TOIVEPOSTAUS: ASUMISMUOTO TULEVAISUUDESSA

Tässä viimeinen toivepostaus nyt tällä erää! Toiveita ja ehdotuksia saa kuitenkin laittaa mulle milloin vain. Nyt siis postaus aiheesta, josta me ollaan Jessen kanssa paljon puhuttu ja oon kyllä yksinkin näitä asioita pohtinut. Kuten otsikkokin sen kertoo: tässä postauksessa pohdin vähän meidän tämän hetkistä asumista ja myös mahdollisia tulevia asumisjärjestelyjä.

Me asutaan nyt kerrostalokaksiossa, joka on varustettu lasitetulla parvekkeella. Asuinalue on suht uutta ja lisää rakennetaan ympärille koko ajan. Talossa on hissi ja asuntomme sijaitsee ylimmässä kerroksessa. Ympäristö on kaunista ja naapurit mukavia. Mutta musta ei ole kerrostalon asukkaaksi. Asun nyt ensimmäistä kertaa kerrostalossa ja sitä taivalta on yhteensä kohta kaksi vuotta takana. Isi asui kylläkin kerrostalossa, kun me oltiin pienempiä, mutta ei me siellä kuitenkaan kokoaikaisesti asuttu. Mun paikka on ihan muualla, kuin kerrostalossa.

Kuva täältä.

Tällä hetkellä mun realistinen unelma on asua rivitalossa. Parasta olisi kaksikerroksinen rivitalo pienellä takapihalla ja kahdella makuuhuoneella. Myös molemmissa kerroksissa olisi hyvä olla wc-tilat ja rutkasti kaappitilaa. Meidän nykyisessä asunnossa on nimittäin kaappitilaa todella rajoitetusti. Mä uskon, että rivitaloasuminen vain sopii mulle paremmin. Asumista avartaisi asunnon kaksikerroksisuus ja siis, no mä vain haaveilen kotini olevan kaksikerroksinen. Aidattu takapiha olisi myös hyvä, sillä Remyn voi tarvittaessa päästää sinne tarpeilleen. Tietenkin Remyn lenkittäminen kuuluisi edelleen päivärutiineihin. Musta olisi myös ihanaa, jos rivitaloalueella asumisessa olisi myös mahdollisuus autokatokseen, joka helpottaa töihin lähtöä mm. kovilla lumisateilla.

Me jo Jessen kanssa viime keväänä ja kesällä katseltiin kaksikerroksisia rivitaloasuntoja, mutta meillä päin siihen tarvittiin hieman paremmat tulot, kuin meillä silloin oli. Nyt on ollaan toistaiseksi haudattu muuttohaaveet, mutta kyllä me tästä jossain vaiheessa ollaan liikkumassa. Vielä ei kuitenkaan ole sen aika.

Kuva täältä.

Mä haaveilen myös omakotitalosta. Kaikista parasta olisi rakentaa sellainen itse. Tai, no, että ei ostettaisi valmista omakotitaloa. Mä ostaisin omaksi asunnoksi vasta sen omakotitalon. Kerros- ja rivitaloasuntoa en halua ostaa, vaan asun mielummin niissä vuokralla. 

Mun haaveilema omakotitalo olisi kaksikerroksinen, valkoinen kivitalo suurilla ikkunoilla. Myös harmaa, mustakattoinen puutalo kelpaa. Tontilla olisi itse talon lisäksi autotalli sekä -katos. Piha olisi ainakin osittain aidattu, jotta Remyä voisi pitää vapaana. Makuuhuoneita olisi neljä ja niitä olisi sekä ala- että yläkerrassa. Kaksi suihkutilaa olisi hyvä ratkaisu ajatellen sitä, että meidän perheen ei ole tarkoitus jäädä kaksilukuiseksi. Toinen voisi olla hieman tilavampi ja toinen sitten vähän pienempi. Sauna ei missään nimessä olisi pakollinen meidän taloon. Valkoinen takka olohuoneessa ja korkea saareke keittössä kruunaisi kaiken. Jessen haaveita on oma peliluola, jonka hän saa sisustaa mieleisekseen ja tehdä niitä omia juttujaan, kuten katsoa lätkää pelata pelikonsoleilla.

En halua tässä postauksessa puhua sisustuksesta tai pohjaratkaisuista sen kummemmin, sillä ne eivät ole tarpeellisia ajankohdan kanssa. Tässä postauksessa oli tarkoitus vain haaveilla ääneen blogin puolelle ja odottaa, että jonain päivänä haaveet toteutuu. Ainakin osittain.

TULEVAISUUDEN POHDINTAA

Postausideat loppuu aina vähän väliä ja silloin yritän kaikin keinoin keksiä aihetta, mistä voisin postata. Mahdollisia aiheita etsin mm. meidän kotoa, meitsin pään sisältä, viime aikojen tapahtumista tai Remyn hupsutteluista. Tämän kertainen postausaihe löytyy niin mun kuin Jessenkin pään sisästä ja meidän yhteisistä viimeaikaisista keskusteluista.

Me ollaan Jessen kanssa viime aikoina puhuttu todella paljon tulevaisuudesta. Ja se näkyy jo meidän päivittäisissä toiminnoissa. Mä olen esimerkiksi surffaillut viime aikoina paljon jokakoti.fi, vuokraovi.fi kaltaisilla sivuilla. Me ollaan molemmat todella ihastuneita kaksikerroksisiin rivitaloihin ♥ Tällaiset ajatukset eivät johdu siitä, ettemme viihtyisi nykyisessä asunnossa. Meistä olisi vain ihan sairaan kiva asua rivitalossa ja vielä kaksikerroksisessa. Ja muutenkin tulevaisuutta ajatellen meidän nykyinen asunto on ihana, mutta aika ahdas. Jos miettiin pidemmällä tähtäimellä.

Mun paras ystävä jo kysyinkin multa, ollaanko me mietitty oman asunnon ostamista. Mun kanta siihen on se, että mä en halua omistaa rivitalo- tai kerrostaloasuntoa. Jos mä oman asunnon joskus hankin, niin se on sitten omakotitalo. Puutarhapirjoksi musta ei kuitenkaan vielä ole, joten kyseinen vaihtoehto on toistaiseksi haudattu. Mutta perhe ja sukulaiset hyvä, mitään emme ole vielä lyöneet lukkoon.

Kaiken näiden fiilisten takana on se, että mä saatan valmistua jo ennen joulua ja siihen on enää puoli vuotta! Valmistumiseni ei ole vielä täysin varmaa, mutta viimeistään se tapahtuu jo ensi tammikuun aikana. Näissäkin asioissa pyörii monen monta kysymystä. Mitä sitten? Mulla ei ole mitään tieto, missä mä haluan työskennellä. Tää koulutus avaa niin monta ovea ja mahdollisuutta. Niitä ovat päiväkoti, seurakunta, koululaisten iltapäiväkerho, avoin päiväkoti. Valinnaisten ansiosta voisin työskennellä myös monikulttuurisesti tai erityislasten kanssa. 

Seuraava kysymys onkin, että saanko töitä? Näillä aloilla ei varmasti loput työt kesken, mutta onko se juuri sellaista aikaa, kun työpaikkoja ei saa tai uusia työntekijöitä ei haeta? Kaikki tällainen ahdistaa mua ihan suunnattomasti. Jos mä saan töitä heti valmistumiseni jälkeen, niin luonnollisesti meidän talous on hippasen nykyaikaa parempi ja meillä olisi todennäköisesti varaa asua vähän isommassakin asunnossa. Vaikka siellä kaksikerroksisessa rivitalossa.

Yksi seikka tämän kaiken vaikeuden ja ahdistuneisuuden jälkeen on se, että Jesse haluaa vielä opiskella jossain vaiheessa. Sehän tarkoittaa taas sitten sitä, että meidän talous saattaa mun valmistumisen jälkeenkin pysyä samana. Eli kannattaako meidän sittenkään vielä muuttaa tästä helmestä pois? Myös mä haluan vielä opiskella tämän elämän aikana. Mutta niin pitkälle en jaksa edes miettiä. Liian monta kysymystä meitsin pieneen päähän.

Asuntojuttuja ollaan siis vähän mietitty, mutta vain ajatuksen ja keskusteluiden tasolla. Ja olenhan mä sitä tarjontaa vähän käynyt kurkkimassa.

Toinen ajatusta herättävä asia meidän perheessä on pienen karvanaaman hankkiminen. Eli me ollaan todettu, että Remy tarvitsee itselleen kaverin. Ihan Remyn itsensä takia niin myös meidänkin takia. Remy on todella energinen ja huomiota kaipaava kaveri. Lenkillä ohittavat koirat on ihan tylsiä, koska niitä ei saa mennä moikkaamaan. Myös Lohjan herrasta Zorrosta ei oikein ole leikkikaveriksi tällaiselle vintiölle. Myös monella mun ystävällä on isoja koiria ja olisi hyvä, että Remy saisi olla omakokoisten seurassa. Ollaan me onneksi koirapuistossa tavattu muita pienempiä koiria ja Remy on saanut niistä oivia leikkikavereita.

Remyn isukilta on jo tullut joitakin pentuja Remyn jälkeen, mutta vielä tuntuu olevan vähän liian aikaista uudelle riiviölle. Remy käyttäytyy pääsääntöisesti jo hyvin. Tarvitsee vain useissa tilanteissa herkkuja, että sujuu. Mutta jonkin aikaa meidän täytyy vielä treenata tyypin käytöstä ennen kuin meillä on tilaa toiselle vintiölle.

Sellaista ajatuksen juoksua ja aivojen jumppaamista tällä kertaa. Huomasitteko muuten, että lisäsin uuden välilehden etusivulle? Kyseinen sivu on omistettu kokonaan Remylle ♥ Käykäähän lukaisemassa ja kysykää ihmeessä, jos on kysyttävää! Ja blogini on saanut uuden lukijan joukkoonsa, tervetuloa! ♥

TAVOITTEITA 2015

Oon huomannut monen kirjoittelevan asettamistaan tavoitteista vuodelle 2015. Mä en oo oikeesti varmaan ikinä asettanut itselleni mitään tavoitteita. Ja tähän ei nyt lasketa turhia uuden vuoden lupauksia. Paitsi ehkä joku perus "valmistun keväällä koulusta", joka tuntuu omalle kohdalle ihan itsestään selvältä. 

Yksi ilta nukkumaan mennessäni aloin miettimään, mitä mä tältä vuodelta haluan? Tai, mitä mä haluan mun koko elämältä? Työltä? Opiskelulta? Parisuhteelta? Vuosi 2014 ei ollut paljoakaan parempi, kuin edellinen. En oo ihan varma, oonko tänne koskaan kertonutkaan, että vuosi 2013 oli suoraansanottuna aivan paska. Vaikka päällepäin elämä tuntuu hymyilevän ja olevan onnellista, voi se todellisuudessa olla pelkästään shaissessa rämpimistä. No, mutta se siitä purkauksesta. 

Viime vuonna tähän aikaan en edes kerennyt ajattelemaan minkäänlaisia tavoitteita. Muuta kuin: kyllä tästä selvitään. Vaikka elämä ei oikein vieläkään kukoista loistokkuudellaan, tuntuu se sujuvan jo paremmin. Mun on vaikea iloita tai olla onnellinen mistään. Koska mua pelottaa, että se viedään multa pois. Kokonaan. Tuntuu, että sitä on viime aikoinan tapahtunut paljonkin. Tai sitten mä vaan ajattelen liikaa. Aivan liikaa kaikkea pahaa ja negatiivista.

1. Itseluottamus

Perjantaina kävin keskustelua top-ohjaajani kanssa tällä viikolla alkaneen työharjoittelun tavoitteista ja ensimmäisen viikon ajatuksista. Pystyin kertomaan ohjaajalleni kaikki tuntemukset, niin hyvät, kuin huonotkin. Osasin kertoa hänelle, miksi toimin näin ja miksi en tee noin. Ja hän ymmärsi. Viimeiseksi hän sanoi: Luota itseesi. Ja niin mun täytyykin. Mun täytyy luottaa omiin päätöksiini ja tekemisiini. Mun täytyy luottaa, että mä osaan, pystyn ja onnistun. Jos mä en tässä maailmassa kehenkään muuhun pysty täysillä luottamaan, niin itseeni mun täytyy. On pelottavaa olla luottamatta kehenkään, varsinkaan itseensä. Tämä tavoite onkin mulla ihan ykkösenä.

2. Ole kärsivällinen

Tämä lausahdus lähti opettajani sanoista: se koira opettaa sua siellä kotona. Mä olen aina ollut todella kärsimätön. Kaiken pitäisi tapahtua tässä ja heti. Oon hyvin kärsimätön etsimään jos jonkinlaista tietoa erilaisista asioista. Tästä johtuen Remyn koulutus on ollut todella raskasta ja hermoja raastavaa. Remy on kyllä jo opettanut mulle kärsivällisyyttä. Torstaina tehtiin täydellinen koiran ohitus lenkillä ♥ Koiran koulutus on tosiaan opettanut sen, että sinnikkyydellä päästään pitkälle ja tuloksia syntyy. Kehityn  vielä kärsivällisyydessä ja pysyn kärsivällisenä kaikissa elämän tilanteissa. Päätavoitteeena haluan pitää itselläni jo saamani kärsivällisyyden.

3. Pidä sama tahti

Opiskelujen kohdalla. Koin viime keväänä ja syksynä onnistumisia harjoitteluiden lomassa ja otin suuria askelia niin ammatillisesti kuin ihan henkilökohtaisestikin. Sain hyvää palautetta opettajilta, ohjaajilta ja kanssaopiskelijoilta. Ylläpidän siis samaa oppimis- ja kehittymistahtia kevään ja syksyn ajan. Yleisesti ottaen haluan oppia ja omaksua lastenohjaajan roolin erilaisissa työpaikoissa ja -tilanteissa. Näin voin vuoden päästä valmistua ylpeästi tutkintotodistus kädessäni!

4. Remy

Kuten jo aikaisemmin viittasin, jatkan Remyn kouluttamista päivittäin:

- Arjen tilanteisiin enemmän panostusta: lenkille lähtö, pyykkäys, siivoaminen, vieraan tullessa jne..

- Sujuvaa turkin harjaamista. Hyökkäily harjaa kohti loppuu.

- Sisäsiistejä ollaan kesän aikana.

- Koiratapaamiset. Kauheasti ei olla vielä muita tapailtu, mutta nyt onkin jo muutama paikka tiedossa. 

- Tavoitteena on myös, että vuoden aikana opitaan ohittamaan lenkillä sujuvasti, ilman häslinkiä. 

- Tavaroiden ottaminen luvatta on syytä loppua.

5. Yhteys ystäviin

Viime vuonna tää ei toteutunut hyvin. Siksi vuonna 2015 haluan tavata ystäviäni useammin. Kaikesta kiireestä huolimatta pidän heihin säännöllisesti yhteyttä ja vaadin myös molemminpuolista yhteydenpitoa. Järjestän keväällä ja syksyllä illanistujaiset. Kesällä haluan viettää synttäreitä ja juhannusta ystävien kanssa. Soittelen ja viestittelen muuten vaan. Olen aktiivisempi ystävä. Muistan heitä merkkipäivinä ♥

6. Lävistys

Vuodesta 2009 lähtien olen joka vuosi käynyt rei'iättämässä itseäni. Viime vuonna se ei sujunutkaan aluksi niin hyvin, mutta lopulta sain sen, mitä lähdin hakemaankin. Tänä vuonna aion jatkaa tuota perinnettä. 2015 mun iholle kyllä ilmestyy muutakin kuin rautaa ;)

7. Reissut

En ole muutamaan vuoteen yöpynyt meidän mökillä ja tänä kesänä haluan niin tehdä. Ollaan puhuttu Jessen kanssa jo kesästä. Mitä silloin tehdään ja miksi. Mökkeillä aiotaan "molempien puolelta". Joku pidempi reissu halutaan toteuttaa, kunhan vain saadaan meidän lapset hoitoon ♥ Perinteeksi on osoittautunut myös syksyinen viikonloppureissu laivalla.

Kuvat: we♥it

Tervetuloa mukaan uusi lukija ♥

HAAVEILUA

Mä olen ikäisekseni matkustellut aika paljon. Ollaan isin kanssa pyöritty paljon Euroopassa ja opittu sen myötä maailmasta paljon uutta. Olen käynyt kaikissa Euroopan maissa, mistä olenkin haaveillut lukuunottamatta Irlantia ja Islantia. Ne ovat kuvien ja tv:n perusteella kauniita, rauhallisia maita, joihin mä joskus haluaisin vielä matkustaa. Myös kaupungeista olisi kiva käydä Venetsiassa. Tiedän, että minulla on Euroopastakin vielä paljon näkemättä, mutta toistaiseksi olen pärjännyt näillä käymilläni kohteilla: Ruotsi (Tukholma), Espanja (Barcelona, Teneriffa), Portugali (Algarve), Italia (Rooma), Ranska (Pariisi, Nizza x2), Vatikaani, Monaco, Andorra, Iso-Britannia (Lontoo, Gibraltar), Kreikka (Rodos, Kos, Kreeta), Malta. Ai, kauheeta! Puuttuukohan tosta vielä joku? No, eiköhän mulle sitten siitä voi hihkasta :)

Enemmästä en enää osaa haaveilla. Maailmassa on vielä vaikka mitä nähtävää, mutta mitään tiettyä haaveilukohdetta mulla ei enää ole. Paitsi noi yllä mainitsemani. Australia olisi myös maa, missä joskus haluaisin vielä käydä. Perinteiset lomakohteet, kuten Thaimaa, Turkki, Bulgaria, Egypti ei mua kiinnosta eikä mitenkään innosta. Myös Yhdysvallat ei oikein kuulosta sellaselta paikalta mihin ehdottomasti haluaisin. Ajattelen aika paljon sitä turvallisuutta. Tosin, ihan missä vaan voi jotain sattua.

Edellisen angstipostauksen jälkeen kelasinkin vähän kirjoitella haaveistani. Varsinkin nyt kun on synkkää, pimeää ja märkää, tekisi ehdottomasti mieli otta äkkilähtö johonkin lämpimään ja aurinkoiseen. Tähän postaukseen otan esimerkiksi Australian, johon olen jo pitkään haikaillut. En tiedä, oliko meillä joskus tarkoitus sinne matkustaa. Jostain syystä se kuitenkin jäi.

Australia kiehtoo mua omana isona saarena ja valtiona. Olen kuullut kyseisestä maasta pelkkää hyvää. Varsinkin kengurut mua kiehtoo. Se on myös maa, josta ei paljoa puhuta ja hössötetä. Sinne täytyisi matkustaa nimenomaan talvella, sillä silloin siellä on kesä. Sinne täytyisi myös varata hieman pidempi matka, sillä lentomatkoihin menee oma aikansa.

Australiassa on myös paljon eläinlajeja, joita ei muualla maailmassa nähdä. Tämä johtuu siitä, että mantere on saanut olla pitkään muista maista erillään. Tunnettuna eläinrakkaana ihmisenä se on mulle tosi tärkeää ja oliskin kiinnostavaa nähdä niitä eksoottisia ja muuten uhanalaisia eläimiä. Maa on tunnettu mm. pussieläinlajistostaan, johon kuuluu yli 50 kengurulajia, koala ja vompatit.

Tuossa kauniissa maassa on myös monipuolista nähtävää, kuten Sydneyn Oopperatalo, joka on avattu virallisesti vuonna 1973. Kyseisessä talossa on maailman suurimmat mekaaniset urut. Muuta mielenkiintoista nähtävää Australiassa olisi Kakadun ja Purnululun kansallispuistot. Iso Valliriutta olisi varmasti myös nähtävä, jos maahan matkustaisin.

Lähde:
fi.wikipedia.org

Kuvat:
www.matkalla2005.jossain.com
www.allianceabroad.com
aussilaiffii.blogspot.com

TOIVELISTA

Osa läheisimmistäni ovat jo kyselleet, mitä toivon joululahjaksi. Mun on aina hirveen vaikea keksiä, mitä toivelistaani kuuluu, mutta tänä vuonna keksin siihen yllättävän paljon kaikkea. Edellisen vuoden toivelistat löydät tästä ja tästä. Tämän vuoden toivelista on musta vähän realistisempi kuin edellisen vuoden vaikkakin joitain samoja toiveita pyörii mukana!

Iittalan Kastehelmi-tuikut vaaleansinisenä
Muuttaessani omaan asuntoon, oon kauheesti innostunut kodin sisustuksesta ja erilaisista koristehömpistä. Olen kokonaan hurahtanut Iittalan Kastehelmi -sarjaan, josta keräilen kynttilätuikkuja. Kyseisiä tuikkuja minulla on jo 6 kappaletta, mutta kokoelmaani kaipaisin vielä kaksi kappaletta vaaleansinisiä tuikkuja.

Iittalan Mariskooli vedenvihreänä ja vaaleansinisenä
Edelliseen viitaten: Olen hyvin saanut keräiltyä Mariskoolejakin tänne meidän kotiin, mutta kahta mainitsemaani väriä vielä kaipaisin sisustukseemme. Osassa Mariskooleja ovat kaunistaneet kynttilät ja osaan olen laittanut tarjottavia herkkuja jonkun tulossa kylään. ♥

Lahjakortti vaateliikkeeseen: Vero Moda, Gina Tricot, JC, Bik Bok, Cubus...
Tää on niin perus. Varsinkin nyt, kun olen käyttänyt enemmän rahaa sisustukseen, ruokakauppaan, bensaan, laskuihin ja Remyyn, niin mieleni tekee ostaa itselle uusia vaatteita. En ole mikään himoshoppaaja ja jo vaatekaapissa asustaneet vaatteet kelpaavat minulle, mutta olisi mukava saada sinnekin jotain uutta ja piristävää!

Lahjakortti kosmetologille
Olen joskus käynyt kosmetologilla ja rakastin sitä kasvojen hoitoa ja hemmottelua. Samassa syssyssä sai ylimääräiset karvatkin pois naamalta!

Vampyyripäiväkirjat kausi 5 DVD
Mulla on kyseisestä sarjasta kolme ensimmäistä tuotantokautta ja systerillä on neljäs, jota en ikävä kyllä ole vielä kerennyt katsomaan. Kun saisin vain neljännen kauden katsottua läpi, olisi siitä mukava jatkaa suoraan seuraavaan kauteen ;)

Kameran lisävarusteita
Eli lisäsalama tuohon rakkaaseen pömpeliini, sillä nykyinen objektiivi on liian suuri kameran omaan salamaan. Mikrofoni siksi, että äänenlaatu kamerassani on aivan paska ja mulla ei ole mikään maailman kuuluvin ja selkein ääni. Näin videopostauksia on kivempi tehdä ja teidän lukijoiden sitten katsoa ;)

Kahden hengen peitto
Löytyi jo viimeksi toivelistaltani, eikä pukki suostunut tuomaan. Tällainen helpottaisi kovasti mun ja varsinkin Jessen öitä, kun raukka nukkuu välillä kokonaan ilman peittoa :-)

Mitä löytyy sinun toivelistaltasi tänä vuonna? ;)

VALMISTAUTUMISTA

Meidän elämä muuttuu perjantaina seuraavaksi 15:ksi vuodeksi. Noiden vuosien toivon tuovan iloa, rakkautta, lämpöä, kiintymystä, ystävyyttä, oppimista, yhdessäoloa, harrastamista, leikkiä, hössöttämistä, naurua, söpöyttä, lässyttämistä ja kaikkea muuta ihanaa ♥ Toisaalta nuo vuodet tuovat varmasti itkua, turhautuneisuutta, kaljuuntumista, torumista, pettymyksiä, ikävää, eroahdistusta, pelkoa ja huolta, mutta tuo kaikki myös kuuluu siihen. Ja ikävien asioiden yhteydessä muistaa sen, miten ihania ne yhteiset onnelliset hetket ovat.

Tästä ollaan haaveiltu viimeiset puoli vuotta ja aika nopeasti tehtiinkin päätös ryhtyä tuumasta toimeen, ottaa uusi askel, siirtyä elämässä eteenpäin, heittäytyä hetkeen ja sitoutua tähän kaikkeen ihanaan ja myös ikävään. Kaikki alkoi Google-haulla. Monen monet nettisivut ja sähköpostit koluttiin läpi, kunnes osui kohdalle ja pian Yariksen nokka olikin kohti määränpäätä, sitä tuntematonta. Reissun jälkeen iski se todellisuus, innostus, vastuu, onnellisuus ja rakkaus.

Sitten alkoikin se pankkitilin tuijotus, mitä hankitaan, mitä ei? Tarvitaanko tätä, onko tämä turha? Kannattaako vielä ostaa vai vasta myöhemmin? Maksetaanko näin paljon vai etsitäänkö halvempi? Tarkat laskelmat ei oo koskaan ollut meidän juttu, mutta nyt meijän piti oikeasti tarkkaan miettiä budjettia. Katsastettiin myös lähialueen palvelut, mitä saatetaan joskus tarvita. Vakuutusyhtiötä piti myös ahdistella asian tiimoilta.

Kaiken pohdinnan, ahdistumisen ja höösäämisen jälkeen meillä on kaikki oleellisimmat valmiina. Odottamassa sitä tärkeintä mitä puuttuu. Ja sen tärkeimmän tuo tuleva perjantai ♥

VASTAUKSIA KYSYMYKSIIN

Lempituoksu?

- Ulkoilma kesäsateen jälkeen! Isiltä opittu tapa myös haistella kirjoja ja ne tuoksuu hyvälle, varsinkin vanhat! :)

Mitkä asiat tekee sut onnelliseksi? 

- No raha tekee onnelliseksi ja rauhottaa mieltä. Ihmiset, jotka oikeesti välittää ja on kiinnostuneita mitä mulle kuuluu. Myös se jos joku auttaa tai tekee palveluksen pyytämättä. Tykkään myös itse auttaa ja oon onnellinen jos nään jonkun mulle läheisen ihmisen olevan onnellinen ♥

Kauanko olet pitänyt tätä blogia? Oletko ennen tätä pitänyt jotakin blogia?

- Kaiken kaikkiaan olen pitänyt tätä blogia kohta 3,5 vuotta. Asioista ylipääsemisen edistämiseksi poistin postaukset melkein kahdelta vuodelta. En ole tätä ennen pitänyt blogia :)

Mitä asioita arvostat ihmisessä? 

- Arvostan ihmisissä rehellisyyttä ja uskollisuutta. Arvostan myös vaatimattomia ihmisiä ja niitä, jotka eivät ota tätä elämää niin tosissaan eli osaavat myös perseillä ja heittäytyä kun tilanne niin vaatii :3

Missä näet itsesi 10 vuoden päästä?

- 10 vuoden päästä olen 32, apua. Nään itseni asuvan Länsi-Uudellamaalla rakkaan aviomieheni Jessen ja kolmen lapsen kanssa. Meillä on omakotitalo ja kolme koiraa. Iso piha, ei naapureita liian lähellä, mutta sopivan lähellä. Maalla, mutta kaupunkiin ei olisi pitkä matka. Olen töissä ala-asteella yhden erityislapsen parissa. Olen jo jonkin verran matkustellut ja kehittänyt englannin kielitaitoani. Tämän hetkiset ystävät ovat tiiviisti meidän perheen elämässä. Perhettä tulee myös nähtyä usein ♥

Miten vietät vapaapäivän?

- Riippuu tietenkin ilmasta. Vapaa-ajalla pyrin antamaan aikaa itselleni. Olen kuitenkin aika sosiaalinen ja läheisyydenkipeä ihminen. Usein pyrin näkemään ystävää, jota en muuten usein nää. Vapaapäivänäni nukun niin pitkään kun ikinä vain pystyn. Teen rauhassa aamutoimet jne. Yksinään ollessani makaan sohvalla x-asennossa katsoen jotain ylitärkeää paskaa tv:stä. Lyhyesti sanottuna :-D Mutta aina pyrin olemaan kaverikontaktissa!

Jos saisit yhden päivän olla kuka tahansa ihminen, kuka olisit ja miksi? Mitä tekisit?

- Maailman vaikein kysymys. Vastaan kliseisesti, että tietenkin olisin joku suuren luokan julkkis. En nyt osaa nimetä erikseen ketää. Yksinkertaisesti sen takia, että haluaisin tietää miltä tuntuu olla rikas ja omistaa rahaa niin, että sitä on ihan mihin vaan ikinä haluan. Onhan se myös kiva tietää, kuinka ihanaa, ahdistavaa, raivostuttavaa ja kauhistuttavaa ois olla ihminen, jonka kaikki tietää ja tuntee.

Lemppari drinkkisi?

- Lempidrinkkini on perus räkäinen punainen kala. Suosin kaikkea makeaa ja ihanan väristä. Myös sellaista missä se alkoholi ei maistu. Kaupan juomista juon lähes aina Somersbyn omenasiideriä. Monacossa juotu Sex on the Beach oli myös loistavan makuista! Mutta yleisesti ottaen kaikki makea ja mehun makuinen.

 Mikä on unelmiesi matkakohde?

- Haha, Australia. Oonko tylsä? Oon aina unelmoinut pääseväni sinne, enkä oikein tiedä minkä takia. Olisi myös mukava päästä Bora Boralle, joka on myös todella kaunis paikka ♥

Mihin matkustaisit, jos saisit matkustaa ihan minne vain? Ja miksi?

- No sinne Bora Boralle. Olen nähnyt siitä kuvaa tv:ssä ja sinne on kallis matkustaa, joten ilmaiseksi lähtisin ilman muuta sinne. Kaiken lisäksi se on Ranskaa ja mä oon maailman suurin Ranskafani! ♥

Suosikki tv-sarja sekä elokuva?

- Näitä on miljoona, mut peruskliseinen Salkkarit. Oon seurannut sitä melkein alusta asti ja oon pahasti koukussa siihen. Toinen mitä alettiin nyt seurata kesällä on Klikkaa mua! siitä syystä, että Minttu Mustakallio on aivan loistava näyttelijä ja mun mielestä yks Suomen parhaimpia. Tykkään myös paljon realistisista sarjoista. Esim. Sinkkuelämää ei sytytä mua sitten millään. 

Elokuviakin olisi tuhat ja sata. Mutta kauhuelokuvista on lemppari I spit on your grave. Se on aivan sairas elokuva, mutta hyvin tehty ja juoni on jollain tapaa vaikeasti arvattavissa. Sandlerin ja Carreyn komediat on myös suosikkejani!

Onko sinulla sisaruksia? Jos on, niin minkä ikäisiä?

- Mulla on yksi pikkusisko, joka täyttää ensi kuussa 19 :)

Mitä kaikkea olet harrastanut elämäsi aikana?

- Pitkäaikaisin harratukseni on ratsastus ja se on mun ehdoton ykkönen ja suosikkilaji, joka tosin on tällä hetkellä vähän jäissä. Mutta jatkan taas kunhan saan aikaiseksi. Olen harrastanut myös uintia, käynyt kuorossa laulamassa, yleisurheilua, josta lajeina: pikajuoksu ja pituushyppy. Olen käynyt myös Zumbassa :)

Millainen on unelmiesi kumppani? 

- Mulla on tähän kysymykseen niin pitkä ja loputon lista, etten varmaan edes muista mun omia kriteerejä, mutta siis: Mun unelmien kumppani on rehellinen ja luotettava. Sillä on myös huumorintajua ja se ymmärtää mun päättömiä, hulluja ja likasia juttuja! Unelmieni kumppani osaa myös käsitellä mun temperamenttisuutta ja mua niinä huonoina hetkinä, osaa olla myös tilanteen tullen hiljaa. Se myös ymmärtää, tukee ja auttaa mua tilanteessa kuin tilanteessa. Sosiaalisuus ja heittäytyminen on plussaa. Unelmien kumppani on myös huolehtivainen, uskollinen ja epäitsekäs ♥

Mitä toivot tulevaisuudelta?

- Tulevaisuudelta toivon tietenkin onnellista ja tervettä elämää. Toivon myös tulevaisuudelta avioliittoa ja vähintään kolmea lasta. Toivon kouluttautuvani vielä nykyisen opiskelun jälkeen vähän korkeammalle ja kestävää ja viihtyisää työpaikkaa. Haluan nähdä eri työ- ja koulutusmahdollisuuksia ja saada mahdollisimman paljon kokemusta ennen sitä "lopullista" työpaikkaa. Toivon matkustelua ja mahdollisuutta nähdä maailmaa ja Suomea. Haluan pitää perheen, rakkaat ja ystävät lähellä tulevaisuudessa ♥

Lempi blogisi, miksi?
- Luen todella paljon blogeja, joilla on vähän vähemmän lukijoita. Niissä tunnelma on tiivis ja intiimi. Mainoksiakaan ei ole paljoa. Lifestyle-blogit on eniten mieleeni ja luen oikeastaan vain niitä. Eniten kiinnostaa päivän tapahtumat, reissut yms. Ei niinkään kosmetiikka yms postaukset. Lempiblogini on tällä hetkellä rosa day by day. Rosan blogi on selkeä, kesäinen ja raikas. Postaukset on monipuolisia ja hauskoja. Blogi menee aikalailla vuodenajan mukaisesti. Rosa on tietenkin myös kaunis ja ottaa lukijat kivasti huomioon! :)

Kiitos kaikille kysyneille! Mitä piditte kysymys-/vastauspostauksesta? Olisiko kiva jos näitä olisi blogissani enemmän? Kerro mielipiteesi kommenttiboksiin!

Koira asiaa

Olimme J:n kanssa torstaista perjantaihin koiravahteina hänen veljensä luona. Illalla kun tulin paikalle mua odotti kolme pientä ihanaa chihua ja tietenkin itse herra J. Musta oli tosi kiva vain köllötellä sohvalla ja rapsutella noita pikkuisia. Samoin musta oli tosi jännää kun kaksi näistä koirista nukku peiton alla mun puolella ♥ Tästä sainkin idean toteuttaa postauksen mun omista kokemuksista koirien kanssa ja tulevaisuuden koirahaaveista.

Meidän vanhempi koiramme: 8-vuotias australianpaimenkoira Zorro tuli meille pitkän haaveilun ja kitisemisen jälkeen elokuussa 2005 8-viikkoisena. Me oltiin Anskun kanssa aivan ihmeissämme kun isi alkoi siitä silloin aikoinaan puhumaan. En oikeastaan edes muista mistä me toi rotu löydettiin ja keksittiin, mutta toiveena oli, että mä halusin pienoisen sylikoiran ja muut sitten taisivat haluta isomman koiran. No Zorro, 52-senttinen on siinä ja siinä rajoilla ettei se ole mun makuun liian iso. Isompaa en missään nimessä haluaisi! Mutta senteistä ja kiloista piittaamatta Zorrosta on tullut meille todella rakas vaikka se on pennusta asti ollut pahimman luokan tuhoaja, komentaja ja välillä äärettömän raivostuttava! On syöty tv-tasoa, sohvapöytää, kotiteatterin piuhat poikki, muutama isin kirja, isin puku, jokaisesta kenkäparista toinen kenkä, housujen lahkeita, hihnoja, roskapusseja ja ties mitä. Kyllä se meille silloin kakarana aiheutti harmaita hiuksia. Nyt kun pienestä pojasta on kasvanut keski-ikäinen seniori, jaksaa häntä edelleen heilua ja välillä hyppii innoissaan ihmisten päälle niin se on iän myötä rauhoittunut todella paljon. Aikasemmin kun joku lähti ovesta ulos alko hirveä meuhkaaminen joka kesti noin 5-10 min lähdön jälkeen. Nykyään tuo höristelee vain korvia ja vilkaisee iloisesti kun kotoa lähtee.

Sitten tämä meidän juniori: 6-vuotias shetlanninlammaskoira Pepi tuli meille kaksi vuotta Zorron jälkeen syksyllä 2007. Pepi oli tuolloin jo puolivuotias, sillä siitä suunniteltiin näyttelykoiraa juuri oikeiden mittojen ansiosta. Noh, yhdellä kiveksellä ei kauhean pitkälle pötkitä, joten kasvattaja päätyi myymään sen meille. Pepi tuli siis vähän niinkuin mun toiveesta, kun on kuitenki 15 senttiä Zorroa pienempi. Pepi oli alusta asti paljon rauhallisempi ja arempi kuin Zorro. Se pelkää älyttömän paljon kaikkia miehiä varsinkin jos heiltä löytyy pituutta vähänkin enemmän. Isiä se ei ole kuitenkaan koskaan pelännyt. Tää pienoinen on meijän ikuinen kusiluikero, jota ei voi lahjoittaa kellekään yökylään. Pepi on myös älytön ahmatti. Se söisi varmasti itsensä kuoliaaksi jos vain pystyisi. Kaikki jätetyt roskikset täytyy tyhjentää ja tarkistaa, roskakoreista kerätään kaikki suklaapaperit yms ja sohvapöydille jääneet lautaset on myös käytävä läpi. Pepi ei ole muuten ollut läheskään niin täystuho kuin esimerkiksi Zorro. Pepi on myös meijän hauvoista epäonnekkaampi: on ollut silmätulehdusta, kasvainta, kroonista yskää, ihottumaa kuonossa, lepattava tärykalvo korvassa, 2,5 viikon seikkailu metsässä. Kaikesta huolimatta se on kuitenkin todella tyytyväinen hauveli ja jaksaa naurattaa meitä päivästä toiseen mitä hassuimmilla ja oudoimmilla jutuilla ♥

Mun koirahaaveisiin kuuluu vain ja ainoastaan pomeranian. En muista mistä olen tuon koirarodun bongannut. Olen hirveästi katsellut videoita youtubesta ja saanut J:nkin innostumaan näistä koirista. Pomeranian on siis vähän isompi kuin chihuahua ja paljonpaljon pörröisempi ja massiivisempi. Toi koirarotu on kauttaaltaan sulattanut mun sydämen ja en millään malta odottaa, että saan joskus mahdollisuuden ja, että mulla on varaa käydä hakemassa kotiini oma pieni pommi ♥ Mä olen myös päättänyt, että hauvavauvan täytyy olla joko valkoinen tai musta. Kuitenkin mun periaattena on se, että vaikka mulla olisi miljoona pomsua tai mitä vain ihania koiria niin nämä kaksi kodin herraa, joita tällä hetkellä täällä kotona pyörii tulee aina olemaan mun ykkösvauvoja, ykkösmiehiä ja ykköshauvoja. Se, jos joku ei muutu koskaan ♥

Ylläolevat kuvat täältä.

Paras aika vuodesta..

.. kun saa alkaa kelailee mitä tällä kertaa toivoisi joululahjaksi. Mulla on ollut lokakuusta fiilis, että mulla ei ole minkäännäköisiä joululahjatoiveita. Ahdistaa kun vanhemmat, pikkusisko ja J kyselee koko ajan mitä haluan lahjaksi. Todellisuudessa mulla on paljon toiveita, mutta liian kallis maku. Aattelin koota tähän kaikki mitä toivoisin tänä jouluna vaikka en tule näistä mitään saamaan lahjaksi :)

1. iPhone 5s silver. Mulla on tällä hetkellä iPhone 4s, josta mulla ei itseasiassa ole mitään huonoa sanottavaa. Musta olisi vaan ihan muuten vain ja mielenkiinnosta saada uusi iPhone. Olen jo päättänyt, että en vaihda enää Applea toiseen.

2. iPad Mini. Näitäkin taitaa olla jo jokunen versio ainakin netin mukaan. Olen pitkään haaveillut läppäristä vaikka mulla onkin todella toimiva ja hyvä pöytäkone. Tää iPad toivekin on ihan mielenkiinnosta ja siitä, että aina ei tarvitse esimerkiksi avata konetta jos täytyy jotakin etsiä.

3. Valkoinen työpöytä. Vihaan suorastaan tätä mun nykyistä pöytää. Tää on todella epäkäytännöllinen, tilaa vievä, vaikeasti siirreltävä, ruman värinen ja ei vain yksinkertaisesti sovi mun huoneeseen. Kuvassa oleva pöytä on IKEA:sta saatava Hemnes -sarjan työpöytä. Mulla on yöpöytä, tv-taso ja peilipöytä samaa sarjaa, joten siksi haluaisin samaa sarjaa olevan konepöydän.

4. Kaiuttimet koneeseen. Tällä hetkellä käytössä on vanhasta koteatterista kaksi kaiutinta ja toi pömpeli. Näistä kyllä tumisee kiitettävän hyvin lattiabasson ansiosta, mutta toisto särisee ja koko systeemi on älyttömän ruma, tilaa vievä ja pölyä keräävä.

5. Kahden hengen peitto. Vaihdettaessani lakanoita, petaan kaksi peittoa sängyllä vaikka tiedän, että toiselle ei tule käyttöä. Me nukutaan J:n kanssa saman peiton alla ja lähes aina jompikumpi (oikeastaan) Jesse jää jossain vaiheessa yöllä ilman peittoa ja sitä on kuulemma tosi hankala repiä mun kainalosta ja syleilystä takaisin.

6. Skins - Liekeissä kaudet 5 & 6. Nämä kaudet tulivat tv:stä varmaankin 2,5 vuotta sitten, enkä mä löydä niitä vieläkään mistään nettikaupoista tai kaupoista yleensäkään. Mulla on kaudet 1, 2, 3 & 4 ja haluan nämä jatkot mukaan mun kokoelmaani.

7. Lakanoita. Minä Sanna 21 vuotta omista viidet omat lakanat, joista osa on jo todella kulahtaneita, värjääntyneitä ja muuten vain rumia. Lisää kiitos!

Tietenkin toiveisiini kuuluu myös kaiken maailman lahjakortit esim. Vero Modaan, Gina Tricotiin, Sokokseen, JC, Lindex, KappAhl jne. Myös manikyyrit, pedikyyrit, kosmetologi, kampaaja sun muut ovat tervetulleita.

Musiikkia ja tekstiä

Koska kuvia ei ole, käytän hyödyksi upottaa tarvittavan tekstin juuri löytämieni biisien joukkioon. Mulle kuuluu hyvää. Palaset alkavat vihdoinkin loksahdella paikoilleen ja ahdistus on vähentynyt todella paljon lyhyessä ajassa. Tällä hetkellä mä olen tyytyväinen. Kivoja suunnitelmia tiedossa muutamasta asiasta riippuen, mutta kaikki tietenkin ajallaan. En täällä enkä Facebookissa aio vielä hehkutella tai paljastaa mitään, sillä mikään ei ole vielä varmaa. Päivä kerrallaan tässä mennään.

Kello on 17:23 sunnuntai-iltana. Tulimme noin puoli tuntia sitten Espoosta, jossa olimme tätimme luona viettämässä isänpäivää. Oli mukavaa taas nähdä välillä sukulaisia, kun osaa tulee nähtyä niin harvoin. Sen takia nää merkkipäivät on luultavammin keksitty, että voidaan kokoontua yhteen jakamalla kuulumiset ja keskustella asioista maan ja taivaan välillä.

Mun postaustahti on edelleen sitä harvaa, mutta postausidean tullessa yritän tehdä siitä pidemmän ja mielenkiintoisen. Mä itse en jaksa lukea pitkiä postauksia. Niistä yleensä selailen vain kuvat läpi ja joskus vilkaisen kommentteja. Jos kommenteissa ilmenee jotain mielenkiintoista, luen tekstin yleensä sen jälkeen. Omat postaukseni ovat nyt viime aikoina olleet: video, iphonekuvat, musiikki, video, iphonekuvat, musiikki jne.. Mutta mun mielestä on kuitenkin tärkeintä, että postaa edes jotain ihan vaikka vain omaksi ilokseen!

Tuleva viikko on yksi loppuvuoden odotetuimpia. Huomenna pitäisi tulla yksi paketti, joka sisältää vaatteita ja asusteita viikonloppua varten. Mulla on nyt jo kriisi mitä puen päälle, miten meikkaan ja miten laitan hiukset. J:llä on siis keskiviikkona synttärit ja juhlistetaan niitä lauantaina kavereiden kesken. Perjantaina lähdetään Hartwallille katsomaan suosittua koomikkoa Sami Hedbergiä ja tämä reissu toimii myös Jessen synttärilahjana :3

Muokkasin muuten taas vaihteeksi blogini ulkonäköä. Mä kyllästyn niin jumalattoman nopeasti blogin ulkoasuun ja muokkailen sitä aina fiiliksen ja mielen mukaan. Tänäänkin kelailin tossa aamulla, että jospa vaihtaisin blogin ulkoasua ja tekisin uuden bannerin. Tuo bannerin kuva on muuten viime talvelta. Mä odotan jo lunta niin paljon tän sadekurakelin tilalle, jotta olisi myös valoisampaa kun maa on kimaltelevan valkoinen ♥

Välilehtiin jäi vielä viisi biisiä, mutta enpä taida tunkea niitä kaikkia tähän samaan postingiin, joten saavat jäädä odottelemaan seuraavaa kertaa. Ihanaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa kaikille! ♥

Syvällistä, tiivistettyä pohdintaa

Kuukausi sitten toteuttamassani kyselyssä Syvälliset tekstit saivat eniten ääniä. Tässä tulee nyt osa 3, sillä edellisestä tekstistä on jo melkein kuukausi. Mun mieli on muuttunut tuossa kuukaudessa aika paljon.

Nyt elellään jo lokakuuta. Mä tossa kauhistelin miten tää vuosi on mennyt niin nopeasti. Juurihan me ilotuliteltiin vuotta 2013. Tää jos joku vuosi on ollut muutosten aikaa.

Kevät oli hulluttelun, itsensä etsimisen, hauskanpidon ja huumorin aikaa. Keväällä mulla oli aika monta rautaa tulessa ja jokainen viikko meni viikonloppua suunnitellessa. Tutustuin myös mitä parhaimpiin ja mahtavimpiin ihmisiin. Mun elämä ei koskaan ollut ollut tällaista. Viimeksi varmaan 2008-2009, mutta silloin olin vielä alaikäinen. Se oli kierre, josta mä en koskaan ajatellut pääseväni eroon. Mut sitten kaikki vaan muuttui.

Kesä oli ehdottoman rakkauden, huolenpidon, onnellisuuden aurinkoista aikaa. Kesä 2013 on ehdottomasti yksi parhaimmista kesistä! Musta on ihanaa kuluttaa aikaa huomaamalla toisesta ihmisestä koko ajan vain mitä ihmeellisempiä ja toinen toistaan parempia puolia. Muutamaan otteeseen tuli mietittyä, että ansaitseeko sitä tällaista ollenkaan. Kesällä mä pääsin myös kahdenkympin paremmalle (tai sitten ei) puolelle. Sitä me juhlitiin ystävien kanssa fiilistelen Sini Sabotagea ja pääsin viihteelle maailman parhaimman vaimon kanssa. Tuhannen kerran mainitsemani Nizzan reissu oli myös mitä huikein! Laatuaikaa perheen parissa ♥

Nyt syksy on rullannut omaa vauhtiaan ja mä olen viettänyt sen enimmäkseen mol.fi :n sivuilla ja pankkitiliä tuijottaen. Joka viikko olen tehnyt vähän suuremman tai pienemmän siivouksen, odotellut J:tä kotiin ja ainiin meillähän alkoi se Lihaton Lokakuu, joka lähenee nyt puolta väliä! Ruokavalion muutos ei vielä tunnu eikä näy omassa hyvinvoinnissa. Me ollaan Jessen kanssa keksitty vaikka mitä uusia herkkuruokia, joita aiotaan käyttää lokakuun jälkeenkin. Siitä päästäänkin siihen, että meillä alkaa jo puolivuotispäivä kolkuttaa ovella. Tuolle päivälle on jo pienoiset suunnitelmat, muttei ainakaan vielä mitään suurta. Sitä ennen oli tarkotus juhlia eräitä viiskymppisiä, käydä fiilistelemässä Stigiä Lohjan Amarillossa ja kipaista Länsi-naapurimaassamme.

Kuten olette varmaankin huomanneet, blogin postaustahti on aikalailla hidastunut ja pienentynyt. Kamera viettää suurimman osan ajastaan hyllyllä ja puhelimella otan kuvia lähestulkoon vain Instagramiin. Olen tässä miettinyt, olenko saanut tästä bloggaamisesta jo kaiken mitä lähdin hakemaankin? Oliko mun tarkoitus kirjoitella tätä vain kahden ja puolen vuoden verran? Haluan vielä kovasti jatkaa tätä, mutta inspiraatio on aivan hukassa. En kuitenkaan vielä aio luovuttaa tämän suhteen. Sitten vasta kun alkaa olemaan se pakkopostatajotain -fiilis tai kun ihan oikeasti alkaa vituttaa tää kirjottaminen niin voisin harkita blogin piilottamista.

Ton ylläolevan tekstin aloitin melkein kaksi viikkoa sitten jotenka tämänkin tekstin julkaiseminen venyy jos jonkin verran. Me ollaan nyt J:n kanssa päästy yksi askel lähemmäs tulevaisuutta ja ensi vuotta. Molemmat päästiin pääsykokeisiin kouluihin mihin haettiinkin. Mulle toi nyt oli aivan päivänselvää jo hakuvaiheessa, että pääsen kokeisiin, sillä jokainen hakija pääsee sinne. Työrintamallakin saattaa asiat muuttua. En kuitenkaan halua vielä hehkuttaa, sillä mikään ei ole vielä varmaan ja lukkoon lyötyä. Mä olen kuitenkin innoissani tulevasta vaikka en olekaan ihan varma mitä se tulee olemaan.

Viimeinen viikko on taas ollut todella vaikea enkä mä jaksa alkaa edes selittelemään tai sen enempään murehtimaan sitä. Vaikeat ajat alkaa kuitenkin loppupeleissä painamaan niskan päälle, mutta onneksi tuossa on tuo toinen ja yhdessä me näistä kaikista selvitään ♥

Mutta viikonloppuna me irtaudutaan arjesta (okei, mistä arjesta?) ja lähdetään meidän ihkaensimmäiselle honeymoonille! Ei me nyt ihan naimisiin olla menty, mutta siksi me tota matkaa kutsutaan! Viikon päästä onkin meidän virallinen puolivuotis -päivä ja siitä muutama viikko eteenpäin niin tiedossa olis vähän Samia Hartwall Areenalla ja murusen 23-vuotissynttärit. Kaikkea kivaa siis tiedossa loppuvuodeksi (tai no ainakin muutamaksi viikoksi eteenpäin).