VALITETAAN ILMAN AIHETTA

Taas on maanantai ja tällä kertaa onkin luvassa kaksi videota. Ensimmäisen videon oon julkassu Youtuben puolella jo viime viikolla ja toinen on kuvattu eilen, sunnuntaina. Nauttikaa ihmeessä <3

UUTTA KOTONA #6

Snäpissä ja Youtubessa kerroinkin, että odotin melkein kolme pitkää viikkoa tilaamani maton saapumista. Nyt keskiviikkona sain tekstiviestin, että matto on noudettavissa meijän lähi-Postista. Kiiruhdin raivolla töiden jälkeen postiin ja pienellä punnertamisella sain kun sainkin maton oikealle paikalleen.

En halunnu vanhan maton tilalle uutta samanlaista mattoa, joten tällä kertaa uskalsin valita kuvioita. Matto on ihanaa pehmeää nukkaa ja sen lisäksi siinä on hauskaa kuviota, joka sopii yllättävän hyvin meidän olohuoneeseen. Mä oon tähän asti suosinut enimmäkseen selkeitä ja yksivärisiä elementtejä meidän kotiin. Hieman on kestänyt tottua mattoon, sillä oltiinhan me puolisen vuotta ilman olohuoneen mattoa.

Meijän koirat on erittäin mukavuudenhaluisia ja nehän oli heti mylvimässä ja pyyhkimässä naamaa uuteen mattoon. On kivaa, että muutkin kuin minä iloitsee matosta, sillä Jesseä ei ihan kauheasti hetkauta, onko meillä mattoa vai ei, vaikka kyseinen matto onkin hänen valitsema.

Mitä sä tykkäät uudesta matosta? Oletko itse yksivärisen ystävä vai kaipaatko kotiisi joitain kuvioita ja sekalaisia värejä? Kommentoi alle!

MUUTOSTA

Moni varmaan huomaa uudistuksen bannerissa, blogin nimessä ja ehkä myös blogin osoitteessa. Viime sunnuntaina käytiin Jessen kanssa pidemmällä kävelyllä kameran ja koirien kanssa. Halusin blogiin uusia kuvia, mutta myös uuden bannerin ja fiilistelyä uudelle nimelle ja osoitteelle. 

Mä olen selvästikin myöhässä syksyisten kuvien otosta eikä matkan varrelta muutenkaan tarttunut kovin montaa järkevää tai tarkkaa kuvaa. Joitakin yksittäisiä julkaisukelpoisia kuvia kuitenkin löytyi, joista osa päätyikin blogin uuteen banneriin. Loput julkaisukelposet kuvat löytyvät tästä postauksesta.

Blogin nimi tulee selkeästi omasta nimestäni. Pidin vanhasta nimestä, mutta persoonallisuuden vuoksi halusin blogin nimessä olevan jotain omaa itseäni. Mikäs sen parempi, kuin oma nimeni kokonaisuudessaan. Mä olen jopa viime aikoina alkanut pitämään siitä.

En halunnut vanhan nimen kummittelevan missään, joten vaihdoin samalla blogin osoitteen ja Facebook-sivutkin. Sivuja on nyt helpompi mainostaakin, kun se löytyy nopeammin lyhyellä nimellä.

Mitä mieltä sä olet blogien nimeämisestä? Kommentoi ihmeessä alle!

LOPPUTULOKSENA PÄIVYSTYS

Video on julkaistu jo ennen maanantaivideoiden alkamista eikä sitä ole julkaistu vielä blogin puolella, joten tänä maanantaina sille löytyi tilaa. Storytime, joka päättyy lopulta päivystykseen. Kato ihmeessä video ja näät, mistä oikein on kyse :)

PARIN KUUKAUDEN JÄLKEEN

Oon ollu nyt reilut kaksi kuukautta nykyisessä työssäni. Työn luonne yllätti mua paljon ja oon kerenny näkemään vaikka mitä tän parin kuukauden aikana. Postauksen tarkoitus on vähän avata mun ajatuksia työstäni, itsestäni sekä itsestäni työssä. Mietin jonkin aikaa, kirjoitanko tätä postausta ollenkaan, mut koen tarvitsevani jonkinlaista kirjoitusterapiaa tän(kin) asian kanssa. Toivottavasti ymmärrät alan luonteen ja koulunkäyntiavustajan ammatillisuuden täällä blogin puolella.

Heti, kun päätin työskennellä lasten parissa tiesin, että koululaiset tulee olemaan se mun juttu. Ja nimenomaan alakoululaiset. Kahden vuoden opiskelun, kuuden työssäoppimisen ja yhden työkeissin jälkeen olen edelleen samaa mieltä. Tykkään hirmuisesti alakouluikäisistä lapsista ja koulusta työympäristönä. Kesällä kävin työhaastattelussa ja viimeiseen asti ajattelin, etten saa kyseistä työstä. Työnkuvaus nimittäin poikkesi edellisestä työstäni. Haastattelusta tunti ja mulla oli työpaikka.

4 kuukautta myöhemmin mä olen edelleen innoissani. Päivät on lyhyitä, mutta raskaita ja aina sitä laskee päiviä viikonloppuun. Siitä huolimatta mä nautin nykyisestä työstä ja työympäristöstä. Kahden kuukauden työskentelyn jälkeen oon kokenut kaikki mahdolliset tunteet, jota vain pystyn tuntemaan: suru, pettymys, ilo, into, ärtymys, ylpeys, pelko, ihmetys, rohkeus, uteliaisuus. Ensimmäistä kertaa musta tuntuu siltä, että musta oikeasti on tähän. Mulla on ympärillä ihanat ihmiset: työkaverit, esimies, avopuoliso, perhe ja ystävät. Kukaan muu ei oo koskaan epäillyt mun taitoja paitsi mä itse.

Töissä oon kohdannu tilanteita, joissa mun on ollu pakko avata suuni, sanoa mielipiteeni, olla tiukkana, antaa neuvoja, ohjata, heittäytyä, olla ylpeä ammattitaidostani, haastaa itseäni, mennä mukavuusalueen ulkopuolelle. Mut mä uskon, että jokainen onnistuminen sekä epäonnistuminen vie mua eteenpäin ja auttaa mua kasvamaan ihmisenä. Moni alan ammattilainen on sanonu mulle, että tässä työssä ei koskaan ole valmis ja mä alan pikkuhiljaa uskoa siihen. Oon itelleni todella ankara ja ruoskin itteeni jokaisesta epäonnistumisesta. Mun pitäis antaa itelleni aikaa ja todeta, että mä olen vielä todella nuori ja uusi alalla. Eiköhän se tästä ala rullaamaan, kun vaan kokemus karttuu ja vuosia tulee lisää. 

Mä oon hirveen huono opettamaan ja sitä mä oon harjoitellut viime aikoina paljonkin. En voi kiistää, etteikö lapsen onnistumisen hetki olis jotain todella hienoa. Parasta on nähdä, kun lapsi huomaa onnistuneensa ja siihen päälle se, että omalla toiminnallani saan hänet onnistumaan. On myös ihana nähdä, miten mä pystyn edistämään jonkun toisen hyvinvointia ja tuoda hänelle iloa ja turvaa. On paljon asioita ja tilanteita, joissa mä en pysty auttamaan ja se täytyy hyväksyä. Jokaisessa tilanteessa autan niin paljon kuin pystyn.

Tästäkin eteenpäin suuntaan töihin hymyssä suin ja olen ylpeä siitä, mitä teen. Kiitos sille, joka mahdollisti tän mulle ♥

UUTTA KOTONA #5

Viime aikaisista uutuuksista kotona tämä seuraava on luultavasti käytännöllisin. Sälekaihtimet. Me ollaan mietitty niiden hankkimista ihan tuhottoman pitkään, kunnes elokuussa vihdoin ja viimein saatiin aikaiseksi ottaa asia käsittelyyn. Asian viivyttelyyn vaikutti varmaankin sen pitkäkestoisuus, sillä piti kysellä hintoja, mitata ikkunat, varata tarkistusmittaus, tilata kaihtimet ja vasta sitten tuli asentaja laittamaan ne. Eihän tuo ollut oikeesti mikään iso keissi ja siksi oonkin tosi tyytyväinen, että saatiin se vihdoin aikaiseksi.

Kaihtimet asennettiin olohuoneen isoon ikkunaan ja tuuletusikkunaan. Näiden lisäksi kaihtimet asennettiin myös makuuhuoneen isoon ikkunaan. Makuuhuoneen tuuletusikkuna ja parvekkeen ovi jäivät ilman, sillä jouduimme maksamaan kaihtimet itse. On typerää ajatella laittavansa tuntuva summa asiaan, joita ei loppujen lopuksi saa omaksi.

Olohuoneeseen kaihtimet asennettiin eristämään lämpöä ja antamaan yksityisyyttä. Viereisen talon ylimmästä kerroksesta näkee selvästi meidän olohuoneeseen ja se teki oloni tietyllä tavalla epämukavaksi. On myös kiva kehystää huone hieman ohuemmilla verhoilla, sillä paksut, tummat verhot tekevät ilmeestä hieman raskaan ja synkän. Lisäksi huone pysyy viileämpänä iltapäivisinkin, kun kaihtimet suojaavat huonetta auringolta. Kesäisin tänne meinasi aina läkähtyä, kun aurinko paahtoi puolesta päivästä iltaan saakka.

Makuuhuoneeseen verhot laitettiin ihan vain pimennykseksi. Makuuhuone pysyy viileänä, sillä parveke suojaa sitä auringon lämmöltä. Tää on mun mielestä erinomainen juttu, sillä kuuma makkari saa mut hikoilemaan jo pelkästä ajatuksesta. Tuuletusikkuna päästää toki vielä hieman valoa sisään, mutta huoneesta saa jo tarpeeksi pimeän yksillä kaihtimilla ja pimennysverhoilla.

Mun mielestä kaihtimet ei näytä kovin rumilta, mitä alunperin murehdin pitkään. Ne itseasiassa saa kodista paljon freesimmän tuntusen. Mitä mieltä sä oot? Kaihtimet vai ei?

LIIKUTAAN

Aloitettiin Jessen kanssa kaksi viikkoa sitten uusi harrastus. Varattiin eräästä liikuntahallista sulkkisvuoro loppuvuodeksi. Ollaan nyt kaksi kertaa käyty pelailemassa ja viime kerta oli jo ihan kunnollista pelaamista. Ensimmäinen kerta meni uusia juttuja opetellessa ja vuoron hallinnassa. Viime kerralla tuli jo ihan kunnolla hiki ja pelailtiin oikeilla säännöillä sulkapalloa.

Mä pidän sulkkista hieman leiminä lajina. Oon aikasemmin harrastanut tennistä, jossa kenttä on isompi ja pallon liike nopeampi. Tennis on mielestäni myös monipuolisempi ja suurempiliikkeinen laji. Kyllä tuossa sulkkiksessa tosiaan saa hien pintaan ja juoksuaskelia joutuu ottamaan yhden jos toisenkin. Pelattiin viimeksi kolme erää ja mä voitin niistä kaksi. Kovalla kilpailuhenkisyydellä saattaa olla osuus antautumisessa.

Tällä hetkellä laji tuntuu hyvältä ja sopii meille. Keskustellaan tekniikoista ja opetetaan toisiamme, mitä en todellakaan olisi uskonu! Ollaan molemmat niin temperamenttisia, että saa nähdä mihin tää meidän yhteinen harrastus oikein johtaa.

Harrastatko sä jotain? Käytätkö harrastukseen viikossa yhden tietyn päivän vai vaihteleeko harrastuksen säännöllisyys arjen kiireiden ja elämäntilanteen vuoksi? Kommentoi alas!

ELÄMÄNI VAIKEIN PÄÄTÖS

Taas on maanantain videon aika! Tällä kertaa Storytimea hieman kipeämmästä aiheesta. Kato videolta lisää :)

UUTTA KOTONA #4

Postaussarjan neljäs osa viekin takaisin olohuoneeseen ja tuohon hankalaan nurkkaukseen, jossa ei järjestelyjä ole muutettu kuin tämän yhden kerran. Nurkasta hankalan tekee sen ahtaus ja ovi parvekkeelle, jota ei tänäkään päivänä saa kokonaan auki mm. tuon kameran jalustan vuoksi.

Tuossa nurkassa oli ennen siis Kodin1:stä ostetut oksavalot, joiden johto meni jostain kumman syystä säpäleiksi ja sen vuoksi sen paikka onkin nykyään kylpyhuoneessa. Sen takia nurkka jäikin nopeesti tyhjäksi ja pimeäksi ja sen duunaamiseen meni jokunen tovi. Synttärilahjaksi saatu kamerajalusta löysi heti paikkansa siitä. Se ei ehkä kuvassa näytä kovin edustavalta, sillä kamera on luonnollisesti tuona hetkenä muissa hommissa.

Kaveriksi jalustalle pitikin etsiä jalkalamppu, jonka löytyminen osoittautui melko haastavaksi. Haastavan siitä teki alimman taulun sijainti, sillä mun mielestä olis ollu pöllöä ostaa siihen lamppu, joka peittää yhden tauluista. Niin matalia jalkalamppuja olikin harvassa. Jossain vaiheessa ajattelin paikalle pientä lipastoa ja pöytälamppua, mutta se vaihtoehto oli liian työläs. Ainakin mukamas.

Ikeasta kuitenkin löytyi jalkalamppu, jonka varsi on säädettävä. Liikkeessä tuo ei mitenkään miellyttäny mun silmää ja otin sen melkein pakosta ja " menkööt " fiiliksillä mukaani. Asetettua sen paikoilleni se sopii tuohon kuitenkin täydellisesti. Ehkä juuri yksinkertaisuuden ja rosterisen jalkansa ansiosta.

Viimeisenä jalusta ja jalkalamppu saivat kaverikseen kaiuttimien basson, joka juuri ja juuri mahtuu jalustan alle ja vielä jopa sopii sinne.

Mitäs tykkääte meidän hankalasta nurkkauksesta? Käykö sulle koskaan sisustuksessa niin, että sulla on tietty visio, mutta kaupoista ei millään meinaa löytyä sun visioon sopivia kalusteita, somistuksia tai asetelmia? Kommentoi alle!

TOTUUS KOIRISTANI

Vaikka koirani omistavat maailman kestävimmät ja suurimmat patterit, niin suurin osa meidän päivistä sujuu kutakuinkin näin! Onko muuten kiinnostusta nähdä esittelyvideota näistä karvakorvista? Kommentoi alas!

MUSIIKKIA

Syksyn aikana on tullu muokattua paljon mun omaa Spotyfita ja oon tehny nyt eritelly listoille suomalaiset, vanhemmat ja bilebiisit. Näiden listojen luonnin aikana tuli monta hyvää uutta kappaletta vastaan ja sen ansiosta pääsen jatkossakin jakamaan teille mun tuoreimpia lemppareita. Olkaa hyvät!

UUTTA KOTONA #3

Mulla kerääntyy näitä postauksia näköjään aika paljon, vaikka ostokset ei sinänsä ole kovinkaan suuria. Tän osan jälkeen on tulossa vielä ainakin neljä osaa lisää! Eli ei kun purkamaan uusia juttuja kotona:

Kylppärissä pyykikoneen päällä on laskutaso ja mukavasti tilaa siellä tarvitseville tavaroille. Mun on ollut hankala löytää siihen säilytystilaa pienille, päivittäiskäyttösille tavaroille. Mun mielestä on kuitenkin kiva pitää joitain esille eikä työntää kaikkia rumaan peilikaappiin. 

Kävin jokunen tovi sitten K-raudassa kattelemassa lelulaattikoa koirille, kunnes vastaan tuli tää nelilokeroinen kori, jonka tunsin sopivan täydellisesti meidän kylppäriin. Ei tarvii ostaa montaa koria eikä yrittää änkeä niitä kaikkia tuohon tasolle. Ehkä toi ei ole siisteimmästä päästä, mutta ajaa asiansa mainiosti ja on vielä hyvännäkönenki! Lokeroihin sain sopimaan meikin pohjustustuotteet, hiustuotteet, pyykinpesutavarat, hiustenlaitossa tarvittavat jutut ja vielä vanupuikot sekä -laput.

Kylppäri tuntuu olevan usein hieman kolkkoinen ja epämukavan tuntuinen. Erilaisilla tekstiileillä ja yksityiskohdilla siitä saa kyllä mukavan ja kotoisan. Kasvit on mulle yks tärkeä tunnelmanluoja. On kuitenkin hankalaa löytää kasvia, joka pärjää ilman valoa ja viihtyy kosteassa tilassa. Ikeasta nappasin tuon viherkasvin, joka toistaiseksi on viihtynyt tiloissa hyvin. Välillä oon käyttäny sitä päivän ajan olohuoneessa, jotta se saa myös valoa. Kylpyhuone näyttää vihreyden myötä paljon mukavammalta.

Ennen olkkarissa vaikuttavat valkoset oksavalot (KLIK!) on myöskin löytäneet tiensä kylppäriin. Meidän terroristikoira puri niistä johdot poikki, joten sähköä ne ei enää tarvii. Nekin on saaneet näyttävyydellään kylppäristä kivemman näkösen.

EN OLE KOSKAAN

Tästä lähtien maanantaisin aina video blogissa. Kato videolta kaikki oleellinen! :)

SYYSKUU

Ensimmäinen syyskuukausi taputeltu ja vielä olis kaksi kuukautta edessä ennen virallista talven julistusta! Mulle talvi tulee oikeestaan sillon, kun ensilumi sataa maahan. Kauheesti ei syyskuussa tullut häsäiltyä, mutta jonkinnäkösen koosteen sain teille näköjään väännettyä. Mennään pidemmittä puheitta siihen:

Kuten huomaatte muutamaan kertaan on tullu kuvattu koiria ja varsinkin tätä nuorempaa herrasmiestä. Ramos on viime aikoina tehny jos jonkinmoisia tempauksia ja hälle aina sattuu ja tapahtuu. Niitä on sit mukava kuvailla ja muistella myöhemmin.

Aletaan onneks jo pikkuhiljaa pääsemään eroon tosta maton kiusaamisesta. Parhaimpina päivinä eteisen matto on ollut aivan ylösalaisin yhessä mytyssä mun tultua kotiin. Tällä kertaa matto oli hieman siistimmin ja siitä eteenpäin se on tähän päivään saakka ollut paremmin paikoillaan. Ehkä vielä joskus. 

Ostamamme limoviikuna sai myös kyytiä, mutta tuo on onneksi jäänyt toistaiseksi ainoaksi kerraksi, kun lehtiä oli levitelty pitkin kämppää. 

Ramos on myös kova peuhaamaan ja laittaa aina meitsin sängylle asettamat tyynyt uuteen uskoon ja välillä yrittää skiinikist sulattautua joukkoon!

Ramos on oppinu meidän perheen jalon taidon eli kyyläämisen. Muutamaan kertaan molemmat karvakorvat on seuranneet samaan aikaan pihan tapahtumia.

Syyskuun alussa kävin ottamassa toisen tatuoinnin reiteen, josta en oo vieläkään kirjoittanut postausta!! Lupaan tsempata asian kanssa.

Viimeisenä viikonloppuna oltiin äidin kanssa Tampereella mun siskon luona ja sieltäpä on otettu tämä taidokas maisemakuva.