TATUOINTI

Puolentoista viikon jälkeen julkaisen teille ensimmäiset kunnolliset kuvat tästä mun uudesta ihanuudesta. Kyseessä on siis mun ensimmäinen tatuointi ja siinä esiintyy meidän Zorron ja Pepin etutassu.

Pahimman yli ollaan jo päästy. Hakkaaminen kesti 3,5 tuntia, joista viimeinen puolitoistatuntinen oli todella tuskaa ja kivuliasta. Mulla oli mun maailman paras pikkusisko seurana ja juttelin hänen kanssaan niitä näitä aina silloin kun pystyin. Juuri ennen kuin leima oli valmis, mä meinasin sanoa, etten enää kestä. Mutta se oli todellakin sen arvoista enkä ole katunut hetkeäkään. 

Ajatuksena oli siis ottaa ensin vain meidän Pepin tassu, mutta viime kesänä mä päätin, että haluan siihen myös Zorron tassun. Varasin ajan erääseen tatuointiliikkeeseen, josta heti löydettiin sopiva taiteilija mulle. Kerroin myös, että haluan tatuointiin jotain lisää ja, että Zorron tassu tulisi ylös ja Pepin alas. Lähetin siis heille ainoastaan kuvat poikien tassuista.

Aika varattiin kahden kuukauden päähän ja mä odotin sitä päivää kuin kuuta nousevaa. Nopeasti se tulikin. Jännitys loppui heti ensimmäisen neulanvedon jälkeen. Tatuoija oli kaiken lisäksi tehnyt siitä todella mun näköisen. Olen tyytyväinen ja mä rakastan sitä ♥ Tietenkin haluan jatkaa sitä vielä niin, että meidän Remykin pääsee mun iholle, ikuisesti.

Paikkavaihtoehtoina mulla oli ulkoreisi tai sitten rinta. Pikkuhiljaa mä aloin enemmän ja enemmän haaveilla, että se olisi reidessä. Näkyvämpi paikka kuitenkin houkutteli, mutta tein kyllä lopulta ihan oikean valinnan. Toi malli sopii sataprosenttisesti mun reiteen, ihan kuin se olisi tehty siihen.

Tällä hetkellä kuva on jo hyvin parantunut. Ei enää kiristä eikä ole kipeä. Kutinavaihe olikin kova alkuviikosta, mutta sekin alkaa jo helpottaa. Kuivaaminen pyyhkeellä ja asennon vaihto esim. sängyssä sattuu vielä ja vähän polttelee. Muuten ollaan kärsimyksessä jo voiton puolella. Kuva on edelleenkin ruven alla ja hilseilee, joten bepanthenia on käytetty jo melkein koko purkki.

Muistakee käydä linkkaamassa blogejanne edelliseen postaukseen. Aikaa on vielä huomisiltaan asti ♥

Ja tervetuloa vielä uudelle rakkaalle lukijalle mukaan seurailemaan!

LINKITÄ BLOGISI

Blogihistoriani ensimmäinen linkkailupostaus. Jonkin aikaa sitten lukijoita kertyi jo 50 kappaletta ja sen merkkipaalun kunniaksi voitte linkkailla blogejanne tai muiden blogeja tämän postauksen kommenttiboksiin sunnuntaihin 1.2 asti. Pieni esittely blogistasi on plussaa! Ensi viikolla julkaisen suosikkini mielipiteiden kera.

Ja eikun linkkailemaan ♥

LÄVISTYKSET

Mä oon jos jonkinlaisen lävistyspostauksen tänne joskus tehnyt, mutta ilmeisesti olen ne kaikki poistanut. On tänne tullut myös lupailtua, että jossain vaiheessa kyseistä postausta on tulossa ja nyt, kun mulla ei muita postausideoita oo, niin on hyvä aika toteuttaa tämäkin kirjoitus.

Mun lävistysinto alkoi 13-vuotiaana, kun silloinen hyvä ystäväni sai äidiltään luvan ottaa napakorun. Mun kateus oli jotain ihan sietämätöntä, enkä mä tietenkään saanut vanhemmiltani lupaa kyseiseen koruun. Mä olin kaiken lisäksi vielä ystäväni mukana, kun hän paikalliseen kultasepän liikkeeseen meni rei'ittämään itsensä. Tilannetta pahensi vielä se, että vuosi, pari kyseisen tapahtuman jälkeen mun toinen rakas ystävä kävi myös laittamassa tuon ihanuuden napaansa. Ja mun kateus se vain yltyi.

Pitkään tyydyin olemaan ilman ja ihailemaan muiden napoja. Kesällä 2009 täytin 17 vuotta ja olin menossa Helsinkiin shoppailemaan. Olin ottanut selvää eräästä lävistysliikkeestä, josta olin kuullut muutamalta ystävältäni. Ilokseni kyseinen liike vaati 16 vuoden ikää, jotta lävistyksen sai ottaa ilman vanhempien suostumusta. Meitsi käytti tilaisuuden hyväkseen ja kävi sitten lävistämässä napansa tuona heinäkuisena päivänä. Ja vitsi, mä olin onnellinen. Tuon päivän jälkeen kaikki onkin historiaa ja mä aloin ihan toden teolla lisäämään rautaa mun kehoon.

Seuraava lävistys, mikä mulle laitettiin oli smiley. Innostus tähän tuli eräältä ystävältäni, jolla kyseinen koru oli. Hän sanoi voivansa laittaa mulle kyseisen korun eikä mun tarvitsisi siis lähteä liikkeeseen, saatika maksaa siitä mitään. Silloin idea oli hyvä ja se onnistuikin. Nykypäivänä en ehkä ottaisi yhtäkään lävistystä kaverin tekemänä. Hirveesti mua mietitytti, pysyisikö se, sillä lukemani perusteella joillain tippuu se jo kahden viikon jälkeen. Mulla smiley on ollut jo yli 5 vuotta.

Viikko tai pari smileyn laiton jälkeen, mä marssin taas helsinkiläiseen lävistysliikkeeseen ja lähdin sieltä kielikoru matkassani. En olisi ikinä kuvitellut ottavani sitä, sillä sen laitto kuulosti pelottavalta ja aluksi se oli mun mielestä vielä todella ruma lävistys. Nykyään en voisi ollakaan ilman näitä ihanuuksia,

Vuosi 2010 oli hiljainen. Mä muistelin, että sinäkin vuonna olisi jotain tullut lisää, mutta ei ilmeisesti. Tammikuussa 2011 mä olin rakkaan ystäväni kanssa ABC:llä kahvilla ja aloimme sattumalta puhumaan lävistyksistä. Ystäväni alkoi puhumaan, kuinka hän tahtoisi toisen napakorun ensimmäisen alapuolelle. Muistelimme, että Lohjalle oli juuri vähän aikaa sitten avattu uusi lävistysliike ja hetken mielijohteesta lähdimme molemmat hakemaan uutta, toista napakorua.

Keväällä 2012 innostuin lävistämään kieleni toiseen otteeseen. Kyseisen lävistyksen kohdalla aika peruuntui monta kertaa ja mä kerkesin jo miettimään, ottaisinko sitä ollenkaan. Lopulta aika saatiin sovittua ja pian mulla olikin kaksi killutinta kielessä.

Vähän reilu vuosi toisen kielilävistyksen ottamisesta, mä istuin taas lävistäjän tuolissa ja tällä kertaa kieleni sai kolmannen koristuksen. Silloin lävistäjäni sanoi mulle, että mahdollisesti saisi vielä neljännenkin, mutta mä tyydyn tähän kolmeen. Viimeinen teki jo sen verran kipeetä ahtauden vuoksi, että näin on hyvä.

Vähän reilu kuukausi viimeisen kielikorun laittamisen jälkeen, mulle laitettiin ensimmäinen rustokoru eli tragus. Aikaisemmin mulla oli ylärustossa jo kaksi lävistystä, joista molemmat oli kavereiden tekemiä. Tragus oli siis ensimmäinen vähän "erikoisempi" rustolävistys.

Kolme kuukautta traguksen jälkeen olin jälleen sen samaisen rakkaan ystäväni kanssa ja me lähdettiin hakemaan itsellemme lävistyksiä. Ystäväni otti korvalehteen uuden ja mulle laitettiin rook, joka muuten teki aika kipeetä. Lävistys ei meinannut ensin parantua kunnolla, tai siltä musta ainakin tuntui..

Helmikuussa 2014 lohjalaisessa lävistysliikkeessä oli ystävänpäivä kamppis, eli ystävykset saivat alennettuun hintaan lävistykset. Me mentiin siskoni kanssa kyseiselle kamppikselle ja silloin mulle laitettiin inner conch ja siskolle industrial.  Muutama päivä lävistyksen laiton jälkeen se alkoi vuottaa silmittömästi verta. Mä painoin sitä kaikilla voimillani tyrehdyttääkseni sen ja puolen tunnin painamisen jälkeen se onneksi tyrehtyi. Viikko laittamisesta lävistys alkoi uudestaan vuotaa. Me yritettiin Jessen kanssa puolentoista tunnin ajan tyrehdyttää sitä, mutta verentulo ei vain loppunut. Lopulta mä sanoin, että nyt täytyy lähteä päivystykseen.  Ja niin me lähdettiin korva paketoituna. Lohjan päivystyksessä koru poistettiin ja haava tyrehdytettiin aika nopeasti. Mä olin todella surullinen ja pettynyt.

Muutaman kuukauden jälkeen päivystysepisodista mä marssin takaisin lävistäjäni luo ja inner conch laitettiin mulle uudestaan. Nyt se on ollut mulla jo melkein vuoden ja hyvin on pysynyt, eikä yhtään ole vuotanut.

Vielä helmikuussa 2014 mä olin jo pitkään miettinyt seuraavaa askelta mun lävistysvihossa ja olin päättänyt, että jossain vaiheessa haluan rintaani kaksi microdermalia. Iloisin mielin kerroin lävistäjälleni ehdotukseni ja hetken pähkäiltyämme rei'ät laitettiin mun haluamaan kohtaan. Lävistämisen jälkeen lävistäjänikin totesi, että tuo olikin parempi paikka ja, että korut sopivat hyvin mun vartalolle. Toukokuussa kuitenkin jo toinen koru irtosi paitaa pukiessa. Se oli ollut jo pitkään kipeä ja todennäköisesti myös tulehtunut. Syksyllä 2014 lähti toinenkin yön aikana ihan mun huomaamatta. Se oli koko ajan hyväkuntoinen, mutta jostain syystä sitten plumpsahti ulos..

Näiden vuosien aikana mun korvalehtiin on ilmestynyt yhteensä 9 korvareikää, joista kuusi oon tehnyt ite. Ihan ruhtinaalisesti mulla näitä reikiä siis on ja rakastan jokaista jollain tapaa ♥

Ja, kuten kaikkia aina kiinnostaa mikä sattui ja miten paljon.. sitä on vaikea sanoa, kun ihmisillä on niin erilaiset kipukynnykset. Mun kipukynnys on yllättävän korkea. Kaikki lävistykset on tuntuneet erilaisilta, mutta kielikorut ovat olleet vähiten kivuliaita laittaa, vaikka ei välttämättä uskoisi. Mun kokemuksella ne on sitten jälkeenpäin kipeitä ja v*ttumaisia. Microdermalit teki aika kipeetä, samoin smiley. Mutta kuten todettu, kipu on aina hyvin henkilökohtainen :)

Tervetuloa mukaan uusi lukija ♥

VIIKONLOPPU

Mä olin koko viikonlopun reporankana kotona. Liikuttamatta eväänikään. Lukuunottamatta lenkkejä Remyn kanssa, joita muuten lisättiin yksi päivässä lisää. Mä ahdistuin ja stressaannuin päällä olevasta top-jaksosta sen verran, että päätin viikonlopun ajan vain rentoutua. Tällä hetkellä musta tuntuu, ettei ahdistus oo yhtään helpottanut.

Lauantaina rakas ystäväni ajoi Lohjalta meille ja tuli moikkailemaan Remyä ensimmäistä kertaa. Muisteltiin vähän menneitä teiniaikoja ja juteltiin niitä näitä. Oli kiva taas pienen tauon jälkeen jutella asioita halkipoikki. Ennen J:n lähtöä käveltiin vielä yhdessä lenkki Remyn kanssa. Loppuillasta syötiin Jessen kanssa irtokarkkeja ja katsottiin tv:stä Pahatarta, joka käytiin katsomassa elokuvassa aika pian ensiesityksen jälkeen.

Sunnuntaina me käveltiin Remyn kanssa vähän pidempi aamupäivä lenkki. Laura tuli meille yhden aikoihin. Tyypillä oli omat teet mukana, joita hän sitten joi tiuhaan tahtiin. Lauran kanssa ei oltu nähty piitkään aikaan. Siispä oli ihanaa höpötellä kaikesta maan ja taivaan väliltä pitkän ajan jälkeen. Käytiin mekin yhdessä sitten vähän pidempi päivälenkki. Laura viipyi meillä jopa seitsemään asti, joten ajasta ei ollut pulaa.

Viikonloppu oli siis ystävätäyteinen. Ensi viikonloppu vietellään taas vain kotona. Jospa vaikka äiti piipahtaisi meillä kylässä!

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille ja tervetulo-toivotukset kahdelle uudelle lukijalle ♥

ALUSTAT

Me käytiin perjantain IKEAssa Jessen kanssa kynttiläostoksilla. Ikea on meillä mukavan matkan päässä ja sieltä löytyy monenlaisia erilaisia kynttilöitä ja vielä halpaan hintaan. Hamstrattiin kaksi pakettia tavallisia tuikkuja ja kolme pakettia vaniljan tuoksuisia tuikkuja. 

Mä ihastelin siinä samalla eri kokoisia pylväskynttilöitä ja haaveilin löytäväni kynttiläalustoja. Hetken pyörittyäni siinä havahduin ja näin muutaman erilaisen alustan ja sanoin Jesselle, että tollasista mä olen haaveillut! Nyt otetaan niitä pari kappaletta, kun ne kerran tässä on. Olin kerännyt pyöreän metallisen alustan ja yhden valkoisen neliskanttisen, jolloin Jesse sitten sanoi, eikö tää pitkula olis kivempi? Mä olin ihan ihmeissäni kyseisestä ehdotuksesta, koska mieheni on tähän asti antanut mun tehdä nää valinnat. Aikaisemmin sitä ei oo suurinpiirtein ees kiinnostanu, miltä meidän kodissa näyttää.

Tuon ihanan kommentin jälkeen vaihdoin pyöreän metallisen alusta valkoiseen pitempi malliseen, joka koristaakin meidän keittönpöytää täydellisesti. Alustoihin ostin tietenkin paksumpia, erikokoisia pylväskynttilöitä. Valkoisia ja harmaita, tietenkin.

Mun kynttiläfriikkeys alkaa olemaan jo aika huipussaan ja aloinkin näiden ostosten jälkeen miettimään, pitäisikö rajoittaa? Alustojen myötä, mä jouduin luonnollisesti asettelemaan muita tuikkuja eri paikkoihin ja tehdä tilaa uusille tulokkaille. Multa loppuu kohta oikeasti tila kesken! Mitä mä sitten teen?

Tervetuloa mukaan yksi uusi lukija ♥

ENSIMMÄINEN

Vuodesta 2010 mä olen tätä suunnitellut, ajatellut, toivonut, odottanut. Sitä, että mä saan itselleni jotain pysyvää, todella tärkeää. Jota ei koskaan oteta multa pois. Jota mä päivittäin saan ihastella ihan rauhassa, kenenkään näkemättä. Että mä pystyn rakastamaan, pitämään huolta ja iloita. Siinä piti ensin olla vain yksi, se tärkein. Lopulta siihen tuli toinenkin ja ne on molemmat mulle tärkeitä. Kumpikaan ei ole toista tärkeämpi. Ne on ainutlaatuisia. Sellaisia, joiden paikkaa ja merkitystä ei kukaan koskaan voi korvata.

Lähiaikoina siihen tulee kolmas. Joskus tulevaisuudessa vielä enemmän, jos vain rahkeet, aika ja raha riittää. Se saa jatkua koko mun elämän ajan. Ja mä saan päättää sen jatkuvuudesta. Mä saan päättää miten se jatkuu, mihin se jatkuu ja miksi se jatkuu. Sen jatkuvuus on hyvinkin rajaton. Ja mihin ikinä mä meenkin, se kulkee mun mukana aina, ikuisesti.

♥

Kuvassa tämä taideteos on juuri rasvattu ja tarkkasilmäisimmät näkee, että se on hyvin arpeutunut ja hilseilee. Parempaa kuvaa, kun paranemisprosessi on vähän edistynyt.

KUULUMISIA LYHYKÄISYYDESSÄÄN

Blogi hiljeni pariksi päiväksi, mutta täällä taas ollaan. Postaus käsittelee ihan yleisesti mun viimeaikaisia kuulumisia. Olen nimittäin nyt viime aikoina kirjoitellut aika yksittäisiä asioita. Tai, no joo.. Edellisestä yleisesti kuulumispostauksesta on kolme viikkoa, mut eipä se haittaa!

Joululoman jälkeen meillä oli kolme päivää koulua. Vaihdettiin kuulumisia luokan kesken, ahdistuttiin rästiin jääneistä koulutehtävistä ja tulevasta top-jaksosta. Nyt mä olen ollut harjoittelussa kohta kaksi viikkoa. Valehtelisin, jos sanoisin alun olevan helppo. Hetkittäin olen turhautunut saamattomuuteeni, mutta tämä viikko on ollut jo sata kertaa parempi kuin viime viikko. Parasta olikin, kun pystyin puhumaan näistä tuntemuksista ohjaajani kanssa. Vielä on viisi viikkoa edessä, johon sisältyy näyttöviikko ja hiihtolomaviikko, joka mukaan laskettuna tekee yhteensä kuusi viikkoa. Olo on jo paljon parempi, kuin viikko sitten, joten tiedän pystyväni vetämään jakson kunnialla loppuun!

Tammikuun aikana mä olen käynyt jo kaksi kertaa hammaslääkärissä. Kolmas kerta toden sanoo ensi viikolla. Tästä lähtien aion kyllä käydä säännöllisesti tarkastuksessa, vaikkakin hampaani ovat hyväkuntoiset ja kestävät. Panostan nyt enemmän siihen hammaslangan käyttöön. Lääkärissä on tullut käytyä muutenkin ja se taas on rajoittanut mun shoppailua. Kuten aikasemmin blogissani kirjoitin, olen ollut koko tammikuun ostolakossa. Lukuunottamatta bensa- ja ruokakauppakuluja. Helmikuussa voikin sitten taas ostella jotain, jos tekee mieli.

Yleisesti ottaen meillä menee täällä kotona hyvin. J käy töissä ja mä painan harjoittelujaksoa täysillä. Keskiviikkona meillä oli ensimmäinen kihlajaispäivä, jota aiotaan juhlia niinkin ruhtinaalisesti, kuin hakemalla perjantaina mäkistä tai hesestä ruokaa ♥ Remyllä on alkanut hirveä uhmis, joka raastaa aivoja ja hermoja joka ikinen päivä. Siitä huolimatta tyyppi on saanut paljon rakkautta rajojen ja kurin vastapainoksi. Eiköhän tuosta vielä kelpokoira tule.

ULKOASU

Blogin ulkoasu vaihtaa taas muotoaan, väriään ja olemustaan. Vuodenaikojen mukaisesti olen pyrkinyt muokkaamaan blogin ulkoasua. Tällä kertaa tein siitä tosin vähän prinsessamaisen eli en yhtään mun oman tyylisen. Mä en ole tyyliltäni enkä mieleltäni lainkaan prinsessamainen. Tosin, mies väittää ihan muuta.

Jouluinen ulkoasu sai siis jäädä ja odottelee vuoroaan ensi marraskuuhun saakka. Kevään saapuessa haluan jakaa blogini ensivaikutelmalla eli ulkoasulla pirteää ja avointa mieltä kaikille:

Ulkoasu on valkoinen pienillä, vaaleanpunaisilla yksityiskohdillaan. Teksti on tummanharmaata ja selkeää. Itseni esittelyä gagdetissa tiivistin, sillä tietoa minusta löytyy enemmän välilehdiltä. All-time favourite, muuttuu parhaiksi kuukauden ajalta. Vai, onko koko blogihistorian parhaimmat postaukset parempi? Rakas lukijakunta pysyy edelleen blogin alalaidassa ja Spotify soittolistani saa oman paikkansa sivupalkista!

Bannerin mulle teki mun rakas ystävä. Tähän asti olen tehnyt kaikki bannerini itse, mutta halusin välillä muiden silmää ja taitoa niiden tekemiseen. Tällä hetkellä olen hyvinkin tyytyväinen uuteen ulkoasuun, kiitos siitä rakkaalle ystävälleni ja mun erittäin jaloille taidoille!

YLISTYSTÄ

Harvemmin omistan postauksia kellekään tietylle ihmiselle, lukuunottamatta siis Jesseä. Tällä kertaa ajattelin tehdä ihan erikseen postauksen saamistani lahjoista, jotka on tuotu tänne koto-Suomeen Thaimaasta saakka. Rakas ystäväni lomaili siellä marraskuussa ja olikin mun yllätyksekseni tuonut sieltä tuliaisia! 

Hupsuinta tässä jutussa on mun mielestä se, että me ei kauheasti olla viime aikoina pidetty yhteyttä molempien kiireiden ja eri paikkakunnilla asumisen vuoksi. Oon aina ajatellut, että haluan pitää yhteyttä niihin parhaimpiin ystäviin siitä huolimatta, etten asu enää Lohjalla. Välimatka, varsinkaan näin pieni ei pitäisi olla syy pitämättä yhteyttä. Ja, eihän sen yhteydenpidon pitäisi olla pelkästään mun vastuulla. Nää ihanat eleet kertoo siis siitä, että ystävyys ei katoa, vaikkei aina pidettäisikään yhteyttä.

Mutta nyt loppuukin tuo herkistely ja asiaan. Pussista paljastui n. puolitoista vuotta lainassa olleen kirjan (:DDDD) lisäksi ihana, värikäs, pieni pussukka, jonka miellän selviytymispussiksi esim. reissuun lähtiessä. Sain kuulla, että kyseinen pussukka sisältää jos jonkinmoista tavaraa. Hämmennyksen vallassa aloin kaivelemaan tuota mystistä härpäkettä, jonka sisältä paljastui:

Kahdet ihanat korvikset. Ihana huomata, kun joku todella tietää mistä tykkään. Olen viime aikoina luopunut roikkuvista ja "hienoimmista" korviksista. Niiden tilalle on tullut helmet, timantit ja ns. yksinkertaisemmat korvikset. Ihanat pöllökorvikset on lähes identtiset mun pöllönapakorun kanssa ja playboy-puput sopii tyyliini muuten vain! En vielä ihan tarkalleen tiedä, minkä kanssa niitä yhdistelisin.

Tuoksusaippua. Thaimaassa oli kadunvarrella(?) tyyppi, joka veisteli ties minkä näköisiä, erilaisia ja muotoisia saippuoita. Ilokseni sain kynttilän näköisen, (itseasiassa luulinkin tätä ensin kynttiläksi) ruusun muotoisen taivaalliselta tuoksuvan saippuan, jota ei millään edes raaski käyttää. Saippua saakin kunnian valloittaa tuoksullansa meidän kylppäriä.

Tuoksukynttilä ja -härpäkkeitä. Lisää tuoksuvaa ja siitä mä todellakin tykkään! Tuoksukynttilä on myös ruusunmuotoinen ja tuoksuu miedolta, mutta raikkaalta. Kynttilöiden lisäksi sain jonkinnäköisiä tuoksuvia juttuja, joiden tarkoitusta en oo vielä ihan hiffannut. Kyseinen kööri tuoksuttaa myös meidän kylpyhuonetta.

Kiitos rakas ystävä ♥

TAVOITTEITA 2015

Oon huomannut monen kirjoittelevan asettamistaan tavoitteista vuodelle 2015. Mä en oo oikeesti varmaan ikinä asettanut itselleni mitään tavoitteita. Ja tähän ei nyt lasketa turhia uuden vuoden lupauksia. Paitsi ehkä joku perus "valmistun keväällä koulusta", joka tuntuu omalle kohdalle ihan itsestään selvältä. 

Yksi ilta nukkumaan mennessäni aloin miettimään, mitä mä tältä vuodelta haluan? Tai, mitä mä haluan mun koko elämältä? Työltä? Opiskelulta? Parisuhteelta? Vuosi 2014 ei ollut paljoakaan parempi, kuin edellinen. En oo ihan varma, oonko tänne koskaan kertonutkaan, että vuosi 2013 oli suoraansanottuna aivan paska. Vaikka päällepäin elämä tuntuu hymyilevän ja olevan onnellista, voi se todellisuudessa olla pelkästään shaissessa rämpimistä. No, mutta se siitä purkauksesta. 

Viime vuonna tähän aikaan en edes kerennyt ajattelemaan minkäänlaisia tavoitteita. Muuta kuin: kyllä tästä selvitään. Vaikka elämä ei oikein vieläkään kukoista loistokkuudellaan, tuntuu se sujuvan jo paremmin. Mun on vaikea iloita tai olla onnellinen mistään. Koska mua pelottaa, että se viedään multa pois. Kokonaan. Tuntuu, että sitä on viime aikoinan tapahtunut paljonkin. Tai sitten mä vaan ajattelen liikaa. Aivan liikaa kaikkea pahaa ja negatiivista.

1. Itseluottamus

Perjantaina kävin keskustelua top-ohjaajani kanssa tällä viikolla alkaneen työharjoittelun tavoitteista ja ensimmäisen viikon ajatuksista. Pystyin kertomaan ohjaajalleni kaikki tuntemukset, niin hyvät, kuin huonotkin. Osasin kertoa hänelle, miksi toimin näin ja miksi en tee noin. Ja hän ymmärsi. Viimeiseksi hän sanoi: Luota itseesi. Ja niin mun täytyykin. Mun täytyy luottaa omiin päätöksiini ja tekemisiini. Mun täytyy luottaa, että mä osaan, pystyn ja onnistun. Jos mä en tässä maailmassa kehenkään muuhun pysty täysillä luottamaan, niin itseeni mun täytyy. On pelottavaa olla luottamatta kehenkään, varsinkaan itseensä. Tämä tavoite onkin mulla ihan ykkösenä.

2. Ole kärsivällinen

Tämä lausahdus lähti opettajani sanoista: se koira opettaa sua siellä kotona. Mä olen aina ollut todella kärsimätön. Kaiken pitäisi tapahtua tässä ja heti. Oon hyvin kärsimätön etsimään jos jonkinlaista tietoa erilaisista asioista. Tästä johtuen Remyn koulutus on ollut todella raskasta ja hermoja raastavaa. Remy on kyllä jo opettanut mulle kärsivällisyyttä. Torstaina tehtiin täydellinen koiran ohitus lenkillä ♥ Koiran koulutus on tosiaan opettanut sen, että sinnikkyydellä päästään pitkälle ja tuloksia syntyy. Kehityn  vielä kärsivällisyydessä ja pysyn kärsivällisenä kaikissa elämän tilanteissa. Päätavoitteeena haluan pitää itselläni jo saamani kärsivällisyyden.

3. Pidä sama tahti

Opiskelujen kohdalla. Koin viime keväänä ja syksynä onnistumisia harjoitteluiden lomassa ja otin suuria askelia niin ammatillisesti kuin ihan henkilökohtaisestikin. Sain hyvää palautetta opettajilta, ohjaajilta ja kanssaopiskelijoilta. Ylläpidän siis samaa oppimis- ja kehittymistahtia kevään ja syksyn ajan. Yleisesti ottaen haluan oppia ja omaksua lastenohjaajan roolin erilaisissa työpaikoissa ja -tilanteissa. Näin voin vuoden päästä valmistua ylpeästi tutkintotodistus kädessäni!

4. Remy

Kuten jo aikaisemmin viittasin, jatkan Remyn kouluttamista päivittäin:

- Arjen tilanteisiin enemmän panostusta: lenkille lähtö, pyykkäys, siivoaminen, vieraan tullessa jne..

- Sujuvaa turkin harjaamista. Hyökkäily harjaa kohti loppuu.

- Sisäsiistejä ollaan kesän aikana.

- Koiratapaamiset. Kauheasti ei olla vielä muita tapailtu, mutta nyt onkin jo muutama paikka tiedossa. 

- Tavoitteena on myös, että vuoden aikana opitaan ohittamaan lenkillä sujuvasti, ilman häslinkiä. 

- Tavaroiden ottaminen luvatta on syytä loppua.

5. Yhteys ystäviin

Viime vuonna tää ei toteutunut hyvin. Siksi vuonna 2015 haluan tavata ystäviäni useammin. Kaikesta kiireestä huolimatta pidän heihin säännöllisesti yhteyttä ja vaadin myös molemminpuolista yhteydenpitoa. Järjestän keväällä ja syksyllä illanistujaiset. Kesällä haluan viettää synttäreitä ja juhannusta ystävien kanssa. Soittelen ja viestittelen muuten vaan. Olen aktiivisempi ystävä. Muistan heitä merkkipäivinä ♥

6. Lävistys

Vuodesta 2009 lähtien olen joka vuosi käynyt rei'iättämässä itseäni. Viime vuonna se ei sujunutkaan aluksi niin hyvin, mutta lopulta sain sen, mitä lähdin hakemaankin. Tänä vuonna aion jatkaa tuota perinnettä. 2015 mun iholle kyllä ilmestyy muutakin kuin rautaa ;)

7. Reissut

En ole muutamaan vuoteen yöpynyt meidän mökillä ja tänä kesänä haluan niin tehdä. Ollaan puhuttu Jessen kanssa jo kesästä. Mitä silloin tehdään ja miksi. Mökkeillä aiotaan "molempien puolelta". Joku pidempi reissu halutaan toteuttaa, kunhan vain saadaan meidän lapset hoitoon ♥ Perinteeksi on osoittautunut myös syksyinen viikonloppureissu laivalla.

Kuvat: we♥it

Tervetuloa mukaan uusi lukija ♥

TALVIPOPSUT

Mullahan oli se ostolakko tammikuun ajan, mutta uudet talvipopot mun oli kuitenkin ostettava, hups. Muutama talvi sitten ostamani talvisappaatt ovat vielä hyväkuntoiset, mutta tällä kertaa halusin ostaa tennarimaiset talvikengät, jotka mätsäävät paremmin tähän hetkiseen tyyliini. Kuvista saattaakin jo näkyä, että kengät ovat olleet jo ahkerassa käytössä. Sen myötä olenkin todennut nämä ihanaiset mukaviksi ja helppokäyttöisiksi.

Vaikkakin kulta ei ole mun suuri ystävä, nämä kengät ihastuttivat mua mallillaan ja paksulla, pitävällä pohjallaan. Tietenkin myös kenkien näyttävyys ratkaisi :) Pienestä koosta (37) huolimatta väliin mahtuu villasukka paksun vuoren lisäksi ja näin varpaatkin pysyvät lämpiminä. Kultaisella tarralla kengät saa nopeasti kiinnitettyä, eikä tarvitse ruveta taiteilemaan nauhoilla, vaikka siihenkin löytyy mahdollisuus.

Nopean toimituksen ja loistavan palvelun ansiosta päädyin vaihteeksi tilailemaan kengät jeans.fi:ltä eli vakkaripuljultani. Hintaa kengillä oli 38,90e.

12 FAKTAA MINUSTA..

Mä oon joskus toteuttanut tällaisen postauksen itsestäni ja tykkään todella lukea kyseisiä postauksia muidenkin blogeista. Ajatuksena oli toteuttaa faktapostaus minusta, mutta olen maailman huonoin latelemaan hassuja ja vähän erilaisia totuuksia itsestäni. Niimpä keksin, että tämä postaus onkin 12 FAKTAA MINUSTA MIEHENI SILMIN. Ehdotin siis Jesselle, jos hän haluaisi tällaisen toteuttaa ja Jessehän suostui! Tässä siis joitakin faktoja minusta Jessen näkökulmasta:

JESSE:

1. Sannalla on sellainen outo juttu, että hän ei syö kinkkua esim, leivän päällä, joulukinkkua, tai muuta sellasta. (Miksi?) Mutta kinkkua hän voi syödä esim. kinkkukiusauksessa ja hernekeitossa. Nakkeja tai makkaraakaan hän ei syö PAITSI, jos se on nakki-/makkarakastike tai -keitto.

2. Sannan luonteeseen kuuluu myös, että kaikki pitää tapahtua heti, tässä ja nyt. Jos joutuu vähänkin odottamaan tai asia ei mene niin kuin hän on suunnitellut, pelihousut repeävät. Tästä esimerkki: Jos kone hidastelee, niin makkarista kuuluu vain huuto: nyt menee hermo tän koneen kanssa tai pahimmassa tapauksessa tää kone lentää kohta niin kovin helvettiin.

3. En tiedä mikä siinä on, mutta Sanna ei kovinkaan usein osaa herätä tarpeeksi ajoissa vai osaako? Sitä en tiedä, mutta hänelle tulee melkein joka kerta kiire, oltiin me tai hän menossa jonnekin.

4. Hänen järjestelmällisyys on myös aikas söpöä. Jos yhdessä järjestellään kotia, niin en vain ymmärrä. mitä merkitystä sillä on,  onko vaikka kastehelmi-tuikut suorassa rivissä vai ovatko ne vaikka kolmion mallisessa järjestyksessä.

5. Sanna on myös äärettömän huolehtivainen. Pitää minusta huolen, jos en muista jotain ja auttaa minua, jos on jokin pieni ongelma :)

6. Kynttilöiden poltto on myös lähella kultani sydäntä. Hän polttaa niitä lähes joka päivä. Ikean 1000 kynttilän paketti voi helposti mennä 4 päivässä.

7. Sannalla on myös sellainen piirre, että kun katsomme elokuvaa makuuhuoneessa hänen on väkipakolla hiplattava hiuksia ja kuinka ollakaan, se käsi on juuri sillä korkeudella, että se peittää minun näkyvyyteni ja jos otan käden pois, hän tuhahtaa. 

8. Yksi ihanin puoli on hänen ns. epävarmuus, enkä nyt tarkoita mitään ulkonäöllisiä juttuja vaan, jos Sanna sanoo vaikka, että Suomen presidentti on Niinistö, niin sanon: eihän ole, kun Kekkonen. Sitten hän alkaa epäilemään onko sittenkään oikeassa. Joskus hänellä tulee myös ihan höpöhöpö-juttuja, kuten: eikös marakatti ole se soitin? Ja siihen totesin ei ole. se on apina.

9. Sanna on myös siivoushullu. Tottakai pitää olla siistiä, mutta pitääkö joka toinen päivä siivota?

10. Sanna on facebook-riippuvainen :)

11. Sanna on myös kova arvostelemaan ajotyyliäni. Miksi teit noin? Älä tee noin! Älä huuda siinä! Sitten, kun sanon rouva on hyvä vaan ja tulee ajamaan, niin tähän hän totetaa: en ole vielä rouva ja kinastelu päättyy siihen.

12. Sanna on myös hyvin eläinrakas ihminen lukuunottamatta joitakin eläimiä. jotka minä haluaisin meille. Näitä ovat käärme, skorpioni, hämähäkki, pitbull, amstaff, dobermanni, rottweiler ym. miehekkäät ja isot koirat.

KUVAKOLLAASIT

Mä oon tässä jo panikoinut valmiiksi. Huomenna on viimeinen koulupäivä ennen seuraavaa top-jaksoa, joka alkaa heti ensi maanantaina. Mun vuorot on harjoittelussa sellaiset, etten kerkeä kotiin ennen pimeäntuloa, joka tarkoittaa siis sitä, että postaustahti taas vähän hiipuu. Mua ahdistaa tällaset tilanteet, koska mulla on aina hirveä hinku ja tarve saada kirjoitella tänne lähes päivittäin. Mikä siis avuksi?

Toistaiseksi pelastuksena on olleet musiikkipostaukset ja sitten nämä puhelinkuvakollaasit. Mutta ensinnäkään mä en kerkeä lyhyessä ajassa hakemaan keskittyneesti laadukasta musiikkia, enkä kovinkaan tiuhaan kuvaa puhelimella arkisia asioita. Toiseksi, tuskin tekään jaksatte päivästä toiseen plarata samanlaisia postauksia. Yritän kuitenkin kaikkeni, että saisin pidettyä blogiani yllä koko harjoittelun ajan. Painotan kuvauskertoja sitten enemmän viikonlopulle, eiks niin?

Mä oon viime aikoina ihaillut saamiani joululahjoja ja tuota yhtä ihanaa ostosta, jonka tein viime viikolla. Lohjalla nautittiin valkeasta ja runsaslumisesta joulusta. Melkein heti pyhien jälkeen se taisikin sulaa vähäksi aikaa pois.

Meidän pienen joulukuusen ainoa koriste, jonka Jesse sai töistä joululahjaksi ♥ Aamukahvia juotiin hyacintin tuoksussa, joka muuten kuihtui aika nopeasti.. anoppilassa ihastelin ruskeita mariskooleja! Mulla tosin on yksi tuollainen pieni, mutta isoakin saatettais kaivata :3 Ihanat koristeet ostamissamme joulukukissa :)

Jos voisi sanoa, meidän Remy on viimeisen kuukauden aikana vähän rauhoittunut. Edelleen tyypillä tulee niitä hervottomia hepuli- ja riehumiskohtauksia, mutta esim. lenkille lähtiessä on jo rauhallisempi ja osaa jopa keskittyä hihnan ja uuden heijastinliivin laiton aikana.

Remy osaa:

.. istua

.. tulla luokse

.. odottaa

.. heittää ylävitoset

.. ilmoittaa kun on tarpeiden aika

.. ottaa katsekontaktia aktiivisesti lenkin aikana

Loppiaisena Remylle tuli ikää huimat 5 kuukautta ♥

Yhtenä iltana istuttiin pitkästä aikaa ruokapöydän ääreen ja tehtiin tortilloja ensimmäistä kertaa tässä kämpässä. Oon taas hurahtanut satsumiin ja niitä täytyy ostaa jokaisella kauppakerralla. Tykkään eniten syödä niitä koulupäivän aikana. Yhtenä päivänä käytiin Armadillossa syömässä ja otettiin alkuun ranskalaisia ja dippiä. Leivottiin ensimmäiset tähtitortut tänä vuonna yhdessä ♥

MUSIIKKIA KORVILLE

Kuten perinteisiini kuuluu, niin nyt on aika jakaa musiikkia tänne blogin puolelle. Huomasin, että viime musiikkipostauksesta on aikaa jo kaksi kuukautta ja se on hirmupitkä aika. Musiikki, kun on mulle hyvin tärkeää, terapeuttista ja se kuuluu mun jokapäiväiseen elämään. Sen takia haluan jakaa kuuntelemaani musiikki myös tällä puolen. Suurimman osan musiikistani metsästän Spotifyn rikkaasta maailmasta, mutta välillä bongailen sointuja Youtubesta ja viisuja kavereilta. Tässä postauksessa viime aikaiset uutuudet ja suosikit ♥

 

JOULUN JÄLKEISET OSTOKSET

Meitsi elelee taas shoppailulakkoa. Ihan vain sen takia, ettei lähtisi käsistä. Olin kuitenkin viime lauantaina rakkaan ystäväni kanssa kaupoilla kiertelemässä ja muutama ostos tarttuikin mukaan. Vasta sen jälkeen tein päätöksen ostolakosta. Kävimme JYSKissä, Iittalan Outlet-myymälässä ja Isossa Omenassa. Kiertelyn lisäksi söimme, no, missäs muuallakaan kuin Hesburgerissa. Postauksessa esittelen siis tuolta reissulta mukaani tarttuvat ostokset.

Mä sain siin joululahjaksi yhden 30e lahjakortin Vero Modaan. Ystäväni halusi käydä kyseisessä putiikissa katsomassa itelleen uutta takkia, joten mä kelailin katsoa sitten lahjakortin varalle jotain. Vaikka alet oli täydessä vauhdissa, mukaani tarttui vain yksi paita VM:sta. Ja ihana paita onkin ♥ Toisaalta ihan jees, ettei tullut tuhlattua koko lahjakorttia heti.

JYSKiin mä halusin myös päästä, sillä sielläkin oli alet käynnissä. Ajatuksena oli, etten ostaisi mitään, mutta kyllähän sieltäkin jotakin pientä kivaa löyty.
Meillä on ainoastaan yksi kylppärin matto ja mä tunnetusti kyllästyn aika nopeasti. Tai no, oonhan mä tota jo melkein vuoden jaksanut. Mutta JYSKissä kun oli alennukset, sai sieltä ihanan valkoisen harmailla tähdillä varustetun kylpyhuonematon -50%! Pakkohan mun oli tuo meille kotiuttaa.
Viime bileissä huomattiin, että meillä on henkareita aivan liian vähän. Jouduimme lappaamaan vaatteita henkareihin päällekkäin mun rekkikaappiin, jotta saatiin tilaa eteiseen. Ostin siis nipun henkareita alennukset kiiluen silmissä ja ihan myös siksi, että niitä me tarvitaan!
Uusi saippuapullokin mun oli saatava. Samoin kun maton kanssa, meillä ei ole kuin yksi kappale kyseistä turhaketta. Tällä kertaa ostin mustan, sillä kylppärimme värimaailma on mustaharmaavalkoinen. Musta saattaa myös hyvin selviytyä erilaisilta tahroilta. Pöly siinä kyllä näkyy ikävästi..

Isossa Omenassa ollessamme halusin pyörähtää myös Cubuksessa. Siellä kattelin uusia farkkuja itelleni, mutta mun kärsivällisyys ei vain kestänyt sovittaa miljoonaa eri kokoa ja mallia. Kuten aina, hamstrasin sieltä alusvaatteita kolme kahden hinnalla. Alusvaatteiden lisäksi bongasin sieltä myös ihanat seeprakuvioiset olohousut, jotka onkin olleet nyt kovassa käytössä ♥

Käytiin me myös Iittalan Outletissä, joka on ehkä paras myymälä koko kaupungissa! Kuten kaikki varmaan tietää, mä oon ihan hurahtanut eräisiin Iittalan mallistoihin. Outlet-myymälässä oli mahdollista ostaa ns. kakkoslaatua, eli ei niin täydellistä jälkeä olevaa tuotetta. Ja mun ilokseni kakkoslaatujen hyllystä löytyi vedenvihreä iso Mariskooli. Arvaatteko kaksi kertaa, ostinko mä sen? ♥

Mä päätin pitää shoppailulakkoa ja maanantaina käydessäni hammaslääkärissä päätin, että kyseinen lakko todella pitää! Mulla on tässä tammikuun aikana tulossa näköjään niin paljon remppaa, että mitään ylimäärästä ei pysty hankkimaan. Seuraavaksi muuten jaan teille musapostauksen uusimpien ihanuuksien kera! Ihanaa viikonalkua kaikille ♥

LAHJAPOSTAUS

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Vihdoin ja viimein rustaan teille mun joululahjoista. Yllätyin totaalisesti lahjojen määrästä, kun loppujen lopuksi en tuntenut ees tarvitsevani mitään. Ilmeisesti riittää, kun vaan heittää hatusta jotain mitä toivoa. Muutama lahja oli kyllä sellanen, jota olin toivonut jo 3-4 kertaa aikaisemmin. Nyt nekin vihdoin ennättivät mun luo ♥

Äidiltä sain ihanan uuden tuubihuivin. Oon maailman huonoin shoppailemaan. Varsinkin asusteita ja uusi huivi tuli todella tarpeeseen ja piristää taas kivasti meidän hattuhyllyä. Huivi on kaiken lisäksi iso, muhkea ja istuu hyvin ilman mitään suurempaa asettelemista. 

Sain myös ihonhoitotuotteita, joiden ostamiseen en koskaan jaksa nähdä vaivaa. Normaalisti nappaan vain kaupan hyllyltä jonkun perusvoiteen tai saippua sen kummemmin mitään miettimättä. Ehkä saatan vilkaista millaiselle iholle kyseinen tuote sopii..

Rakkaalta siskoltani sain hiustuotteita, joita olin toivonut. Mun hiukset on hankalat, haastavat ja menee nopeasti huonoon kuntoon, joten laadukkaita tuotteita pitäisi käyttää säännöllisesti. Mutta, näissäkin asioissa mä olen todella aikaansaamaton ja käytän rahani mielummin kodin sisustukseen. Mulla oli siis hyvä tilaisuus pyytää kyseisiä tököttejä joululahjaksi. Ja niin mä niitä sainkin ♥

Toivoin myös vaaleansinistä Iittalan Kastehelmi-tuikkua, joka löytyikin eräästä paketista. Meidän muutettua tänne olen hurahtanut aivan täysin Iittalan Kastehelmi- ja Mariskooli-sarjaan. Ennen en yhtään ymmärtänyt mikä niissä viehättää. Nyt olen tosissani alkanut keräilemään Iittalaa niin astioiden kuin koriste-esineidenkin muodossa. Mulla onkin jo tiedossa mitä väriä haluan tänne seuraavaksi ;)

Lisäksi saatiin Jessen kanssa yhteisesti äidiltä toivomamme pihviveitset. Ollaan kerran syöty naudanpihviä, joka osoittautuikin hankalaksi, koska meillä ei ollut kunnon veitsiä. Ja nyt me saatiin ne! Ei millään malteta odottaa, että päästään testaamaan niitä.

Jesse osti mulle Guessin sormuksen, jota olin pitkään toivonut ja jota mieheni oli minulle jo pitkään metsästänyt. Kyseisen sormuksen kohdalla hän olikin kolunnut koko Sellon läpi ennen kuin tärppäsi. Ja se on ihana ♥

Sain mieheltäni myös toisen kappaleen vaaleansinistä Kastehelmi-tuikkua, sillä mulla on tähän mennessä yhtä väriä kohden kaksi tuikkua. Niin näitäkin piti olla! 

Kameraani sain kauan kaipaamani mikrofonin. Mikkiä olen toivonut muistaakseni kaksi joulua aikaisemmin. Kolmas kerta toden sanoi! Nyt pystyn jakamaan teille entistä laadukkaampia videoita.

Isin puolelta tuli supersiisti itselaukaisin puhelimen kameraan. Olen miettinyt jonkin aikaa puhelimen vaihtoa, mutta nyt sekin täytyy miettiä uudelleen. Kyseinen kapistus nimittäin mätsää vain tiettyjen luurien kanssa.

Kaulakoru-teline, joka oli täysi yllätys ja tulee todella tarpeeseen niin kuin näkyy..

Kolme joulua aikaisemmin toivottu lisäsalama saapui tänä jouluna luokseni. Kunhan kyseistä kapistusta opin käyttämään, pääsen ottamaan kuvia vähän huonommassakin päivän valossa.

Me toivottiin Jessen kanssa myös wokkipannua, koska kaikkia muita pannuja meiltä löytyy, muttei sitä. Onneksi pukki toi sen, sillä mä ainakin rakastan wokkeja. Lisäksi pannu on syvempi, niin siihen on helpompi lapata ruokaa vaikka odottelemaan seuraavaksi päiväksi. Sitten saatiin vielä Iittalan kahvimukit meidän nimillä varustettuna.

Lisäksi sain/saatiin paljon suklaata ja muuta karkkia, muutamia lahjakortteja ja rahaa. Remy sai paljon uusia leluja. Niin paljon, että osa jouduttiin jättämään Lohjalle. Onpa pojalla ainakin vierailupaikoissakin sitten leluja odottamassa.

Kiitos kaikille rakkaille tyypeille, läheisille ja perheelle näistä ihanista lahjoista. Kyllä meidän taas kelpaa ♥ Ja nyt oikeasti, seuraavaksi tiedossa se jouluvideo!

YLEINEN

Vuosi 2014 on nyt pulkassa ja kyseisen vuoden viimeiset kuvat julkaistakoon tässä postauksessa. Kuten aikaisemmin kirjoitin 2014 koostepostauksessa (klik), niin vuosi oli todella tapahtumarikas ja elämyksiä täynnä. Tälle uudelle vuodelle onkin jo tiedossa perinteistä komiikkaa Sami Hedbergin tyyliin, ainakin yhdet isommat synttärikemut, Robinin keikka ♥, Apassionata ja muuta kivaa. Odottelemme siis koko perhe tulevaa vuotta innolla!

Katsellessani postauksessa esiintyviä kuvia kaipaan jouluviikon pakkasia, lumipeitettä ja valoa. Nyt, kun katson ikkunasta ulos, on lähes kaikki lumi sulanut ja taivaalta sataa vettä. Nuo talvipäivät olin niin onnellinen pelkästä säästä. Mielentilastani huomaa kyllä heti, että sää on muuttunut synkempään suuntaan.

Mutta Remy viihtyy säässä kuin säässä. Vaikka tyyppi ei vedestä paljoa välitäkään, kelpaa ulkona juosta flexin päässä pitkin lammikoita. Sisään tullessa kuivauspyyhkeen syleilyyn on kiva hyökätä ja siihen on pakko hankaa päätä ja muutakin kroppaa. Meidän joka kelin koira kuitenkin rakastaa lunta. Lohjalla ollessamme se ilon määrä oli valtava, kun pääsi loikkimaan hangessa ja sai työntää naaman kokonaan tuohon valkoiseen ihanuuteen ♥

Meillä on Jessen kanssa vielä molemmilla lomaa jäljellä 5 päivää. Loppulomalle ei ole sen kummempia suunnitelmia. Tosin, huomenna mä meen kaupoille ihanan ystäväni kanssa ja Jesse taitaa karata vanhempiensa mukana omille menoilleen. Muuten aiotaan olla vain kotona ja nauttia sen rauhasta. Oikeesti, Remyn tulon jälkeen täällä ei oo mitään rauhaa nähtykään! Tää loma on kyllä mennyt tosi nopeasti, mikä tietenkin harmittaa. Oon silti tosi onnellinen siitä, että oon saanut viettää koko loman upean mieheni, perheeni ja rakkaan karvakorvamme kanssa ♥ Ystävät ovat myös olleet suuressa roolissa.

Eihän siihen kauaa mene, kun taas seuraava joulu on ovella. Tuntuu, että vuodet, kuukaudet, viikot, päivät menevät niin nopeasti, ettei auta kuin roikkua mukana ja yrittää pysyä perässä. Kohta on taas kesä, juhannus, mun synttärit. Sitten on taas syksy ja pimeetä. Eli jouluun ei ole enää pitkä aika. Ei myöskää ole enää pitkä aika mun valmistumiseen, jonka pitäisi tapahtua vuoden päästä maaliskuussa. Vastahan mä aloitin koko koulun!

Meitsi muuten pelkäsi pienenä joulupukkia. Ja oikeastaan kaikkia parrakkaita miehiä paitsi isiä ♥ Tänä jouluna oli ensimmäinen kerta vuosiin, kun meillä kävi joulupukki. Mä varmaan jännitin koko tapahtumaa enemmän kuin suvun lapset. Vaikka hekin taisivat jännittää pukin tuloa. Kai mun täytyy pikkuhiljaa alkaa uskoa, ettei kyseistä tyyppiä tarvitse oikeasti pelätä :-D 

Postaus on sekalainen ja kirjoitinkin vähän, mitä mieleen juolahti. Seuraavaksi tiedossa lupaamani jouluvideo. Pysykää hoodeilla ♥