MARRASKUU

Pian on marraskuu takanapäin ja päästään pikkuhiljaa fiilistelemään joulua ja joulukuuta. Tosin, ulkona näyttää siltä, että elettäisiin syys-lokakuun vaihdetta, mutta todellisuudessa pian alkaa joulukuu. Nyt on siis kuukausikatsauksen aika ja tässä joitakin kuvia marraskuun ajalta.

Marraskuussa Remy on tapansa mukaan ollut hyvin läheisyydenkipeä ja sen takia vilahtanut useissa kuvissakin. Isänpäivänä syötiin hienoa, suklaista solmiokakkua. Harjoittelussa sain monen vuoden jälkeen otettua itsestäni virallisen, päivitetty naamakuvan!

Marraskuussa oon tupannut pukeutumaan melko rennosti sekä töihin että kotona. Leopardi-housut on olleet siis kovassa käytössä arjen hulinoissa. Marraskuun puolivälissä juhlittiin pienellä porukalla Jessen synttäreitä Antti Tuiskun ja Jokerikakun voimin! Kiitos vielä osallistujille ♥ Seuraavana päivänä lojuttiinkin koko perhe sohvalla.

Remy on saanut perheen sisältä suloisen chihu-tytön ♥ Nykyään tyypit osaavat jo leikkiäkin yhdessä! Marraskuun alussa nautittiin tyttöjen kanssa nameja koulunpenkillä viimeisen koulupäivän kunniaksi.

Äiti on viime aikoina kaivanut vanhoja kuva-albumeja ja lähettänyt meidän yhteiseen Whatsapp-ryhmään näitä ihania, vanhoja kuvia ♥ Isänpäivän kunniaksi vaadin isimieheltä isä-tytär-selfietä. Lohja-viikonloppuna illastin ihanan ystävän seurassa maukasta lohta.

SYNTTÄRILAHJA

Vihdoin ja viimein pääsen esittelemään ja kirjoittamaan saamastani synttärilahjasta, joka tuli siis reilu 4 kuukautta myöhässä. Mä kerkesin jo muutaman kerran tiuskaisemaankin Jesselle tästä, mutta eihän se ollut pelkästään Jessestä kiinni. Kiitän siis kaikkia, jotka näki vaivaa ja oli mukana tän lahjan toimittamisessa mulle ♥

Mulla on luonnostaan kihara hius. Hyvin hankala, pörröisen kihara hius. Tietenkin nyt, kun hiuksiin on tullut lisää pituutta ja sen mukana painoa, on tämä kuontalo vähän alkanut suoristua. Silti näen aika paljon vaivaa hiuksen hyvänä pitämisessä ja siitä syystä en kovinkaan usein enää hiuksiani laita. Ennen suoristin, tupeerasin, pörrötin, pidin tiukkaa ponnaria, tupeerattua nutturaa ja käsittelin hiustani vaikka miten saadakseni sen näyttämään hyvälle.

Nykyään pesen hiuksiani harvemmin ja pesun jälkeen käsittelen niitä syvähoitavalla, hiusta suojaavalla aineella ja hiusöljyllä. Näiden avulla oon saanut hiuksistani sileät ja parempikuntoiset.

Mutta nyt itse aiheeseen: oon siis 15-vuotiaasta lähtien käyttänyt suoristusrautaa. Teinivuosina käytin useinkin, lähes päivittäin. Nykyään käytän harvemmin, mutta kuitenkin sopivin väliajoin. Se 15-vuotiaana saatu rauta on nyt alkanut näyttämään vanhuuden merkkejä ja siitä syystä se raapii hiusta ja kärtsää vaikka kuinka puhdistaisin sitä. Siksi mä pyysin Jesseltä synttärilahjaksi uutta suoristusrautaa. Ja tässä se nyt on:

Rauta on mukavan kevyt ja suoristaa tehokkaasti, mutta hellävaraisesti. Raudasta pystyy valitsemaan suoristettavan hiuksen laadun (karkea, sileä) ja lämpötilaa pystyy säätämään suurimpiinkin lukemiin asti. Haikeana heitän vanhan rautani menemään, mutta iloitsen samalla tästä uudesta, toimivasta tulokkaasta. Kiitos vielä kerran Jesselle ja muille mukanaolleille ♥

FANITTAMINEN

Fanittaminen. Asia, joka kuuluu monen suomalaisen elämään. Varmaan siellä ruudunkin takaa löytyy jonkin sortin fanittajia. Mun mielestä fanittaminen ja ihaileminen on kaksi eri asiaa. Mulla on kokemusta vain jälkimmäisestä. Siksi Jesse saakin kirjoittaa tämän postauksen siitä, mistä minä en tiedä mitään. Siitä fanittamisesta:

Terve ja heipä hei! 

Tällä kertaa täällä kirjoittaa Jesse. Ajatuksena on, että kirjoitan teille vähän fanittamisesta. Fanittaa voi monella eri tapaa ja montaa eri asiaa, kuten urheilujoukkueita, bändejä, vaatemerkkejä ja pesäpalloa, jos niin haluaa. Eli siis fanittamisen kohteita on monenlaisia.

Itse henkilökohtaiseen kiinnostuksen kohteisiin kuuluu urheilujoukkueet ja bändit. Suurin fanituksen ja mielenkiinnon kohteeni on Helsingin Jokerit, jonka kanssa olen kulkenut jo 21 vuotta. Isäni vei minut ensimmäiseen Jokeri-otteluun, kun olin 4-vuotias. En hirveästi muista sitä, mutta siitä se ajatus sitten lähti. Sen kanssa olen kulkenut tähän päivään asti ja tulen kulkemaan edelleen.

Tähän matkaan liittyy monen monta ilon hetkeä, mutta myös niitä surullisiakin hetkiä. Monta kertaa olen nauranut ja iloinnut, kun peli kulkee, mutta varjopuolena on myös ne synkät pilvet, jotka joskus on olleet mukana matkassa. Jokereihin liittyviä ilon ja onnellisuuden aiheita oli, kun Sm-liigassa pääsi kulkemaan ympäri maakuntia rakastamansa joukkueen perässä. Ainoat paikkakunnat, joissa en Jokereiden peliä käynyt katsomassa olivat Kuopio, Oulu ja Lappeenranta. Ikimuistoisin fanireissu oli Turun valtaus, jonne lähti linja-autoilla, junalla ja omilla autoilla yli 1000 Jokeri-fania. Tunnelma oli loistava, kun yläkatsomo oli täynnä punakeltaista väriä. Tästä reissusta saatiin myös kiitosta Tps-faneilta. Nyt, kun Jokerit on siirtynyt pelaamaan Khl-liigaa, niin vierasmatkat ovat vähän pitkiä. Suunnitelmissa on kuitenkin lähteä helmikuussa Pietariin katsomaan ottelua. Tähän loppuun vielä lainaus huivista: Vuodet vierii, rakkaus syvenee, on vain Jokerit, tulen kulkemaan kanssasi vielä monta vuotta. 

Toinen urheilulaji, jota seuraan suurella mielenkiinnolla on jalkapallo. Varsinkin Englannin liiga, Italian liiga, Espanjan liiga ja Ruotsin liiga. 

Ruotsin puolella lempijoukkueeni on Tukholman A.I.K, jonka ottelua olen ollut katsomassa noin 4 vuotta takaperin. Meininki katsomossa oli päätä huimaava ja sanoinkuvaamaton kaikkine tifoineen ja soihtuineen. Meininki katsomossa oli muutenkin parempi, kuin kotoisessa veikkausliigassa. 

Italian puolella seuraan tarkalla silmällä Ac Milanin edesottamuksia ja sainkin yhdeltä hienolta herrasmieheltä tulijaisiksi aidon Ac Milanin pelipaidan. Valitettavasti tämä kyseinen pelaaja ei enää pelaa Milanissa. Hän on yksi lempipelaajistani, Stephen El Shaarwy

Espanjan puolella silmäni kohdistuu Real Madridin suuntaan. Tässä joukkueessa pelaa ja on pelannut monta hienoa pelajaa, kuten brasilialainen, maailman paras vaparin ampuja Roberto Carlos. Hänen lisäkseen joukkueessa on pelannut Raul Gonzales, Ronaldo, Figo ja tietysti CR7.  

Sitten on vielä kirsikkana kakun päällä Lontoon ylpeys Arsenal, jota olen fanittanut noin 15 vuotta. Vielä en ole päässyt katsomaan ottelua, mutta suuri haaveni on päästä Emirates Stadiumille katsomaan ottelua. Kuvassa näkyy suuren Arsenal legendan Thierry Henryn paita. 

Viimeisenä, mutta ei vähäisimäpänä tulee bändi, jota olen ollut katsomassa 5 kertaa livenä. Tämä kyseinen bändi on Iron Maiden. Todella kova metalli bändi! Meidän wc:n ovesta löytyy tämän kyseisen bändin seinälippu.

Mutta näihin kuviin ja näihin tunnelmiin terve ja heipä hei!

SOITTOLISTAN SUOSIKKEJA

PIENI PALA MOTIVAATIOTA

Olen taas alkanut kaipaamaan jonkinlaista äksöniä tähän arkeen ja toivonut voivani paremmin ja olevani reippaampi. Viime tammikuussa aloitin taas ahkeran treenaamisen ihan kotosalla, kunnes kesäloman alettua se loppui kuin seinään. Kahvakuula ja muutkin välineet on kesäkuun lopusta asti lojuneet olohuoneen nurkassa pölyttymässä. Nyt mä aionkin tällä viikolla taas ottaa itseäni niskasta kiinni ja aloittaa iltatreenien tekemisen kotona. Tämä postaus sisältääkin pienen palan motivaatiota.

Mikäs sen parempi intoilun lähde voisi olla kuin uudet treenivaatteet. Mä sain viime kesänä isiltä synttärilahjaksi lahjakortin Intersportiin ja viime viikonloppuun asti se onkin majaillut mun lompakossa käyttämättömänä. Kun mun yksi parhaista ystävistä soitti ja ilmoitti kaipaavansa uusia treenivaatteita, ei meitsin kauaa tarvinnut miettiä lähdenkö mukaan. "Niin, mullahan on lahjakortti sinne Intersportiin".

Niimpä mä palasin lauantaina Intersportista 24,90 euroa köyhempänä ja uusia treenivaatteita rikkaampana. Totesin ystävälleni, että kun mähän en käy salilla ei mun tarvi kovinkaan hyvältä näyttää. En siltikään malta odottaa, että pääsen vetäisemään uudet treenihousut jalkaani ja kokeilemaan treeniä niiden kanssa. Mulla ei oikeastaan edes ole ollut tätä ennen minkäänlaisia kunnollisia treenihousuja. Nämä molemmat pökät on sekä mukavantuntuiset myös historian ensimmäiset treenihousut meitsin kaapissa. Lisäksi ihastuin tuohon väriin kyseisessä puljussa ihan toden teolla ja se taitaakin olla koko ostoskassin teemaväri.

Ulkoilutakkia olen kaivannut viime keväästä lähtien, kun ilmat lämpenivät ja Remyn kanssa alettiin tekemään reippaampia ja pidempiä lenkkejä. Löysin täydellisen takin Intersportista eikä se paljoa tilaa vienyt lahjakortiltakaan. Oon pienestä asti pitänyt tummanliilasta ja moni on jopa todennut sen sopivan minulle. Teinivuosien aikana väri muuttui kaikissa vaatteissa mustaksi ja iloiset värit saivat jäädä. Viimeisen parin vuoden aikana olen taas innostunut pitämään värikkäitä vaatteita ja sen takia myös vaadin, että ulkoilutakkini ei saa olla musta. Takki on ehkä hieman ohut näihin keleihin, mutta se pitää tuulta ja siinä on huppu, mikä oli muuten ykköskriteeri takin hankinnassa! Luulen, että mun täytyy kuitenkin odottaa kevääseen, että pääsen ulkoiluttamaan tätä ihanuutta ♥

Täydelliset vaatteet odottelee kaapissa treenien aloittamista. Vielä vaatii allekirjoittaneelta hieman ryhdistäytymistä ja täyttä tsemppausta, mutta eiköhän näillä alkuun päästä. Ihanaa viikonjatkoa kaikille!

OHI ON

Mun piti kirjoittaa tää postaus jo kaksi viikkoa sitten, mutta kirjoittaminen on muuttuneiden opiskelujuttujen myötä jäänyt ja mulla ei oikeastaan ole kovinkaan suurta inspistä kirjoitella tällä hetkellä. Toteutan tätä postausta kuitenkin juuri nyt! Ps. oon tosi pahoillani näistä pikselimössökuvista.

OHI ON tarkoittaa siis sitä, että 2,5 viikkoa sitten multa loppui koulu. Sehän tarkoittaa sitä, ettei mun tarvitse enää ajella 40 min koulumatkaa kaksi kertaa päivässä. Kaikki ne aamuruuhkat, tietyöt ja Kehä 3 onnettomuudet on toistaiseksi historiaa ja voin vain iloita lyhyestä työmatkastani nykyiseen harjoittelupaikkaan. Enää ei siis tarvitse istua minuutin minuuttia koulunpenkillä vaan voin suorittaa koulutuksen loppuun käytännön harjoittelulla. Mä kun en koskaan oo ollut koulunpenkillä-istuja.

On tässä loppumisessa kuitenkin monta haikeaakin puolta. Mulla tulee oikeasti ikävä koulukavereita, joista suurin osa asuu ihan eri suunnassa, kuin meitsi. Opiskeluiden aikana tutustuin aivan ihaniin ihmisiin, joista löytyikin muutama ihan elinikäinen ystävä. Lisäksi meidän iki-ihanaa tutor-opettajaa tulee ikävä: Häntä, joka piti aina niin hyvää huolta ja jaksoi hoitaa opiskelijoiden murheita ja huolia. Meidän oma opettaja on ymmärtänyt ja kannustanut mua loppuun saakka ja saanut mut ihan oikeasti uskomaan itseeni. Olen todella kiitollinen meidän opettajalle ja mun parhaille luokkakavereille tästä vajaasta kahdesta vuodesta. Toivon kaikille oikein lämmintä tulevaisuutta, onnellisuutta ja terveyttä. Niin ja nähdäänhän me vielä ainaki osan kanssa joulukuun valmistujaisjuhlassa ♥

Mitä sitten seuraavaksi? Mulla on harjoittelua jäljellä vielä 2,5 viikkoa, joista kolme päivää menee näyttöä tehdessä. Yhden osan näytöstä tein jo perjantaina ja musta tuntuu, että sen osion vois kokonaan heittää roskikseen. On mulla onneksi vielä kolme päivää aikaa tsempata ja toimia täysillä. Harkan mukana tekemättä on vielä näytön suunnitelma ja yksi koulutehtävä. Viimeiseen astin koitan todella tsempata, mutta alan pikkuhiljaa hiipumaan ja huomaan meneväni matalimmasta kohdasta aitaa. Mulla on kuitenkin kotona niin parhaat kannustusjoukot, että niiden avulla selviän tästä viimeisestäkin osiosta varmasti kunnialla.

JOULU TULLA JOLKOTTAA

Joulu alkaa lähestyä, vaikka sitä ei ihan uloskatsoessa huomaa. Meillä joulun läheneminen näkyy kodin sisustuksessa. Ensimmäisenä asuinvuotena vaihdoin sisustuksen väriä vuodenaikojen vaihtuessa, mutta nyt oon jaksanut pitää samaa väriteemaa molemmilla puolilla aika pitkään. Nyt siis haluan tuulettaa joulun aikaa ja panostaa sisustukseen!

Tilasin siis muutama viikko sitten vähän joulujuttuja! Tänä vuonna pääosassa onkin porot. Viime vuonna mentiin sydänteemalla ja tänä jouluna sydänaihe saa siirtyä makuuhuoneeseen muutaman koristetyynyn ja verhojen voimalla. Makuuhuoneessa on myös joulunajaksi uusi punainen päiväpeitto, jota koristaa valkoiset tähdet. Muutama koristetyyny sai myös punaista väriä tähtien kera. Poroa ja omenia näkyy myös makuuhuoneessa, sillä vaaleanpunaiset perhoskoristetyynyt tarvitsivat jotain vähän jouluisempaa. Vaaleanpunaisen kesäinen muovikukka siirtyy kaappiin odottelemaan aurinkoa ja lämpöä. Sen tilalla onkin nyt kaktus vaaleanpunaisella ruukulla. Vaaleanpunaisuus ei  muutenkaan katoa makuuhuoneesta joulusta huolimatta, sillä kaktusruukun lisäksi kynttiläjalat sekä seinätarra edustavat tuota ihanaa prinsessaväriä! Tämän joulun makuuhuone on kaunis ja raikas, mutta silti oikein kotoisa paikka vetää hirsiä.

Keittiössä poroja esiintyy patalapuissa ja keittiöpyyhkeessä. Tilasin myös poroaiheisen leipäkorin, mutta mä tosiaan luulin, että se on sen kokoinen, että siellä mahtuu säilyttää leipäpussia. Todellisuudessahan sitä voidaan käyttää tarjoilualustana..

Olohuoneessa onkin sitten poroja koristetyynyissä ja viime vuonna hankkimani harmaavalkoiset porot ovat pomppineet taas tv-tasolle, tikashyllylle ja seinähyllylle sohvan yläpuolelle! Muutaman sinisen kastehelmen vaihdoin jouluisiin sydän- ja tähtituikkuihin. Joulukuusella varustettu tuikku asustaapi joulun ajan parvekkeella. Valotähti tuo olohuoneeseen hieman lisävaloa ja on mukavaa katsottavaa ulkonakulkijoille. Joulukuusi taidetaan laittaa vasta joulukuun alusta.

Sellainen joulusisustus tänä vuonna. Musta on ihanaa yhdistellä värejä sekä uutta ja vanhaa. Uskon, että tänäkin vuonna vietetään ihanan lämmintä joulunaikaa näiden elementtien avustuksella! ♥

TOIVEPOSTAUS: MILLAISET VALMISTUJAISET?

Multa toivottiin postausta siitä, millaiset valmistujaiset aion järjestää. Koska tiistaina mulla oli viimeinen koulupäivä, niin tää aihe alkaa olla jo aika ajankohtainen. Tässä muutama idea alkuvuonna toteutuvaan valmistujaisjuhlaan.

Oon päättänyt, että pidän rauhalliset valmistujaiskahvittelut lähipiirin kesken täällä meillä kotona. Koska tää on jo mun toinen ammatti, niin en koe, että valmistujaisia tarvitsee niin suuresti juhlia. Mutta kaverikestithän on sitten ihan eri juttu! Sain valmistuvalta ystävältä vinkin, jonka johdosta aion pitää kaveribileet mun isän luona omakotitalossa, jossa on tilaa rellestää ja vähän metelöidäkin. Isin luokse mahtuu myös jäämään yöksi isompikin poppoo, jos tilanne sitä vaatii.

Haluan mun valmistujaisten olevan hauska ja mahdollisimman rento juhla. Ihan ensiksi jengin astuessa ovesta sisään olisi tosi siistiä, jos ensimmäinen katseenkiinnitäjä olisi jonkinnäköinen banneri, joka viittaa siihen, että nää on valmistujaisbileet. Mun isi on tehnyt muutamiinkin meijän bileisiin erilaisia bannereita ja kun sellainen mahdollisuus kerran on, niin haluan mä sitä tässäkin tilaisuudessa käyttää. Musiikkia voi soittaa olohuoneessa kotiteatterin kautta eikä tarvitse millään kämäsillä tietokoneen kajareilla yrittää pimputella. Asunto on niin avara, että musiikki kuuluu lähes joka paikassa sisällä oltaessa.

Vieraiden saapuessa tarjoan heille mielelläni maljan juhlan kunniaksi. Voi olla, että tää tyttö saa muutaman kerran kilkutella lasin kanssa illan aikana. Tarjolle haluan jotain pieniä, terveellisiä suupaloja, kuten hedelmät ja dipattavat vihannekset. Toisaalta voileipäkakku houkuttelee myös. Isin tekemä olis tietenkin parasta! Lisäksi haluaisin valkosuklaajuustokakun jälkiruoaksi. Vaikka en halua juhlasta kovinkaan virallista tai hienoa, niin on mun mielestä kiva panostaa ainakin tarjoiluun! Sitä paitsi täydellä vatsalla jaksaa bilettää myöhempäänkin. Naposteltavien lisäksi aion tehdä jonkun boolin tai Jessehän sen oikeestaan tekee, mutta anyway. Oon ite tosi huono juomaan boolia, mutta tiedän, että monet mun ystävistä sitä juo. Booliin panostan siis ainoastaan vieraiden tähden!

Syömisen, tanssimisen, juomisen ja seurustelun lisäksi haluaisin lämmittää saunan ja pistää porealtaan tulille. Musta olisi tosi kivaa, ettei kukaan ahdistu laittautumisesta tai siitä, mitä pukee päällensä. Saunominen ja porealtaassa lilluminen tekisi tunnelmasta tosi rennon ja kiireettömän. Aion kyllä tän toteuttaa, jos vain halukkaita saunaosastolle löytyy!

Kunhan tätä kaikkea kerkee tekemään siellä pelipaikoilla, olisi ideana vielä lähteä baariin. Oma pöytä yökerhossa olis muuten tosi jees! Mun ei itse henkilökohtaisesti ole mitenkään pakko lähteä sinne yöelämään, mutta muutama ulkopaikkakuntalainen haluaa kuitenkin nähdä sen Omenakaupungin yöelämän. Toivon, että tää kaikki toteutuu ja saadaan aikaiseksi hauskat, mutta rennot valmistujaisjuhlat. Eihän sitä tiedä jos biletys jatkuu vielä baarista tullessa.

Olisihan sitä tosi kiva saada jonkinlainen yllätyskin tän valmiin lastenohjaajan päänmenoksi! Vinkvink lähipiiri ;) 

Kuvat: we♥it

2,5 VUOTTA

Viime sunnuntaina meille tuli virallista yhdessäoloa täyteen 2,5 vuotta. Tämä postaus sisältää parisuhdepöpinää sekä ajatuksia menneestä ja hieman myös tulevaisuudesta.

Tosiaan, 2,5 vuotta. Toisaalta tuntuu, että oltaisiin oltu aina yhdessä, mutta toisaalta taas muistan sen, kuin eilisen miten Jesse otti muhun yhteyttä Facebookin kautta. Kuten tänne olen joskus kirjoitellutkin, me ei tarkalleen Jessen kanssa tiedetä, miten tunnetaan. Ollaan oltu vuodesta 2009 Facebook-kavereita, mutta kummallakaan ei oo mitään hajua siitä, minkä takia me ollaan. Meillä on kyllä sen verran yhteisiä tuttuja, että todennäköisesti meidän ensikohtaaminen on tapahtunut jonkinmoisissa teinibileissä. Olisi tietenkin ihanaa, jos meillä olisi henkeäsalpaava romanttinen rakkaustarina kerrottavana. No, meillä on vähän erilainen ehkä nykyaikaisempi rakkaustarina :-D

2,5 vuoden aikana on kerennyt tapahtumaan todella paljon. Mä oon ollut todella onnellinen, elänyt elämäni parasta aikaa. Oon myös ollut todella surullinen ja pettynyt, jopa vihainen. Tää kaikki on ollut todellista tunteiden vuoristorataa. Se, että ollaan edelleen tässä ja puolentoista vuoden päästä meidän elämät yhdistyy ihan virallisesti kertoo siitä, kuinka me ollaan sitouduttu hoitamaan tätä suhdetta ja selvittämään kaikki mahdolliset erimielisyydet ja riidat. Kukaan ei ole täydellinen ja se kuvastaa tätä meidän parisuhdetta ihan täydellisesti. Joskus täytyy mennä monen rapakon läpi, jotta tajuaa kuinka tärkeä se toinen todella on.

Vuosi 2014 oli meidän suhteelle todella merkittävä, sillä silloin meidän suhde otti monta askelta eteenpäin. Mua jopa hieman pelotti nopea eteneminen ja sainkin kuulla siitä eräästä suunnasta. Mä en kuitenkaan enää jaksanut miettiä sitä "mitä, jos tää ei onnistukaan". Toisin sanoen en paljoa miettinyt yhteenmuuttamista tai kihloihin menemistä vaan tein juuri niin, miltä musta sinä hetkenä tuntui. Enkä ole tähään päivään asti katunut, en kertaakaan. En, vaikka joskus onkin tehnyt mieli repiä tolta hiukset päästä. En silläkään hetkellä, kun olen ilmoittanut pakkaavani kamani ja lähteväni takaisin Lohjalle. Meidän suhteessa on kerran jos toisenkin heitetty suusta sellaista, mitä ei oikeasti tarkoita.

Ja onhan tästä suhteesta luotukin jotain. Vauvat tosin saa vielä odottaa vuoroaan vielä hetken. Loppuvuodesta 2014 päätettiin ottaa yhteistä vastuuta ja tarjota koti 10-viikkoiselle koiranpennulle, josta on muuten tullut ihan kelpo koiralainen tähän yhteiskuntaan. Remy suhteen meillä on ollut ja on edelleen jonkin verran niitä erimielisyyksiä, mutta siitä huolimatta ollaan jaksettu yhdessä se pahin pentuhulina ja onnistuttu kouluttamaan siitä meille sopiva koirakaveri.

Ennen kuin muutettiin yhteen mulle sanottiin, että "se arki tulee nopeasti ja siitä toisesta ihmisestä voi ilmetä ennenäkemättömiä puolia". Mä voin kyllä väittää, että Jessestä ei ole meidän yhteenmuuton jälkeen ilmennyt mitään sellaista puolta, minkä kanssa mä en pystyisi elämään. Jessen saamattomuus esimerkiksi kotitöiden kanssa on tullut kyllä huomattua, mutta kyllä se nekin hoitaa, kun vain kärsivällisyys riittää. Ja mikä parasta mullahan on täällä kotona ihan iki-oma ammattilaiskokki ;)

Oon kaikesta huolimatta onnellinen viimeisestä 2,5 vuodesta ja olen onnellinen tulevista vuosista yhdessä. Seuraava etappi meillä onkin sanoa tahdon keväällä 2017 ♥

Kuva: we♥it

MUSIIKKIA AGAIN

Mulla on hirveesti biisejä jonossa Spotifyssa, joita aion julkaista täällä blogin puolella. Näitä musapostauksia tulee nyt siis aika tiheään tahtiin. Tässähän taas olkaa hyvä:

Niin ja meillä on tänään Jessen kanssa 2,5-vuotispäivä. Parisuhdepostausta tulossa siis alkuviikosta! Ihanaa sunnuntaita kaikille ♥