LUMENE

Kävin viime sunnuntaina ystäväni kanssa Lumenen tehtaalla ostoksilla, kun siellä oli jonkinlainen varastontyhjennys meneillään. Lähettämö oli pullollaan erilaisia tuotteita meikeistä hiustuotteisiin. Vaikka mä en koskaan ole ollut kosmetiikan suurkuluttaja eikä musta sais Victoria Secret's-hehkuttajaa pakottamallakaan, niin kyllä tämän tytön silmät loisti tuolla shoppailureissulla. Kyllä sitä itsekin sortuu tekemään epätavallisia ostoksia varsinkin, kun hyvä tarjous toljottaa nenän edessä. Tarjouksia etsiessä miettii monesti myös sitä, että normaalisti kassillisella tuotteita saattaa saada vain yhden purnukan hiusten tehohoitoa. Niin mulle kävi viime sunnuntaina.

Ajatuksena oli alunperin ostaa vartalovoidetta, sillä se oli lopussa. Itseasiassa koko puljussa ei sellaista ollut tarjolla, joten tyydytin pettymykseni muilla ostoksilla. Ja onnistuin siinä erittäin hyvin! Seuraavat suomalaiset Lumene-tuotteet on ostettu siis varastontyhjennys-meinigeistä:

Viimeisen kuuden vuoden aikana oon innostunut käyttämään erilaisia hiustuotteita. Vuonna 2009 mulle tehtiin värinpoisto ja sen jäljiltä hiukseni karhenivat, kuluivat ja vaurioituivat. Noiden vaurioituneiden hiusten poiskasvu kesti noin 5 vuotta. Sen jälkeen päätinkin, etten tee sitä hiuksilleni enää koskaan. Sain rakkaalta kampaajaltani paljon hoitovinkkejä hiusten palautumiseksi ja vahvistamiseksi. Oon suoristanut ja pitänyt kireitä ponnareita mahdollisimman vähän, mennyt nukkumaan kuivilla hiuksilla, käyttänyt aina lämpösuojaa, laittanut hoitoainetta vain latvoihin ja käyttänyt pyyhekuiviin hiuksiin hiusöljyä. Lumenen tehtaalta löysin 7 eurolla ison purkin hiusten tehohoitoa, joka varmasti vielä vahvistaa hiusta. En aio kuitenkaan käyttää sitä kaikkien kanssa samaan aikaan, sillä sitten tää pehko rasvottuis vaan turhaan. Normaalihinta tolle tuotteelle oli melkein 25e. Täytyihän mun toi tarjous käyttää hyväkseni!

Ripsaria käytän arjessa lähes päivittäin ja tällä hetkellä käytössä oleva ripsari onkin melkein jo kuivunut pystyyn. Mä suosin ripsareissa kumiharjaa, koska sillä saan jotenkin paremmin ripset pois solmusta. Tällä kertaa rohkaistuin ja ostin ihan tavallisella ripsiväriharjalla varustetun ripsivärin, jonka pitäisi kaiken lisäksi kiiltää! Oon käyttänyt sitä tavallisen ripsarin kanssa ja, nojoo, kyllä se varmaan vähän kimaltelee.. ja sillä saa muuten tosi hyvin ripset asentoon!

Kuten oon jo sataan kertaan kertonutkin, niin mä en osaa panostaa meikkaamiseen ja ulkonäköön kovinkaan paljoa. Meikkivoiteen alla käytän joskus punaisuutta poistavaa voidetta, mutta usein mennään pelkällä meikkivoiteella. Reissusta löysin valovoiteen, joka heijastaa valoa ihoon ja näin ollen häivyttää kasvojen juonteita. Oon tota jo pariin kertaan kokeillut ja se kyllä saa väsyneen ihon näyttämään hyvinvoivalta ja pirteältä.

Sopivasti mulla oli noina aikoina puuteri loppu ja siellähän oli melkoiset satsit puuteria tarjouksessa. Oon tosi huono ostamaan puuteria eikä paikan päällä ollut kovinkaan hyviä testereitä käytössä. Melkeinpä summan mutikassa valitsin tuon sävyisen puuterin enkä itseasiassa ole sitä kerennyt vielä kokeilemaankaan. Saa nähdä miltä tää pärstä näyttää satunnaisen puuterin saadessaan suojaksi.

Vielä viimeisenä, muttei toki vähäisimpänä esittelen kiiltävän, harmaan kynsilakan. Kynsilakkavarastot on täyttyneet tämän syksyn aikana ahkerasti, sillä oon taas innostunut lakkailemaan kynsiä. Nyt, viime aikoina lakkailu on vähän jäänyt, mut eiköhän uuden lakan myötä se innostus taas löydy. Mun kädet näyttää lakattomina ja rasvaamattomina jotenkin tosi miehekkäiltä. Lakkaamalla, rannekoruilla ja ahkeralla rasvaamisella saan vähän naisellisuuttakin näihin kouriin.

LOKAKUU

Jaahas, pian taas ollaan kuun vaihteessa ja sehän tietää tietenkin kuukausikatsausta! Hirmunopeasti on tää lokakuu menny vaikkei sen kummempaa ohjelmaa oo ollukaan. Nämä kollaasit puhelimen syövereistä lokakuun ajalta.

Loppukuusta sain selfie-haasteen rakkaalta ystävältä ja tän kollaasin molemmat selfiet kuului siihen rumbaan. Viimeisenä kokonaisena viikonloppuna käytiin Jessen kanssa thaimaalaisessa syömässä ja silloin sunnuntaina rakas ystävä tuli meille kylään ja mä panosti ihan huolella tarjoiluiden kanssa ;)

Kuun alkupuolella oltiin viettämässä tyttöjeniltaa Vantaalla parhaiden luokkakavereiden kanssa ♥ Syötiin makaroonisalaattia patongin ja levitteiden kera. Jossain vaiheessa tarjoilut muuttuivatkin vetisemmiksi. Illan pukeutuminen näkyykin peiliselfiessä! Samana sunnuntaina rötvättiin koko perheen voimin sohvalla ♥

Lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna vierailin rakkaan siskon luona Tampereella ♥ Sinä aikana Jesse laittoi muutaman kuvan Remyn hölmöilyistä ♥ Kuun puolessa välissä suoritin näyttöä jumppakuvien kera.

VIIMEINEN HAASTE

Nimenomaan. Tällä erää opiskeluiden viimeinen haaste eli viimeinen työssäoppiminen, näyttö ja arviointi.

Viime keskiviikkona aloitin viimeisen työssäoppimisen lastenohjaaja-opinnoissani. Viimeinen tutkinnon osa koskee monikulttuurista työtä, jota voidaan tehdä vieraista kulttuureista tulevien lasten ja perheiden kanssa. Jakso sisältää lähiopetuspäiviä, 7 viikon työssäoppiminen ja vähintään 3 päivää kestävä tutkintotilaisuus. Voiko oikeasti olla, että mulla tulee ikävä näitä opiskelupostauksia, kun selitän tän kaiken näin tarkkaan?

Eli tosiaan: viimeisiä viedään. Ensi viikolla mulla on vielä viimeiset koulupäivät ja loppuajan opinnoista olenkin päiväkodissa työssäoppimassa. Tarkoitus olisi valmistua tammikuussa ja saada opinnot suoritettua joulukuuhun mennessä. Oon jo vähän kerennyt kattelemaan työpaikkoja ja suunnittelemaan valmistujaisia.

Osa mun luokkakamuista on jo valmistunut, mutta onneksi vielä joulukuussa nähdään joulujuhlan merkeissä koko poppoon kanssa. Muutaman kanssa oon ihan ystävystynytkin ja nähdään kyllä vielä varmasti kaikkien opiskeluiden jälkeenkin!

Mutta nyt siis alkaa pikkuhiljaa tämä syksyn rumba helpottamaan, kun niin vähän on enää jäljellä. Tietenkin keskityn täysillä viimeisiin metreihin ja onhan mulla vielä muutama tehtäväkin tekemättä ja se työnhaku kesken. Pääosin kuitenkin meno rauhottuu ja pääsen/jaksan keskittyä tähän blogiinkin syvemmin. Kertokaahan siis, mistä voisin kirjoittaa postauksia? Laita kommenttia tän postauksen kommenttikenttään ♥

Kuva: we♥it

PITKÄSTÄ AIKAA: IKEA

Kävin viikko sitten lauantaina IKEAssa ostamassa kynttilöitä. Ikeassa on mun mielestä hirmuhyvät kynttilävalikoimat, mutta eihän ne ostokset jääneet pelkästään niihin kynttilöihin..

On varmaan täällä joskus jo ilmennyt, että mä olen ihan hullu siivouksessa ja kodin järjestämisessä. Käytinkin Ikeakäynnin hyväkseni ja päätin metsästää sieltä koreja eteisen yläkaappeihin. Se yläkaappi on muutosta lähtien ollut sekalaisten papereiden paikka ja vaikka mä sitä kuinka yritin järjestellä, niin se oli kerta toisensa jälkeen yhtä sekainen. Ostin sit Ikeasta pari tummanruskeaa koria, joihin on eritelty nyt kirjat ja meidän sekalaisia papereita omiensa joukkoon. Siinä kaapissa oli ennestään jo yksi kori, jossa on nyt mun koulupaperit järjestyksessä.

Ikeaan oli ilmestynyt paljon uusia tavaroita, joihin kuului myös tämän vuoden joulukoristeet. Mä en mitenkään voinut ohittaa sitä hyllyä katsomatta ja tarttuihan siitä mukaan hopeat joulukuusen koristeet, jotka laitoin ihanaan Pentikin lasiastiaan ja olohuoneen tikashyllylle odottelemaan muita joulukoristeita. Olin malttamaton ja aloitin joulukoristelut jo näin pikkuhiljaa..

Kylpyhuoneeseen halusin myös hieman uutta järjestystä uuden pyykkikoneen myötä. Päätin ostaa Ikeasta valkoisen syvän korin, johon laitoin vessapaperit. Vanha kori oli aika pieni vessapapereille, joten se sai siirtyä pyykkikoneen päälle meikkipussin, hiusjuttujen ja pyykinpesuaineen koriksi. Uusi kori on samaa sarjaa kuin eteisen hyllyn pienemmät tummanruskeat korit.

Ja kun teemana oli tällä kertaa tavaroiden järjestys ja siihen auttavat korit, ostin vielä Ikeasta keittiön alalaatikkoon pienen muovisen laatikon, johon survoin kastikekauhat ja erilaiset lastat. Sekin laatikko on ollut muutosta asti niin sekaisin, että mulla meni viimein hermot. Vaikka kauhat ei kunnolla laatikkoon sovikaan, se kuitenkin helpottaa penkomista ja pitää laatikon astetta verran siistimmän näköisenä.

Eteinenkin sai taas vihreyttä, kun hankin lipaston päälle uuden viherkasvin edellisen kuoltua!

HEMMOTTELUA

Jesse halusi viime viikolla ilahduttaa mua Elloksen tilauksella ja näin ollen halusi yllättää mua uusilla vaatteilla. Jankkasin monta kertaa, että meitsi ei tarvii mitään, mutta tuo halusi väkisinkin tilata mulle jotain ♥ Tällä kertaa mun vaatteet pääsi Robinin kans samaan kuvaan. Nää seuraavat ostokset on tilattu siis Ellokselta:

Kaipasin huppariosastolleni uutta vetoketjullista ja siis hupullista yksilöä. Sen lisäksi halusin hupparin olevan astetta pidempi, joten Jesse napsautti tän ihanuuden ostoskoriin. Huppari on aavistuksen verran pussimainen, mutta uskon, että ensimmäisessä pesussa se kutistuu parempaan muotoon.

Mähän oon tunnetusti rakastunut tähtiin, joita löytyy meidän koristetyynyistä, parvekkeen ja kylppärin sisustuksesta. Ja löytyy sitä myös mun vaatekaapista. Tää uusi ihana 3/4 hihoilla varustettu ohut paita on täydellinen lisäys mun tähtikokoelmaan. Otin vaihteeksi harmaan värin, sillä mustaa ja valkoista on mun vaatekaapissa ihan riittämiin.

Viimeisenä, muttei toki vähäisimpänä esittelen ihanan vaakaraitaisen ohuen pitkähihaisen. Yläraita on koko matkalta pitsiä, joka tekee paidasta astetta verran hienostuneemman ja sopii hyvin esimerkiksi illanistujaisiin. Vaakaraita kuitenkin epäilytti mua hieman, koska pelkäsin sen leventävän mua. En kuitenkaan huomannut suurtakaan eroa ylävartalossani tämän ollessa päälläni.

Kiitos näistä ihanista ostoksista avomiehelleni Jesselle. Mä lähden tästä nyt suihkuun ja sen jälkeen laitetaankin auton nokka kohti Lohjaa. Ihanaa viikonloppua kaikille! ♥♥

NELJÄ KAUTTA VIIS!

Mulla päättyi viime perjantaina opiskeluiden toiseksi viimeinen harjoittelu. Kyseisen harjoittelun suoritin päiväkodissa perehtyen erityisesti tukea tarvitseviin lapsiin. Olin ryhmässä yhteensä 5 viikkoa. Neljäs tutkinnon osa on siis kolmikantakeskustelua vaille valmis. Tällä viikolla aloitankin jo uuden ja viimeisen harjoittelun!

Päiväkoti, jossa suoritin viimeisimmän harjoittelun oli mulle jo ennestään tuttu. Olin suorittanut siellä opiskeluideni ensimmäisen harjoittelun, joten lapsiryhmässä ja koko päiväkodissa oli osaksi tuttuja lapsia ja aikuisia. Luulen, että se helpotti tosi paljon harjoittelun aloittamista. Ryhmässä oli reilut parikymmentä lasta ja kolme aikuista.

Ensimmäisellä viikolla sain todella suoran palautteen toiminnastani ja heräsin siihen kyllä heti. Aloin vain tekemään enkä kerennyt ajattelemaan ollenkaan. Sain itselleni ohjeen, joka kertoi, että mä en voisi tehdä mitään niin väärin, ettei sitä pystyisi korjaamaan. Se ensimmäinen palaute ja tuo ohje oli kyllä yksi parhaimpia, mitä harkan aikana sain, sillä se herätti mut tähän todellisuuteen ja sain siitä tosi hyvän inspiraation aikaiseksi.

Sen palautteen jälkeen toiminkin kuin kuka tahansa päiväkodin työntekijöistä. Muutaman kerran meni sormi suuhun, mutta sain siihen heti apua ja tukea. Musta oli tosi kiva, että tuolla ei kukaan katsonut kieroon ja mua oltiin aina valmiita auttamaan. Saavutin kaikki asettamani tavoitteet ja tein mielestäni vielä enemmänkin.

Näyttöviikkokin meni aivan mainiosti ja suunnitelmien mukaan. Kysyin vielä tiimiltä, että voisiko vielä olla jotain, missä voisin parantaa. Sain vastaukseksi asioita, jotka ovat vielä hienosäätämistä eli mulla on siis kokonaisuus jo hanskassa. Aina voi mun mielestä kuitenkin parantaa!

Nyt mulla on siis 4/5 osaa opinnoista suoritettu ja keskiviikkona tartun vielä viimeisen haasteeseen. Kiitän vielä kyseistä päiväkotia ja varsinkin omaa tiimiä harjoittelun toteutumisesta ♥

MEIDÄN VUOSIPÄIVÄ

Lauantaina tuli kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun haettiin Remy kotiin ♥ Tää postaus kertookin meidän ensimmäisestä yhteisestä vuodesta. Ensimmäisen postauksen Remystä voit käydä lukemassa täältä.

Kulunut vuosi on ollut palkitseva ja toisaalta myös rankka. Pienen nappulan tullessa meille meidän elämä on ollut todellista hullun myllyä. Remy on tuonut meidän kotiin eloa, lämpöä, rakkautta ja tehnyt tästä kämpästä kodin ♥ Välillä on saanut repiä hiuksia päästään, mutta kaikki on ollut sen arvoista. Remy on edelleen hyvin vilkas ja malttamaton, mutta me halutaan antaa sen olla koira ja siihen liittyy myös se, että se saa aina välillä hölmöilläkin. Mä toivoin silloin, että me saataisiin sellainen koira, joka saa meidät nauramaan päivittäisillä tempauksillaan ja en muista, että olisi ollut yhtäkään päivää, kun Remyn hömpät ei olisi meitä naurattanut. Mä toivoin tätä siksi, että mun ensimmäinen rakkauskoira Pepi oli ehkä universumin hölmöin otus ♥♥

Perusasiat meillä on ihan hyvin hallussa. Alusta asti ollaan opetettu Remyä istumaan lenkille lähtiessä ja se on oppinut sen hyvin. Remy tarvitsee vieläkin herkkuja tuekseen, mutta se ei ole niin vaarallista. "Odota" toimii meillä myös hyvin ja sen merkitys ymmärretään. Välillä on toki senkin kanssa vaikeuksia. Varsinkin, kun kylään tulee uusia ihania ihmisiä! "Alas" on ollut meillä käytössä alusta asti ja sekin napsahtaa aina heti Remyn korvien välissä. Tietenkin välillä unohdetaan, että pöytää vasten ei saa nousta. Ei olla siis mitenkään hullunlailla Remyä koulutettu. Kunhan vain käytännön asiat sujuu, niin arkikin on helpompaa. Viime kesänä vietettiin kaksi viikkoa mun isän luona Lohjalla ja Remy oli silloin hyvin paljon takapihalla. Tuon kahden viikon aikana Remyä ei lenkitetty juuri ollenkaan ja se näkyi heti kotiin palatessa. Remyltä oli unohtunut kaikki lenkille lähtö rutiinit ja me aloitettiin koko lenkkirumban koulutus uudestaan. Kyllähän se vähän harmitti, mutta me ainakin varmistuttiin siitä, että Remy ei ollut ihan vielä oppinut kaikkea kunnolla. Niimpä me aloitettiin se kokonaan uudestaan heinäkuun lopulla ja nyt se on alkanut taas pikkuhiljaa sujumaan.

Sisäsiisteyden kanssa meillä meinasi iskeä epätoivo, koska siinä kesti aika kauan! Lehdelle tekeminen ei meinannut Remyltä onnistua ollenkaan. Lopulta kaikki meni muuten hyvin, mutta olohuoneen matto sai aina päälleen Remyn tarpeet. Vasta 9kk iässä alkoi näkyä pysyvää muutosta Remyn sisäsiisteyskoulutuksessa ja siinä samassa rytäkässä se oppi pyytämään ulos, mikä on mun mielestä tosi hyvä taito. Välillä vieläkin se saattaa lorauttaa olohuoneen maton reunaan, mutta eipä se maailmaa kaada. Poika kun on ♥ Kuulinkin silloin, että uroksilla menee yleensä siisteyskoulutuksessa kauemmin kuin naarailla.

Kyllä meistä tuntuu siltä, että Remy olisi ollut meillä aina. Remy on aivan valloittava persoona ja kaikki sen tavanneet on tykänneet siitä ihan hurjasti. Ja Remy tykkää myös kaikista. Parhaita tyyppejä on ne, joilta tippuu vähän väliä herkkuja lattialle. Toisena tulee ne, jotka ovat heti valmiita leikkimään, kun Remy tuo heille lelun. Remyn kanssa täytyisi aina vain leikkiä. Jos kukaan ei sillä hetkellä kerkeä tai jaksa leikkiä, niin tyyppi menee kaikessa hiljaisuudessa huoneen nurkkaan nukkumaan..

Ensimmäinen vuosi on siis tosissaan ollut tunteiden vuoristorataa ja totuttelemista arkeen koiran kanssa. Vaikka mulla onkin ennestään ollut koiria, kyllä jokaisen koiran kanssa arki on erilaista. Toivon, että tämän yhden vuoden perään tulee vielä monta yhteistä vuotta Remyn kanssa.

♥

LAPSUUS - ARVOKAS ELÄMÄNVAIHE

Ajattelin kirjoittaa taas astetta syvällisempää postausta aiheesta, joka on viime viikkoina ollut erityisen lähellä mun sydäntä. Lapset ja heidän turvallisuus ja hyvinvointi on mulle kutsumustyö, enhän mä tähän ammattiin muuten kohta valmistuisi. Tässä postauksessa haluan kirjoittaa omia henkilökohtaisia kokemuksia lapsuudesta ja myös kokemuksia ihan opiskelijan näkökulmasta.

Päiväkodin pihalla pieni poika purskahtaa itkuun. Kertoo ikävöivänsä isiä. Isi on onneksi "vain töissä" eikä työmatkalla. Joten "ei se haittaa ollenkaan, sä näät iskän illalla". Mä sanoin ton, vaikka mua puristi rinnasta. Ihan kuin tuollainen lause tuossa vaiheessa helpottaisi ikävää. Jos se on tarpeeksi kova, sitä on todella vaikea unohtaa. Tiedän kokemuksesta. Mä oon ollut kova ikävöimään ja olen sitä vieläkin. Tiesin tasan tarkkaan, miltä tuosta pojasta sillä hetkellä tuntui. Mä en siinä hetkessä kuitenkaan pystynyt muuhun kuin lohduttamiseen ja läsnäoloon. Se onneksi auttoi sitä poikaa.

Muistan lapsuudesta, kun meidän faija asui pääkaupunkiseudulla ja me asuttiin äidin luona kotikaupungissamme. Myöhemmin se muutti vähän lähemmäksi meitä, mutta kuitenkin oli vielä puolen tunnin ajomatkan päässä. Oltiin silloin joka toinen viikonloppu isän luona ja joskus me oltiin siellä maanantai-aamuun saakka. Silloin hän toi meidät päiväkotiin. Isi on monta kertaa sanonut jälkeenpäin, että hän lähti sieltä aina tippa linssissä nähdessään, kun kaksi pientä nappisilmää vilkuttivat ikkunasta lähtevälle isille. Musta on ollut tosi koskettavaa kuulla tuo isin suusta. En muista kovinkaan usein ikävöineeni siinä tilanteessa ketään, sillä uusi päivä ja kaverit päiväkodissa vei ajatukset muualle. Eniten mä ikävöin nukkumaan mennessä. Mä muistan todella useita ikävän tunteita lapsuudesta. Suurin syy siihen oli, että vanhemmat asuivat eri osoitteissa. Mä paljon haaveilin siitä, että ne voisi palata yhteen. Mä en siitä koskaan halunnut puhua, koska asialle ei voisi tehdä juuri mitään. Ja näitä kaikkia asioita mä aloin miettimään tuon päiväkodissa itkevän pojan takia. Koska mä muistan, kuinka kamalaa se vanhemman ikävöinti voi olla.

Voin myöntää, että ikävöin joskus vieläkin. Vanhempia, pikkusiskoa, päiväkotiaikaa, lapsuuden kotia, yhteisiä tv-iltoja äidin kanssa ja sunnuntaisia ratsastustunteja, joita isi oli yleensä katsomassa. Mä ikävöin sitä aikaa, kun ei tarvinnut itse huolehtia taloudesta, laskuista, ruokaostoksista ja muista velvollisuuksista. Pystyi olemaan vain tyytyväinen, kun ruoka kannettiin pöytään ja meitä kuskattiin milloin mihinkin. Nykyään sitä joutuu huolehtimaan kaikesta itse: laskuista, ruokaostoksista, matkustustavoista jne.

Oon aina pelännyt sitä aikuisen ihmisen vastuuta. Oon aina ollut arka hoitamaan asioita. Yksi syy siihen varmasti on se, että meitä on voitu joskus paapoa vähän liikaa. Ja nyt se kostautuu. Nyt 1,5 vuotta itsekseen asuneena voin todeta, että eihän tämä kamalaa ole. Joskus epämiellyttävää, mutta ei ylitsepääsemättömän vaikeaa. Tuskin silloin kukaan muuttaisi omilleen, jos itsenäistymisellä peloteltaisiin. Se on pelottavaa, mutta jokaisen tulee se kohdata. Ainakin jossain vaiheessa. Onhan aikuisuudessa se hyvä puoli, että asioihin pääsee vaikuttamaan. Enemmän kuin lapsuudessa.

Lapsuus on siis arvokasta aikaa. Vaikka sitä ei 5-vuotias tytön tylleröinen ymmärrä, niin ainakin sen ymmärtää myöhemmin. Lapsuus määrittelee hyvin pitkälti sen, mitä ihminen tulee olemaan tulevaisuudessa. Mä tekisin mitä vain, että jokainen lapsi maan päällä saisi elää ja kasvaa turvallisesti. Sehän ei tietenkään ole mahdollista, mutta aina voi ja pitääkin toivoa.

Sen lapsuuden kultaista aikaa osaa arvostaa vasta tässä iässä. Tietenkin kaikki ne, jolla lapsuus on ollut hyvä ja turvallinen. Musta tuntuu todella pahalta välillä kuulla, kun lapsi ei ole saanut olla lapsi. Tai, kun lapsi joutuu kokemaan sellaisia asioita, jotka ovat aikuisillekin hyvin rankkoja. Hyvin usein sitä miettii, miten rankkoja ne on lapselle. Vaikka välillä tuntuu, ettei oma lapsuus mennyt niin kuin oli toivonut, oon kuitenkin kiitollinen ja onnellinen siitä, että oon saanut hyvän kasvatuksen ja turvallisen kasvuympäristön ♥ Niiden ansiosta mä olen nyt tässä tällaisena. Ja se kaikki kiitos kuuluu rakkaille vanhemmille ja tietenkin isovanhemmille.

♥♥

Kuvat: we♥it

MUSIIKKIA

Edellisestä musiikkipostauksesta on vasta 2 viikkoa aikaa, mutta oon löytäny viime aikoina niin mielettömiä helmiä Spotifyn soittolistalle ja muistitikulle, etten malta olla julkaisematta näitä myöhemmin! Tässä olkaa hyvä ♥

TYTTÖJEN ILTA

Viime lauantaina vieteltiin tyttöjen iltaa ekaa kertaa maailman parhaiden luokkatovereiden kanssa. Oltiin räjäyttää Vantaan yöelämää ja sitä ennen syötiin, juotiin ja syötiin lisää ystävän luona.

Jesse heitti mut lauantaina päivällä Vantaalle M:n luokse. Otettiin toinen äMMä sieltä Tiksin asemalta kyytiin ja lähdettiin kohteeseen. Ykkösämmis oli laittanu meille ihanaa salaattia ja patonkia syötäväksi. Ilta kului mukavasti jutellen, syöden, juoden ja kuunnellen tietysti parasta musiikkia.

Jossain vaiheessa iltaa keittiöön ilmestyi myös boolimalja, joka oli tehty kutsuttujen kunniavieraiden toiveiden mukaisesti. Booli oli todella hyvää verrattuna siihen, että mä en yleensä juo boolia enkä erityisemmin pidä siitä. Tää mehu uppos meitsiin kyllä ihan superisti!

Suunnattiin sitten lopulta Vantaan Pormestariin jatkamaan iltaa. Musta on kiva nähdä aina uusia yökerhoja ja nähdä eri kaupunkien menoa yleensäkin suomalaisessa yöelämässä. Ilta oli aivan mahtava, siitä kiitänkin näitä kahta äMMistä ♥

VIERAILULLA

Viime viikonloppu oli iki-muistoinen, sillä harvoin enää tulee oltua missään yökylässä. Paitsi tietenkin vanhempien luona. Postaus kertoo siis viime viikonlopun meiningeistä..

Hurjia meininkejä tosiaan olikin, kun suuntasin auton nokan perjantai iltapäivällä Tampereen suuntaan. Hieman hirvitti, sillä auto on pientä huoltoa vailla ja sen lisäksi perjantaiksi luvattiin myrskyä. Myrsky meitä hieman riepottelikin, mutta pysyttiin tiellä loppuun saakka ja selvittiin perille.

Siskon luokse oli yllättävän helppo ajaa. Toisen moottoritien alkaessa meinasi epätoivo iskeä, sillä en olisi jaksanut enää hetkeäkään istua auton ratissa. Onneksi ei kuitenkaan tarvinnut ajaa minkään keskustan läpi. Suoraa tietä ajelin lähes koko matkan.

Olin vain ilmoittanut, että lähden kolmelta ja A olikin soitellut mulle siinä jossain vaiheessa. Enhän mä mitään kuullut, kun keskityin ajoreittiin ja fiilistelin samalla hyvää musiikkia auton kajareista. Kiersin hieman taloa ympäri, kunnes saavuin pääovelle ja sisko tulikin siinä mua vastaan. JES osasin perille soittamatta kertaakaan.

Ihan aluksi purkasin kauppakassin Anskun jääkaappiin ja ihastelin hänen asuntoaan. Se on ihan uusi, tuoksuukin ihan uudelta. Ja ah, parketti ♥ Perjantai-ilta meni oikeastaan kuulumisia vaihdellessa ja kananuudelisörssöä syöden. Käytiin me kyllä heittämässä kämpässä lojuneen pahvit keräykseen! Mentiin ihan ajoissa nukkumaankin, sillä molemmat oli todella väsyneitä kuluneen päivän/vuorokauden menoista.

Lauantaina heräiltiin ajoissa keittelemään kahvia ja syömään aamupalaa. Kun oltiin saatu masut täyteen ja ihmistytty, päätettiin lähteä Kangasalan Tokmanniin. Anskulla oli vielä joitakin juttuja ostamatta asuntoonsa ja sieltä sitten löytyikin lopulta kaikkea kivaa. Mäkin innostuin ostamaan uuden silitysraudan meille. Samalla reissulla käytiin pyörähtää Keskus Kirppiksellä. Se oli iso ja siellä oli paljon tavaraa, mitä olisi tehnyt mieli ostaa. Ostin kuitenkin vain yhden niitillisen liivin itselleni. Shoppailujen jälkeen mentiin ruokakauppaan ostamaan safkaa ja herkkuja. Mun teki hirveesti mieli irtokarkkeja ja olihan niitä pakko sitten saada. Päätettiin myös leipoa suklaamuffinseja, joten niitä varten piti ostaa tarvikkeet. Perjantai-ilta meni herkutellen, syöden ja katsoen tv:tä. Oli ihan jees vaihteeksi viettää vähän rauhallisempaa viikonloppua.

Sunnuntaina nukuttiin vähän myöhempään. Päästiin kuitenkin jo klo 12 aikoihin ajelemaan. Vein siskon Hämeenlinnaan, jossa pysähdyin itsekin kahvilla. Lepotauon jälkeen jaksoin hyvin ajaa kotiin asti. Kyllä se matkailu aina tuntuu persiissä, mutta kyllä se myös avartaa ♥

Kiitos ihanasta viikonlopusta maailman parhaalle pikkusiskolle! ♥

GALAXYN ANTIMIA

Muutama postaus takaperin kirjoittelin meidän viime lauantaisesta risteilystä köyhästä kuvasaldosta huolimatta. Nyt pieni postaus näihin mun himoitsemiin Galaxyn antimiin, joita tuli ja tulee aina laivalta ostettua.

Moni, joka matkustaa Viroon laivalla tuo sieltä mukanaan isot kasat ilolientä ja muutaman kartsan tupakkaa. Sitten on ne, jotka matkustavat Ruotsiin nuuskan perässä. Itselläkin tulee lähes poikkeuksetta ostettua juuri sitä ilolientä, mutta kaikkein eniten laivan tuomisista mä tykkään karkista ♥

Tämäkään reissu ei ollut poikkeus, sillä ostin muutaman pussin ja paketin karkkia kotiin viemisiksi. Mä oon ihan älytön sokerihiiri ja ahdistun, jos kaapista ei löydy suklaalevyä tai karkkipussia. Näin ei saisi olla, mutta mulla nyt vaan on. Nyt on sekin ahdistus ainakin hetkeksi korjattu. Parasta laivan antimissa on se, että ne ovat isompia pakkauksia kuin kaupassa ja taitavat olla myös hieman edullisempia.

Laivalta saa myös nameja, joita ei tavallisesta suomalaisesta kaupasta saa. En esimerkiksi ole ikinä nähny Suomessa kaupoissa noita suklaapäällysteisiä lakuja. Mä tykkään kuitenkin ostaa niitä tuttuja nameja, kuten Geishaa, Toffifeeta ja DaCapoa. Perus Tobleronea en laivalta enää osta. Musta on ihanaa istahtaa sohvalle tietäen, että kaapissa on herkkuja, jos niitä alkaa tekemään mieli. Niin aion tehdä tänäkin iltana.

Nyt tämä karkkihiiri pakkailee loput kamansa ja alkaa pikkuhiljaa valmistautua töihin lähtöön. Edessä on ihan huisi viikonloppu rakkaan pikkusiskon luona ♥ Siitä lisää ensi viikolla! Ihanaa viikonloppua kaikille!

KLEDJUT PUHTAIKS

Edellisessä postauksessa olikin jo vilaus tästä meidän uudesta pyykkikoneesta ja Instagramissa mua seuranneet ovat varmasti huomanneet tämän kuvan jo aikaisemmin. Nyt siis pientä innostusta luvassa tässä postauksessa!

Kun me muutettiin tähän meidän nykyiseen asuntoon reilut 1,5 vuotta sitten, meitä hieman ahdisti näiden kodinkoneiden hankinta. Meidän onneksi mun mummin asuntoa tyhjenneltiin samoihin aikoihin ja sieltä jäi sattumoisin yli mm. mikro, pölynimuri ja pyykkikone. Koska kaikki olivat toimivia ja vähänkäytettyjä vempaimia, oli järkevää kotiuttaa kaikki kolme pömpeliä meille. Ja kyllä me oltiin onnellisia, kun ei tarvinnut lähteä imurikauppaan.

Silloin meidän ensimmäinen pyykkikone sai siis kotinsa meidän kylpyhuoneesta. Sitä oli vähän käytetty, mutta se oli saanut kuitenkin sitä mummon mökin tuoksua sisäänsä ja se haisi tullessaan aika karmeelta. Mä pesin sitä monesti tyhjänä ja mahdollisimman kuumalla. Käytettiin myös sitruunaa ja pyykinpesuainetta koneen puhdistamisessa ja pahin haju siitä lopulta lähtikin.

Se haju ei kuitenkaan lähtenyt kokonaan. Meidän koko kylppäri haisi vanhalle mummon mökille ja pieni osa siitä hajusta saattoi olla hometta. Lohduttavinta oli, että se haju ei tarttunut pyykkeihin. Ei ainakaan ennen viime viikkoa.

Me oltiin jo Jessen kanssa kauan kuunneltu sitä ääntä mikä siitä pyykkikoneesta lähti. Se pesi ja huuhteli ja jopa linkosi pyykit ihan moitteettomasti, mutta se ääni linkouksesta oli ihan järkyttävää! Koko ajan oli puhetta "pitäis ostaa uus pyykkikone", sillä siinä vaiheessa olis vituttanut, jos vanha pyykkikone olisi hajonnut eikä meillä tällöin olisi ollut minkäänlaista pyykinpesumasiinaa. No, senkin ratkaisi viimeinen pesu kyseisellä koneella, kun se ummehtunut haju tarttui pyykkeihin. Arvatkaapa, haisiko meidän koko kämppä mummon mökille ja homeelle? Vaatteet eivät onneksi olleet pilalla, vaan reilu tuuletus parvekkeella auttoi hajun taltuttamiseen!

Niin me päätettiin marssia Giganttiin viime viikolla ja tilata sieltä tarjouksessa oleva Electroluxin pyykkikone 1400 linkouksella. Säätää sai ja saa vieläkin tuon koneen toimimiseksi. Mutta nyt se on siinä ♥ Se on esikäytetty ja pyöräytetty kerran pyykit sisällään. Hieman vielä täytyy säätää jalkoja, jotta se pysyy kunnolla paikallaan käynnissä ollessaan.