JOULUKALENTERI / 1. LUUKKU

MARRASKUU

.. eilen torin laitaan kasvoi mandoliinipuu. Ja nyt se on vihdoin ja viimein avattu Joulukalenterin 2016 ensimmäinen luukku, joka onkin tylsempää tylsempi kuukausi katsaus vuoden viimeisestä syyskuukaudesta eli marraskuusta!

Marraskuussa on tullut napattua selfie, jos toinenkin. Instagramissa seuraavat sen varmasti onkin huomanneet. Marraskuun aikana oltiin työporukan kanssa istumassa iltaa Krunikassa. Viimeisellä marraskuisella viikolla oli korkeempi taho työporukassa päässyt joulutunnelmiin ja maanantaiaamuna sitä odottikin ihana yllätys kahvihuoneessa. Glögiä ja herkkuja ♥ Pojatkin odottelee jo joulua rusetit kaulassa ♥

Marraskuun puolessa välissä vieteltiin Jessen 26-vuotissynttäreitä kivassa porukassa meillä kotona. Muutama selfie lisää ja viimeisenä Ramoksen hävytön hengailupaikka sohvapöydän päältä.

Marraskuussa käveltiin ihanaa reittiä luokan kanssa kirjastoon. Hieman karmiva, mutta kuitenkin viehättävä maisema. Kuun alkupuolella käytiin Ramoksen kanssa lääkärissä kuulemassa tuomio etenevästä sairaudesta. Lopuksi selfie ihanan pikkumiehen kanssa ja vihoviimeisenä mustavalkoisena selfie melko jeesin naisen kans ♥

Syksy hurahti hirmuista vauhtia, eikö? Nyt kohti joulua, vuoden loppua ja talvea. Kohtahan jo tanssitaan toukokuisia häitä ♥

JOULUKALENTERI

Mä olen meidän perheestä ainoa, jolla ei ole joulukalenteria. Ainakin toistaiseksi. Ajattelin kyllä käydä sellaisen metsästämässä tässä ennen torstaita. Jesse sai hienon Haribon joulukalenterin synttärilahjaksi ja viime viikolla Jesse kävi hankkimassa pojillekin omat kalenterit. Pakkohan mun on käydä tuohon jonon jatkoksi vielä joku kiva yksilö hankkimassa.

Blogissa on tänäkin vuonna joulukalenteri. Se on historian toinen ja sisältää osakseen samoja juttuja kuin viime vuonna. Aion kuitenkin miettiä postaukset etukäteen, ettei tämä vuosi ole kokonaan viime vuoden toistoa. Muutama uusi aihe siellä onkin, sillä tää vuosi on muuttanut merkittävästi mun jouluperinteitä.

Tämän vuoden joulukalenterissa muistellaan edellisten vuosien jouluja, käydään vähän lahjatoiveita läpi, puhutaan uudesta jouluperinteestä, annetaan taas miehelle puheenvuoro ja puhutaan joulusta koirien kanssa. Sitä ennen mun täytyisi koota marraskuu yhteen pakettiin ja saada blogiin jonkinlainen jouluinen tunnelma. Katsotaan mitä kerkeän saada aikaiseksi. Tulkaa ihmeessä mukaan seuraamaan ylihuomenna alkavaa Joulukalenteri 2016 -postaussarjaa!

MEIDÄN KOTI OSA 2/2

Hetken aikaa tappelin editointiohjelman kanssa, mutta nyt asunnon esittely -postauksen toinen osa on blogissa ja Youtubessa. Kato ihmeessä! :)

MEIDÄN KOTI OSA 1/2

Kuvasin eilen ensimmäisen osan asunnonesittely postausta. Päätin tehdä tän kahdessa osassa, sillä valon puute vaivaa meitä täällä Suomessa tällä hetkellä melko paljon ja sen lisäksi meillä oli pieni sairastapaus, joten en pystynyt koko kämppää kuvaamaan eilen sunnuntaina. Nyt kuitenkin ensimmäisen osan pariin:

TERAPIAA

Kirjoittaminen on mulle parasta terapiaa. Oon monta kertaa maininnut blogin puolella, että kirjoittamalla pystyn selkeyttämään omia ajatuksiani. Nyt mulla on taas sellainen fiilis, että mun on pakko kirjoittaa. Ei suunnitelmaa eikä sen kummemmin aihetta mistä kirjoittaa. Nyt on vaan pakko kirjoittaa. Edes jotain.

Viime päivinä mulla on pyörinyt päässäni ajatus, että lopettaisin blogin. Jaksamista ja intoa ei enää ole. Lukijat vähenee ja kameran muistikortti ammottaa tyhjyyttään. Ei oikeastaan ole aiheita mistä kirjoittaa. En osaa, en jaksa. Kuitenkin tää on todella suuri osa mua. En osaisi ajatella, etten kirjottaisi tänne mitään. Päivittäiset postaukset on historiaa, mutta viikottainen rytmi on vielä jotenkin elossa. Ainakin videoiden suhteen. Rakastan kirjoittamista ja sitä, että voin jakaa tänne elämääni. Koneen avaaminen on työpäivän päätteeksi välillä tosi raskasta. Eihän mulla ole edes aihetta eikä matskua. Ne olkoon suurimmat ongelmat blogin ylläpitämisen kanssa.

Mulla on kuitenkin hyvä kamera, hyvä kone ja hyvät valmiudet kirjoittaa ja jakaa asioita. Mistä ihmeestä saisin takaisin sen inspiraation? Vai onko nyt sen kuuluisan tauon paikka? Antaa tilaa ajatukselle: miten jatkaa tästä eteenpäin? Miten haluan kehittää itseäni kirjoittajana ja valokuvaajana? Mitä haluaisin blogini sisältävän? Joskus tuntuu, että tulen hulluksi epävarmuuden kanssa. Päivittäin mietin juuri näitä juttuja. Miksi en osaa päättää? Vai onko mun pakko päättää? On, koska muuten en enää kestä tätä.

Sain kuulla, että olen työssäni rauhallinen. Se on mulla ehdoton vahvuus ja mua kehotettiin pitämään siitä kiinni. Kotona tunnun olevan kaikkea muuta. Pinna on jatkuvasti todella kireällä ja kohdistan sen ihan vääriin juttuihin. Musta tuntuu, että mun elämässä tapahtuu tällä hetkellä ihan liikaa asioita eikä blogi mahdu siihen. Silti tää on melkoinen henkireikä mulle, sillä kirjoittaminen on mulle sitä arkipäivän terapiaa. Joskus tekee mieli varata aika ihan oikealle henkilölle, jolle jakaa kaikki murheet, ilot, surut, pienet ja suuret kysymykset. Sen saman voin kuitenkin tehdä tänne. Vaikka tämä sivu ei mulle mitään vastaakaan.

Jos postauksia ei kuulu muutamaan päivään, niin ei, en ole lopettanut. Olen pohtimassa blogin tulevaisuutta ja noita kysymyksiä, mitä tuolla aikaisemmin tuli ilmi. Rakastan tätä edelleen, vaikka nyt en jaksaisi antaa sekuntiakaan tämän ajattelemiselle. Parempi on olla vain stressaamatta ja postata, kun siltä tuntuu. Kiitos kaikille lukijoille ja seuraajille ♥ Palataan taas!

Kuvat: we♥it

JOULU TULI MEILLE

Joulu saapui meidän huusholliin reilut 2 viikkoa sitten. Enää puuttuu kuusi ja jotkut kivat tunnelmaverhot makuuhuoneesta. Mä halusin joulun tulevan jo ajoissa, sillä mä rakastan joulua. Rakastan joulun fiilistä, tuoksua ja lämpöä. Rakastan ilahduttaa läheisiä kivoilla lahjoilla ja viettää aikaa perheen kanssa. Rakastan myös arjesta poistumista. Mukavaa on tietenkin sitten tammikuussa palata hyvin levänneenä ja syöneenä työn ja arjen pariin.

Jouluun on kuitenkin vielä reilu kuukausi aikaa. Mulla on silti jo mielessä joitakin lahjoja ja joululomaa on suunniteltu jonkin verran. Kovin jouluista ei tästä kämpästä tule, mutta se ei ole tarkoituskaan. Eihän me joulua kuitenkaan täällä vietetä.

Meidän kodin jouluun kuuluu valkoharmaat porot, kynttelikkö makuuhuoneen ikkunalla, tekokuusi, kimalteleva tähti olohuoneen ikkunassa, kynttilät, hopea ja punainen väri, tähdet, mustavalkoisuus ja harmaat sydämet. En malta odottaa, että keksin kuuselle paikan ja kannan sen kellarista meidän olohuneeseen. Vielä enemmän odotan lahjojen paketointi ja niiden antamista muille.

Mitä sun jouluun kuuluu? Millaiset värit sopivat mielestäsi joulusisustukseen? Kommentoi alas!

UUTUUKSIA

Maanantaivideo korkkaa taas uuden blogiviikon ja tällä kertaa esittelyssä uusimpia ostoksia. Toivottavasti nautit videosta!

ASIOITA, JOITA EN KOSKAAN SAA TAKAISIN

Äiti laittoi mulle eilen viestin, jossa näkyi meidän edesmenneen mummin kotitalon myynti-ilmoitus. Ensin ihmettelin hassua kuvauskulmaa, sillä siitä ei meinannut tunnistaa koko mökkiä. Hetken ajateltua mulle tuli todella paha mieli. Ihan hirveä haikeus ja ikävä sitä kaikkea, mitä siinä pienessä mökissä olen tehnyt ja millaisia hetkiä siellä oon viettänyt.

Mummilla oli aikoinaan kolme kissaa: Ellu, Kalle ja Ville. Ellu oli melkoinen pentukone ja se sai elinaikanaan monet pennut. En kyllä ihmettele, sillä kaikki kissa saivat kulkea vapaana. Niin Ellu oli alunperin mummille tullutkin. Ville ja Kalle olivat molemmat Ellun pentuja. Ellu kuoli lopulta lämpöhalvaukseen ja oli sillä jo ikääkin. Ville ja Kalle eivät koskaan palanneet reissuiltaan.

Tuon lyhyen tarinan lisäksi mökki pitää sisällään kymmeniä muita muistoja. Mä oon todella surullinen siitä, että siihen mökkiin mä en enää ikinä palaa. Kaikki se on takanapäin ja jäljellä on vain kultaiset muistot. Mä kävin lapsena mummin luona melko paljon. Mummi leikkasi mun hiuksia, tehtiin ulkona juttuja, ihmeteltiin kissanpentuja, kerättiin metsämansikoita ja sitten tehtiin mansikkamaitoa. Mummin vaatehuoneesta sai aina kerrallaan pari palaa suklaata, eikä Ellu saanut koskaan nukkua makuuhuoneessa meidän kanssa.

On maailman tyhmintä kasvaa aikuiseksi ja jättää taakseen ne lapsuuden maisemat. Eilen laitoinkin viestiä parhaalle ystävälle siitä, että mun lapsuudesta ei muistojen lisäksi ole jäljellä muuta kuin Karjalohjan mökki, joka toivottavasti pysyy suvussa vielä pitkään. Mummin mökki, kasvuympäristöt Nummelassa ja Virkkalassa on menneen talven lumia. Vaikka niille voikin palata aina välillä, mutta ei se silti ole sama asia.

Omasta koti- ja synnyinkaupungista keksin monta pahaa sanaa ja huonoa puolta, mutta on sinne välillä mukava palata. Vanhemmat, isovanhemmat ja suurin osa ystävistä asuu siellä edelleen ja se on korvaamaton syy palata sinne aina vain uudelleen.

UUTTA KOTONA #7

Meijän kodista hävisi kokonaan ne kattokruunut, jotka olivat kylläkin kauniit, mutta eivät enää sopineet meidän kodin tyyliin. Mä haaveilin olohuoneeseen yksinkertaisesta lampusta, joka valaisee huonetta tehokkaasti, mutta myös tunnelmallisesti. Tämä yksilö on hankittu IKEAsta alle 15 eurolla. Tämän tyyppiset lamput sijoitetaan yleensä ruokapöydän ylle, mutta meille se sopii juuri tuohon olohuoneeseen.

Tällä hetkellä kyseisessä tilassa ei ole muuta lamppua, sillä mä en pidä ns. kovasta valosta. Pidän enemmän vähäisestä valosta ja kynttilöiden loisteesta. Ensi viikolla näette kokonaiskuvan olohuoneesta, josta ilmenee myös tämän lampun vaikutus tilaan. 

5 SEKUNNIN HAASTE

Ihanaa viikonalkua ja tervetuloa aloittamaan uutta blogiviikkoa meidän kanssa. Viikon aloittaa tuttuun tapaan maanantaivideo:

LOKAKUU

Vuoden 2016 syksyä on jäljellä enää yksi kuukausi, mikä tarkoittaa sitä, että tämä vuosi on kohta taputeltu loppuun. Vielä ei kuitenkaan ammuta raketteja vuoden vaihtumisen kunniaksi vaan hetken aikaa vielä muistellaan menneitä tapahtumia. Tänään siis lokakuu koostettuna tässä postauksessa:

Lokakuu oli melko rento kuukausi. Alkukuusta käytiin läpi syksyn suurin murhe eli Ramosin kastrointi. Siinä samassa kerkesi myös juhlia hieman kaasojen kanssa ja nauttia luokan retkellä kauniista syksyn maisemista.

Kuun aikana meillä oli yövieraita, kun Jessen kummitytöt tulivat pitkästä aikaa meille. Suunnitelmat vähän muuttu, mutta eihän se haittaa, kun päädyttiin lopulta yhdeksi yöksi mökille.

Loppukuusta mulla oli kahden päivän syysloma ja silloin kerkesin ottaa hieman rennommin. Käytiin myös äidin kanssa lomalla kaupoilla ja rämpimässä Bodomjärven laitamilla. Viimeisestä viikosta ei menoa puuttunut, sillä perjantaina vietettiin koulun voimin Halloween-larppia ja illalla sitten kokoonnuttiin työporukalla illanviettoon. Aika jees, ettenkö sanois!

Marraskuun saapuessa mä alan jo pikkuhiljaa fiilistelemään joulua. En malta odottaa pitkää joululomaa ja pakettien ojentamista rakkaille ihmisille. Mulla meinaan on jo muutama joululahjaidea. Alkaako sullakin joulufiilikset kolkuttelemaan, kun kyseiseen juhlaan on enää kaksi kuukautta? Millainen sun syksy on ollut? Kommentoi alas!

IKUINEN REISIMAJOITUS

Oon luvannu jo hetken aikaa luritella tätä postausta teille ja nyt vihdoin ja viimein saatiin otettua kuvat ja itse tatuointi on parantunut täysin. Hieman se vielä kutisee, mutta se johtuu luultavasti lähenevästä talvesta, jolloi mun iho muutenkin kuivuu hieman. Lopputulokseen oon ihan älyttömän tyytyväinen. Siitä kaunis kiitos Apelle, jonka käsialaa on kaikki muutkin mun tatuoinnit.

Itse kuva on vanhan työkaverin piirros, jonka hän ojensi mulle viime kevään lukukauden lopun kunniaksi. Jo silloin kysäisin häneltä, että onko ok, jos hakkaan kyseisen kuvan ihooni. Silloin oli jo paikkakin selvä: etureisi.

Muutama kuva yritettiin Jessen kanssa ottaa, jotta näkisitte kuvan sijainnin selkeästi ja koko kokonaisuuden, mutta tää kuvausepisodi vain vahvisti mun ajatusta, että mun paikka on ehdottomasti kameran takana eikä edessä.

Tatuointi on kaunis luovuuden tulos ja sen lisäksi ikuinen muisto mun ensimmäisestä, säännöllisestä työpaikasta. Olen kiitollinen kaikille, joiden ansiosta tämä kuva koristaa nyt vasenta etureittäni ♥

SUOSIKIT MARRASKUULLE

Oon nyt innostunut näistä postaussarjoista ja aionkin nyt liittää innostukseeni myös nämä musiikkipostaukset. Tähän mennessä oon jakanut kuukausittain musiikkia, jota oon löytänyt sieltä täältä Spotifysta. Nyt homma muuttuukin niin, että jaan sellaisia biisejä, joita varmasti tulen popittamaan koko kuukauden eli tästä lähtien jakamani musiikki tulee olemaan tuoreimpia uutuuksia mun soittolistalla. Tässä siis suosikkibiisit marraskuulle!