LIIKUTAAN

Aloitettiin Jessen kanssa kaksi viikkoa sitten uusi harrastus. Varattiin eräästä liikuntahallista sulkkisvuoro loppuvuodeksi. Ollaan nyt kaksi kertaa käyty pelailemassa ja viime kerta oli jo ihan kunnollista pelaamista. Ensimmäinen kerta meni uusia juttuja opetellessa ja vuoron hallinnassa. Viime kerralla tuli jo ihan kunnolla hiki ja pelailtiin oikeilla säännöillä sulkapalloa.

Mä pidän sulkkista hieman leiminä lajina. Oon aikasemmin harrastanut tennistä, jossa kenttä on isompi ja pallon liike nopeampi. Tennis on mielestäni myös monipuolisempi ja suurempiliikkeinen laji. Kyllä tuossa sulkkiksessa tosiaan saa hien pintaan ja juoksuaskelia joutuu ottamaan yhden jos toisenkin. Pelattiin viimeksi kolme erää ja mä voitin niistä kaksi. Kovalla kilpailuhenkisyydellä saattaa olla osuus antautumisessa.

Tällä hetkellä laji tuntuu hyvältä ja sopii meille. Keskustellaan tekniikoista ja opetetaan toisiamme, mitä en todellakaan olisi uskonu! Ollaan molemmat niin temperamenttisia, että saa nähdä mihin tää meidän yhteinen harrastus oikein johtaa.

Harrastatko sä jotain? Käytätkö harrastukseen viikossa yhden tietyn päivän vai vaihteleeko harrastuksen säännöllisyys arjen kiireiden ja elämäntilanteen vuoksi? Kommentoi alas!

RYTMISSÄ TAAS

Tiistaina palasin kolmen vuoden tauon jälkeen zumban pariin ja ilmoittauduin tunnille Espoon Leppävaarassa sijaitsevaan Luhtavillaan. Tunti alkoi kello 18 ja kesti 55 minuuttia, mitä ne yleensä kestääkin.

Sain oikein miellyttävän ensivaikutelman astuessani Luhtavillaan sisälle. Edessäni oli pieni vihreä aula. Oikein kodinomainen. Tiskin takana minua tervehti iloinen nuori nainen. Kerroin olevani paikalla ensimmäistä kertaa ja minulle kerrottiin heti hinnat ja mistä löydän pukuhuoneet.

Maksoin tämän kertaisen tuntini kertamaksulla eli reilulla kympillä. Kengät jätin aulan hyllylle ja astelin avaraan pukuhuoneeseen, jossa oli rivi naulakoita ja rivi lukollisia kaappeja. Jätin tavarani kaappiin ja otin kaapin avaimen mukaan. Hetken aikaan odoteltiin, että edellinen tunti loppuu, jonka jälkeen päästinkin heti asiaan. 

Sammutettiin hieman valoja ja siksi itse liikkuminen oli miellyttävämpää. Salissa oli peiliseinä, joka ei ollut ollenkaan mun mieleen. En tykkää katsoa itseäni peilistä liikkuessani enkä halua, että muutkaan katsoo minua. Ei siis auttanut, vaikka olikin takarivissä.

Zumba oli niin kivaa, mitä muistinkin. Hieman sai hakea askelia, sillä en ole kolmeen vuoteen kyseistä lajia harrastanut. Zumba on vauhdikasta, tehokasta ja hauskaa liikkumista, kunhan vain pääsee rytmiin mukaan. Olin oikea juntti tällä ensimmäisellä tunnilla, mutta ehkä ensi tunnilla menee paremmin! Eli, jos tykkäät musiikista ja pistää jalalla koreasti tehokkaasti, suosittelen ehdottomasti zumbaa.

VASTAUKSIA KYSYMYKSIIN

Lempituoksu?

- Ulkoilma kesäsateen jälkeen! Isiltä opittu tapa myös haistella kirjoja ja ne tuoksuu hyvälle, varsinkin vanhat! :)

Mitkä asiat tekee sut onnelliseksi? 

- No raha tekee onnelliseksi ja rauhottaa mieltä. Ihmiset, jotka oikeesti välittää ja on kiinnostuneita mitä mulle kuuluu. Myös se jos joku auttaa tai tekee palveluksen pyytämättä. Tykkään myös itse auttaa ja oon onnellinen jos nään jonkun mulle läheisen ihmisen olevan onnellinen ♥

Kauanko olet pitänyt tätä blogia? Oletko ennen tätä pitänyt jotakin blogia?

- Kaiken kaikkiaan olen pitänyt tätä blogia kohta 3,5 vuotta. Asioista ylipääsemisen edistämiseksi poistin postaukset melkein kahdelta vuodelta. En ole tätä ennen pitänyt blogia :)

Mitä asioita arvostat ihmisessä? 

- Arvostan ihmisissä rehellisyyttä ja uskollisuutta. Arvostan myös vaatimattomia ihmisiä ja niitä, jotka eivät ota tätä elämää niin tosissaan eli osaavat myös perseillä ja heittäytyä kun tilanne niin vaatii :3

Missä näet itsesi 10 vuoden päästä?

- 10 vuoden päästä olen 32, apua. Nään itseni asuvan Länsi-Uudellamaalla rakkaan aviomieheni Jessen ja kolmen lapsen kanssa. Meillä on omakotitalo ja kolme koiraa. Iso piha, ei naapureita liian lähellä, mutta sopivan lähellä. Maalla, mutta kaupunkiin ei olisi pitkä matka. Olen töissä ala-asteella yhden erityislapsen parissa. Olen jo jonkin verran matkustellut ja kehittänyt englannin kielitaitoani. Tämän hetkiset ystävät ovat tiiviisti meidän perheen elämässä. Perhettä tulee myös nähtyä usein ♥

Miten vietät vapaapäivän?

- Riippuu tietenkin ilmasta. Vapaa-ajalla pyrin antamaan aikaa itselleni. Olen kuitenkin aika sosiaalinen ja läheisyydenkipeä ihminen. Usein pyrin näkemään ystävää, jota en muuten usein nää. Vapaapäivänäni nukun niin pitkään kun ikinä vain pystyn. Teen rauhassa aamutoimet jne. Yksinään ollessani makaan sohvalla x-asennossa katsoen jotain ylitärkeää paskaa tv:stä. Lyhyesti sanottuna :-D Mutta aina pyrin olemaan kaverikontaktissa!

Jos saisit yhden päivän olla kuka tahansa ihminen, kuka olisit ja miksi? Mitä tekisit?

- Maailman vaikein kysymys. Vastaan kliseisesti, että tietenkin olisin joku suuren luokan julkkis. En nyt osaa nimetä erikseen ketää. Yksinkertaisesti sen takia, että haluaisin tietää miltä tuntuu olla rikas ja omistaa rahaa niin, että sitä on ihan mihin vaan ikinä haluan. Onhan se myös kiva tietää, kuinka ihanaa, ahdistavaa, raivostuttavaa ja kauhistuttavaa ois olla ihminen, jonka kaikki tietää ja tuntee.

Lemppari drinkkisi?

- Lempidrinkkini on perus räkäinen punainen kala. Suosin kaikkea makeaa ja ihanan väristä. Myös sellaista missä se alkoholi ei maistu. Kaupan juomista juon lähes aina Somersbyn omenasiideriä. Monacossa juotu Sex on the Beach oli myös loistavan makuista! Mutta yleisesti ottaen kaikki makea ja mehun makuinen.

 Mikä on unelmiesi matkakohde?

- Haha, Australia. Oonko tylsä? Oon aina unelmoinut pääseväni sinne, enkä oikein tiedä minkä takia. Olisi myös mukava päästä Bora Boralle, joka on myös todella kaunis paikka ♥

Mihin matkustaisit, jos saisit matkustaa ihan minne vain? Ja miksi?

- No sinne Bora Boralle. Olen nähnyt siitä kuvaa tv:ssä ja sinne on kallis matkustaa, joten ilmaiseksi lähtisin ilman muuta sinne. Kaiken lisäksi se on Ranskaa ja mä oon maailman suurin Ranskafani! ♥

Suosikki tv-sarja sekä elokuva?

- Näitä on miljoona, mut peruskliseinen Salkkarit. Oon seurannut sitä melkein alusta asti ja oon pahasti koukussa siihen. Toinen mitä alettiin nyt seurata kesällä on Klikkaa mua! siitä syystä, että Minttu Mustakallio on aivan loistava näyttelijä ja mun mielestä yks Suomen parhaimpia. Tykkään myös paljon realistisista sarjoista. Esim. Sinkkuelämää ei sytytä mua sitten millään. 

Elokuviakin olisi tuhat ja sata. Mutta kauhuelokuvista on lemppari I spit on your grave. Se on aivan sairas elokuva, mutta hyvin tehty ja juoni on jollain tapaa vaikeasti arvattavissa. Sandlerin ja Carreyn komediat on myös suosikkejani!

Onko sinulla sisaruksia? Jos on, niin minkä ikäisiä?

- Mulla on yksi pikkusisko, joka täyttää ensi kuussa 19 :)

Mitä kaikkea olet harrastanut elämäsi aikana?

- Pitkäaikaisin harratukseni on ratsastus ja se on mun ehdoton ykkönen ja suosikkilaji, joka tosin on tällä hetkellä vähän jäissä. Mutta jatkan taas kunhan saan aikaiseksi. Olen harrastanut myös uintia, käynyt kuorossa laulamassa, yleisurheilua, josta lajeina: pikajuoksu ja pituushyppy. Olen käynyt myös Zumbassa :)

Millainen on unelmiesi kumppani? 

- Mulla on tähän kysymykseen niin pitkä ja loputon lista, etten varmaan edes muista mun omia kriteerejä, mutta siis: Mun unelmien kumppani on rehellinen ja luotettava. Sillä on myös huumorintajua ja se ymmärtää mun päättömiä, hulluja ja likasia juttuja! Unelmieni kumppani osaa myös käsitellä mun temperamenttisuutta ja mua niinä huonoina hetkinä, osaa olla myös tilanteen tullen hiljaa. Se myös ymmärtää, tukee ja auttaa mua tilanteessa kuin tilanteessa. Sosiaalisuus ja heittäytyminen on plussaa. Unelmien kumppani on myös huolehtivainen, uskollinen ja epäitsekäs ♥

Mitä toivot tulevaisuudelta?

- Tulevaisuudelta toivon tietenkin onnellista ja tervettä elämää. Toivon myös tulevaisuudelta avioliittoa ja vähintään kolmea lasta. Toivon kouluttautuvani vielä nykyisen opiskelun jälkeen vähän korkeammalle ja kestävää ja viihtyisää työpaikkaa. Haluan nähdä eri työ- ja koulutusmahdollisuuksia ja saada mahdollisimman paljon kokemusta ennen sitä "lopullista" työpaikkaa. Toivon matkustelua ja mahdollisuutta nähdä maailmaa ja Suomea. Haluan pitää perheen, rakkaat ja ystävät lähellä tulevaisuudessa ♥

Lempi blogisi, miksi?
- Luen todella paljon blogeja, joilla on vähän vähemmän lukijoita. Niissä tunnelma on tiivis ja intiimi. Mainoksiakaan ei ole paljoa. Lifestyle-blogit on eniten mieleeni ja luen oikeastaan vain niitä. Eniten kiinnostaa päivän tapahtumat, reissut yms. Ei niinkään kosmetiikka yms postaukset. Lempiblogini on tällä hetkellä rosa day by day. Rosan blogi on selkeä, kesäinen ja raikas. Postaukset on monipuolisia ja hauskoja. Blogi menee aikalailla vuodenajan mukaisesti. Rosa on tietenkin myös kaunis ja ottaa lukijat kivasti huomioon! :)

Kiitos kaikille kysyneille! Mitä piditte kysymys-/vastauspostauksesta? Olisiko kiva jos näitä olisi blogissani enemmän? Kerro mielipiteesi kommenttiboksiin!

VALOKUVAUKSEN OPETTAMISTA

Mä en oo ite koskaan ollut mikään super-valokuvaaja. En tiedä polttoväleistä, aukoista sun muista tuon taivaallista. Osaan jotenkin säätää asetukset sään mukaisesti ja kuvattavaa kohdetta mukaillen. Voin kyllä itsekin myöntää, että mun järjestelmäkamera on vähän liian hyvä mun taidoille. Olen itse sen verran kärsimätön, etten jaksa perehtyä ja opetella jokaista kameran nappulaa ja tuosta mötikästä niitä löytyy joka lähtöön!

Nikon D5100 on toinen järjestelmäkamerani. Sitä ennen minulla oli D40, mutta halusin vähän vaihtelua ja ostin uudemman version. Minulla on kaksi putkea: Zoom-objektiivi ja toinen on puolizoom-objektiivi. Haaveilisin vielä uudesta salamasta, sillä kameran oma salama on liian pieni objektiiviin nähden. Myös jonkin näköinen tukijalka olisi kiva, koska joskus kuvatessani huomaan käsieni tärisevän.

Kamera on ollut minulla kohta kolme vuotta ja palvellut minua todella hyvin. Kameran asetuksia ei tarvitse paljoa säätää, jotta saisi hyviä kuvia. Pelkillä automaatti-asetuksilla pärjää jo pitkälle, sillä kamera tekee kaiken työn. Kameralla kuvaaminen on kuitenkin vähän jäänyt, koska se on iso ja painaa. Puhelimella otetut kuvat eivät ole aivan samanlaatuisia kun järkkärillä, mutta kantaminen on huomattavasti helpompaa.

Jesselle valokuvaaminen on aluksi iso kynnys. Reilun vuoden aikana tyyppi on jo oppinut aika paljon ja kamera kädessä heiluminen on alkanut luonnistua. Mä kun olen todella vaativa ja lyhytpinnainen asukuvien kanssa, niin Jessellä ei ole ollut muuta vaihtoehtoa kuin onnistua. Mulle riittää, että osaa zoomata oikeista kohdista ja oikealta etäisyydeltä. Myös kuvakulma tekee paljon. Nykyään Jesse osaa zoomata vaikka jokaisella valokuvauskerralla mä olen neuvonut ja näin kuvista on tullut hyviä. Kyllä mä tosta vielä kelpovalokuvaajan leivon ;)

Jessen näkemys asiasta: " Näin aluksi haluaisin sanoa, että ensimmäisillä kuvauskerroilla yksi asia meni yli hilseen: Kun Sanna sanoi, että ' Älä jätä tilaa ympärille '. En vain ymmärrä miten tämä on mahdollista, koska väkisinhän sinne ympärille tilaa jää. Mutta muutaman kerran jälkeen tämäkin asia alkoi luonnistua. Enkä vieläkään ymmärrä mitä merkitystä sillä on, että ottaako kuvan vinossa, poikittain, väärinpäin tai ylösalaisin. Samalta ne kuvat näyttävät silti. Sannan neuvoista on ollut paljon apua ja olen oppinut omasta mielestäni suhteellisen hyvin valokuvaamaan. Edelleen on silti asioita, jotka ylittävät ymmärrykseni. "

Postauksessa Jessen ottamia kuvia. Jokainen vähän eri tavalla otettu ja osa otettu silloin kun valokuvaaminen oli Jesselle ihan uusi juttu. Onhan tolla tyypillä jonkin näköinen haju millaisia kuvia haluan ja eikä näistä mikään oo hullumpi. Lukuunottamatta tietenkin mun jäätyneitä ilmeitä!

Ystävänpäiväpostaus.

Mulle ystävät ovat aina olleet maailman tärkeimpiä. On ollut hetkiä kun en ole pitänyt kehenkään mitään yhteyttä ja hetkiä, jolloin olen kaivannut ystäviäni enemmän kuin koskaan. Parisuhteet, opiskelu ja työnteko vie paljon. Se ei saisi olla niin. Ystäville täytyisi löytyä aina aikaa. Mun kohdalla se ei ole ollut niin. Mun ystävät ovat kuitenkin olleet niin armollisia, että ovat ymmärtäneet tai ainakin yrittäneet ymmärtää yhteydenpidon vähenemistä.

Tosiystävä on sellainen, joka pysyy rinnalla aina. Oli tilanne sitten mikä hyvänsä. Olen itse pyrkinyt olemaan mahdollisimman lojaali ja kuunteleva ystävilleni. Olen hyvä kuuntelija, en niinkään puhuja. En osaa aina samaistua muiden tilanteisiin, mutta osaan kuunnella ja annan kaiken tukeni ja teen niin paljon kuin vain pystyn.

Mun ystäväpiirit ovat vuosien varrella olleet aika erilaisia. Kuitenkin tämä sama tyttöporukka on ollut kasassa jo jokusen vuoden. Ja toivottavasti se pysyy. Koska meillä kaikilla on omia menojamme ja arjen rutiineja, olemme pyrkineet näkemään ja kokoontumaan parin kuukauden välein. Aina tämäkään ei toteudu. Onneksi on Facebook.

Mulla ei ole koskaan ollut paskaa ystävää. Ennemmin mä itse olen ollut sellainen ja pyrkinyt ottamaan siitä opikseni. En ole välttämättä ollut aina paikalla kun olisi pitänyt. Sen sijaan minulla on ollut ystävä(t) aina lähellä kun on ollut hätä. En ole osannut olla sellainen ystävä kuin minulla itselläni on ollut. Vuosien mittaan olen oppinut paljon ja parantanut tapojani olla ystävä.

Paljon on myös sellaisia ystäviä, joita ei näe koskaan. Kun ollaan oltu samassa koulussa tai työpaikassa se ystävyyden huuma tuntuu hetkelliseltä. Ikuisuuksia ei kuitenkaan työskennellä samassa paikassa, joten yhteydenpito jää helposti. On kuitenkin niitä rakkaita, joita muistan aina näin ystävänpäivänä ja juhlanpyhinä.

Jotkut ystävyyssuhteet taas kestävät aina. Vaikka olisikin ollut vuosien hiljaisuus, niin sen oikean luokse löytää aina. Parhaan ystävän kanssa on aina niitä ylä- ja alamäkiä. On hetkiä, jolloin tekisi mieli repiä hiukset päästä ja on hetkiä, jolloin tekee mieli vain rutistaa eikä päästää koskaan irti ♥

Jotkut ystävyyssuhteet sitten vain ovat. Törmätään ehkä kaupugin kahvilassa tai yöelämässä. Moikataan ja vaihdetaan kuulumiset ja homma on hoidettu sillä. Joidenkin ystävien kanssa ei vain tule vietettyä aikaa vaikka kuinka oltaisiin tärkeitä toisillemme. Silti muistellaan toisiamme näin ystävänpäivänä ja kaikkina mahdollisina merkkipäivinä. ♥

Ystävyys vain on sellainen asia, josta ei tule päästää irti vaikka välillä olisikin vaikeaa. Vaikka se kuinka sattuisi ja kirpaisee niin koskaan ei kuulu luovuttaa. On hyvä pitää välillä taukoa ja vetäytyä omiin ajatuksiinsa. Silti koskaan ei kannata antaa periksi. Hyvän ja rakkaan puolesta on aina tehtävä kaikkensa ♥ Niin minä olen ajatellut ja ajattelen edelleen. Tässä postauksessa rakkaita vuosien varrelta ♥♥

Terve ja heipä hei!

Noniin nyt on minun vuoroni päästää kirjalliset lahjani valloilleen. Aluksi haluan sanoa, Hei kaikille Sanssun blogin lukijoille! Nyt täällä kirjoittaa mystinen J eli Jesse, Sanssun rakas poikaystävä.

Kuva täältä.

Tähän alkuun voisin kertoa vähän itsestäni. Olen siis Jesse nuorimies Lohjalta. Harrastuksiini kuuluu salibandy, jääkiekon ja jalkapallon katselu. Jääkiekkoa seuraan monen monta kertaa viikossa; joskus netistä, joskus taas paikan päällä ja silloin tällöin tv:stä. Lempijoukkueeni on Helsingin Jokerit, jota olen kannattanut 3-vuotiaasta lähtien, elikkäs monta vuotta. Jokerien perässä on kuljettu pitkin maakuntia. Ainoat maakunnat, jossa en Jokereita ole nähnyt on Jyväskylä, Oulu ja Kuopio. Vuosien varrella on tullut kerättyä paljon Jokeri-aiheista krääsää: kaapistä löytyy 5 pelipaitaa, 2 t-paitaa, 3 pipoa ja 2 kaulahuivia. Jalkapallon seuraus kuuluu myös mielenkiinnon kohteisiin. Suomen jalkapalloliiga eli veikkausliiga ei voisi kiinnostaa vittujakaan, mutta Englannin valioliigaa tulee seurauttua ja sieltäkin löytyy yksi joukkue ylitse muiden eli Lontoon ylpeys Arsenal. 

Kuva täältä.

Tästä päivästä voisin kertoa, että olin Keravalla (jee) pelaamassa salibandya. Ensimmäinen peli meni tosi putkeen: hävittiin 13-1, sain yhden syöttöpisteen ja toisenkin pelin hävisimme 9-3, tein tässä ottelussa maalin ja syötin yhden. Otteluiden jälkeen palasimme Lohjalle ja menin porukoille katsomaan Pelicans-Jokerit, jonka Jokerit voitti 2-8. Ottelun loputtua tulin oman kultani luokse, koska oli häntä ikävä kun olen lähtenyt jo aamu 8 liikenteeseen. 

Kuva täältä.

Huomenna pitäisi mennä murun kanssa kummityttöni 4-vuotissynttäreille ja samalla juhlimme myös kummipoikani 1-vuotissynttäreitä. 

Maanantaina alkaisi taas arki ja aloittaa uusi työviikko. Työskentelen siis Lohjalla päiväkodissa, hyvin miesmäinen ammatti, eikö? :)

Maaliskuussa pitäisi mennä murmelin kanssa katsomaan Bäkkäreitä. Ostin meille liput, koska pikkuinen halusi mennä katsomaan niin totesin, että no ostan meille liput sinne.

Ensi viikon ohjelmaan kuuluu lätkämatsin katsomista ja mennään ostelemaan joululahjoja Selloon. 

Hmm jaa, mitäs seuraavaksi? Niin joulua tässä jo odotellaan innolla, koska minua jännittää mitä tuo uuvatti on ostanut minulle joululahjaksi. Joulun viettoon kuuluu myös käydä ilahduttamassa lapsia, sillä teen joulupukki-keikkaa. Tällä hetkellä päänsärkyä aiheuttaa mitä ostan tuolle ihanalle uivelolle lahjaksi, mutta on tässä vielä aikaa, sillä tunnetusti olen tyypillinen mies ja jätän sen viime tinkaan :D

Kuva täältä.

Tähän lopuksi voisin vielä kertoa millainen olen luonteeltani, Luonteeltani olen ystävällinen, kiltti ja ulospäinsuuntautunut. Tulen toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Poikkeus tähän juttuun tuo, kun astun salibandy-kentälle niin luonteeni muuttu täysin. Tähän pätee sanonta 'pieni mies, iso ego.' Kentällä suuni käy kuin ministereillä, elikkäs huutelen vastustajille ja protestoin tuomareille. Tästä syystä olen monesti saanut jäähyn kaytöksestä ja joutunut tuomarien silmätikuksi, mutta itse olen aiheuttanut sen.

Mutta joo tälläinen postaus tällä kertaa :) 

Tehnyt: Jesse aka keijokehveli :) 

Kollaaseja

Suurin osa näistä kuvista ellei jopa kaikki löytyy Instagram -profiilistani: sanssuli. Aion edelleen kuitenkin jatkaa näitä postauksia vaikka lisäsin blogiini Instagram -sivun. :) Tässä kuvia parilta viime viikolta.

1&2 Jeansilta tilattu toppaliivi ja J:lle pipo, jota käytän satunnaisesti 3. Torstaina vähä hiukos kaksareiden jälkeen 4. Biletystä viime lauantailta parhaiden ystävien kera 

1. Parin viikon takainen maastoon lähtö Paheen kanssa 2. Pepi on alkanut kieriskelemään ja viettää nykyään paljonkin aikaa selälleen 3. Oli pipi olo ja Pepi lohdutti 4. Uninen muruinen 

1. Leffailtaa muutaman viikon takaa 2. Kaksareille valmistautumista 3&4. Viime lauantaina parhaan ystävän ja siskon seurassa 

1. Lihaton lokakuu ja ruoka-ainekset ke-su 2. Muru kokkas eilen soijakermakastiketta herkkusienillä 3. Joo Kaija Koo - Kuka Keksi Rakkauden 4. Mun parhaat poijjaat ♥

Netti tuli, meni ja tuli taas.

Meillä tosiaan posahti nettiboxi viikonloppuisen ukkosmyrskyn johdosta. Käytiin isin kanssa heti tiistaina hakemassa uusi boxi, jonka kanssa ylläripylläri ilmaantui ongelmia. Eilen sain mun koneeseen netin takaisin ja voin taas jatkaa postaamista.

Viime postauksesta on taas vierähtänyt viikko eikä mitään kummoista ole tapahtunut. Viime viikon helteiden aikana otettiin aurinkoa Aurlahdessa ja vietettiin vähän siskoaikaa käymällä Lietsussa kävelyllä ja apsilla kesän ekoilla irtojätskeillä. Kävin lauantaina myös kolmen viikon tauon jälkeen ratsastamassa!

Tää kirjaimellisesti vietetty välivuosi alkaa pikkuhiljaa painaa päälle ja mun täytyy nyt oikeesti alkaa ryhdistäytymään ja tehdä elämälleni jotain. Nyt kun alan toipumaan loppuvuoden 2012 tapahtumista voin alkaa porskuttaa eteenpäin ja alkaa vakavasti miettimään tulevaisuuttani.

Juhannus, synttärit ja lomamatka lähestyy ja niistäkin olen alkanut jo hieman stressaamaan. Tänä kesänä tahtois joutaa myös mökille ja järjestää jonkinnäköiset luokkabileet ylä-asteluokan kesken.

Viimeinen kuva poimittu instagramista! Siellä mua voi seurasta nimimerkillä sanssuli.

Itkupotku

Viime päivät ovat sisältäneet paljon naurua, riemun kiljahduksia, päättömiä facebook-riitoja, hysteeristä itkua, ahdistusta, masennusta, ihmisriippuvuutta, katkeruutta, rakkautta, välittämistä, menneisyyden kaipuuta, pelkoa, intohimoa, surua, onnellisuutta ja voisin jatkaa tätä listaa vaikka loputtomiin.. Miten kauan kestää, jotta ihminen toipuu elämän suurista muutoksista? Mitä jos se ei ikinä sopeudu uuteen tilanteeseen tai vain pysty hyväksymään muutoksen tuulia? Voiko katkeruuteen, katumiseen ja pakonomaiseen rakastamiseen kuolla? Onko kaikella oikeasti joku tarkoitus? Miksi ihmiset yleensäkin tekee päätöksiä, jotka myöhemmin kaduttaa? Siksi, että sillä hetkellä se tuntui hyvältä ja oikeelta. Joitakin asioita ei vain voi muuttaa ja jotkut asiat ei vaan ikinä enää palaudu ennalleen. Pitääkö se tilanne silloin vain hyväksyä? Jos oikeesti välittää jostain ja haluaa pitää sen lähellä, eikö siitä kuulu silloin taistella?

Irvistävä hauva, uudet keltaset pökät Vero Modasta, yöraneille lähössä, joita ei ikinä sitten saatu, pojat sängyn alla, tylsäää, Svartsin kanssa yhteispose, prinsessa Bra, Karismalöytö♥, suomenhevosemme Pahe, Karisman armeijavarustustarjonta