Friday 31 October 2014

PIENI RAKKAUS

Nykyään, kun meillä astut ovesta sisään niin vastassa on pieni musta innokas möykkerö, joka hyppii vasten (toistaiseksi) ja on niinkuin sä olisit ainoo ihminen maan päällä ♥

Remy, 12-viikkoinen kleinspitz-uros on ollut meillä nyt vähän reilu kaksi viikkoa. Poika on sopeutunut meille todella hyvin. Kaksi ensimmäistä yöllä täällä kotona oli vähän itkuisia, mutta sen jälkeen Remy on antanut meidän nukkua ja on itsekin tyytynyt nukkumaan tyynyn päällä lattialla.


Remy on luonteeltaan iloinen, reipas, leikkisä, ihmisrakas, syliinkerjääjä, sopeutuva, komenteleva, vintiö, hassu ♥ Eli kaikkea, mitä me koiranpennulta toivottiinkin. Remylle on alusta asti maistunut ruoka hyvin, vaikka alussa masu olikin vähän sekaisin. Hihnassa kulkeminen on myös sujunut siinä mielessä, että poika reippaasti kävelee mukana eikä jää pystyttämään taloa mihinkään. Myös kaikki lelut, mitä me tyypille ostettiin on kelvannut ja pari niistä on jo purtu rikki. Myös lahjaksi saadut lelut ja kasvattajalta saadut luut ovat menneet hyvin kaupaksi.

Sisäsiistiksi alettiin opettamaan heti, kun poika tuli meille. Niin sitä oltiin kasvattajan luonakin tehty. Ensiksi me ei haluttu luopua matoista, mutta lopulta olikin pakko. Nyt meillä on kaksi mattoa rullalla odottamassa pesulareissua. No, käy hyvin syyksi käydä pesettämässä ne. Sanomalehdelle tekee pääosin ja hihnassakin on alkanut jo enemmän tekemään. Hutejakin tulee, varsinkin öisin saattaa olla ylimääräinen läjä olohuoneen nurkassa, mutta ei olla sen kummemmin siihen kiinnitetty huomiota. Parempaan suuntaan ollaan tässä kuitenkin menossa.


Hihnakoulutus me aloitettiin myös, kun kasvattaja sitä meille kehotti. Kyseinen koulutus vaatii pitkäjänteisyyttä ja ne lenkit on oikeesti erilaisia. Välillä menee hyvin ja välillä mennään metsään. Aika hyvin Remy jo kulkee vetämättä. Joskus kulkee vierellä ja silloin palkitaan. Vastaantulijat ja muut häiriötekijät vievät vielä voiton pojasta, mutta kovin treenaillaan. Sivulle -käskyä ollaan myös opeteltu ja sekin sujuu aina pienen vääntämisen jälkeen. Sitten palkitaan kun sujuu.

Myös alas- ja ei-käskyä meillä käytetään paljon. Aika hyvin Remy jo nekin ymmärtää. Joskus se itsensä hillitseminen tuottaa haastetta pienelle. Kotiinpäin tässä onneksi ollaan koko ajan näissäkin asioissa menossa. Se vaan on nyt meistä kouluttajista kiinni, miten kantti kestää ja kuinka paljon jaksaa panostaa. Itsellä tulee päivittäin sellainen voivittu -fiilis, mutta muistuttelen aina, että tää kaikki kyllä vielä palkitaan, kun mä vaan jaksan. Jokainen onnistuminen motivoi meitä jatkamaan.


Remy on koulutuksissa todella kuuliainen. Jos tyyppi on juuri herännyt unilta ja energiaa piisaa, niin silloin on vaikeampi keskittyä. Selvästi Remy haluaa oppia ja yrittää kovin miellyttää kouluttajaansa. Toivon todella, että me ei tehdä vaikuttavan paljon virheitä. Mulla kun on ihan eläviä esimerkkejä siitä, mitä se on, jos koiraa ei kouluteta kunnolla.

Me ei osattaisi enää olla ilman Remyä. Kahdessa viikossa siitä on tullut meille niin tärkeä ja rakas ja iso osa meidän perhettä ja arkea. 

On ihanaa, kun kotona on aina joku, joka odottaa sua oikeasti ♥ 
On ihanaa, kun lattialle istuessa, joku kömpii syliin ja nukahtaa siihen ♥
On ihanaa, kun askareita tehdessä joku tiputtaa pallon sun jalkoihin "heitä" -ilmeellä ♥
On ihanaa, kun mitään askareita ei tarvitse enää tehdä yksin, koska yksi tapittaa ja istuu vieressä ♥
On ihanaa, kun aamulla ei tarvitse herätä yksin ja tehdä aamuaskareita ♥
On ihanaa lähteä kotoa, kun joku oikeeasti jää kaipaamaan sinua ♥


Ollaan niin onnellisia, kun meille tarjoutu mahdollisuus tällaiseen ja tehtiin päätös tarttua siihen ♥ Vaikka välillä on raskasta ja tekisi mieli lyödä hanskat tiskiin, niin mitään en kadu. Toivon, että olet meidän elämässä vielä seuraavat 15 vuotta ♥

Thursday 30 October 2014

AAMUT

Kun näitä arkipostauksia on tullut jo kaksi kappaletta, on kiva tehdä postaus vielä erikseen näistä mun omista aamuista. Mun aamuja on monenlaisia: kouluaamuja, työaamuja, viikonloppuaamuja, vapaa-aamuja, lenkitysaamuja jne.. Tämä postaus yleisesti tehty mun arkiaamusta, mikä se runko siinä on, vaikka välillä tuntuukin, ettei sellaista edes ole! No olkaapa hyvä kuitenkin:

Herätyskello soi. Ennen torkutin aina. Nykyään torkutan harvemmin, sillä huomasin sen olevan syy siihen, miksi mulla tulee kiire lähteä. Sammutan herätyksen ja sen jälkeen alan selaamaan Facebookin ja Instagramin läpi.

Selailujen jälkeen nousen sängystä ylös ja otan lasillisen vettä. Ilman vesilasillista, mulla tulee huono olo kahvista ja aamupalasta. (Jos Jessellä on aamuvuoro, niin silloin lenkitän Remyn heti vesilasillisen jälkeen.

Vesilasillisen juotuani laitan kahvinkeittimen päälle, joka on ladattu jo edellisenä iltana. Odotellessa petaan sängyn ja ruokin marsut.


Otan kupin kahvia ja siirryn kylpyhuoneeseen meikkaamaan ja laittamaan hiuksia. (Jos ei ole kiinnostusta tänään laittautua ja luen siinä välissä blogeja puhelimesta kahvin kera).

Mahdollisen laittautumisen jälkeen syön aamupalaa ja siinä ohessa katson tv:tä, luen tai selaan blogeja.

Aamupalan syötyäni vetäsen päälle edellisenä iltana valitsemani vaatteet ja pesen hampaat. Jos aikaa, leikin ja rapsuttelen Remyä. Sitten alan valmistautua lähtöön.

Lähden kävelemään juna-asemalle, dösikselle tai autolle. Riippuen päivän ohjelmasta.


Tulevasta viikonlopusta tulossa muuten suhteellisen kiva. Mm. huomenna kampaajalle sitten toukokuun jälkeen, lauantaina Sirkus Finlandiaan suurella porukalla ja sunnuntaina moikkaamaan äitiä ♥ Viikonlopusta tulossa blogivapaa, joten maanantaina jatkellaan taas! Ihanaa viikonloppua rakkaille lukijoille ja muillekin seuraajille.

Tuesday 28 October 2014

KOULUINEN MAANANTAI


Kirjoitin hetki sitten postausta mun päivästä kun kävin töissä ja samana päivänä meillä kävi vieraita. Kyseisen postauksen voit lukea täältä.

Mä oon kirjoittanut listan postauksista mitä olen ajatellut teille kirjoitella. Olen kirjoittanut mun opiskelusta, meidän parisuhteesta, asunnosta ja kokoonpanosta kotona. Olen myös kirjoittanut omasta perheestäni, meidän uudesta perheenjäsenestä, seuraamistani tv-ohjelmista ja kodin sisustuksesta. Nyt kun  Remykin on muuttanut meille, niin meidän arki on muuttunut sen myötä ja aika paljon elellään nyt koiranpennun ehdoilla, niin sanotusti.

Kuten moni tietää mä opiskelen ja käyn töissä, Opiskelut menee kaiken edelle ja töissä käyn silloin, kun opiskelusta on vapaata. Tämä arkipostaus meneekin nyt koulun mukaisesti.

6:15 Herätys, kello soi. Ärsyttää, väsyttää. Ensimmäinen aamulenkitys-vuoro mulla. Nousen heti kellon soitua, sillä Jesse nousee kanssani samaan aikaan. Sängystä suoraan aamupesulle ja lasi vettä. Vedän päivän vaatteet päälle, petaan sängyn ja meikkaan pikaisesti.

6:35 Remyn lenkitys-aika. Ennen sitä laitan kahvinkeittimen päälle. Jesse lähtee meidän kanssa samalla oven avauksella ja meidän tiet erkanee parkkipaikalla.

6:45 Lenkki sujui yllättävän nopeasti, sillä Remy osasi hienosti kulkea rinnalla eikä vetämisen takia tarvinnut kertaakaan pysähtyä. Lenkin jälkeen otankin kupin kahvia ja ohessa suoristan hiukseni. Hiustenlaiton jälkeen istun keittiönpöydän ääreen kahvin kanssa, selaan Facebookin, Instagramin ja blogit.

6:55 Aamupalaksi fitness-muroja ja vadelmamehukeittoa.


7:05 Aamupalan jälkeen ruokin marsut, Remyn, pesen hampaat ja keräilen Remyn pehmolelut koriin. Kerkeän vielä ottamaan ig-kuvan eteisen peilistä ennen lähtöä.

7:25-8:05 Koulumatka. Ajoissa liikkeelle, jotta vältytään aamuisilta liikenneruuhkilta. Olenkin koulussa puoli tuntia liian aikaisin.

8:45-15:00 Koulua. Aamupäivällä Lapsen oikeuksien päivän suunnittelua ja iltapäivällä messuopetusta..

15:00 Lähden koululta kotiinpäin. Kotimatka menee aina nopeammin kuin koulumatka, sillä ruuhkaa ei ole läheskään niin paljon.


15:40 Haen Jessen kotoa ja lähdemme yhdessä ruokakauppaan. Ostamme seuraavan neljän päivän ruokaostokset.

16:30 Vihdoin kotona. Remyn iloinen vastaanotto pelastaa jokaisen päivän, jopa tämän ärsyttävän maanantain. Kotona Jesse alkaa tekemään ruoaksi hawaii-pataa, koska mun teki sitä ihan älyttömästi mieli <3. Mä leikin Remyn kanssa, selaan puhelinta ja teen kaikennäköstä turhanpäivästä. Taisi se Xboxikin mennä päälle ja tuli vähän pelattua GTA IV, jok muuten pelattiin eilen läpi!

18:30 Roudaan paperinipun makkariin, avaan koneeni ja tuijotan tyhjää itsearviointilomaketta, joka täytyisi lähettää viimeistään torstaina arvioijille.

19:30 Kirjoitus todellakin riittää tältä päivältä. Sain yhden kohdan kokonaan kirjoitettua ja vähän aloittelin toista. (Tänään kirjoitin itsearvioinnin loppuun). Nyt on Salkkareiden aika!


20:00-20:25 Remyn kanssa lenkillä.

20:25 Lenkki venähti, koska Remyllä huono ilta. Lenkin jälkeen tv päälle ja pyykkien viikkaukseen.. tai no Jesse hoiti kyllä osan pyykeistä..

21:00 Kiiltokuvia alkaa!

22:00 Lataan kahvinkeittimen seuraavaksi aamuksi ja laitan huomiset vaatteet valmiiksi. Pesen myös meikit. Sitten sänkyyn kera vesilasillisen ja puhelimen.

23:00 Tv kii, valot pois ja nukkumaan ♥

Monday 27 October 2014

TOIVELISTA

Osa läheisimmistäni ovat jo kyselleet, mitä toivon joululahjaksi. Mun on aina hirveen vaikea keksiä, mitä toivelistaani kuuluu, mutta tänä vuonna keksin siihen yllättävän paljon kaikkea. Edellisen vuoden toivelistat löydät tästä ja tästä. Tämän vuoden toivelista on musta vähän realistisempi kuin edellisen vuoden vaikkakin joitain samoja toiveita pyörii mukana!




Iittalan Kastehelmi-tuikut vaaleansinisenä
Muuttaessani omaan asuntoon, oon kauheesti innostunut kodin sisustuksesta ja erilaisista koristehömpistä. Olen kokonaan hurahtanut Iittalan Kastehelmi -sarjaan, josta keräilen kynttilätuikkuja. Kyseisiä tuikkuja minulla on jo 6 kappaletta, mutta kokoelmaani kaipaisin vielä kaksi kappaletta vaaleansinisiä tuikkuja.

Iittalan Mariskooli vedenvihreänä ja vaaleansinisenä
Edelliseen viitaten: Olen hyvin saanut keräiltyä Mariskoolejakin tänne meidän kotiin, mutta kahta mainitsemaani väriä vielä kaipaisin sisustukseemme. Osassa Mariskooleja ovat kaunistaneet kynttilät ja osaan olen laittanut tarjottavia herkkuja jonkun tulossa kylään. ♥

Lahjakortti vaateliikkeeseen: Vero Moda, Gina Tricot, JC, Bik Bok, Cubus...
Tää on niin perus. Varsinkin nyt, kun olen käyttänyt enemmän rahaa sisustukseen, ruokakauppaan, bensaan, laskuihin ja Remyyn, niin mieleni tekee ostaa itselle uusia vaatteita. En ole mikään himoshoppaaja ja jo vaatekaapissa asustaneet vaatteet kelpaavat minulle, mutta olisi mukava saada sinnekin jotain uutta ja piristävää!

Lahjakortti kosmetologille
Olen joskus käynyt kosmetologilla ja rakastin sitä kasvojen hoitoa ja hemmottelua. Samassa syssyssä sai ylimääräiset karvatkin pois naamalta!

Vampyyripäiväkirjat kausi 5 DVD
Mulla on kyseisestä sarjasta kolme ensimmäistä tuotantokautta ja systerillä on neljäs, jota en ikävä kyllä ole vielä kerennyt katsomaan. Kun saisin vain neljännen kauden katsottua läpi, olisi siitä mukava jatkaa suoraan seuraavaan kauteen ;)

Kameran lisävarusteita
Eli lisäsalama tuohon rakkaaseen pömpeliini, sillä nykyinen objektiivi on liian suuri kameran omaan salamaan. Mikrofoni siksi, että äänenlaatu kamerassani on aivan paska ja mulla ei ole mikään maailman kuuluvin ja selkein ääni. Näin videopostauksia on kivempi tehdä ja teidän lukijoiden sitten katsoa ;)

Kahden hengen peitto
Löytyi jo viimeksi toivelistaltani, eikä pukki suostunut tuomaan. Tällainen helpottaisi kovasti mun ja varsinkin Jessen öitä, kun raukka nukkuu välillä kokonaan ilman peittoa :-)

Mitä löytyy sinun toivelistaltasi tänä vuonna? ;)

Wednesday 22 October 2014

TIISTAI

Luin viime aikoina muutamasta blogista tällaisen postauksen. Sain idean tehdä myös samanlaisen, sillä en ole koskaan tehnyt tämän tyyppistä postausta, videopostauksia kyllä. Valitsin päiväksi tiistain, koska silloin tapahtuikin jotain, enkä vaan lahnannut himassa.

10:05 Herätyskello soi. Selaan puhelimesta Facebookin ja Instagramin läpi. Katson myös onko blogiini tullut kommentteja ja onko postauksia tullut lisää.

10:11 Nousen sängystä, otan lasillisen vettä ja laitan edellisenä iltana ladatun kahvinkeittimen päälle.


10:18 Otan kupin kahvia ja kiikutan sen mukanani vessaan. Kahvin juonnin ohwlla meikkaan yksinkertaisesti: meikkivoide, peitepuikko ja ripsari. Meikkauksen jälkeen tupeeraan hiukset ja kierrän ne nutturalle.

10:29 Meikkauksen jälkeen laitan aamupalaksi fitness-muroja ja vadelmaista mehukeittoa. Syödessäni seurailen lattialla touhuavaa Remyä <3

10:35 Syötyäni ruokin marsut paprikam paloilla ja täytän niiden juomapullot. Samalla täytän myös Remyn juomakupin ja siivoan lattialta sen yöllä tekemät jätökset.

10:41 Petaan sängyn, avaan verhot ja avaan makkarin tuuletusikkunan. Järjestän kotia, koska Remy jää tänään ensimmäistä kertaa yksin kotiin. Viideksi tunniksi. Kyllä jännittää!

10:50 Jesse soittaa ja kysyy, miten meillä on Remyn kanssa aamu mennyt. Vastailen lyhyesti, koska myöhästyn kohta!

10:52 Pesen hampaat ja alan valmistautua lähtöön. Mietin pitkään, minkä takin ja kaulahuivin laitan. Päädyn Vero Modaan uutukaiseen paksuun syystakkiin ja Gina Tricon ohueeseen tähtihuiviin.


11:05 Lähden kävelemään asemalle. En kävele 3 minuutin päässä olevalle kotiasemalle vaan 12 minuutin päässä olevalle vähän kaukaisemmalle asemalle.

11:25-11:28 Junamatka pysäkin päähän. Asemalta kävelen töihin 20 minuutin matkan.

12:00-15:30 Töitä. Pitkästä aikaa koululaisten kerhotätinä! <3

15:30 Työt loppuu. Lähden kävelemään asemalle. Matkalla käyn kaupassa ostamassa pienen pussin sipsiä ja pienen vichypullon.

16:02-16:06 Junamatka kotiapäin.


16:09 Kotona. Jessen äiti soitti kotimatkalla, että he ovat jo rappukäytävässä odottelemassa. Jesse vie isänsä kanssa kellariin vanhoja tavaroita ja me mennään Jessen äitin kanssa jo ylös. 

Remy on ollut todella kiltisti, on ovella vastassa <3 eikä yhtään läjää lattialla

Jessen vanhemmat näkevät Remyn ensimmäistä kertaa ja tykkäävät kovasti. Tunne on molemminpuolinen. Remy saa tuliaisiksi vanhan pehmolelun, joka osoittautuu suureksi hitiksi. Keitän kahvia, istutaan pöydän ääreen juttelemaan ja syömään pullapitkoa, joka muuten oli taivaallista!

17:15 Appivanhemmat lähtee ja meitdin oli tarkoitus siivoa marsujen kämppä.


18:15 Päädyttiin fiksailemaan Nasun ja Nupun kotia ja siinä menikin vähän pidempään. Samalla siivosin häkin ja annoin uutta heinää. Nyt alan tiskaamaan.

18:30 Otan koneen keittiönpöydälle. Tarkistan tilin ja sähköpostit. Kirjoitan sähköpostia koulujuttuihin liittyen ja julkaisen eilen kirjoittamani postauksen blogiini. 

19:00-19:10 Käydään Remyn kanssa vähän hihnassa kävelemässä. Hienosti menee, paitsi tyyppi säntäilee hihnan päässä minne sattuu!

19:10 Pesen meikit ja vaihdan kotiasun päälle. Keitän itselleni tomaatti-mozzarella-pastaa iltapalaksi ja Jesselle tummaa makaroonia töihin evääksi.

19:30-20:00 Salatut elämät!

20:00 Alan pelaamaan GTA IV:sta. Mun ja Jessen uusi harrastus! Samalla seuraan Remyn touhuja, heitän sille palloa, pehmolelua tms.


22:00 "Hetken" pelailujen jälkeen ojennan ohjaimen Jesselle. Selaan puhelimesta läpi Facebookin ja Instagramin. Luen muutaman uuden postauksen ja vastaan blogiini tulleeseen kommenttiin.

22:19 Laitan marsuille iltapalaksi paprikaa. Sammutan kynttilöitä ja valoja olohuoneesta. Otan lasillisen vettä ja siirryn makuuhuoneeseen katsomaan tv:tä.

00:00 Tv kiinni ja valot pois päältä. Aika alkaa nukkumaan! Vilkaisen työpöydän alla olevaa Remyä, joka nukkuu hassusti. Sitten simmut kii :-)


Tällainen oli mun tiistaipäivä. Kuvia olisi tapahtumiin liittyen voinut olla enemmän, mutta menee tää näinkin! Mites teidän tiistai? <3

Monday 20 October 2014

APAATTINEN HÖPÖTTELY


Aika väärän kuvan antaa toi mun olemus tämän hetkisestä mielentilasta. Anteeksi siis siitä, ettei video ole ihan niin pirteä ja iloinen kun voisi olettaa. Anyway, videolla esiintyy myös kotimme päätähti Remy ♥

TV

Mä katson kotona tv:tä, paljon tv:tä, tuhottoman paljon tv:tä. Sitten särkee päätä, selkää ja silmiä. Mä olen kotona ollessani tv:n orja. Tietokoneen orjuus on muuttunut tv:n orjuudeksi. Turhaudun, jos tv:stä ei tule mitään. Silloin on pakko laittaa pyörimään jonkinnäköinen turhamainen ostoskanava. Sillä tv:n on oltava aina päällä. Vaikka olenkin mukamas joku suuri sähkön säästäjä.

Tykkään hirveästi reality-sarjoista. Myös viihdeohjelma tepsii meitsiin. Leffoissa komedia ja kauhu ovat parhaita. Lasten ohjelmia on myös tullut ohjelmistoon Jessen astuttua kuvioihin. Saippuasarjat ei oikein iske, mitä nyt perus Salkkarit. Myös syksyllä alkanut Kiiltokuvia on tullut seurattua sarjan alusta asti. Sarja näytetään MTV3:lla maanantai-iltaisin. Keväällä seurasin ahkerasti Mustat lesket -sarjaa ja kesällä katsottiin uusintana Klikkaa mua -tv-sarjaa.

Olen suuri Gordon Ramsay-fani, joten arvata saattaa, että Masterchef USA, Hell's Kitchen, Kuppilat kuntoon ja Hotellit kuntoon iskee muhun. En malta odottaa, kun marraskuussa alkaa uusi tuotantokausi HK:ta! Siihen asti tyydyn töllöttelemään Ramsaytä kunnostamassa kuppiloita. Tällä hetkellä tv:ssä pyörii Kuppilat kuntoon, Gordon Ramsay! maanantai-iltaisin JIM:ltä.


Kun AVA:lla alkoi tositv-sarja Erilaiset äidit, tuli sitäkin seurattua ahkeraan tahtiin. Toista kautta en seurannut ihan niin innokkaasti kuin ensimmäistä. Elokuussa Livillä alkoi sarja Toisenlaiset äidit, joka mukailee AVA:lla  näytettyä sarjaa. Alan itse olemaan äidin iässä, joten kyseinen sarja kiinnostaa. Musta on myös kiva nähdä miten erilaisia perheitä ja äitejä meillä täällä Suomessa on vaikkakin pieni valtio olemme. Toisenlaiset äidit nähdään Livillä keskiviikko-iltaisin.

Olen seurannut Unelmien poikamies- ja poikamiestyttö -formaattia jo monta tuotantokautta. Suomessa kausien välit ovat yleensä aika pitkiä ja nopeasti ehdin unohtamaan koko sarjan. Kuitenkin aina, kun sitä aletaan mainostamaan, alan innolla odottelemaan sarjan alkua. Tällä hetkellä tv:ssä pyörii Unelmies poikamiestyttö, jota tulee torstai-iltaisin kahden tunnin jaksoissa.


Viime kesän aikana aloin seuraamaan MTV -tv-kanavaa ahkerammin ja aktiivisemmin. Sieltä löytyi paljon mielenkiintoisia ja kivoja reality-sarjoja, mitä aloinkin seuraamaan. Tällä hetkellä kyseiseltä kanavalta seuraan sunnuntai-iltaisin tulevaa Catfishiä. Sarja sopii hyvin nykyhetkeen, sillä some on jo niin suuressa roolissa ihmisten arjessa. Surullisen paljon netissä liikku näitä Catfishejä! Toinen mitä kesällä seurasin olin Geordie Shore. Syksyllä tuli jo yksi kausi ja uusi kausi alkaakin taas marraskuussa. Sarjan toilailua katsoessa itselle tulee todella rauhallinen ja helpottunut olo Ohjelma alkaa marraskuussa pyörimään sunnuntai-iltaisin.

Näiden ohjelmien lisäksi seurataan Jessen kanssa paljon viihdeohjelmia. Muutama viikko sitten alkanut Posse on noussut meidän suosikkeihin ja perjantai-illat pyhitetäänkin kyseiselle ohjelmalle. Myös tuorein Putous kuuluu meidän katsottaviin ohjelmiin. Mielipidettä kyseisestä sarjasta ei ole vielä löytynyt, mutta toistaiseksi se on ollut hauska ja hahmosuosikkikin on joukosta löytynyt! Viikonlopun viihdepakettiin kuuluu vielä sunnuntai-iltana tuleva Vino Show'ta. Viihdesarjassa esiintyy minun mielestä Suomen paras naisnäyttelijä Minttu Mustakallio ja muita hauskoja suomalaisia näyttelijöitä.

Sunday 19 October 2014

MIESVAHVISTUSTA


Meijän koti on edelleen tyttövoittoinen, mutta perjantaina pieni perheemme sai poikavahvistusta ♥ Uusi tuttavuus:  11-viikkoinen Kleinspitz Remy, joka oli kyseisestä pentueesta pienin ja musta lammas ♥ Tän viiden viikon aikana me ollaan saatu kuulla kaikki vauvan kuulumiset. Remy on kasvattajan mukaan iloinen, reipas, vilkas, sylihauva ja kova antamaan pusuja. Remy on saanut kasvattajalla ulkoilla, tutustua muihin koiriin, kylpeä, opetella sanomalehden merkityksen, kokea turkin harjaamista ja kynsien leikkuuta ja syönyt jo isojen poikien ruokaa.

Remy haettiin Etelä-Pohjanmaalta melkein 4 tunnin ajomatkan päästä. Reissu oli pitkä ja puuduttava, mutta todellakin tämän kaiken arvoista! Alkumatkan Remy vinkui ja ulisi, mutta loppumatka sujui jo paremmin. Suurimman osan ajasta Remy nukkui, mutta piristyi kun auto parkeerattiin meidän pihalle. Kotona laskin Remyn lattialle ja tyyppi lähti heti nuuskuttamaan hirveetä vauhtia kämpän seiniä pitkin. Eniten Remy kiinnostui marsuista ja alkoihin heti ulisemaan ja komentamaan niitä. Pojalle maistui heti ruoka, vesi ja lämmin syli eli eipä paljoa ujostellut tai arastellut :)


Tämän kahden päivän aikana Remy on leikkinyt paljon ja nukkuu aina leikkien välissä. Välillä käy syömässä ja juomassa. Remy on todella utelias ja seuraa aina meistä jompaa kumpaa. Olemme käyneet jo tahtojen taistelua, sillä sormia, varpaita, verhoja, mattoja ja marsujen häkkiä on kiva syödä. Myös marsuille on kiva rähistä ja niiden paskaa ja heiniä on kiva välillä maistella. Öisin Remy herää kerran ulisemaan ja silloin mun täytyy taistella itseäni vastaan, etten helly lohduttelemaan. Remy on myös ihmisystävällinen ja kova kerjäämään syliin ja muutenkin todella huomionkipeä. Kerran ollaan käyty hihnan kanssa ulkona ja se sujui oikein hyvin vaikka tyyppi olikin aluksi ihmeissään narusta. Puusta putoavat lehdet olivat kävelyn hitti!

Jatketaan ensimmäisen viikon ajan vielä kotiin tutustumista ennen kuin aletaan opettaa pojalle juttuja. Toki, ollaan kiinnitetty heti aluksi huomiota haukkumiseen ja tavaroiden ja ihmisten pureskeluun.  Jo ensimmäinen Remylle ostettu pehmolelu meni rikki retuuttamisen seurauksena. Onneksi tuhoo ennemmin lelujaan kuin jotain kiellettyä. Remy tottelee hienosti ja pääosin EI-sanaa vaikka välillä tuntuu, ettei se halua sitä kuulla tai se menee ohi korvien. Toivon kovasti, että saadaan koulutettua Remystä kuuliainen ja tasapainoinen koira ♥

Thursday 16 October 2014

ESIMAKUA


5-viikkoinen nallevauva ♥



8-viikkoinen pallura ♥

Arvaako joku tyypin rodun, sukupuolen ja nimen edellisten postauksien perusteella? ;)

Monday 13 October 2014

VALMISTAUTUMISTA

Meidän elämä muuttuu perjantaina seuraavaksi 15:ksi vuodeksi. Noiden vuosien toivon tuovan iloa, rakkautta, lämpöä, kiintymystä, ystävyyttä, oppimista, yhdessäoloa, harrastamista, leikkiä, hössöttämistä, naurua, söpöyttä, lässyttämistä ja kaikkea muuta ihanaa ♥ Toisaalta nuo vuodet tuovat varmasti itkua, turhautuneisuutta, kaljuuntumista, torumista, pettymyksiä, ikävää, eroahdistusta, pelkoa ja huolta, mutta tuo kaikki myös kuuluu siihen. Ja ikävien asioiden yhteydessä muistaa sen, miten ihania ne yhteiset onnelliset hetket ovat.

Tästä ollaan haaveiltu viimeiset puoli vuotta ja aika nopeasti tehtiinkin päätös ryhtyä tuumasta toimeen, ottaa uusi askel, siirtyä elämässä eteenpäin, heittäytyä hetkeen ja sitoutua tähän kaikkeen ihanaan ja myös ikävään. Kaikki alkoi Google-haulla. Monen monet nettisivut ja sähköpostit koluttiin läpi, kunnes osui kohdalle ja pian Yariksen nokka olikin kohti määränpäätä, sitä tuntematonta. Reissun jälkeen iski se todellisuus, innostus, vastuu, onnellisuus ja rakkaus.

Sitten alkoikin se pankkitilin tuijotus, mitä hankitaan, mitä ei? Tarvitaanko tätä, onko tämä turha? Kannattaako vielä ostaa vai vasta myöhemmin? Maksetaanko näin paljon vai etsitäänkö halvempi? Tarkat laskelmat ei oo koskaan ollut meidän juttu, mutta nyt meijän piti oikeasti tarkkaan miettiä budjettia. Katsastettiin myös lähialueen palvelut, mitä saatetaan joskus tarvita. Vakuutusyhtiötä piti myös ahdistella asian tiimoilta.

Kaiken pohdinnan, ahdistumisen ja höösäämisen jälkeen meillä on kaikki oleellisimmat valmiina. Odottamassa sitä tärkeintä mitä puuttuu. Ja sen tärkeimmän tuo tuleva perjantai ♥


KOTITÖITÄ

Mä aloin kauheesti miettimään, mistä mä tänne tällä kertaa kirjoittaisin. Oon aika paljon kirjoitellut mulle läheisistä jutuista kuten perheestäopiskelustayhteenmuuttamisesta ja parisuhteesta. En halua kirjoittaa tänne esimerkiksi mun ruokavaliosta, sillä se ei ole kummollinen eikä siitä ole mitään postattavaa. En myöskään halua tehdä postausta meikeistä, laittautumisesta, asusteista yms, koska mä en koe itseäni tarpeeksi naiselliseksi aiheeseen

Pitkän pohdinnan jälkeen mä ajattelin, että voisinkin kertoa meidän kotitöistä. Tykkään kertoa meidän arjesta ja sen pinnallisista jutuista, niin kuin miten meillä tällaiset asiat hoidetaan. Kaiken lisäksi mä rakastan kotitöitä ja mua välillä ahdistaa, kun täällä pienessä kodossa ei loppujen lopuksi paljoakaan niitä ole.


Me ollaan jaettu meidän kotityöt seuraavasti: imurointi, lattioiden pesu, pyykkäys ja kylppärin pesu kuuluu mulle. Jesse tekee ruoan, pyyhkii pölyt ja yleensä vie roskat. Joskus tietenkin vähän vaihdellaan ja jaetaan hommia uusiksi. Lakanoiden vaihto, ikkunoiden pesu ja sellaiset suuremmat tehdään yhdessä. Tiskaus tehdään vuorotellen. 

Mä olen todella tarkka siitä, että asioiden pitää olla tietyssä järjestyksessä ja ne täytyy tehdä sillä oikealla tavalla. Mun on todella vaikea katsoa vierestä, kun Jesse siivoaa, sillä hän tekee sen eri tavalla kuin mä. Oon kuitenkin tosi kiitollinen siitä, että Jesseäkin kiinnostaa kodin siisteys ja hän ylipäätään osallistuu tämän huushollin ylläpitämiseen. Jesse on onneksi tottunut näihin mun paasauksiin eikä enää oikeastaan ota niitä kuuleviin korviin.

Mulla iskee ihan hirveä ahdistus, jos kotona on vähääkään sotkuista. Mun mielestä on ihan normaalia, että kämppä imuroidaan ja pölyt pyyhitään viikottain. Meillä on myös liian pienet pyykkikorit ja vaatteetkin loppuu kaapista nopeesti, joten pyykkäystäkin meillä on kerran viikossa. Koristetyynyt on järjestyksessä ja kaitaliinat suorina. Mattojen vinous myös häiritsee. Mun järjestelmällisyys saattaa kuulostaa pakkomielteiseltä, mutta uskokaa pois: tää ei mitenkään haittaa mun elämää! Viime aikoina oon onneksi rauhoittunut, enkä oo saanut hepulia, jos sohvapöydällä on päivän vanha ruokalautanen tai päiväpeiton kulma on rytyssä. Jesse on todella huvittunut tästä mun höösäyksestä ja onkin yleensä se järjen ääni: Lopeta jo, se on ihan hyvä.


Musta on tullut todella vainoharhainen huonon vastustuskyvyn myötä ja siksi mä vaihdan kasvo-, keittiö- ja käsipyyhkeet viikon välein. Lakanat ja suihkupyyhkeet kahden viikon välein. Voi tietenkin olla, että liika peseminen aiheuttaa lisää bakteereja(?) Mä vaan rakastan meidän AHMAA niin uskollisesti. Mattoja tai verhoja ei olla vielä pesty kertaakaan, älkäähän pelästykö!

Mun mielestä kotiin on paljon kivempi tulla kun on siistiä, selkeää ja tavarat järjestyksessä. Sitten kun on lapsia, ei välttämättä enää jaksakaan niin siivota ja pitää huolta kodista. Sen takia mä teen sen nyt ja nautin siitä. Mä yksinkertaisesti viihdyn puhtaassa ja siistissä kodissa. Mulle on luonnollista siivota ja pitää kodistamme huolta. Se on tärkeä ja se ansaitsee sen

KUN EI MALTA ODOTTAA

Viimeinen viikko kaikissa mahdollisissa odotustilanteissa on se kaikista vaikein ja hitain. Mä oon varsinkin kova laskemaan päiviä, mutta nyt päivien vähentyessä lasken ehkä tunteja, minuutteja ja ehkä sekunteja? Jotenkin kuvittelee, että se aika menee nopeammin jos jäljellä olevista minuuteista on kartalla? Todellisuudessa asia on päinvastoin, ainakin minulla. Meillä on tulossa rento ja hiljainen viikonloppu, joka ei yhtään auta asiaa. Viikonlopuilla tosin on tapana valua silmissä, joten kohta on taas maanantai ja sitten enää neljä päivää H-hetkeen

Me olemme Jessen kanssa suuria Disney-faneja. Jesse ehkä vielä enemmän kuin minä. Me ollaan molemmat ajateltu, että halutaan tän meidän faneuden näkyvän jotenkin meidän arjessa ja perheessä. Alla oleva otus on eräästä Walt Disneyn leffasta ja liittyy merkittävästi meidän tulevaisuuteen ♥


Tässä vaiheessa kiitän uudesta lukijasta ja toivotan hänet lämpimästi tervetulleeksi blogiini! ♥ 50 lukijaa rikki, kiitos tästä :)

Friday 10 October 2014

KUN EI JAKSAISI ODOTTAA

Kaiken tämän synkän ja sateisen syksyn keskellä, me olemme Jessen kanssa olleet todella energisiä ja onnellisia. Yleensä syysmasennus vaikuttaa ainakin muhun todella voimakkaasti, mutta tää syksy on ollut monestakin syystä aivan erilainen kuin aikaisemmat ♥

Kovan työn tuskan, uurastamisen, itkupotkuraivareiden, lukuisten kiroomisten, stressin ja paineiden keskellä on ollut kuitenkin pieni hymy ja onnellisuus koko ajan takana. Osakseen se johtuu siitä, että mä olen vihdoin päässyt toteuttamaan itseäni ja onnistunut tekemässäni työssä hyvin!

Mutta meillä kun on tälle syksylle paljon kaikkea kivaa tiedossa! Tulossa Sami Hedbergin keikka parhaassa seurassa ja viikko sen jälkeen on laivareissu hieman erilaisessa, mutta sekin loistavassa seurassa! Lisäksi me juhlistetaan tässä syksyllä Jessen synttäreitä, serkkukemut olisi tiedossa ja joulukin on jo aivan ovella

Syksyn mittaan meillä on tiedossa myös paljon iloa, keskittymistä, turhautuneisuutta, sitoutumista, rakkautta, ulkoilua, peuhaamista, naurua, opettamista, huonoa omatuntoa ja ylpeyden aihetta ♥


Thursday 9 October 2014

KOULUJUTTUJA

Mun työssäoppimisjakso on ohi ja näytöstäkin jäljellä enää yksi päivä, joka koittaa huomenna. Olen siis viimeisen kuuden viikon aikana työskennellyt ja ollut tutustumassa seurakunnan lapsityöhön. Olen saanut mahdollisuuden olla mukana erilaisissa kerhoissa ja nähdä erilaisia toimintatapoja ja ohjaajia.

Seurakunta yllätti mut täysin positiivisesti. Miten hankalaa mun olikaan mennä sinne, vielä hankalampaa on lähteä sieltä pois ja palata koulunpenkille. Mulla oli ne omat tietyt ennakkoluulot sitä kaikkea kohtaan, mutta olen aina luullut kaiken aivan väärin ja ennakkoluulot ovat osoittautuneet turhiksi. 


Olen jakson aikana saanut tutustua mahtaviin lapsiin ja heidän perheisiin, niiden lisäksi myös mahtavaan lastenohjaaja-tiimiin, työkavereihin ja ohjaajiin! Alusta asti mun opiskeluja on tuettu aivan täysillä ja mulle on osoittautunut mahdollisuus tutustua seurakuntatyöhön laajemminkin! Olen päässyt mukaan erilaisiin kokouksiin ja koulutuksiin. Myös piispan tarkastus osui sopivasti tälle jaksolle.

Seurakunnalta olen saanut paljon materiaalia tulevaan oppimiseen. Olen saanut askarrella itselleni kahdet erilaiset jumppakortit ja laulukalat, jotka tosin ovat vielä vähän kesken. Sen lisäksi olen saanut läjän lukemista kerholta ja ohjaajaltani. Virsikirjan, Raamatun, Katekismuksen ja kirkon VAKE:n Lapsi on osallinen olen saanut itselleni.

Kaiken materialismin ja kannustavan työtiimin ansiosta olen panostanut tähän jaksoon ja sen tutkintotilaisuuteen ja pistänyt siihen kaiken aikani ja voimani. Olen käyttänyt hirmuisesti aikaa koneella kirjoittaen päiväkerhon päiväohjelmasta, hartauksien suunnitelmista, näyttöviikon suunnitelmasta, näyttöviikon arvioinnista, oman toiminnan/suunnitelmien/toteutuksien arvioinnista ja näin ollen olen ollut koko ajan kartalla siitä, mitä täytyy tehdä ja milloin.


Tämä harjoittelujakso on tehnyt musta niin paljon avoimemman ja spontaanimman kaikelle! Oon rohkaistunut aivan älyttömästi ja oppinut olemaan oma-aloitteinen. Olen myös täsmällinen ja hyvin joustava. Jakson aikana olen saanut olla mukana kerhojen toiminnan suunnittelussa, toteuttamisessa ja olen kerhoissa saanut itsekin toteuttaa itseäni ja ajatuksiani.

Tänään torstaina oli mun viimeinen päivä pienempien kerhoryhmässä. Vein viimeisen päivän kunniaksi Carneval-keksejä lapsille. Vastapalveluksi minulle laulettiin Tahtoisin toivoa sinulle -laulu, eikä muuten ollut kyyneleet kaukana. Kerhon lopuksi sain vielä lapsilta ja ohjaajilta lämpimiä haleja ja haikein, mutta myös onnellisin mielin lähdin kerholta. 

Huominen päivä on vielä jäljellä ja aion vetäistä sen täysillä. Olen niin ylpeä itsestäni, etten varmaan koskaan aikaisemmin ole ollut. Hyvillä mielin lähden vielä huomiseen päivään ja maanantaina palaan koulunpenkille kokemusta rikkaampana, rohkeampana, onnellisempana ja ylpeämpänä.


Kiitos kaikille, jotka tekivät jaksostani mahdollisen ja suorittamisen arvoisen. Jossain me vielä nähdään

Wednesday 8 October 2014

PERHEESTÄ

synnyin vuonna 1992 heinäkuun alussa Lohjalla ja tein kahdesta ihmisestä äidin ja isin. Ainoana lapsena olemisesta muistikuvat ovat olemattomat, mutta olen nähnyt paljon kuvia niistä ajoista. Me asuimme Lohjan keskustassa, mutta aika nopeasti muutimme Virkkalaan. Siihen taloon, missä mä vietin lapsuuteni ja kasvoin.


Kesän lopulla vuonna 1995 musta tuli isosisko maailman rakkaimmalle nyytille. Tuo nyytti sai lempinimekseen Ansku. Musta tuntuu, että mä olen aina ollut isosisko, sillä muistan pitkältäkin aikoja meistä kahdesta, siskoksina. Kuopuksena Ansku oli äidin vauva, mä en ollut koskaan mustasukkainen enkä ole vieläkään. En muista sellaista tunnetta, eikä mulle oo koskaan sanottu että olisin ollut mustasukkainen. Tilanne oli ennemminkin ehkä päinvastoin. Ei tosin enää.

Me leikimme paljon yhdessä, meillä oli paljon yhteisiä kavereita. Harvoin riitelimme kunnolla, mitä nyt joskus saatoin vääntää Anskun kättä tai puristaa sitä niin, että siltä tuli itku. Olin myös kova ärsyttämään. Mutta koskaan emme ole ottaneet kunnolla yhteen. Vähän vanhempina kinastelua on ollut lähinnä tietokonevuoroista, siivouksesta ja autosta.

Olemme Anskun kanssa olleet aina yhdessä. Me kasvoimme samassa ympäristössä ja olimme samassa päiväkodissa. Ala-asteella olimme kolme vuotta samaan aikaan, mutta sen jälkeen meidän yhteinen koulutaival loppui. Kun mä menin ylä-asteelle, kiinnostuksen suunta perheestä vaihtui kavereihin. Siihen aikaan olimme sen ikäisiä, että olimme aivan eri aaltopituudella. Samoin kävi, kun Ansku kohtasi ylä-asteen. Vuonna 2011 Ansku aloitti lukion Helsingissä. Näimme harvemmin ja se lähensi meitä. Olemme olleet koko ajan läheisiä kaikesta huolimatta. Jos välit voivat vieläkin lähentyä, niin ne ovat lähentyneet mun muuton myötä.

Monet sanoo mun ja Anskun olevan todella samannäköiset, mutta luonteet meillä on aivan erilaiset. Myös kiinnostuksen kohteet on aika erilaiset ja mielipiteet eriävät ja joskus niiden takia törmäämme yhteen. Erilaisuus on meidän kohdalla hyvä, koska niin mä tunnen meidän täydentävän toisiamme eikä toiseen kyllästy samalla tavalla. Niitä harvoja yhteentörmäyksiä tulee tilanteissa kun esimerkiksi toisen tapa tehdä asioita ärsyttää.

Joskus mä toivoin, että meidän perhe olisi suurempi ja mulla olisi enemmän sisaruksia. Nykyään mä olen todella kiitollinen siitä, että mulla on edes yksi sisarus ja onnellinen siitä, että niitä on vain yksi ♥ Välit ei välttämättä muuten olisi tällaiset kuin ne nyt on.


Äiti on aina äiti. Olemme olleet aina läheisiä kaikista riidoista ja yhteenotoista huolimatta. Äiti on aina ollut huolehtiva, rakastava ja asettanut meille selvät rajat ♥. Olemme äidin kanssa aika samanluonteisia ja siksi meillä on kolahtanutkin aika usein yhteen.  Ja niitä yhteenottoja tulee vieläkin. Se kuitenkin kuuluu asiaan, eikä meidän riidat ole koskaan kestänyt kauaa. Ei me haluta riidellä.

Äidin ansiosta musta on tullut siisti ja täsmällinen. Äidin ansiosta mä tajuunkin tästä elämästä ja sen ylläpitämisestä jotain. Mun muutettua pois olemme äidin kanssa lähentyneet tosi paljon. Soitellaan viikottain ja ne puhelut kestää sen puoli tuntia. Silloin 16-vuotiaana luulin pärjääväni ilman äitiä, mutta nyt 22-vuotiaana musta tuntuu, että mä vielä tarvitsen sitä ja niin mä tarvitsenkin. Jokaisen pulman kohdalla mä soitan äitille, sillä se osaa auttaa. Jotenkin musta tuntuu, että tää suhde on "helpottunut" kun mä muutin pois kotoa.


Mä olen aina ollut isin tyttö. Se varmaan johtuu osittain siitä, että isi muutti pois kun mä olin pieni. Pienenä mä kuulemma olin isin näköinen, mutta vanhempana sekin fakta on tainnut muuttua. Mä oon aina tullut isin kanssa hyvin toimeen eikä me koskaan riidellä ♥. Teini-iässä mä nyt saatoin haastaa riitaa ihan kenen kanssa vaan, mut mä voin hyvillä mielin laittaa sen iän piikkiin. Silloin isi oli ehkä vähän tiukempi kuin äiti, mutta se ei koskaan jotenkin näyttäny sitä. Nykyään meillä on isin kanssa aina hauskaa. Meillä on molemmilla yhtä surkea huumorintaju, joille jaksetaan aina nauraa. Isi on aina ollut tosi huolehtiva, joskus jopa liikaakin. Isi on myös tosi rakastava ja kertoo sen ja muistuttaa aika ajoin. Yhteentörmäyksiä ei oikeastaan koskaan ole, mulla vain menee joskus hermot. Varsinkin jos mä olen väsynyt tai muuten ärsyyntynyt.

Isi on ollut meidän elämässä aina. Ollaan aina säännöllisesti nähty ja oltu yhdessä. Pienenä mä usein itkin erolapsuutta eikä siitä paljoakaan puhuttu. Musta tuntui, että puhuminen on turhaa, sillä se ei muuttaisi mitään. Vanhempana sen kanssa on oppinut elämään. Kun mä menin ylä-asteelle, niin isi muutti Lohjalle. Lähemmäs meitä ja siitä lähtien me saatiinkin oikeestaan tulla ja mennä miten halutaan. Enää ei ollut sitä 'jokatoinen viikonloppu isillä' ja saatiin nähdä molempia yhtä paljon.


Eikä pidä unohtaa loppuja perheenjäseniä. Kesällä 2005 meistä tuli koiranomistajia meidän ihkaensimmäisellä koiranpennulle, Zorrolle. Tuo harmaankirjava australianpaimenkoira haettiin Huittisista ja se asettui meille hyvin nopeasti. Zorro oli pienenä aikamoinen riiviö, mutta silti me kaikki rakastuttiin siihen heti ♥. Zorro on aina ollut mulle tärkeä ja rakas, mutta Anskulla on siihen parempi ja rakastavampi suhde.

Syksyllä 2007 meidän kotiin muutti puolivuotias harmaankirjava shetlanninlammaskoira, joka oli saanut nimensä jo kennelistä: Pepi. Pepi on tullut Zorron kanssa toimeen alusta asti ja ne ovat keskenään kuin paita ja peppu. Pepi on hieman rauhallisempi kuin Zorro, mutta tuhat kertaa ahneempi. Pepi on alusta asti ollut mun sylihauvavauva ja kaikista karvakasoista mulle se kaikista rakkain ♥.

Lisää meidän koirista voit lukea täältä.

Mä muutin kotoa pois vasta 21-vuotiaana. Kaikki mun parhaat ystävät asui jo silloin omillaan. Mä muutin pois myöhään osakseen siksi, että mun elämäntilanne ei vaatinut muuttoa. Mä opiskelin Lohjalla ja mun kaikki ystävät ja läheiset asuivat Lohjalla. Eikä mua ole koskaan työnnetty pois kotoa ♥. Isi olisi ainakin mielellään pitänyt mut vielä vuoden kotona. Mun ei ole ollut tarvetta tai kiirettä muuttaa aikasemmin, sillä mun on aina ollut hyvä olla kotona. Mulla on mun perheeseen hyvä ja läheiset välit. Ollut aina. Ja siksi se poismuuttaminenkin oli helpompaa kun sen aika tuli. Mun läheiset asuu edelleen Lohjalla, mutta opiskelut on Järvenpäässä ja työ Espoossa. Ainoastaan niiden perässä mä muutin pois mun läheisten luota.

Siinä minun perheeni sieltä ihan kotikodista. Millaisia perheitä teillä on? Tuletteko keskenänne hyvin toimeen? Kommentoi ja kysy ihmeessä lisää! Ihanaa keskiviikkoa teille kaikille ♥

Tuesday 7 October 2014

VIIME PERJANTAI


Me päätettiin Jessen kanssa, että halutaan tässä syksyllä järjestää jonkinlaiset illanistujaiset ja kutsutaan kaikki meijän läheisimmät ystävät tänne meille. Mä ihan kelasin, jos tästä tehtäisiin ihan perinne. Suurin syy tälle oli ehkä se, että lähes kukaan mun ystävistä ei päässyt mun synttäreille silloin heinäkuussa ja Jessen synttäreitä me vietellään vasta marraskuun tienoilla ja siellä ei kuitenkaan ole ihan sama kokoonpano kuin mun synttäreillä esimerkiksi. Näin me sitten päätettiin perjantaina 3.10 kutsua tänne meijän kotiin jengiä.

Kaiken kaikkiaan meitä oli Facebook-tapahtumassa 20 tyyppiä, eli me kutsuttiin tänne 18 heeboa reivaamaan. Loppujen lopuksi meitä oli koko illan aikana 12 ihmistä, eli yllättävän moni onneksi pääsi paikalle. Aika moni tuli autolla ja harva joi, mutta se ei paljookaan meijän iltaa hidastanut. Ensimmäiset vieraat tulivat siinä puoli kahdeksan pintaan ja viimeinen vieras lähti meiltä seuraavana aamuna kello yhdeksän.


Lopulta puolet tosta porukasta lähti viettämään jatkamaan iltaa Helsingin yöelämään. Meillä oli joukossa niin Espoo-, Lohja- ja Helsinkivahvistukset, joten monikaupunkilaisuutta oli ilmassa. Mä kun en ole mikään konkari noissa Helsingin baareissa, niin mä päätin hyvän ystäväni antaa valita meille se illanviettopaikka, joka oli Baarikärpänen. Ja mun mielestä se oli nappivalinta! Meijän ei kauheesti tarvinnut jonottaa sisälle tai juomia ja tanssilattiallakin oli kivasti tilaa koko poppoolle. Ja siellä tanssilattialla me vietettiinkin koko se ilta.

Aika nopsaan me lähdettiin kuitenkin kotia päin. Osa jengistä oli vähän siinä kuosissa, että oli aikakin lähteä. Mua vaivasi hirveä väsymys jo illan alettua ja illan aikana mulle tuli hirvee hedari, joka kestikin ihan lauantai-iltaan asti.

Tarjoilut meidän budjetista johtuen oli aika vähäiset, mutta vieraat oli tyytyväisiä ja lähes kaikki meijän tarjoilut meni kaupaksi! Tarjolla meillä oli: kahta eri sipsilajia ja molemmille omat dipit, liha- ja munariisipasteijoita, hedelmä-, suklaa- ja salmiakkikarkkeja ♥

Kaikenpuolin ilta oli todella onnistunut ja mä oon todella iloinen siitä, että mun ympärillä ja lähettyvillä on näin hyviä ja rakkaista ystäviä! Kiitos vielä kaikille osallistujille, te teitte illasta täydellisen ♥

Nyt meillä onkin Jessen kanssa diili, että ennen laivareissua, joka sijoittuu tuonne marraskuun puoleen väliin asti, niin otetaan ihan rauhassa. Marraskuussa meillä tuntuu muutenkin olevan niin paljon kaikkea, että tää lokakuu on hyvä pitää taukoa!

Ihanaa tiistaipäivän ja -viikon jatkoa mun ihanille lukijoille ja kaikille muille, jotka tän postauksen luki ♥

Monday 6 October 2014

UUTTA KOTIIN

Mä oon tosiaan vähän vaihdellut olohuoneen järjestystä, sillä kyllästyn todella nopeasti. Marsuhäkki sai siis joutaa kellariin ja tilalle tulivat parhaalta ystävältäni saadut aidat. Teimme niistä Jessen kanssa aitauksen marsuille ja koko helahoito vaihtoi paikkaa ikkunaseinälle, sohvan edustalle.

Silloin tyhjälle seinälle, tv-tason vierustalle jäi valkoinen ammottava tila, johon mä keksinkin sitten heti ratkaisun. Myin kesällä valkoiset sisustustikkaat pois, sillä ne eivät enää mahtuneet meidän kotiin. Ihan pienoisen hetken kaduin niiden myyntiä, mutta sitten muistinkin, että ne olivat makuuni hieman liian pitkät ja vähän taisivat olla myös kierot. Sitten alkoikin uusien metsästys.

En meinannut millään löytää haluamiani, valkoisia ja lyhyitä sisustustikkaita, kunnes Hobby Hall tärppäsi ja pelasti! Halusin tikkaat meille ennen illanistujaisia, koska olin päättänyt mitä niille laitetaan jne. Tikkaat saapuivat meille 5 päivää tilauksen jälkeen ja mä aloin heti samana iltana niitä kasailemaan ja sommittelemaan paikoilleen.

Tikkaille pääsi mun vaaleansininen pieni aaltomaljakko, Jessen ja mun kummitädin kuvat, enkelikoriste, korupuu ja kynttilät -laatikko. Lisäksi kiedoin Kodin1:stä ostamani palloiset sisustusvalot toiselle jalalle ♥

Olin myös pitkään haaveillut sisustusvaloista kun jo parit ostinkin muutama viikko takaperin Kodin1:stä. Tikkaissa olevat pallovalot saivat kaverikseen samaisesta puljusta ostetut valkoiset valo-oksat. Mä halusin niitä ihan kaksi kimppua, koska ne oli niin ihanan näköisiä! Oksille ostin Kodin1:stä harmaan ruukun, joka mätsää meidän kodin värimaailman oikein kivasti. Ruukkuun ajattelin jossain vaiheessa ostaa vielä koristekiviä.


Makuuhuoneessa on ollut yksi seinä tyhjänä koko meidän tähän astisen asumisen ajan. Mä pitkään suunnittelin niihin kuvakollaaseja mun ystävistä, meidän koirista ja musta ja Jessestä. Tietenkään mä en mitään noista ole saanut vieläkään aikaiseksi, mutta aikomuksena on vielä nekin hankkia! Sen sijaan ostin IKEA:sta sisustustarran oksasta, jossa kukkii vaaleanpunaiset kukat. Tämä siksi, että makuuhuonessa on kaksi vaaleanpunaista pullomattia, mun vaaleanpunaiset syntymälahjat ja vaaleanpunainen tekokukka. Lisäksi makuuhuoneen värimaailmaan kuuluu ruskea ja näin ollen tarran oksa sopii kivasti juuri tuohon seinälle.


Tällaista uutta kivaa tällä kertaa eksynyt meidän kotiin! Mites teillä? Muuttuuko kodin sisustus vuodenajan mukaisesti? Kommentoi! ♥

Sunday 5 October 2014

MUUTAMA UUSI IHANUUS


Tulin tänne pikaisesti heittää teille pari biisulit, mitä on aika kiva fiilistellä näin syksyisinä iltoina! Mulla on ensi viikolla tiedossa näyttöviikko, sillä työharjoittelu loppui perjantaina. Ensi viikon jälkeen siis blogi palailee pikku hiljaa omaan rytmiinsä ja postauksiakin olisi luvassa useammin. Kiitos kaikille kun ootte jaksanu olla mukana ja ootte odotelleet. Ihanaa sunnuntai-illan jatkoa kaikille ja tsemppiä uudelle viikolle! ♥