisten asioita. Mun mielestä " asioiden hoitaminen " on merkki aikuistumisesta ja vastuun lisääntymisestä. Kun olin pieni ja äiti sanoi töiden jälkeen menevänsä asioille, se oli mulle ihan selkeesti aikuisten juttu. Ja ajattelen näin edelleen. 

Oon oppinut, että elämää ei pidä ottaa liian vakavasti. Täytyy oppia nauramaan itselleen ja hyväksyä, että joskus tulee mokattua. Joskus on pakko mokata ihan kunnolla, jotta tajuaa asioiden todellisen laidan. En koe olevani kovinkaan aikuinen, sillä huomaan itsessäni paljon niitä teiniangstin piirteitä ja lapsellisuutta varsinkin vastoinkäymisistä. En kuitenkaan ole menettänyt toivoani, sillä kaikki eivät taida koskaan kasvaa aikuiseksi. Eihän kenenkään aina tarvitsekaan olla aina niin aikuinen.

Pelkään hirveästi itsenäistymistä ja aikuistumista. Onneksi mun ei tarvitse tehdä sitä kokonaan yksin. Onhan mulla Jesse. Jokainen kantaa kuitenkin itse vastuun aikuistumisesta ja kasvamisesta. Vastuun kantaminen on joskus rankkaa. Varsinkin, kun joutuu tekemään asioita, joita ei ole ennen joutunut tekemään. Ja ne täytyy tehdä yksin. Isille soittaminen saattaa helpottaa, mutta kaipuu lapsuuteen palaa viimeistään silloin, kun ymmärtää, ettei isi hoida sitä asiaa sun puolesta. Vaikka kyseiset tilanteet ovat olleet pelottavia, ne on opettaneet mulle paljon. Ja mä oon rohkaistunut niiden myötä ihan hirveesti. Mun on ollut pakko ja se on vain ja ainoastaan hyvä asia.

Oon asunut omillani nyt reilut kaksi vuotta. Ensimmäisen oman asunnon hankkiminen tuntui jännittävältä. Karu totuus iski kuitenkin, kun meidät sitten kuskattiin Lohjalta tähän huusholliin. Olo oli tyhjä. Tulevaisuus pelotti. Miten saan ruokaostokset ja laskut hoidettua? Entä kämpän korjaushommat tai auton huoltamisen? Pelot osoittautuivat turhiksi, sillä me ollaan selvitty elämisestä toistaiseksi erinomaisen hyvin. Ruokaostokset ja laskut menevät tuon tuosta, samoin autoon liittyvät jutut, jotka meillä hoitaa pääosin Jesse, vaikka auto onkin mun. Korjaushommiin saadaan apua meidän vanhemmilta, kuten myös tarvittaessa raha-asioihinkin. Se on todella lohduttava tieto.

Myönnän edelleen olevani aivan jäätävä kermis ja avuton teini, joka ei uskalla käyttää saatavilla olevia asiakaspalveluita. Kaikkein pahimpia tilanteita ovat puhelimessa hoidettavat asiat. Laitan mielummin aina sähköpostia tai menen paikan päälle, jos vain mahdollista.

Viimeksi eilen mietin tätä aikuistumista ja tulin siihen tulokseen, että kaikki on nyt hyvin. Mulla on ihana avopuoliso, josta tulee mun aviomies reilun vuoden päästä. Meillä on kiva asunto ja toimiva auto. Kotona on myös kaksi ihanaa koiraa ja niiden lisäksi rapinaa aiheuttavat kaksi tyttömarsua temmeltää häkissään. Molemmilla on hyvät työpaikat ja raha riittää meidän tarpeisiin. Elämä ja sen haasteet on tulleet tutuiksi tämän kahden vuoden aikana ja olen todennut, että ei tämä aikuisena oleminen ole tämän kummoisempaa. Mitä seuraavaksi tapahtuu, se nähdään tulevaisuudessa!

Mikä sun mielestä on kaikista pelottavinta aikuistumisessa? Käytätkö vielä vanhempiesi palveluita, vaikka et asukaan heidän nurkissaan?

KUULUMISIA

Pitkästä aikaa taas normaalia kuulumispostausta muutaman viikonlopun aikana otetun kuvan kera. Ihanaa alkavaa viikkoa ♥

Viimeisen viikon aikana olen..

.. pelannut Aliasta

.. ulkoillut vapaa-ajalla

.. käynyt elokuvissa

.. varannut Ramokselle rokotusajan

.. valvonut koetta

.. kahvitellut ystävän kanssa

.. stressannut
.. varannut autolle öljynvaihdon
.. fiilistellyt lomaa

.. valokuvannut
.. murehtinut elämää
.. menettänyt hermoni

.. nähnyt elokuvan Miekka Kivessä ensimmäistä kertaa
.. ollut Remystä ylpeä
.. kolaroinut auton kanssa

.. ollut onnellinen työstäni
.. nauttinut auringosta
.. syönyt paljon karkkia

.. oppinut olemaan kärsivällisempi
.. elänyt kunnon koiranpentuarkea

.. rakastanut kunnolla

Toivoisini, että pikkuhiljaa voisi pestä talvitakin ja heittää sen kellariin odottamaan ensi talvea. Työni puolesta en vain vielä pysty olemaan ilman. Päivisin tulee kuuma pitkän takin ja paksun kaulaliinan kanssa. Se on merkki keväästä. Kevään merkkejä on myös pidentynyt päivä, auringonpaiste, katoilta tippuva lumi ja vesilätäköt. Kevätfiilistä ei yhtään vähennä pieni takatalvi, sillä päivällä paistava aurinko sulattaa yöllä satavan lumen pois. 

VALKOINEN FARKKU

Mainitsinkin muutama postaus takaperin tilaamastani takista, joka valitettavasti oli mulle liian iso ja jouduin sen takia palauttamaan sen. Samassa tilasin myös valkoisen farkkutakin, joka saapui tämän viikon puolissa välissä. Nyt esittelyssä tuo ihana uutukainen ♥

Oon aika paljon arastellut aina farkkutakkia ja varsinkin siinä omassa farkun värissä. Viime aikoina farkkutakit ovat kuitenkin olleet muodissa ja selatessani Elloksen sivuja sattui tämä valkoinen farkkutakki mun silmään ja klikkasin sen ostoskoriin.

Farkkutakki on kuvassa hieman epämuodostunut ja ryppyinen, sillä oon käyttänyt sitä jo kahteen kertaan ja jättänyt sen silittämättä. Seuraava tehtävä varmaan olisikin silittää tuo uutuus.

Takki on todella jykevää ja laadukkaan tuntuista materiaalia. Takki on lämmin ja rento, mutta sopii hieman näyttävämpäänkin tyyliin. Mitä mieltä sä olet farkkutakista? Tuleeko sulla mieleen kasarimuoti vai näetkö farkkutakkien ajan tulleen takaisin?

RAMPE, RAMPPI, RAMSSI JNE..

.. kuten sanotaan: rakkaalla lapsella on monta nimeä. 11-viikkoinen kleinspitz-pentu Mr. Mercyry " Ramos " muutti meille viime lauantaina. Ramos on meidän vanhemman koiran Remyn siskonpoika.

Me oltiin jo hetken aikaa mietitty toisen koiran hankkimista, sillä Remyllä on melko pitkiä päiviä kotona yksin, kun me ollaan töissä. Olin aina välillä selaillut Remyn kasvattajan nettisivuja ja Facebook-profiilia. Tiesin, että hänellä oli kaksi pentuetta kasvatettavana ja siitä syystä pähkäiltiinkin toista koiraa. Haluttiin Remylle kaveri samalta kasvattajalta.

Kaksi viikkoa sitten mulle selvisi, että hänellä on toisesta pentueesta vielä viimeinen ilman kotia. Pentutarkastuksessa tehtiin muutamia havaintoja, joiden vuoksi koiraa ei saa käyttää jalostukseen. Me kuitenkin haluttiin nimenomaan Remylle kaveri, joten ne muutamalla puutoksella ei ole mitään merkitystä. Niistä huolimatta koiranpentu oli meille täydellinen ♥

Ilmoitin kasvattajalle meidän kiinnostus pennusta ja nouto sovittiin jo viikon päähän. Viime lauantaina me sitten haettiin Ramos kotiin Ilmajoelta.

Ramos on normaalia pienempi, vahvatahtoinen, reipas kleinspitz-pentu. Väriltään hän on black & tan eli turkissa on sekä mustaa että ruskeaa. Ramos on äärimmäisen ihmisystävällinen ja kiinnostunut muista koirista. Koirien luokse meneminen vielä jännittää, kuten lenkkeily muutenkin. Remyn ollessa mukana lenkit sujuu kyllä jo melko hyvin.

Ruokahalu pienellä tyypillä on hyvä. On maistanut tähän mennessä kaikkea meidän tarjoamaa. Luut maistuu myös. Vettä juo paljon, sillä enon kanssa riehuminen alkaa helposti janottaa. Öisin Ramos ei ole enää pitänyt meitä hereillä. Kolmen ensimmäisen yön aikana heräili muutaman kerran ulisemaan, mutta lopetti huomattuaan, ettei ulinalla tule huomiota.

Kaikenkaikkiaan meillä on sujunut hyvin. Kaikki uusi stressaa hieman Remyä ja mammaa, mutta pahimman yli ollaan toistaiseksi päästy. Kyllä tällaiset muutokset pistää helposti pinnan kireälle, mutta aina näistä selvitään. Ramos ja Remy tulee loistavasti toimeen ja se on tärkeintä. Kaiken lisäksi nuo molemmat karvakorvat tuovat ihanaa piristystä arkeen ♥

Ramos on sopeutunut erinomaisen hyvin meidän perheeseen. Eikös sen huomaa jo näistä tutuista poseerauksista kameralle? ;)

YSTÄVYKSET

Mun piti kirjoittaa teille postaus mun uudesta ihanasta takista, mutta huomasin sen tullessa postissa kotiin olevan liian iso. Laitoin paketin bumerangina takaisin ja laitoin samalla vaihdon pienempään kokoon. Suunnitelmiin tulikin siksi muutos ja ajattelin korvaukseksi kirjoittaa ajatuksia meidän perheen tuoreimmista ystävistä ♥

Viime lauantaina ajeltiin siis koko perheen voimin Ilmajoelle hakemaan miesvahvistusta tähän huusholliin. Ajomatka kesti kokonaisuudessaan viisi tuntia, sillä pysähdyttiin Remyn vuoksi aika monta kertaa.

Kasvattajan luona vaihdettiin kuulumisia ja juotiin kahvit. Remyllä on siis sama kasvattaja kuin tällä meidän pienimmällä. Pidemmittä puheitta napattiin poika kyytiin ja lähdettiin ajelemaan kotiinpäin. Ensimmäiset puoli tuntia kotimatkasta meni pikkumiehen ulinaa kuunnellen, mutta sen jälkeen se oli melko hiljaa koko loppumatkan ajan. Remy piti alusta lähtien hyvää huolta pienestä ♥

Remystä ja pikku-ukosta on tulleet ihan parhaat ystävät näiden muutaman päivän aikana. Remy menee heti pienen luo, jos se vähänkin ulisee tai pitää jotain muuta ääntä. Pikkunen seuraa Remyä ihan joka paikkaan, varastaa sen ruoat ja repii sitä rintakarvoista. Kaikesta huolimatta pojat ovat kuin olisivat tunteneet ikuisuuden. Mä olen niin onnellinen tästä kaksikosta!

Oon pahoillani tästä koiranpentupommituksesta, mutta seuraava postaus käsittelee pelkästään tätä meidän nuorimmaista ♥

MR. MERCYRY

Eilen julkaisin Instagram-tililläni pienimuotoisen kuva-arvoituksen, joka ei kyllä jätä arvailujen varaan. Löydät mut Instagramista nimellä sanssuli. Linkki suoraan profiiliin löytyy myös tuosta bannerin alapuolelta.

Alla olevassa kuvassa näkyy meidän uusi perheenjäsen, joka muuttaa meille tänään lauantaina. Tyypin kennelnimi lukeekin otsikossa ja tämä pienokainen on rodultaan kleinspitz, kuten tuo meidän esikoinenkin. Tarkemmin sanottuna tämä murunen on meidän Remyn siskonpoika.

Tarkempaa postausta tulossa, kunhan vintiö on kotiutunut kunnolla. Ihanaa lauantaita ja viikonloppua kaikille ♥

LUSIKKA HELPOTTAA ARKEA

Tiedätkö sen tunteen, kun tiskivuori vaan kasvaa kasvamistaan eikä millään huvittaisi ruveta tiskaamaan? Entä se tunne, kun aterimet on koko ajan lopussa ja sitä myöten saisi olla koko ajan tiskaamassa. Me ratkaistiin tää ongelma tällä viikolla hyvinkin yksinkertaisesti.

Meillä ei siis ole tiskikonetta, joten tiskit hoituu käsipelillä. Ollaan molemmat innostuttu nyt syömään jogurttia marjojen ja hedelmien kanssa. Sen takia meillä on syvien lautasteN ja lusikoiden käyttö lisääntynyt. Ostettiin silloin ennen muuttoa JYSKistä aterinsetti. Nyt niistä aterimista on enää muutaMa jäljellä, sillä suurin osa on mennyt rikki.

Sitten me huomattiinkin, että lusikat on koko ajan lopussa. Likaisena lojumassa tiskialtaassa. Yhtä samaa lusikkaa käytettiin aamupaloihin, vitamiinien ottoon ja lähes Remyn ruoan sekoittamiseen. Koska ei yksinkertaisesti jaksanut tiskata.

Sain joululahjaksi 30 euron lahjakortin S-kauppaan ja hyödynnettiin se nyt alkuviikosta. Jesse kävi nimittäin ostamassa sillä viisi uutta lusikkaa! Korttiin jäi vielä jopa 5 euroa. Voiko lusikoista olla näin onnellinen? No voi. Uudet lusikat ovat hieman normaalilusikoita isompia ja vielä laadukkaita ja toivottavasti myös kestäviä. Tiskaamisen tarve on vähentynyt huimasti. Se onkin jännä, miten kahdesta ihmisestä voi tulla niin hirveästi tiskiä..

Oletko sä ajatellut, että kaksi ihmistä ei tarvitse laatikoittain astioita tai vaikkapa pyyhkeitä? Silti ne on koko ajan loppu ja ajattelet varmasti olevasi suurkuluttaja, kuten me.

EN OSAA..

Lomalla kirjoitin postauksen mun hyvistä puolista. Kyseisen postauksen pääset lukemaan klikkaamalla tästä. Nyt puolestaan postausta niistä vähän heikommista puolista. Kukaanhan ei ole täydellinen..

EN OSAA..

.. piirtää, askarrella, kutoa tai muutakaan minkäänlaisia kädentaitoja. Tää on aika jännä piirre, sillä oon kuitenkin opiskellut itteni pintakäsittelijäksi. Kehityin amiksen aikana paljon, mutta en edelleenkään tykkää piirtää tai väkertää muutenkaan. Lopetin maalaustyöt, koska en mielestäni ollut ammattitason maalari kuitenkaan.

Kuva: we♥it

.. pukea ajatuksia sanoiksi. Olen opetellut ilmaisemaan tunteitani viimeisten opintojeni aikana ja kehittynytkin siinä. Edelleen kuitenkin raapustan ajatuksia paperille tai tänne blogiin. Blogi onkin oiva turva mulle, sillä osaan ilmaista itseäni sen avulla kaikista parhaiten.

.. tehdä ruokaa. Sen takia mulla onkin mies kokkina. Kuten ensimmäisestä kohdasta voi päätellä, en oo kovinkaan luova. Lisäksi oon tutun ja turvallisen kotiruoan ystävä ja suosin mieluiten mietoja pasta-, kana- ja jauheliharuokia. Jessen kanssa oon alkanut opettelemaan erikoisempien ruokien syömistä, mutta kokkaamisen hoitaa edelleen Jesse.

.. puhua kieliä. En mielelläni puhu vieraita kieliä. Töissä mulle puhutaan ajoittain englantia ja ymmärränkin sitä ihan hyvin. Vastaan kuitenkin aina suomeksi, sillä mulle on luontevinta puhua suomea töissä. Vieraiden kielien puhuminen taitaakin olla enemmän kiinni uskaltamisesta kuin osaamisesta.

.. säätää kamerani asetuksia. Mun mielestä tää on hieman nolo paljastus blogin kirjoittajana, mutta se on totta. Mä oon äärettömän laiska opettelamaan järkkärin käyttöä ihan perusteellisesti, joten olen opetellut sieltä kaikista tavallisimmat ja yksinkertaisimmat asetukset. Toistaiseksi olenkin pärjännyt ihan hyvin.

Tunnistatko sä helposti ne omat kömpelyydet ja heikkoudet? Entä vahvuudet? Kommentoi alas!

RYTMISSÄ TAAS

Tiistaina palasin kolmen vuoden tauon jälkeen zumban pariin ja ilmoittauduin tunnille Espoon Leppävaarassa sijaitsevaan Luhtavillaan. Tunti alkoi kello 18 ja kesti 55 minuuttia, mitä ne yleensä kestääkin.

Sain oikein miellyttävän ensivaikutelman astuessani Luhtavillaan sisälle. Edessäni oli pieni vihreä aula. Oikein kodinomainen. Tiskin takana minua tervehti iloinen nuori nainen. Kerroin olevani paikalla ensimmäistä kertaa ja minulle kerrottiin heti hinnat ja mistä löydän pukuhuoneet.

Maksoin tämän kertaisen tuntini kertamaksulla eli reilulla kympillä. Kengät jätin aulan hyllylle ja astelin avaraan pukuhuoneeseen, jossa oli rivi naulakoita ja rivi lukollisia kaappeja. Jätin tavarani kaappiin ja otin kaapin avaimen mukaan. Hetken aikaan odoteltiin, että edellinen tunti loppuu, jonka jälkeen päästinkin heti asiaan. 

Sammutettiin hieman valoja ja siksi itse liikkuminen oli miellyttävämpää. Salissa oli peiliseinä, joka ei ollut ollenkaan mun mieleen. En tykkää katsoa itseäni peilistä liikkuessani enkä halua, että muutkaan katsoo minua. Ei siis auttanut, vaikka olikin takarivissä.

Zumba oli niin kivaa, mitä muistinkin. Hieman sai hakea askelia, sillä en ole kolmeen vuoteen kyseistä lajia harrastanut. Zumba on vauhdikasta, tehokasta ja hauskaa liikkumista, kunhan vain pääsee rytmiin mukaan. Olin oikea juntti tällä ensimmäisellä tunnilla, mutta ehkä ensi tunnilla menee paremmin! Eli, jos tykkäät musiikista ja pistää jalalla koreasti tehokkaasti, suosittelen ehdottomasti zumbaa.

LATTIAN RAJASSA

Tällä kertaa kuulumisia lattian rajasta, meidän nuorimmaisen suusta, jos se vain osaisi puhua. Ei voida kuin arvailla, mitä ton pikkumiehen päässä liikkuu päivittäin.

Kello on hieman yli viiden ja mammakin on viimein päässyt kotiin asti. Voin hetken hengähtää keittiössä pyörimisen jälkeen. Välillä kuitenkin täytyy vilkuilla ulko-oven suuntaan ja kuunnella, mitä siellä rapussa oikein tapahtuu. Sen jälkeen nousen mamman jalkaa vasten ihmetellen. Mamma ei kuitenkaan huomio meitsiä millään lailla, joten tyydyn keräilemään mahdollisia aarteita keittiön lattialta isin ruoanlaiton jäljiltä.

Päivät on meikäpojalle pitkiä. Pahimpina päivinä joudun olemaan yksin jopa 9 tuntia. Eihän sille mitään voi, sillä isin ja mamin on pakko käydä töissä. Päivisin nukun, leikin leluilla, pidän vahtia ja tsekkailen välillä ikkunasta maailman menoa. Riemu repeää viimein kun ulko-ovi käy ensimmäisen kerran iltapäivän aikana. Hienointa on, kun sekä isi että mami on tulleet kotiin. Silloin meitsillä on rauha maassa.

Ruokaa saan kaksi kertaa päivässä. Söisin tietenkin enemmän, jos vain saisin. Välillä isi antaa mulle sipsejä maisteltavaksi ja äidiltäkin on saattaa joskus pieni pala omenaa herua. Isi kuitenkin herkuttelee mun kanssa enemmän. Aamulla ennen porukoiden lähtöä töihin olen saanut puolikkaan Dentasticksin ja se on kyllä mun suurinta herkkua!

Ulkona pääsen käymään kolme kertaa päivässä. Päivällä pidempi lenkki ja illalla ja aamulla hieman lyhyemmät. Sade on kauhea ulkoilukeli. Muuten kaikki kelpaa. Hangessa on hauska loikkia niin, että lumi valtaan meitsin karvapeitteen kokonaan. Pitkät lenkit on kivoja, mutta niiden jälkeen joutuu yleensä pesulle ja sieltähän yritän aina parhaani mukaan livahtaa pois. En vaadi pitkiä lenkkejä, mutta sen takia mun kanssa täytyykin sitten leikkiä enemmän.

Olen kiltti, kaikkia rakastava, nopea oppimaan, utelias, energinen ja kiltti tapaus. Korvat mulla on toisinaan ainoastaan koristeena. Varsinkin, kun ympärillä on jotain mielenkiintoista. Naapurit rakastavaa mua, kuten myös porukoideni perheet ja ystävät. Olen ehdottomasti kaikkien kaveri. Tosin, naapurin yksi naaras ei oikein välitä musta, vaikka kovin haluaisinkin tutustua häneen.

Turkkiani hoidetaan kerran viikossa ja meikäpoika kyllä rakastaa sitä. Aina, kun mamma näyttää mulle harjaa, on vaan hirveen pakottava tarve kiehnätä sitä vasten. Istun nätisti mamman harjatessa rintakarvoja ja seisaalteen onnistuu selän, hännän ja kylkien harjaus. Villahousujen ja vatsakarvojen harjaaminen ei ole niin mukavaa, mutta kaipa niistäkin on hyvä pitää huoli. Kynnet pyritään hoitamaan kahden viikon välein ja sepä ei sitten ole yhtään kivaa!

Toivon, että kohta tulee se hetki, kun isi ja mamma on monta viikkoa mun kanssa putkeen kotona. Silloin me käydään mökkeilemässä ja ollaan paljon porukoiden kotikonnuilla Lohjalla. Saan myös leikkiä seniorikaverini Zorron kanssa. Se ei aina taida pitää musta, mutta kyllä me ihan hyvin toimeen tullaan.

Siihenkin taitaa mennä vielä tovi, mutta ehkä tää kaikki helpottaa tulevana viikonloppuna. Silloin me kuulemma lähdetään pitkälle ajomatkalle hakemaan mulle " pikkuveljeä ". Todellisuudessa mä oon varmaan sen eno. Tai jotain tollasta noi höpöttää. Mikähän se sellanen on..?

MUSIIKKIA

Reiluun kuukauteen en ole julkaissut musiikkia blogin puolelle. Siitä huolimatta uusien suosikkien metsästäminen on ollut koko ajan päällä ja mulla on taas liuta kipaleita, joita haluan jakaa tänne. Tässä ensimmäiset kuusi uusinta suosikkia:

Mukavaa maanantaita ja tsemppiä kaikille uuteen viikkoon ♥

KUULUMISIA

Aika rullaa hurjaa vauhtia eteenpäin ja nyt jo eletään vuoden 2016 maaliskuuta! Juurihan se vuosi vaihtui ja nyt ollaan jo täysillä porskuttamassa kevättä kohden. Tosin, maaliskuuhan on jo ensimmäinen virallinen kevätkuukausi. Sen kunniaksi onkin hyvä jakaa hieman kuulumisia ja ajatuksia.

Helmikuun aikana tunsi oloni aika ajoin huonoksi. Musta alkoi tuntua, että nyt täytyy oikeasti tehdä jotain. En kestänyt enää itseäni ja päätinkin ryhtyä toimeen. Mitään tiettyä kaavaa tai dieettiä en noudata enkä tule koskaan noudattamaan. En halua asettaa itselleni mitään kovia tavoitteita ja luoda paineita niiden kautta. Varasin ensi viikolle Zumbatunnin kolmen vuoden tauon jälkeen. Ajattelin kokeilla kerran ja ostaa sitten sarjalipun, jos paikka tuntuu kivalta. Oon ihan äärimmäisen innoissani, sillä zumbaaminen on oikeasti tosi kivaa ja vielä tehokastakin!

Lisäksi lopetin arkiherkuttelun kokonaan. Oon kova tyttö mättäämään suuhuni niin suklaata, keksejä kuin leivonnaisiakin. Tällä hetkellä ainoastaan viikonloppuisin on lupa herkutella. Herkkujen tilalle oon ostanut kotiin enemmän hedelmiä ja marjoja. Marjoja kokeilin syödän maustamattoman jogurtin kanssa, mutta mä en yhtään pitänyt sen mausta. Ensi viikolla täytyy ostaa tilalle jotain muuta marjojen kanssa.

Mitään tuloksia ei tietenkään vielä ole eikä se ole kovinkaan välttämätöntä. Ainoa minkä haluan muuttuvan on tää mun olo. Tietenkin olisi hienoa, jos liikunnan lisäämisen myötä kroppa hieman kiinteytyisi, mutta painoa mun ei ole välttämätöntä pudottaa ollenkaan. Otin vihdoin ja viimein joululahjaksi saamani aktiivisuusrannekkeen kunnolla käyttöön, joka mittaa päivän aikana tehdyn liikkumisen ja ilmoittaa kuinka paljon on liikuttava joko rankemmin tai hieman kevyemmin päivätavoitteen saavuttamiseksi. Ranneke asettaa siis päivätavoitteen mun liikkumisen ja painon mukaan. Liikkumista on helpottanut polvituki, jota olen pienen vastustelujen jälkeen alkanut käyttämään. Tuki tuntuu erittäin epämukavalta, mutta vähentää polven rasitusta ja lämmittää sitä. Sen myötä polven kanssa onkin ollut miellyttävämpää liikkua, sillä kivun pelkoa ei enää ole.

Vettä olen alkanut juomaan säännöllisesti ostamani vesipullon myötä. Töissä muistan juoda säännöllisesti, mutta kotona ja muutenkin vapaa-ajalla juominen välillä unohtuu. Tuntuu, että se on helpottanut mun oloa jo jonkin verran.

En sanoisi, että meneillään olisi minkäänlaista elämäntaparemonttia. Hieman vain hienosäätöä arkielämän kanssa ja tällä hetkellä menee ihan hyvin. Välillä on todella hankalaa heikon itsekurin kanssa, mutta päivä päivältä tunnen vähemmän vetoa houkutuksiin, joita mm. työpäivän kahvipöydällä tarjoillaan. Ei ole maailmanloppu, jos sieltä yhden keksi nappasee, mutta yritän oikein kovasti hillitä itseäni. En kuitenkaan ole missään vaiheessa päättänyt, että tästä alkaa terveellinen elämä.

Muuta sen kummempaa tänne ei sitten kuulukaan. Töissä menee hyvin ja kotona myös. Aina löytyy pienimuotoisia stressireikiä, joista ei tietenkään koskaan pääse. Stressaaminen on myös yksi mun oloa pahentava tekijä. Sen pitäisi myös hellittää, mutta alitajuntainen stressi ei valitettavasti ole mun itseni päätettävissä. Toivon, että pitenevät ja valoisammat päivät kohottaa mun mieltä ja auttaa myös elämään hetkessä murehtimatta tulevaa.

Meillä ei kauheasti ole suunnitelmia tulevalle vuodelle. Festaroimaan haluttais, mutta ei olla sen kanssa päästy oikein mihinkään suuntaan. Kesällä tietenkin mökkeillään ja nautitaan lomasta kotopuolessa. Tänä vuonna alkaa myös häiden suunnittelu ihan kunnolla, jota en oikeastaan vielä usko ihan todeksi. Sieltä se vaan kuitenkin tulee.

Mites ruudun toisella puolella menee? Onko tälle vuodelle jo paljon menoa ja meininkiä vai onko kaikki suunnitelmat vielä ihan auki? Ihanaa sunnuntaita ja tsemppiä alkavaan viikkoon kaikille ♥

MUUTOKSIA

Jo lomavideossa huomasittekin, että meijän talouteen on muuttanut Hp:n valkoinen läppäri. Tämän johdosta tehtiinkin pieniä muutoksia meidän makuuhuoneeseen ja tässä postauksessa esittelen meidän makkarin uuden nurkkauksen.

Ennen: Puolitoista vuotta sitten hankittiin Kodin1:stä tuo ihana valkoinen työpöytä, jonka tarkoitus oli palvella meitä ja toimia tietokone- ja työpöytänä. Tuo ihanan siro tuoli hankittiin ihan muuton alussa IKEAsta ja se miellyttää kyllä mun silmää edelleenkin.

Pöytäkone, joka on palvellut mua 5-6 vuotta muuttaa pääsiäisenä mun äidille, sillä mä hyvin haikein mielin aion luopua siitä. Onneksi sitä ei tarvitse kiikuttaa kellekään tuntemattomalle ja näin ollen mun on tulevaisuudessa mahdollista saada takaisin tuo runsaan kokoinen näyttö. Luovun pöytäkoneesta ihan sen takia, että se vie tilaa täällä meidän kaksiossa, sillä se tarvitsee oman paikkansa. Läppäriä taas voi käyttää keittiönpöydällä, lattialla, sohvalla, sängyllä tai sohvapöydällä.

Työpöytä ja -tuoli muuttivat myös sukulaisen luokse. Viime sunnuntaina vietiin ne mun sedälle, sillä hän sattui tarvitsemaan uutta pöytää ja tuolia.

Nykyään: Hankittiin työpöydän tilalle IKEAsta hieman massiivisempi lipasto, johon mahtuu loistavasti tavarat, joita säilytettiin työpöydän laatikoissa. Lipaston päällä on myös kaiuttimet, joista en missään nimessä halunnut luopua. Yleensä pidän läppäriä lipaston päällä latautumassa.

Läppäri on siis valkoinen Hp:n läppäri, joka on palvellut meitä mainiosti tähän asti. Teen hommia aika paljon keittiönpöydän ääressä, joka tekee koneella olemisesta helpompaa.

Ollaan oikein tyytyväisiä tähän meidän tuoreimpaan sisustusuudistukseen, vaikka välillä haikailenkin edellisen masiinan perään. Eiköhän tämä tästä.

Mitä sinä tykkäät meidän uudesta järjestelystä? Oletko itse enemmän läppäri- vai pöytäkonetyyppiä?

HELMIKUU

Helmikuu vierähti hyvin nopeasti, kuten myös tammikuu ja alkuvuosi muutenkin. Nyt onkin taas kuukausipostauksen aika puhelimen kuvien muodossa. Kauheasti ei oo tullut kuvailtua, mutta sain mä ainakin kaksi kollaasia koottua.

Helmikuussa juhlittiin ystävänpäivää ja sen kunniaksi meillä oli töissä sydämenmuotosia sämpylöitä. Lisäksi ollaan ystävänpäivän kunniaksi nautittu Kodin1 pienistä kuppikakuista, jotka olivat oikein maukkaita ♥ Kuvasin äidille uusia tyynyliinoja ja kuten näkyy, Remy on aina kuvaussessioissa mukana. Yritin myös ottaa ihanaa, aurinkoista selfietä tuon pikkumiehen kanssa, mutta tällä kertaa pojan huomio kiinnittyi muualle.

Helmikuussa tuli räpsittyä perus pönötysselfieitä. Remyllä tuli helmikuun alussa täyteen 1,5 vuotta ♥ Helmikuun alussa juhlittiin ystävien tupareita ala-asteteemalla. Työn puolesta pääsin käymään Tempputemmellyksessä, jossa oli lukemattomat mahdollisuudet pomppia trampalla, roikkua köysissä ja hypätä pehmoaltaaseen. Mä niin rakastan mun työtä ♥

LOMA

Vietin viime viikolla talvilomaa ihan hyvissä fiiliksissä ja tässä postauksessa julkaisen pienen videokoosteen mun lomasta. Videossa ei näy ihan kaikkea tekemääni, mutta suurin osa. Toivottavasti tykkäät! Ja käy tilaamassa mun kanava Youtubessa Sanna Katariina.

Lomalla ..

.. kävin IKEAssa.

.. laittauduin kunnolla.

.. sisustin kotia.

.. näin ystäviä.

.. valokuvasin.

.. katsoin Skinsiä.

.. kuuntelin musiikkia.

.. söin isin tekemää ruokaa.

.. nautin talvesta.

.. olin vain.

.. hoidin asioita.

.. kävin Lohjalla.

.. tein blogijuttuja.

.. olin paljon Remyn kanssa.

.. tein ruokaa.

.. paistoin lettuja.

.. kokosin makkarin uuden lipaston

.. vaihdoin verhot.

.. kävin Isossa Omenassa.

.. söin thaimaalaista.

.. muistin juoda vettä.

.. kävin kaksi kertaa Arnoldsissa.

.. ostin läppärin.

MITÄ KELASIN PIENENÄ

En tainnu mainitakaan blogin puolella, että mä olin viime viikon lomalla. Talvilomalla, jota koululaiset viettää joka vuoden helmikuussa. Koulun työntekijänä sain myös nauttia kyseisestä lomasta. Loman aikana mulla oli aikaa miettiä ja pohtia. Siis ihan kaikkea. Ja yksi alue oli tulevat blogipostaukset. Aloin viime viikolla miettimään elämää lapsena ja elämää tämän ikäisenä. Ja muistan mitä kaikkia luuloja mulla oli pienenä. Mun mielestä tää on hauska ja mielenkiintoinen aihe kirjoittaa, joten tässä muutama juttu mitä kelasin pienenä.

Lapsena..

.. ihmettelin, miksi kylpypyyhe täytyy pestä. Olemmehan aina puhtaita, kun kuivaamme itsemme siihen.

Nykyään en pidä kylpypyyhettä kovinkaan puhtaana, vaikka edelleen sitä käytetään suihkusta tulleena eli puhtaana. Pyyhkeet joutaa meillä pyykkiin kahden viikon välein.

.. luulin, että terveysside on aikuisten naisten vaippa. Ihan sillä oikealla vaippa-merkityksellään.

Nykyään tiedän, että ihan näin se ei ole.

.. halusin eläinlääkäriksi. Saisinhan parantaa ja paijata suloisia elukoita päivästä toiseen.

Nykyään tiedän, että eläinlääkärin työ on kaikkea muutakin. Työ ei muutenkaan ole välttämättä aina niin mieluisa.

.. ihmettelin, miksi äiti odotti palkkapäivää. Hänhän oli töissä ja näinollen hänellä oli koko ajan rahaa. Ainakin piti olla..

Nykyään ymmärrän hyvin, miksi ihmiset yleensä odottelee palkkapäivää. Vaikka käykin töissä, se ei tarkoita, että rahaa olisi tilillä aina.

.. luulin, että poliisin ainoa tehtävä on saada kauppojen ryöstäjät kiinni.

Nykyään tiedän, että se on myös paljon muutakin.

.. luulin, että lääkäri työskentelee ainoastaan lääkärissä ja sairaanhoitajat hoitavat lääkärin virkaa sairaalassa.

Nykyään. noh, eikös niitä lääkäreitä ole myös siellä sairaalassa?