EN OLE KOSKAAN

Tästä lähtien maanantaisin aina video blogissa. Kato videolta kaikki oleellinen! :)

14 FAKTAA

Ehkä tää video ei sen kummemmin esittelyjä tarvitse. Blogin puolelle on tullu heiteltyä jonkinmoisia faktoja, mutta Youtube-kanavallani tää on ensimmäistä laatuaan.

Kommentoi alle, jos videolla oli jotain, mitä et musta tienny!

LAPSUUS - ARVOKAS ELÄMÄNVAIHE

Ajattelin kirjoittaa taas astetta syvällisempää postausta aiheesta, joka on viime viikkoina ollut erityisen lähellä mun sydäntä. Lapset ja heidän turvallisuus ja hyvinvointi on mulle kutsumustyö, enhän mä tähän ammattiin muuten kohta valmistuisi. Tässä postauksessa haluan kirjoittaa omia henkilökohtaisia kokemuksia lapsuudesta ja myös kokemuksia ihan opiskelijan näkökulmasta.

Päiväkodin pihalla pieni poika purskahtaa itkuun. Kertoo ikävöivänsä isiä. Isi on onneksi "vain töissä" eikä työmatkalla. Joten "ei se haittaa ollenkaan, sä näät iskän illalla". Mä sanoin ton, vaikka mua puristi rinnasta. Ihan kuin tuollainen lause tuossa vaiheessa helpottaisi ikävää. Jos se on tarpeeksi kova, sitä on todella vaikea unohtaa. Tiedän kokemuksesta. Mä oon ollut kova ikävöimään ja olen sitä vieläkin. Tiesin tasan tarkkaan, miltä tuosta pojasta sillä hetkellä tuntui. Mä en siinä hetkessä kuitenkaan pystynyt muuhun kuin lohduttamiseen ja läsnäoloon. Se onneksi auttoi sitä poikaa.

Muistan lapsuudesta, kun meidän faija asui pääkaupunkiseudulla ja me asuttiin äidin luona kotikaupungissamme. Myöhemmin se muutti vähän lähemmäksi meitä, mutta kuitenkin oli vielä puolen tunnin ajomatkan päässä. Oltiin silloin joka toinen viikonloppu isän luona ja joskus me oltiin siellä maanantai-aamuun saakka. Silloin hän toi meidät päiväkotiin. Isi on monta kertaa sanonut jälkeenpäin, että hän lähti sieltä aina tippa linssissä nähdessään, kun kaksi pientä nappisilmää vilkuttivat ikkunasta lähtevälle isille. Musta on ollut tosi koskettavaa kuulla tuo isin suusta. En muista kovinkaan usein ikävöineeni siinä tilanteessa ketään, sillä uusi päivä ja kaverit päiväkodissa vei ajatukset muualle. Eniten mä ikävöin nukkumaan mennessä. Mä muistan todella useita ikävän tunteita lapsuudesta. Suurin syy siihen oli, että vanhemmat asuivat eri osoitteissa. Mä paljon haaveilin siitä, että ne voisi palata yhteen. Mä en siitä koskaan halunnut puhua, koska asialle ei voisi tehdä juuri mitään. Ja näitä kaikkia asioita mä aloin miettimään tuon päiväkodissa itkevän pojan takia. Koska mä muistan, kuinka kamalaa se vanhemman ikävöinti voi olla.

Voin myöntää, että ikävöin joskus vieläkin. Vanhempia, pikkusiskoa, päiväkotiaikaa, lapsuuden kotia, yhteisiä tv-iltoja äidin kanssa ja sunnuntaisia ratsastustunteja, joita isi oli yleensä katsomassa. Mä ikävöin sitä aikaa, kun ei tarvinnut itse huolehtia taloudesta, laskuista, ruokaostoksista ja muista velvollisuuksista. Pystyi olemaan vain tyytyväinen, kun ruoka kannettiin pöytään ja meitä kuskattiin milloin mihinkin. Nykyään sitä joutuu huolehtimaan kaikesta itse: laskuista, ruokaostoksista, matkustustavoista jne.

Oon aina pelännyt sitä aikuisen ihmisen vastuuta. Oon aina ollut arka hoitamaan asioita. Yksi syy siihen varmasti on se, että meitä on voitu joskus paapoa vähän liikaa. Ja nyt se kostautuu. Nyt 1,5 vuotta itsekseen asuneena voin todeta, että eihän tämä kamalaa ole. Joskus epämiellyttävää, mutta ei ylitsepääsemättömän vaikeaa. Tuskin silloin kukaan muuttaisi omilleen, jos itsenäistymisellä peloteltaisiin. Se on pelottavaa, mutta jokaisen tulee se kohdata. Ainakin jossain vaiheessa. Onhan aikuisuudessa se hyvä puoli, että asioihin pääsee vaikuttamaan. Enemmän kuin lapsuudessa.

Lapsuus on siis arvokasta aikaa. Vaikka sitä ei 5-vuotias tytön tylleröinen ymmärrä, niin ainakin sen ymmärtää myöhemmin. Lapsuus määrittelee hyvin pitkälti sen, mitä ihminen tulee olemaan tulevaisuudessa. Mä tekisin mitä vain, että jokainen lapsi maan päällä saisi elää ja kasvaa turvallisesti. Sehän ei tietenkään ole mahdollista, mutta aina voi ja pitääkin toivoa.

Sen lapsuuden kultaista aikaa osaa arvostaa vasta tässä iässä. Tietenkin kaikki ne, jolla lapsuus on ollut hyvä ja turvallinen. Musta tuntuu todella pahalta välillä kuulla, kun lapsi ei ole saanut olla lapsi. Tai, kun lapsi joutuu kokemaan sellaisia asioita, jotka ovat aikuisillekin hyvin rankkoja. Hyvin usein sitä miettii, miten rankkoja ne on lapselle. Vaikka välillä tuntuu, ettei oma lapsuus mennyt niin kuin oli toivonut, oon kuitenkin kiitollinen ja onnellinen siitä, että oon saanut hyvän kasvatuksen ja turvallisen kasvuympäristön ♥ Niiden ansiosta mä olen nyt tässä tällaisena. Ja se kaikki kiitos kuuluu rakkaille vanhemmille ja tietenkin isovanhemmille.

♥♥

Kuvat: we♥it

OLENKO AINOA?

Oon alkukesän aikana bongannut näitä postauksia muista blogeista ja kelasin, että olisi kiva itsekin toteuttaa tällainen. Taustalle voit laittaa soimaan viime kesänä julkaistun kesäbiisin, mut meitsi löysi sen vasta tänä kesänä! ♥

OLENKO AINOA JOKA:

Hikoilee mielummin kuin palelee?

Pesee hiuksensa kolmen päivän välein?

Ei osaa laittaa hiuksiaan mitenkään järkevästi?

Ei pidä meikkaamisesta tai muutenkaan laittautumisesta?

Ei käytä korkokenkiä?

Ei voisi seurustella itseään lyhyemmän miehen kanssa?

Ei osaa valokuvata, mutta rakastaa sitä silti?

Rakastaa väkivaltaisia konsolipelejä, kuten GTA:ta?

Ei käytä hiuspidennyksiä, tekokynsiä, -ripsiä tai muita naisellisia lisäkkeitä?

Onnistuu tappamaan kaktuksen?

Ei voi juoda aamupalaleipien kanssa maitoa..?

.. mutta juo aina lämpimän ruuan kanssa maitoa?

Ahdistuu pienestäkin epäjärjestyksesä kotonaan?

Pelkää ilmapalloja?

Rakastaa kinkkukiusausta..?

.. muttei voi syödä kinkkua kylmänä esim. leivän päällä?

Kuluttaa juuri löydetyn biisin loppuun viikossa?

Ei ole koskaan ollut festareilla?

Pitää ulkonäöstään meikin alla?

Ei ota blogiinsa lähes koskaan asukuvia?

 

Ei ole koskaan käynyt Virossa?

Käyttää julkista liikennettä vain pakon edessä?

Ei pidä suolakurkuista hampurilaisessa?

Ajaa aina autoa, istui sitten kummalla etupenkillä tahansa?

Pitää enemmän pöytäkoneesta kuin läppäristä?

Inhoaa soittaa kaikenlaisiin virallisiin paikkoihin, kuten pankkiin, kelaan tms.?

Tutustuu mielellään uusiin ihmisiin, mutta on ujo tekemään aloitteen?

Lässyttää sekä koiranpennulle että miehelle..?

.. josta syystä meinaa lässyttää kaikille muillekin?

Inhoaa kotikaupunkiansa?

Fanittaa Robinia ihan toden teolla? ♥♥♥♥

Tykkää jokaisesta etusivulla olevasta Facebook-päivityksestä?

Rakastaa siivoamista, pyykkäämistä ja tiskaamista?

Omistaa paljon koruja, mutta harvemmin käyttää niitä?

Ei osaa leipoa?

Suunnittelee jo syksyä, vaikka jäi juuri kesälomalle?

On ihan käsi englannin kielessä?

Rakastaa Suomen luontoa?

Räplää hiuksensa takuille tv:tä katsoessa?

On todella laiska pesemään meikkejään?

Haaveilee eläinparatiisista kotonaan?

Rakastaa kauhuelokuvia, murhadokumentteja tms. ja pelkää katsomisen jälkeen kuollakseen?

Ei ole koskaan maistanut sushia?

Toivottavasti ette oksenna tälle postaukselle. Löysittekö yhtäläisyyksiä itsestänne? Hyvää viikonjatkoa kaikille ♥

VARJOPUOLEN FAKTAT

Blogeissa on todella paljon kirjoiteltu kautta aikain postauksia, missä bloggaaja kertoo hassuista tavoistaan ja persoonallisista luonteenpiirteistään. Kuten moni tietää, ei bloggaajan elämä ole pelkästään sisustuskukkasten kuvaamista eikä arjen suurimpiin murheisiin kuulu vaatekriisi. Niimpä päätin kirjoittaa faktat niistä omista vähän huonoimmista puolista. Olkaaten hyvä ♥

1. Hermostun todella helposti. Vaikka olenkin opetellut kärsivällisyyttä, ei esimerkiksi tietokoneen käyttö ole yhtään helpottunut. Päässä alkaa kiehumaan heti, jos kone lagaa tai ei toimi muuten vain oikein.

2. Oon aika kova nipottamaan. Ja tän tietää myös Jesse. Tuolin selkänojalla neljättä päivää lojuvat vaatteet on jotain aivan käsittämätöntä. Asioiden hoitamisen venyttäminen ottaa kupoliin ihan suunnattomasti ja myös menoista myöhästyminen. Voisin varmaan välillä ottaa vähän rennommin..

3. Oon jonkin sortin kontrollifriikki. Mökötän aika helposti, jos en saa apua esim. siivoukseen. Mutta yleensä, jos joku muu siivoo tunnun sekoavan hänen tavastaan tehdä asiat. Tietenkin jokainen ihminen tekee asiat omalla tavallaan. Hätäännyn ihan totaalisesti, jos huomaan asioiden lipsuvan käsistä. Mulla tuntuu olevan pakkomielle pitää ohjat käsissä ihan jokaisessa asiassa. Olen omaksunut vastuuni kotimme siisteydestä ja näin ollen ilmeisesti haluan hallita sitä.

4. Kiihdyn nollasta sataan. Riitatilanteissa mua ei tarvitse paljoakaan ärsyttää ennen, kuin räjähtää. Ja mun heikko kohta on juuri se helposti ärsyyntyminen. Räjähtäessäni saatan lipsauttaa todella rumia asioita suustani. Yleensä kadun niitä jälkeenpäin ja myrsky onkin laantunut jo 15-30min jälkeen. En siis ole pitkävihainen.

5. Mun on pakko olla aina oikeessa. Mulle on hirveen vaikee myöntää sitä, että oon väärässä. Saatan jankata samasta asiasta vaikka miten kauan. Kun oikeasti huomaan olevani väärässä, alan mököttämään tai totean vain "ihan sama".

6. Oon huono häviäjä. Häviäminen on mulle ehkä maailman vaikein juttu. Varsinkin Jesselle häviäminen on jotain ihan katastrofaalista. En yleensäkään tykkää kilpailla ja pelata mitään, koska tunnen oloni nöyryytetyksi hävitessäni. Olen siis todella kilpailuhenkinen, jonka on aina pakko voittaa.

Mitäs tykkäsitte tämän tyylisestä postauksesta?

FAKTOJA MINUSTA

Mä tykkään ihan hirmuisesti lukea muiden faktapostauksia. Edellinen faktapostaus on tammikuulta ja se on Jessen kirjoittama. Postaukseen pääset tästä! Olen joskus aikaisemmin tehnyt itse tällaisen postauksen, mutta jostain syystä en nyt löydä sitä blogini syövereistä. Tässä kuitenkin jokunen fakta minusta, olkaa hyvä ♥

1. En ole varma olenko kahviaddikti. Aamukahvi mun on pakko saada. Ilman sitä seuraa koko päivän vaivaava hedari. Mutta jos juon yhtään enempää, kuin sen yhden kupin, laattausrefleksi on lähellä.

2. Tämä blogi on ollut pystyssä helmikuusta 2011. Vanhoja postauksia olen poistellut rankalla kädellä, koska en halua muistella tiettyjä asioita menneisyydestäni.

3. Käytän miesten dödöä. Ihan vain sen takia, että naisten dödöt ei pidä mun hajuja kurissa.

4. Pelkään ilmapalloja. Tai oikeastaan niiden pamahtamista. Niiden ollessa lähettyvillä saan hirveän ahdistuskohtauksen ja haluan nopeasti kauemmas. Itkukaan ei aina ole kaukana.

5. En ole alunperin näin ujo, mitä monet luulee. Koulukiusaaminen ylä-asteella teki musta tällaisen. Eräs ihminen sanoi mulle reilu kuukausi takaperin, että tarvitsen ammattiapua ujouteni hoitamiseen (???)

6. Meen tulevana kesänä ensimmäistä kertaa festareille. Ihan oikeesti, 23-vuotiaana.

7. Mulla on oikeasti aika korkea kipukynnys, mutta reisitatuointini tekeminen teki todella kipeää loppuvaiheessa.

8. Mut on kasvatettu todella hyvin. Jokainenhan meistä tekee virheitä, mutta ne ei välttämättä liity kasvatukseen millään tavalla. Kiitos isin ja äidin ♥

9. Tunnen itseni jo todella vanhaksi. Olen alkanut vimmatusti rasvaamaan ihoani joka paikasta. Pelkään ryppyjen ilmestymistä ja ihon roikkumista..

10. Hyvällä tuurilla saatan valmistua nykyisistä opinnoistani jo tämän vuoden puolella!

12 FAKTAA MINUSTA..

Mä oon joskus toteuttanut tällaisen postauksen itsestäni ja tykkään todella lukea kyseisiä postauksia muidenkin blogeista. Ajatuksena oli toteuttaa faktapostaus minusta, mutta olen maailman huonoin latelemaan hassuja ja vähän erilaisia totuuksia itsestäni. Niimpä keksin, että tämä postaus onkin 12 FAKTAA MINUSTA MIEHENI SILMIN. Ehdotin siis Jesselle, jos hän haluaisi tällaisen toteuttaa ja Jessehän suostui! Tässä siis joitakin faktoja minusta Jessen näkökulmasta:

JESSE:

1. Sannalla on sellainen outo juttu, että hän ei syö kinkkua esim, leivän päällä, joulukinkkua, tai muuta sellasta. (Miksi?) Mutta kinkkua hän voi syödä esim. kinkkukiusauksessa ja hernekeitossa. Nakkeja tai makkaraakaan hän ei syö PAITSI, jos se on nakki-/makkarakastike tai -keitto.

2. Sannan luonteeseen kuuluu myös, että kaikki pitää tapahtua heti, tässä ja nyt. Jos joutuu vähänkin odottamaan tai asia ei mene niin kuin hän on suunnitellut, pelihousut repeävät. Tästä esimerkki: Jos kone hidastelee, niin makkarista kuuluu vain huuto: nyt menee hermo tän koneen kanssa tai pahimmassa tapauksessa tää kone lentää kohta niin kovin helvettiin.

3. En tiedä mikä siinä on, mutta Sanna ei kovinkaan usein osaa herätä tarpeeksi ajoissa vai osaako? Sitä en tiedä, mutta hänelle tulee melkein joka kerta kiire, oltiin me tai hän menossa jonnekin.

4. Hänen järjestelmällisyys on myös aikas söpöä. Jos yhdessä järjestellään kotia, niin en vain ymmärrä. mitä merkitystä sillä on,  onko vaikka kastehelmi-tuikut suorassa rivissä vai ovatko ne vaikka kolmion mallisessa järjestyksessä.

5. Sanna on myös äärettömän huolehtivainen. Pitää minusta huolen, jos en muista jotain ja auttaa minua, jos on jokin pieni ongelma :)

6. Kynttilöiden poltto on myös lähella kultani sydäntä. Hän polttaa niitä lähes joka päivä. Ikean 1000 kynttilän paketti voi helposti mennä 4 päivässä.

7. Sannalla on myös sellainen piirre, että kun katsomme elokuvaa makuuhuoneessa hänen on väkipakolla hiplattava hiuksia ja kuinka ollakaan, se käsi on juuri sillä korkeudella, että se peittää minun näkyvyyteni ja jos otan käden pois, hän tuhahtaa. 

8. Yksi ihanin puoli on hänen ns. epävarmuus, enkä nyt tarkoita mitään ulkonäöllisiä juttuja vaan, jos Sanna sanoo vaikka, että Suomen presidentti on Niinistö, niin sanon: eihän ole, kun Kekkonen. Sitten hän alkaa epäilemään onko sittenkään oikeassa. Joskus hänellä tulee myös ihan höpöhöpö-juttuja, kuten: eikös marakatti ole se soitin? Ja siihen totesin ei ole. se on apina.

9. Sanna on myös siivoushullu. Tottakai pitää olla siistiä, mutta pitääkö joka toinen päivä siivota?

10. Sanna on facebook-riippuvainen :)

11. Sanna on myös kova arvostelemaan ajotyyliäni. Miksi teit noin? Älä tee noin! Älä huuda siinä! Sitten, kun sanon rouva on hyvä vaan ja tulee ajamaan, niin tähän hän totetaa: en ole vielä rouva ja kinastelu päättyy siihen.

12. Sanna on myös hyvin eläinrakas ihminen lukuunottamatta joitakin eläimiä. jotka minä haluaisin meille. Näitä ovat käärme, skorpioni, hämähäkki, pitbull, amstaff, dobermanni, rottweiler ym. miehekkäät ja isot koirat.