HELMIKUU

Nyt on taputeltu talven viimeinen kuukausi sileeksi ja vihdoin voidaan aloittaa virallisesti kevään ja kesän odotus. Helmikuussa tuli tehtyä tosi paljon kaikenlaista ja nyt olisikin vuorossa kuukausipostauksen aika, joka käsittelee juurikin tuota valon, hiihtoloman ja laskiaispullien kuuta.

Helmikuussa näin tosi paljon frendejä ja tuli myös kerran, jos toisenkin pyörähdettyä Espoon yöelämässä. Oon niin tyytyväinen, että oon saanut itteeni niskasta kiinni ja ottanu yhteyttä niihin läheisiin ystäviin, joita ei kauheen usein nää. Oon myös löytäny yhestä mimmistä ehdottomasti top vitoseen uuden lärvin. Nyt kuitenkin tähän haikeaan ja sateiseen helmikuuhun.

Helmikuussa treenimoti on ollut miljoonaluokkaa. Alkukuusta olin taas mukavan pätkän kipeenä ja sen jälkeen on treenit todellakin maistunut. Ylä- ja keskivartalo alkaa näyttää jo jotain tulosta, mutta jalat ja pylly koreilee edelleen selluliitillään ja pehmeillä muodoillaan. Mutta onhan toki reidet ja peppukin pienentyneet ja aavistuksen verran kiinteytyneet tän huiman treeniputken ansiosta.

Päivittelin pitkästä aikaa mun lävistysvarastoa, sillä jostain syystä mun kaikki kielikorut on kadonneet johonkin. Muistan kyllä alkuaikoina nieleneeni niitä kerran jos toisenkin ja joitain palloja oon luonnollisesti heittänyt roskiin. Tilasin savanni.com :lta liudan uusia napa- ja kielikoruja, joita oon viimeisen viikon aikana vaihdellu aika tiuhaan.

Viimeinen maanantai oli kyllä yksi tämän vuoden kohokohdista, sillä treffasin erästä frendiä neljän, siis NELJÄN vuoden tauon jälkeen. Jännitin tota kyseistä kohtaamista todella paljon, mutta lopulta se osoittautui aivan turhaksi. Samat kujeet ja jutut edelleen. Mun mielestä on aivan mahtavaa, miten sä voit edelleen luottaa johonkin ihmiseen sataprosenttisesti monen vuoden välikatkonkin jälkeen.. ♥

Helmikuun aikana pidettiin duunissa Suomi-pajaa, yöpukupäivää, väripäivää, satuhahmopäivää ja puffettia alkavan hiihtoloman kunniaksi. Hiihtoloma tuli juuri oikeaan saumaan ja tarpeeseen, vaikka meinasinkin aika ajoin seota itteni kanssa ja vaikka rakas Nuppuni nukkui pois lähes heti loman alettua.

Kuun alussa meidän vanhempi koira Remy saavutti 2,5 vuoden iän. Kuvia ottaessa halusi toki tämä nuorempikin yksilö tulla poseeraamaan ♥ On ne vaan niin mainioita minejä!

POTKUA TREENEIHIN

Onnea on uudet treenivaatteet. Kävin viime viikolla huvikseni pyörimässä Ison Omenan Stadiumissa. Päällimmäisenä oli mielessä hankkia uusi treenikassi, sillä tähän mennessä oon kulkenut sulkkisreissuilla rumalla vaaleanvihreällä Mustin ja Mirrin repulla. Vasta kaupassa päätin, että haluan sittenkin repun. Ensin ajattelin pientä vaaleanpunaista olalla kannettavaa treenikassia, mutta jostain syystä oon innostunut käyttämään reppua. Sen lisäksi halusin jonkun ihan merkkikassin. Olalla kannettavat näyttivät nopeasti katsottuina kalliimmilta. Lopulta päädyin mustaan New Eran reppuun ja oon ollut siihen todella tyytyväinen! Reppuun mahtuun hyvin vaihtovaatteet, treenikengät ja sulkapallot. Käytin mä sitä viikonloppunakin, kun ajelin yhdeksi yöksi Lohjalle. Reppu on hyvänkokoinen siis ihan muutenkin reissatessa.

Löytyi Stadiumista toki muutakin. Eksyin alerekille, josta löytyi tuo ihana harmaa treenitoppi, jonka alle istuu mukavasti värikkäämmätkin treenirintsikat. Kauan haikailemani treenishortsit löytyivät ihan toppien vierestä. Kyseiset Socin shortsit ovat ehkä aavistuksen hassun malliset ja nousevat hiukan juoksuaskeleita ottaessa. Ne näyttävät kuitenkin hyviltä päällä ja ovat sen lisäksi myös mukavat ja hengittävät.

Muutama viikko sitten tilaamastani Elloksen paketista kaivoin muutamat urheilurintsikat. Tähän mennessä oon mennyt yhdillä H&M:n sata vuotta sitten ostetuilla ja kyllä nekin edelleen ajaa asiansa. Halusin vain hieman piristystä ja uusia tuulia vaatekaappiin ja nakkasin ostoskoriin neonpinkit ja leopardikuvioiset toppauksilla varustetut urheilurintsikat. Molemmat ajavat hyvin asiansa, vaikka ovatkin todella erimalliset keskenään.

Näiden uusien vaatekappaleiden innoittamana treenimoti pysyy yllä ja sulkkistakin on aina kiva lähteä pelaamaan, kun on monia eri vaihtoehtoja, mitä voi pukea päälle. Haetko sä inspistä treeniin uusien kuteiden kautta? Kommentoi alle!

YSTÄVYYDESTÄ

Muutama sananen ystävyydestä. Se on viime aikoina ollu aika vahvasti mun huulilla ja mielessä. Parhaimmat frendit tietääkin, että mulla on tässä parin viikon sisällä ollu vastoinkäymisiä, joiden iskettyä vasten kasvoja oon paljonkin miettinyt ystävyyttä ja nimenomaan mun ystäviä. Joista suurin osa asuu 40min ajomatkan päässä. Joista suurin osa kuuntelee, kun mulla on joku hätänä. Joista suurin osa elää mun jokaisessa hetkessä mukana. Vaikka ei vähään aikaan kuuluisikaan mitään.

Oon viimeisen puolen vuoden aikana tutustunut ihan mahtaviin tyyppeihin. Puolen vuoden aikana oon saanut kaverista ihan älyttömän tärkeän ystävän. Paha sanoa näin jälkeenpäin, että sitä en todellakaan olisi uskonut. Pitkästä aikaa mulla on sellanen fiilis, että mä en ole yksin. Mulla on aivan mahtava perhe ja parisuhde, mutta pitkään on ollu sellainen kunnon ystävänkaipuu. Ja nyt sekin kaipuu on täytetty. Näillä mahtavilla ihmisillä, joita mun ympärillä on. Oon iloinen aivan jokaisesta teistä ♥

Mun mielestä on mahtavaa huomata, että vaikka ei enää ollakaan niitä 14-vuotiaita kaupannurkilla notkuvia nuoria, niin jutut ei oo muuttunut miksikään. Maailma ja tilanteet muuttuu meidän ympärillä, mutta silti voidaan edelleen olla niitä kreisejä mimmejä, jotka sopivan tilanteen tullen heittää riemuhypyn keskellä ihmismassaa tai kikattaa hysteerisesti kivannäköisen pojanpulleron tullessa vastaan. En halua, että tää mahdottoman energinen ja osittain hankala luonne poistuu musta ikinä! Mun lähellä olevat ihmiset on oppineet elää sen kanssa ja mulla itselläni on ollut hyvin aikaa työstää sitä.

Ihmiset, jotka aidosti välittää ja on valmiita tekee duunia ystävyyden eteen on edelleen mun rinnalla. Ne, jotka lähtee kävelemään, niitä ei ehkä oo tarkoitettu mun rinnalle. Se on tosi surullista ja oon miettinyt sitä viime aikoina todella paljon. Ehkä elämän vain kuuluu mennä näin. Aina ei natsaa ja joskus on hyvä palata sieltä pilvilinnoista maan tasalle ja käydä välillä jopa siellä helvetin tulen puolella. Mutta aina sieltäkin ollaan noustu. Ja se on aivan tismalleen näiden huikeitten ihmisten ansiota.

Mä todella allekirjoitan sanonnan, ystävät on elämän suola. Ne on tässä aina, vaikka tapahtuisi mitä. Me voidaan riidellä ja huutaa, mutta hetkessä tilanne on ohi ja ollaan taas ihan parhaita frendejä. Toivottavasti nää pienet ihmispallerot tietää, ketä tarkoitan. Kiitos, että olette mun elämässä nyt ja toivon teijän olevan myös jatkossa ♥

VIIKON VIDEO #2

Meitsi viettelee tällä viikolla hiihtolomaa ja siitä syystä on ollutkin aikaa miettiä kaikkia vanhoja juttuja ja muistella matkusteltuja lomamatkoja. Tästä syystä latasin Youtube-kanavalleni vanhan videon meidän Nizzan reissusta, jota vieteltiin kesällä 2013. Oon käynyt Nizzassa kaksi kertaa ja sen lisäksi aika monessa muussa Euroopan maassa, josta oon ikuisesti kiitollinen mun vanhemmille. Nyt kuitenkin pientä fiilistelyä Nizzan auringon alla ja huokaus siitä, että ehkä oon vähän kehittynyt vloggaamisessa ja editoinnissa tämän videon jälkeen!

UUTTA KOTONA #10

Edelliset patahanskat menetti printtinsä pesussa. Viime viikolla tilasin uudet, aivan ylisöpöt patahanskat Ellokselta. Tuo väri ja tähtikuvio sopii täydellisesti meidän kotiin. Sen lisäksi hanskat on todella paksut, joten vuokien ja peltin kuumuus ei hohda läpi, kuten vanhojen patahanskojen kanssa kävi. Harmi, että samalla printillä varustettuja patalappuja ei nettikaupasta löytynyt, joten niitä vielä odotellessa. Noille hanskoille on kuitenkin enemmän käyttöä kuin lapuille.

Kuinka tärkeää teille on, että kodin tekstiilit ovat näyttävyytensä lisäksi myös mukavantuntuiset? Kommentoi alle!

SÄ LÄHDIT MUKAAN TUULTEN KEVÄISTEN

Eilen 18.2.2017 lauantaina taivas sai uuden enkelin joukkoihinsa. Mun nuorimmainen typykkä Nuppu veti viimeiset hengenvetonsa 11 jälkeen aamulla. Pää jumissa, mieli tyhjänä. Yllättäen Nuppu ei enää jaksanutkaan. Olihan ikää jo reilut 6 vuotta. Auttavien käsien voimilla Nuppu yritti vielä nousta ja paeta, mutta sen jalat ei enää kantaneet. Suru ja järkytys on ihan sanoinkuvaamatonta. Mä sain erilaisen hiihtoloman. Kuten melkein kaksi vuotta sitten  vappu sai ihan uuden merkityksen. Nyt oli talviloman vuoro. Mua lohduttaa se, että nyt Nupun on hyvä olla eikä kukaan voi ottaa sitä pois.

Enkelit valkoiset taivaalta tuolta, pitäkää Nupusta hyvää huolta ♥

VIIKON VIDEO #1

Noniin, vihdoin ja viimein meitsillä on voimia päivitellä taas blogia. Oon siis nyt viikon verran ollut puolikuntoisena ja juuri ja juuri jaksanut töissä olla, joten kaikki muu on jäänyt vähemmälle. Treenaukset ja sulkkis ovat olleet tauolla. Viime lauantaina raahasin itteni kuitenkin kauan odotetulla Robinin keikalle, jota ei missään nimessä voinut jättää välistä. Pikkuhiljaa alkaa taju palautumaan ja meitsi leijailee aika kivasti jo maanpinnan yläpuolella. Tällä viikolla ensimmäinen video mun uudella kameralla, jolla kuvasin viime tiistailta puolikasta My Day -videota. Toivottavasti tykkäätte! Ihanaa loppuviikkoa ja lomaa niille, joilla se alkaa huomenna ♥

UUTTA KOTONA #9

Kävin keskiviikkona Ikeassa ostamassa muutaman uuden viherkasvin, sillä edelliset onnistuin tappamaan lopullisesti. Rakastan viherkasveja, sillä ne on yleensä helppohoitoisempia ja sopivat oikeestaan minkälaiseen kotiin tahansa. Mä en muuten tykkää vihreästä noin niinku sisustuksessa, mutta kasvit ja erityisesti elävät kasvit rauhoittavat vähän levottomampaakin huonetta ja tuovat kodin tuntua.

Mulla nyt ei sinällään ole mitään hajua, mitä nää mun uusimmat viherpeukalon aarteet on, mutta ne näyttää tosi kivoilta näin yleiskuvaa katottuna. Mä oon muutenkin tällä hetkellä ihan supertyytyväinen meidän kotiin. Ainahan sitä vois vähän näperrellä, käännellä ja väännellä, mut olkoot nyt edes hetken näin. Kohtahan mä kuitenkin keksin jotain uutta ja sitten Jesse on täällä taas helisemässä.

Yksi tämän postaussarjan jakso olisi muuten ehdottomasti kuulunut meidän uudelle sohvapöydälle, jonka itseasiassa esittelin melko huonolla videolla. Tuon videon pääset kattomaan tästä.

En mä kuitenkaan ihan pelkkiä kasteltavia sieltä Ikeasta ostanut. Lähti sieltä 4 kappaletta mukaan lasisia maustepurkkeja. Mä inhoon mausteiden omia purkkeja ja etenkin niitä sellasia pusseja, joista on hirveen vaikee saada irti mitään. Nyt tuli kuitenkin muutos, sillä vihdoin ja viimein sain mausteille ostettua omat kipot. Tietenkin purkkeihin pitäisi vielä kirjottaa missä on mitäkin, mutta nuo neljä on toistaiseksi aika helppo tunnistaa.

Mun perinteinen täytyy olla kaikennäköstä kippoo, kuppoo, purnukkaa -perinne jatkuu edelleen ja siitähän tuo parempi puolisko vasta tykkääkin. Miten teillä, jotka olette parisuhteessa, niin toinen osapuoli suhtautuu sun sisustushulluuteen?

TARINATUOKIO

Viikon video on täällä ja tällä kertaa se tulee Story Timen muodossa. Toivottavasti tykkäätte! Käy ihmeessä tilaa mun kanava Youtubessa. Meitsi on siellä nimellä Sanna Katariina.

ERITYISLAPSI

Voisinpa lurauttaa teille muutaman sanasen tai jopa lauseen koirakuulumisia. Luin ennen tän tekstin kirjoittamista vanhoja postauksia meidän Ramosista ja tietyt jutut toistuu teksteissä aika monta kertaa. Teen parhaani, ettei tää postaus ole pelkästään vanhan toistamista vaan myös uusia juttuja ilmenisi. Ja niitä varmasti on.

Meidän perheen koiraluku kasvoi tuossa lokakuussa kolmesta neljään, kun isin naisystävä hankki itselleen mittelspitzin. Mittelspitz on yksi saksanpystykorva roduista. Se on kooltaan keskikokoinen eli yksi isompi kuin meidän kleinspitzit. Tulokas otettiin vastaan ihan hyvin, kunhan Ramos rohkaisi itsensä ja uskalsi jopa leikkiä tuon uuden tyypin kanssa. Kuvaa Dontusta ei valitettavasti ole, mutta eiköhän jossain vaiheessa hänkin pääse esiintymään blogin puolella.

Mä oon alusta asti puhunut, että Ramos on meidän erityislapsi. Ramos vaatii melkoisen tiukkaa kuria, pitkää pinnaa ja joustavuutta. Meillä kesti pahin vaihe puoli vuotta. Ei se toki vieläkään ole ohi, mutta moni asia on helpottunut ja alkanut pikkuhiljaa menemään tuon touhottajan kaaliin. Uskon, että Ramosin kanssa tullaan taistelemaan voimakkaasti koko sen eliniän ajan. 

Tästä syystä Remy on jäänyt vähemmälle huomiolle ja hieman taka-alalle. Kerran päivässä Ramos kuitenkin käy yksin ulkona ja silloin toinen meistä jää Remyn kanssa kaksistaan. Tällöin Remy saa extraluun purtavaksi, kaksinkeskisen leikkihetken tai privaatin koulutussession. Ja voi, että se nauttii saada olla huomion keskipisteenä ♥

Ramosin kanssa koirakohtaamisia lenkillä ollaan vältetty. Pientä toivoa antoi kuitenkin tutustuminen Donin kanssa. Kesti noin kaksi päivää, että Ramos tottui. Eli mahdottomuus ei ole tutustuttaa tuota jästipäätä muihin koiriin. Kyse taitaa olla enemmän tottumattomuudesta ja jännittämisestä. Ramos saattaa satunnaisesti haukkua myös ohikulkevia ihmisiä, mutta nykyään se ottaa lähes aina kontaktin, kun ihminen lähestyy. Onpahan sentään jotain oppinut näiden raivareiden ja hampaiden kiristelyjen lomassa.

Ramos on kuitenkin todella hellyydenkipeä ja herttainen pieni mies. Ramos hakeutuu paljon kainaloon ja syliin ja on todella rauhallinen rapsutustilanteissa. Toisin kuin Remy, joka ei ihmisiä kohdatessa meinaa millään pysyä housuissaan. Remyn kanssa ollaankin alettu harjoittelemaan rauhoittumista, joka nyt on vielä toistaiseksi melko vaiheessa.

Oon todella onnellinen ja helpottunut siitä, että ollaan jaksettu näinkin pitkälle. Periksi ei missään nimessä anneta, sillä tuo nuorimmainen alkaa päivä päivältä useammin heittäytyä selälteen, kun tarve vaatii. Nytkin ne iloisesti tuolla pöhisee ja ähisee ja aina välillä Remy muistaa näyttää, kuka se pomo nyt olikaan. Sitten, kun Remylle riittää se menee sängyn alle piiloon. Ja se tuntuu olevan molemmille ihan hyvä ratkaisu.

Joskus sitä ajattelee olevansa surkea koiranomistaja, joka ei ota vastuuta eikä jaksa keskittyä tarpeeks koiransa kouluttamiseen. Toisaalta oon antanut itelleni paljon anteeksi, sillä kuten jokainen meistä täällä myös koirat ovat erilaisia, eikä kaikille tehoa samanlaiset keinot. Tämän hetkiseen tilanteeseen olen todella tyytyväinen, vaikka ihan hirmuisesti on vielä treenattavaa ja pinnan venyttämistä tiedossa. Kyllä sitä vielä joku päivä saa taputtaa itteään olalle ja oikein kunnolla.

TÄRYKALVOT RIKKI

Mä onnistuin 24/7 musan popittamisesta tossa hetki sitten. Nykyään mulla on musiikit aina päällä. Automatkoilla, treenihetkellä, lenkillä, suihkussa ja melkein missä vaan. Jesse oli hetki sitten antanu mulle söpöt vaaleanpunaiset kuulokkeet, jotka jytää tosi kivasti. Myös JBL:n langaton kaiutin on ollut kovassa käytössä. Vähän vielä kelailin, että hankkis jotkut paremmat kaiuttimet, mutta toi langaton on niin kätevä, kun sitä voi liikutella paikasta toiseen ja se mätsää sekä koneen ja puhelimen kanssa. Nyt kuitenkin viime aikaisia lemppareita mun Spotify-listalta!

TAMMIKUU

Vuoden ensimmäinen kuukausi on nyt taputeltu. Ajattelin sen tuntuvan ikuisuudelta, mutta nopeastihan se hurahti. Tammikuussa oli ihan mukavasti ohjelmaa. Kävin mm. kaksilla häämessuilla, vietin aikaa ihanien ystävien seurassa ja innostuin taas treenaamisesta. Huolta ei tammikuustakaan puuttunut, mutta katotaan mitä kaikkea se sit oikein piti sisällään. Eli kuukausikatsaus nyt tammikuusta:

Oon jotenkin viime aikoina kuvannut itteeni ihan hirmuisen paljon. Uuden tyylin ja meikkiharjoittelun myötä kelpaakin hieman kuvata enemmän pärstää ja jopa päivittäisiä asuja.

Hiukset mulla on kasvanut ihan hirmuisen paljon ja se on innoittanut mua pitämään hiuksia enemmän auki. Vatsa on litistynyt ja pylly pienentynyt. Asiat ei näin ulkomuodon kannalta ole hassummin. Mun kun on ollut hirveen vaikee hyväksyä kroppaani ja pärstääni tällaisenaan.

Lisää peilikuva fiilistelyjä leventyneiden hartioiden ja kivojen vaatteiden myötä.

Uudet treenikengät tuo lisää puhtia liikkumiseen ja söpöt tiskirätit piristävät tätä toistaiseksi harmaata alkavaa kevättä. Talvessahan me vielä näin virallisesti ollaan, mutta päivät on mukavasti pidentyneet ja aurinkokin näyttäytynyt jonkin verran. Ainakin täällä pk-seudulla.

Ulkona tuli käytyä muutamaan otteeseen tammikuussa. Innostuttiin ystävän kanssa tuosta lähibaarista ihan tosissaan. Vaikka se ei ihan parasta luokkaa oo, on tanssilattialla yön ja illan viettäminen jotain aivan parasta.

Tammikuussa käytiin Nasun kanssa lääkärissä harmaantuneen silmän vuoksi. Nasu on ollut nyt viikon antibioottikuurilla eikä muutosta juuri ole ollut. Seuraavaksi yhteydenotto eläinlääkäriin ja mietitään voitaisiinko pikkuisen hyväksi vielä tehdä jotain.

Eikä unohdeta näitä meidän ihania hännänheiluttajia täällä kotona. Remy ilahdutti mammaa ja työtovereita viime perjantaina alkavan viikonlopun kunniaksi näinkin ryhdikkäällä poseerauksella ♥

Parisuhde- ja ystäväselfie tammikuulta. Oon aivan mielettömän kiitollinen näistä ihanista ihmisistä. joita mun ympärillä on. Voin oikeasti todeta, etten mitenkään tajua millä helvetillä mä ansaitsen nää kaikki mahtavat tyypit mun tukiverkostossa. Ilman teitä meitsi ei olis yhtään mitään ♥

Myös Nupun kanssa käytiin eläinlääkärissä tammikuun aikana. Typylle oli ilmestynyt peukalonpään kokoinen patti takapuoleen, joka todettiin onneksi vain harmittomaksi talirauhaspatiksi, jotka siis ovat melko yleisiä marsuilla.

Ramos pääsi myös poseeraamaan tammikuun postaukseen ei niin ryhdikkäällä posella. Onhan tuo ihan mahdottoman suloinen siitä huolimatta ♥