Aloitetaanpa ihan ensimmäisenä mun hiusten laadusta. Mulla on siis luonnostaan todella karhea, pörröinen ja ohut hius. Eikä sen paranemista edistä yhtään 3 vuoden takainen värinpoisto. Nyt kuitenkin ton kolmen vuoden kamppailun jälkeen olen saanut kasvatettua ja vahvistettua hiuksiani rakkaan kampaajani avulla.
Valitettavasti en löytänyt yhtään kuvaa itsestäni luonnollisen hiusvärini kanssa, mutta nämä viiden vuoden takaiset kuvat saavat nyt kelvata.
Elokuu 2006. Koko ylä-aste siis meni tummissa hiuksissa (noh, tässä tapauksessa oransseissa hiuksissa). Mulla oli itseasiassa ala-asteella punasta ja oranssia väriä päässä, mutta ylä-asteen tienoilla se muuttu vaaleanruskeaksi. Eka kerta taisi olla kampaajalla, mutta muut kerrat värjäsin kotona itse.
Edelliset kuvat
helmikuulta ja
huhtikuulta 2007. Hiusväri ilmeisesti sitten tummeni vuonna 2007. Alemmassa kuvassa se taitaa olla mustaruskea, sillä äiti ei antanut mun värjätä mustaksi. Olikohan sillä tossa vaiheessa enää mitään väliä? :D Mutta hiukset olivat siis pitkät, kiiltävät, vahvat ja hyväkuntoiset. En hoitanut niitä erityisemmin, mutten käyttänyt esim. suoristusrautaakaan, joten ne pysyivät tuuheina ja runsaina.
Marraskuu 2007. Hiukset leikattiin lyhyeksi, eikä niitä vieläkään värjätty mustaksi!! Olin totaalisen katkera. Mulle sanottiin, että lyhyt hius on vaikeampi hoitaa kuin pitkä, mutta mun mielestä se ei kauheesti eronnut. Ainaki oli coolii, sillä hiukset eivät kihartuneet kun olivat lyhyet. Tuossa vaiheessa en vielä osannut arvostaa hiusteni luonnollista muotoa. Kukapa nyt tuossa iässä jotain arvostaisi?
Ylemmät kuvat helmikuulta ja marraskuulta 2008. Ylä-aste lopuillaan ja lukion alku ja mä sain vihdoin viimein ne mustat hiukset!! Ylemmässä kuvassa ilmeisesti lilaan taittuvaa mustaa ja alemmassa taitaa olla ihan mustamusta väri. Messissä tuli myös tuo takaraivosta vedetty sivujakaus, joka sillon näytti siistiltä. Niin.. enkä mä edelleenkään omistanut suoristusrautaa :((
Ylempi kuva helmikuu 2009. Vuoden alussa alkoi hiusten ankara kasvatus ja päässä näyttää olevan sähkönsinisenmusta, johon mä muuten rakastuin aivan totaalisesti! Tossa vaiheessa omistin ilmeisesti sen ikioman suoristusraudan, joka mulla on itseasiassa vieläkin käytössä. Kuva alempana!
Alempana marraskuu 2009. Kuvistakin jo huomaa mun viisaan päätöksen tehä värinpoisto! Mun hiukset kirjaimellisesti tippu päästä kuin paperisilppu, katkeili ja oli muutenkin todella karheet. Poisto taidettiin tehdä jopa kahteen kertaan ja latvoihin laitettiin heti alusta alkaen tummaa, mutta se ei vaan millään halunnut tarttua. Tuolloin sain vain ohjeeksi käyttää runsaasti hoitoainetta.
Syyskuu 2011. Pikkuhiljaa se tumma väri tarttui, mutta latvoja piti leikata joka kampaajakäynnillä paljon ja se itketti mua. Mun hiukset oli kuitenkin söpön vauvanvaaleat ja otsatukkana vaaleat lyhyet haivenet <3
Marraskuussa 2011 tummaa väriä lisättiin joka puolelle päätä. Tässä hiukset näyttävätkin jo terveemmiltä, mutta pituutta oli edelleen liian vähän. Päällä on tummempia raitoja ja syksystä 2010 lähtien taidettiin värjätä vain tyvi vaaleaksi ja latvat jätettiin rauhaan vaaleasta väristä. Tuo tumma väri ei edelleenkään tahdo pysyä kunnolla, mutta hiljaa hyvä tulee..
Samalla hiusvärikaavalla ollaan siis menty reilun vuoden verran. Oon saanut mun ihanalta kampaajalta rohkaisevia lauseita ja paljon hyviä neuvoja, jotka varmasti edistävät mun hiusten kasvua ja hyvinvointia. Hän myös sanoi, että hiusten kanssa täytyy olla kärsivällinen ja siihen mä oonkin oppinut.
Yllä oleva kuva otettu viimeisen värjäyksen jälkeen ja alempi toissa päivänä otettu. Kohta siis aika taas mennä kampaajalle!
Sitten ne hiustuotteet:
Pesu. Shampooseen ja hoitoaineeseen en panosta sen kummemmin kun marketeiden halpaan ja hyvään tarjontaan. Yleensä olen valinnut tuotteita, joissa ei ole silikoneja. Tästäkin kuulin kampaajaltani. TRESemmé on myös hyvä vaihtoehto suuren kokonsa vuoksi.
Tässä siis aikaisemmin maintsemani suoristusrauta, jonka taisin saada 2008-2009 tienoilla äidiltä joululahjaksi. Rauta on siis jo vanha, mutta kampaamolaatua ja toimii edelleen moitteettomasti. Vähän se käryää vaikka hyvin väliajoin sitä puhdistankin. Käytän suoristusrautaa nykyään aika harvoin, sillä olen alkanut pitämään hiuksiani kiinni, mutta kyllä tätä välillä tulee käytettyä, suoristuslämpönä pidän 180 astetta. Kiharoiden tekemiseen erittäin huono, mutta onneksi en koskaan kiharoita teekään.
Vasemmalla Paul Mitchellin kiharoille hiuksille tarkoitettu muotoiluneste. Laitan tätä hiuslakan alle aina, kun olen menossa johonkin.
Keskellä Schwarzkopfin kiiltoa antava lämpösuoja. Suihkun jälkeen kosteisiin hiuksiin, käytin sitten lämpölaitteita tai en.
Oikealla Franck Provostin hyvälle tuoksuva hiuslakka. Lähes päivittäisessä käytössä.
Philipsin SalonDry Control hiustenkuivaaja, joka on itseasiassa rakkaan siskoni. Käytössä vain, kun käyn päivisin suihkussa ja olen lähdössä johonkin.
Ostin itselleni
Eco Friendly pehmeän puuharjan. Luin netistä, että pehmeä harja on parempi takkujen selvittämiseen ja muutenkin hellempi. Mustaa harjaa käytän hiusten laittamiseen.
Evonia-kapselit on mun elämän pelastus ja rakkaus. Kuulin näistä kampaajaltani ja aloin heti käyttämään näitä. Aluksi kammoksuin kapseleiden suurta kokoa ja pahaa makua, mutta ajan myötä niihinkin tottuu! Hiukseni ovat tämän ansiosta vahvistuneet ja pituuttakin alkaa tulemaan pikkuhiljaa lisää. Mulle on myös kasvanut uutta hiusta ja päälaki on täynnä 2-5cm pituisia hiuspätkiä, jotka sojottavat, mutta kuitenkin saa ojennukseen hiuslakan ja muotoilunesteen avulla. Joka kampaajakäynnillä täytyy leikata vähemmän ja vähemmän.. Mä rupeen olemaan jo tyytyväinen :)
Mä näköjään tein tän vähän pidemmän kaavan mukaan, mutta kiitos niille, jotka jaksoivat lukea! ♥