Postauksen otsikko kuulostaa kieltämättä melkoisen tylyltä ja sitä sen ei ole tarkoitus olla. Postaus ei myöskään ole kohdistettu suoraan Michael Korsiin, vaan oikeastaan ihan johonkin muuhun. Kirjoitan teille tällä kertaa ajatuksia ja mielipiteitä mun tyylistä tai tyylittömyydestä. Miten sen kukin haluaa ottaa. Eli postaus siitä, kun Michael Kors ei kiinnosta.
Olisin voinut otsikossa ihan hyvin viitata vaikka hiustenpidennyksiin, Victoria's Secretiin, Luis Vuittoniin tai muihin tämän tyyppisiin juttuihin. Mä en ole koskaan liiemmin ollut kiinnostunut kosmetiikasta, korkkareista tai kynsienlaitosta. Oon aina ollut tennareiden, huppareiden, pipojen, kollareiden ja meikittömyyden ystävä. Ja siitä mä haluan tässä postauksessa kirjoittaa.
Mä oon tosi paljon kadehtinut ystäviä, jotka pystyvät mutkitta kävelemään korkeilla koroilla ja osaavat kihartaa hiuksensa. Kaikki tää perustuu siihen, että mä en osaa laittaa hiuksia, meikata, kävellä korkkareilla tai muutenkaan väkertää erityisesti ulkonäölläni. Itseasiassa en edes pysty käyttämään korkeita korkoja löysien nilkkojen vuoksi. Mulla oli 18-20-vuotiaana sellainen vaihe , jolloin kannoin Guessin laukkua käsivarrella ja köpsöttelin mustilla korkosaappailla. Se vaihe oikeastaan loppui, kun tapasin Jessen.
Mielestäni oon aina ollut hieman poikatyttömäinen ja se tyyli on oikeesti paljon makeempi, mitä oon ajatellut esimerkiksi teini-ikäisenä. Jo ylä-asteella mä olin kiinnostunut räväkämmästä tyylistä ja sen tosiaan huomaa katsellessa kuvia siltä ajoilta. Täysi-ikäisyyden lähestyessä muutuin hieman hienostelevammaksi neitokaiseksi, mutta onneksi ymmärsin, ettei ne korkeat korot ja nahkaiset Guessin laukut oo ollenkaan mun juttu. Mikä onkin hassua, että olen ajatuksiltani ja käyttäytymiseltäni hyvinkin prinsessamainen, mutta tyyliltäni olen aivan kaikkea muuta.
Laittautuminen ei oo sitä mun lempipuuhaa. En tykkää meikata tai laittaa hiuksia, koska en osaa. Arkisin teen sen kuitenkin joka aamu näyttääkseni edes hieman ihmiseltä. Amiksessa olin todella paljon ilman meikkiä ja oikeestaan nautinkin siitä. Nautin siitä edelleenkin, mutta ihoni muututtua entistäkin punertavammaksi ja raiskatessani kauniit, tuuheat kulmakarvani on meikkaamisesta tullut lähes pakollista. Olen kuitenkin aina ollut melko tyytyväinen ulkonäkööni ja kiitollinen tummista, pitkistä ripsistä, isoista silmistä ja, no niistä tummista kulmakarvoista.
Kynsien lakkauksesta oon innostunut viime syksynä, vaikka erityinen kynsi-intoilu ei sovi mulle ollenkaan. Oon pari kertaa pitänyt geelikynsiä ja todellakin tykännyt niistä! En kuitenkaa osaa varoa niitä eikä ne jostain syystä pysykään mulla kovin kauaa. Olisko liian kostea kynsi?
En intoile mistään ihonhoitotuotteista, vaan käytän sellaisia tuotteita, jotka oon todennut hyviksi ja joita löytyy ihan lähimarketista. Mulla on aina ollut suhteellisen helppo iho, joten sen kummempia ihonhoitotuotteita ei ole tarvittukaan. Pesen meikkini aina iltaisin, jonka jälkeen rasvaan ihoa. Ennen nukkumaanmenoa rasvaan käteni ja jalkapohjani, jotka tuntuvat tähän vuoden aikaan hyvinkin kuivilta. Myös suihkun jälkeen rasvailen ihoani.
Hiukseni ovat vuosien mittaan muuttuneet kuivista korpuista pitkiksi kauniiksi laineiksi. Kiitos ihanan kampaajani, jonka luona olen viimeiset pari vuotta käynyt kahden kuukauden välein. Hiuksiin käytän pääsääntöisesti myös ihan marketista ostettua shampoota ja hoitoainetta. Tällä hetkellä mulla on myös Lumenelta ostettu tehohoito, joka tekee todella hyvää mun tukalle. Lisäksi käytän lämpösuojaa ja hiusöljyä. Olen joskus haaveillut hiustenpidennyksistä, mutta mun aika, raha tai kärsivällisyys ei kestäisi niiden hoitamista ja huoltoa.
En oo koskaan käynyt manikyyrissä tai pedikyyrissä. Kosmetologilla pyrin käymään kerran vuodessa puhdistamassa ihoni, mikä riittää ihan hyvin tälle herkälle pärställe.
Tällä hetkellä mun suurimpia ystäviä on revityt farkut, löysät collegepaidat, kangaskassit, pipot, lätsät, tennarit, kulmakynä ja ripsari. Oon iloinen, että säilytän kuitenkin tyttömäisyyteni meikkaamalla lähes päivittäin ja lakkaamalla kynsiä silloin tällöin. Räväkkää tyyliä ylläpitää sivusiili, joka on ehkä parasta, mitä oon koskaan tehnyt hiuksilleni.
Tää postaus ei ihan ollut sitä, mitä kelasin, mutta sainpahan hieman taas avautua ja kertoa itsestäni. Miten sun tyyli muodostuu?
