KOTIHOODEILLA

Me lähdettiin taas perjantaina ajelemaan koko perheen voimin kotiseudullemme eli Lohjalle. Suoraan Hedbergin keikalta ajettiin kotiin hakemaan kamat ja Remy ja sitten koittikin reissumme kohti tuota "iki-ihanaa" omenakaupunkia.

Perjantaina saavuimme siis aika illasta mestoille. Isukki oli onneksi vielä Zorron kanssa hereillä, joten kerettiin siinä hyvin vaihtamaan kuulumisia ja juttelemaan mm. ensi viikonlopusta.

Me jouduttiin J:n kanssa valvomaan kuitenkin aika pitkään, koska mä olin luvannut kuskata A:ta yöllä baarista kotiin. Syötiin hyvää kinkkukiusausta, käytiin Remyn kanssa takapihalla juoksemassa ja katsottiin yksi kauhuleffa, joka otettiin meiltä kotoa mukaan. Loppujen lopuksi klo 12 aikoihin keskiyöllä uni alkoi painamaan niin kovin niskaan, että mun oli pakko mennä nukkumaan. Isin luona me ollaan nyt alettu nukkumaan kellarissa. Siellä on niin ihanan vilpoista, pimeää ja hiljaista, että siellä saa huonounisempikin nukuttua. Yhden jälkeen sisko sitten soitti, että kahdelta haluaa kotiin. Niimpä se sitten hurautettiin Rillon pihalle klo 02:00.

Lauantaina meillä oli kellot soimassa. Mun oli määrä mennä kampaajalle yhdeltä Lohjan keskustaan. Isi keitti mulle aamulla kahvia ja J teki aamupalaleivät. Palvelu pelaa siis ;) Aamupalan ja -kahvin jälkeen isi vähän näytti paikkoja mm. pihalta, mitä voisi vähän siivota ja siistitä. Isi lähti itse muualle lauantaipäivän aikana. Lupasin siivota pihaa sunnuntaina.

Puoli yhdeltä me lähdettiin koko kolmihenkinen perhe matkaan ja mä jätin J:n ja Remyn keskustan vanhusten talolle. Siitä ajelin keskustaan ihanan luottokampaajani tuoliin. Ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen mun kampaaja sanoi, että " sun tukka on kyllä ihan hyvässä kuosissa ". " Ihan hyvä kuosi " on mulle jo paljon. Nyt vasta 5,5 vuoden takaisen värinpoiston jälki on lähtenyt mun hiuksista. Oli muuten ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun kyseinen toimenpide tehdään mun kuontalolle. Hiuksiini laitettiin siis suklaisempi väri, kun edellinen ja sivusiili lyheni taas yhdeksään milliin. Tällä kertaa otsahiukset saivat pysyä tuollaisinaan ja latvoista otettiin muutenkin vain ne kaikista huonoimmat pois! Olen tulokseen taas oikein tyytyväinen ja palaan samaiselle penkille taas kesän jälkeen.

Kotimatkalla otin mun pojat kyytiin Ojamolta ja pölähdettiin takaisin kämpille. Järjestelin ja siistin vähän takapihaa siskon maalatessa terassin uutta katosta. Mun piti nähdä mun parasta ystävää, mutta poikien Espoon reissun ja myöhäisen ajankohdan takia me skipattiin sitten koko juttu..

Poikien palatessa pk-seudulta ja kauppareissulta me laitettiin heti grilli kuumaksi. Pojat grillas makkaroita (juustoisia ja pekonisia), broilerin ja naudan fileetä, herkkusieniä pekonilla ja ilman. Mä en pidä yhtään pekonista, joten söin vähän alastomampia tatteja.

Sunnuntaina Jesse  lähti jo aamusta ystävänsä luokse pelailemaan. Mä jäin kämpille ja aloitin suosiolla jo ajoissa etupihan siivouksen. Lukuisia työkaluja heitin puuliteriin ja lukuista roskaa ja ylimääräistä tavaraa lensi roskiin. Innostuin niin paljon, että löysin itseni haravoimasta hiekkaista aukeaa puunpalasista. Siivosin niin ahkerasti, että jätesäkitkin loppuivat kesken!

Puoli neljän aikoihin sunnuntaina iltapäivällä me lähdettiin ajelemaan takaisin kotiin. Vaikka kaikki suunnitelmat viikonloppua vasten menikin pieleen, niin voin kuitenkin sanoa, että taas on yksi mahtava, perhetäyteinen viikonloppu Lohjalla vietetty. Vaikka mä en siitä paikasta pidä millään tavalla, on mulla silti perhe, sukulaiset ja ystävät siellä ♥

Ihanaa olla siis taas kotona. Mulla alkaa maanantaina työt kesäleireillä ja niitäkin on luvassa ihan neljän viikon edestä! Lomailemaan mä pääsen heinäkuun vaihteessa. Siihen asti on siis vielä paiskittavaa ja tekemistä, mutta innolla otan mulle suodun duunin vastaan. Niin ja mulle luvattiin jo perjantaina kiitettävä iltapäiväkerhon näytöstä ♥

Ihanaa alkavaa viikkoa ja kesää kaikille ♥ Lomailijat nauttikaa lomasta ja työnraatajat jaksaa vielä paiskia ennen ansaittua lomaa! Niin ja onnea kaikille ammattiin valmistuville ja ylioppilaille ♥ ♥

TOUKOKUU

Toukokuu on jotenkin ollut aika sekalainen. Iloinen, surullinen, juhlava, kotoisa. Toukokuussa ei oikeastaan ollut paljoa mitään suunnitelmia. Ja jos oli, ne menivät mönkään. Teen tämän postauksen nyt aikasemmin, koska loppuviikon meitsi aikoo pitää blogilomaa.

Toukokuussa jatkoin treenaamista ahkerasti. Loppupuolella alkoi Tikiksen uusi Booty-haaste, jota en ole päässyt vieläkään aloittamaan flunssani takia. Flunssan vuoksi emme myöskään päässeet osallistumaan rakkaan ystäväni tupareihin vaan pelasimme Jessen kanssa kiltisti kotona Trivialia ja Yatzia. Flunssassa ollessani mustaherukkamehua on mennyt litrakaupalla! Se vaan on niin hyvää ♥ Kolme päivää kotona bogoillessani mun oli jo pakko päästä pois ja meninkin viime maanantaina jo töihin.

Remyn kanssa ollaan nautittu yhteisistä vapaapäivistä loikoilemalla sängyssä mahdollisimman pitkään. Remy on lisäksi jatkanut rakasta stalkkausharrastustaan ja ottanut mamin kanssa aurinkoa parvekkeella ♥

Helatorstaina rakas ystäväni tuli tänne meille viettämään iltaa. Pelailtiin parvekkeella Unoa ja Trivialia. Lisäksi pystytimme kisakatsomon ja kovin yritimme kannustaa Suomea voittoon. Toisin kävi.. Sain Jesseltä maailman parasta hajuvettä vuosipäivälahjaksi ♥ Toukokuussa tuli hankittua myös vuoden ensimmäiset rusketusraidat.

Toukokuu on ollut poikkeuksellista selfien aikaa. Kuun puolivälissä käytiin vihdoin ja viimein hakemassa meille tuo iki-ihana sohvaryhmä parvekkeelle ♥ Saimme myös viimeiset taulutkin seinille ja Remy toimi mittana, kun kuvailin isille taulujen kokoa ♥

Remy-selfietkin on olleet muodissa toukuussa. Remyn lempipaikkoja on nykyään istua, makaa tai nukkua meidän sohvan selkänojan päällä. Siitähän onkin oiva tilaisuus saada kunnon puppy-selfie ♥

Kuun alussa juhlimme vappua railakkaasti Inkoossa ja vapun jälkeen juhlimme rakkaan ystäväni synttäreitä Lohjalla. Illan aikana ajelimme limusiinilla ja lauloimme karaokea. Pysähdyimme myös paikallisessa yhillä ja päädyimme lohjalaiseen yökerhoon VIP-pöytien ääreen!

Huomenna perjantaina menemme Jessen kanssa Selloon syömään ja myöhemmin katsomaan Sami Hedbergiä. Kyseinen Samin keikka on mun laskuissa jo viides! Kuudes tuleekin luultavasti jo loppuvuodesta :)

TULEVAISUUDEN POHDINTAA

Postausideat loppuu aina vähän väliä ja silloin yritän kaikin keinoin keksiä aihetta, mistä voisin postata. Mahdollisia aiheita etsin mm. meidän kotoa, meitsin pään sisältä, viime aikojen tapahtumista tai Remyn hupsutteluista. Tämän kertainen postausaihe löytyy niin mun kuin Jessenkin pään sisästä ja meidän yhteisistä viimeaikaisista keskusteluista.

Me ollaan Jessen kanssa viime aikoina puhuttu todella paljon tulevaisuudesta. Ja se näkyy jo meidän päivittäisissä toiminnoissa. Mä olen esimerkiksi surffaillut viime aikoina paljon jokakoti.fi, vuokraovi.fi kaltaisilla sivuilla. Me ollaan molemmat todella ihastuneita kaksikerroksisiin rivitaloihin ♥ Tällaiset ajatukset eivät johdu siitä, ettemme viihtyisi nykyisessä asunnossa. Meistä olisi vain ihan sairaan kiva asua rivitalossa ja vielä kaksikerroksisessa. Ja muutenkin tulevaisuutta ajatellen meidän nykyinen asunto on ihana, mutta aika ahdas. Jos miettiin pidemmällä tähtäimellä.

Mun paras ystävä jo kysyinkin multa, ollaanko me mietitty oman asunnon ostamista. Mun kanta siihen on se, että mä en halua omistaa rivitalo- tai kerrostaloasuntoa. Jos mä oman asunnon joskus hankin, niin se on sitten omakotitalo. Puutarhapirjoksi musta ei kuitenkaan vielä ole, joten kyseinen vaihtoehto on toistaiseksi haudattu. Mutta perhe ja sukulaiset hyvä, mitään emme ole vielä lyöneet lukkoon.

Kaiken näiden fiilisten takana on se, että mä saatan valmistua jo ennen joulua ja siihen on enää puoli vuotta! Valmistumiseni ei ole vielä täysin varmaa, mutta viimeistään se tapahtuu jo ensi tammikuun aikana. Näissäkin asioissa pyörii monen monta kysymystä. Mitä sitten? Mulla ei ole mitään tieto, missä mä haluan työskennellä. Tää koulutus avaa niin monta ovea ja mahdollisuutta. Niitä ovat päiväkoti, seurakunta, koululaisten iltapäiväkerho, avoin päiväkoti. Valinnaisten ansiosta voisin työskennellä myös monikulttuurisesti tai erityislasten kanssa. 

Seuraava kysymys onkin, että saanko töitä? Näillä aloilla ei varmasti loput työt kesken, mutta onko se juuri sellaista aikaa, kun työpaikkoja ei saa tai uusia työntekijöitä ei haeta? Kaikki tällainen ahdistaa mua ihan suunnattomasti. Jos mä saan töitä heti valmistumiseni jälkeen, niin luonnollisesti meidän talous on hippasen nykyaikaa parempi ja meillä olisi todennäköisesti varaa asua vähän isommassakin asunnossa. Vaikka siellä kaksikerroksisessa rivitalossa.

Yksi seikka tämän kaiken vaikeuden ja ahdistuneisuuden jälkeen on se, että Jesse haluaa vielä opiskella jossain vaiheessa. Sehän tarkoittaa taas sitten sitä, että meidän talous saattaa mun valmistumisen jälkeenkin pysyä samana. Eli kannattaako meidän sittenkään vielä muuttaa tästä helmestä pois? Myös mä haluan vielä opiskella tämän elämän aikana. Mutta niin pitkälle en jaksa edes miettiä. Liian monta kysymystä meitsin pieneen päähän.

Asuntojuttuja ollaan siis vähän mietitty, mutta vain ajatuksen ja keskusteluiden tasolla. Ja olenhan mä sitä tarjontaa vähän käynyt kurkkimassa.

Toinen ajatusta herättävä asia meidän perheessä on pienen karvanaaman hankkiminen. Eli me ollaan todettu, että Remy tarvitsee itselleen kaverin. Ihan Remyn itsensä takia niin myös meidänkin takia. Remy on todella energinen ja huomiota kaipaava kaveri. Lenkillä ohittavat koirat on ihan tylsiä, koska niitä ei saa mennä moikkaamaan. Myös Lohjan herrasta Zorrosta ei oikein ole leikkikaveriksi tällaiselle vintiölle. Myös monella mun ystävällä on isoja koiria ja olisi hyvä, että Remy saisi olla omakokoisten seurassa. Ollaan me onneksi koirapuistossa tavattu muita pienempiä koiria ja Remy on saanut niistä oivia leikkikavereita.

Remyn isukilta on jo tullut joitakin pentuja Remyn jälkeen, mutta vielä tuntuu olevan vähän liian aikaista uudelle riiviölle. Remy käyttäytyy pääsääntöisesti jo hyvin. Tarvitsee vain useissa tilanteissa herkkuja, että sujuu. Mutta jonkin aikaa meidän täytyy vielä treenata tyypin käytöstä ennen kuin meillä on tilaa toiselle vintiölle.

Sellaista ajatuksen juoksua ja aivojen jumppaamista tällä kertaa. Huomasitteko muuten, että lisäsin uuden välilehden etusivulle? Kyseinen sivu on omistettu kokonaan Remylle ♥ Käykäähän lukaisemassa ja kysykää ihmeessä, jos on kysyttävää! Ja blogini on saanut uuden lukijan joukkoonsa, tervetuloa! ♥

SURU

Pepin poismenosta on kohta kuukausi. Kuukausi. Ihan vasta äsken mä kierin tuossa sängyssä ja huusin tyynyä vasten saatuani isiltä sen murskaavan tekstiviestin. Siitä on tosiaan pian kuukausi ja ensi viikonlopun aikana me saatetaan murunen haudan lepoon ♥

Mua ei enää itketä puhua Pepistä. Aluksi en halunnut kenenkään sanovan edes sitä nimeä. En halunnut katsoa kuvia, lukea muiden surutteluviestejä "pärjääthän sä?". No mitäpä luulet? Aluksi en edes uskonut koko asiaa, ennen kuin mä näin sen omin silmin. Isin luona oli vastassa enää Zorro. Enää se pieni riiviö, meidän seniori, paappakoira ♥ Joka ei muuten ole enää kenenkään tossun alla, koskaan. Vieläkin isän luokse mennessä sitä ei muista. Vasta paikan päällä sen huomaa, että jotain puuttuu. Jokin tosi oleellinen. Joku, joka tekee siitä paikasta kodin..

Edellis-iltana Euroviisuja katsellessani purskahdin itkuun Italian biisin. Se biisi, jossa lauletaan Dimmi che mai che non mi lascerai mai. Se sai kyyneleet silmiin ja pohtimaan taas sitä suurta kysymystä: Miksi? Miks juuri meidän koira? Miksi juuri Pepi? Miksi 8-vuotias lammaskoira, joka ei koskaan oikeestaan näyttänyt minkäänlaisia merkkejä? Paitsi viimeistään silloin, kun se oli jo liian myöhäistä.

Nyt mä vasta tiedän, mitä on suru. Tää on ensimmäinen kerta, kun multa poistuu taivaaseen todella tärkeä pala mun elämästä. Suru muuttuu ennen pitkään ikäväksi ja kaipaukseksi. Ja sitä se jo todella on. Kyllä mä suren vieläkin. Suren kesällä, suren tulevana jouluna ja kaikkina tulevina vappuina. Ihan siitä syystä, että juuri päivän jälkeen Pepin 8-vuotissynttäreitä, sen olikin jo aika lähteä.

Moni sanoo, että se olisi tullut eteen kuitenkin. Ennen pitkää. Jossain vaiheessa. Jokainen lemmikin hankkinut henkilö joutuu kohtaamaan sen jossain vaiheessa. Mutta ei olisi pitänyt vielä. Pepillä olisi ollut vielä monta hyvää vuotta edessä, mutta kohtalo puuttui peliin. Ja mä todella uskon kohtaloon.

Kaikista kauheinta olisi ollut, jos meillä olisi ollut vain Pepi. Nyt meillä on vielä Zorro ja tietenkin Remy. Ilman noita karvanaamoja tästä ei tulisi yhtään mitään. Ei mitään. Mä olenkin todennut monesti Pepin poismenon jälkeen, että lässytän Remylle ja lellin sitä vielä entistä enemmän. Äiti sanoi mulle, että "niin sä varmaan teetkin".

Tää kirjoittaminen on hyvää terapiaa mulle ja selkeyttää omia ajatuksia. Siksi mä halusin tänkin postauksen tänne kirjoittaa. Julkaisemalla osoitan haluavani jakaa näitä ajatuksia teidän kanssa. Ajatuksia, joita ei välttämättä osaa sanoa ääneen tai pukea sanoiksi. Muuten kuin kirjoittamalla.

Tässä on siis todettava, että elämä jatkuu. Vaikka välillä tekisi mieli käpertyä sänkyyn viidentoista peiton alle sanoen "mä suren nyt". Suru ei koskaan lopu, eikä siitä pääse koskaan yli. Mutta se helpottaa ja muuttaa muotoaan. Ja jos joku nyt kehtaakin olla sitä mieltä, saatika tulla sanomaan, että "se oli vaan koira", niin näytän hälle pitkää keskisormea. Oikeastaan kahta keskisormea. Pepi oli osa perhettä, osa meidän elämää ja osa meidän kotia. Ja sitä ei voi mikään korvata, koskaan ♥

MITÄ JESSELLE KUULUU

Hei!

Päätin kirjoittaa tänne blogiin minun kuulumisia eli siis Jessen. Mistä aloittaisin ööö minulle kuuluu tällä hetkellä todella hyvää. Töissä menee hyvin, vaikka nyt on fiilis, ettei jaksaisi yhtään, koska odottelee vain kesäloman alkua, joka alkaa aika tasan tarkkaa 5 viikon kuluttua. Työrintamalla kuuluu muutenkin hyvää, sillä sain vuoden jatkosopimuksen työpaikkaani, jossa tällä hetkellä työskentelen. 

Kesälomaa odotan sikäli innolla, että ollaan kultani kanssa suunniteltu kaikenlaista kivaa kesälle, kuten mökkeilyä, festareita ja kesän kohokohtaa eli pääsen vihdoin ja viimein tapaamaan suuren suurta idoliani Aki Palsanmäkeä eli Suomen huutokauppakeisaria. Ajattelimme mennä kesäreissulla, jonka teemme niin huutokaupan kautta. 

Kun aloitimme suunnittelemaan, että mennään kesällä festareille, en ymmärtäny, miksi minun ehdotuksia ei otettu todesta, koska ehdotin Espoo aaria ja soi, Aittoon kirkastusjuhlat ja Jämsän runoviikot. Mikä vika näissä on? Herää kysymys. Olen intohimoinen metallimusiikin ystävä, joten ehdotin myös Tuska-festareita, mutta sekään ei saanut kannatusta. Päädyimme kuitenkin valitsemaan Summer up-festivaalit, koska se on suhtlähellä ja jäämme festivaalien jälkeen mökkeilemään Lahden tuntumaan niin tämä vaihtoehto tuntui parhaimmalta.

Kesäkuuta odottelen myös innolla sikäli, että pääsen aloittamaan koko käden kattavan tatuointini. Ensimmäisessä vaiheessa otan sormiini meidän rakkaan koiran nimen ja loput sitten otan kesän jälkeen, koska ne ovat isoja ja haluan myös ottaa aurinkoa kesällä. En vain malttaisi millään odottaa, että saan projektini valmiiksi, koska olen luonteeltani todella malttamaton persoona. 

Toisaalta taas odotan, että kesä olisi nopeasti ohi ja tulisi elokuu sillä elokuussa alkaa kiekkokausi ja pääsen seuraamaan rakkaan seurani Helsingin Jokereiden edesottamuksia kaukalossa. 

Näin yleisesti ottaen minulle kuuluu tällä hetkellä todella hyvää ja olen onnellinen jokaisesta päivästä, jonka saan viettää minulle rakkaitten uuvattien kanssa. 

Tässä oli minun kuulumiseni tällä kertaa. Kiitos ja heipä hei!

KIPEENÄ

Koskaan, ikinä, ei milloinkaan pitäisi sanoa ei koskaan, ei pitkään aikaan, pitkästä aikaa, millonkohan viimeks. Never say Never. Nimittäin meitsi tossa puolitoista viikkoa sitten kertoi videopostauksessa, kuinka olen pysynyt terveenä vuoden ajan. Ilman yhen yhtäkään flunssaa, nuhaa, vilustumista, kuumetta, vatsatautia. Ja niimpä, tadaa!!! Herään torstaina jäätävän kurkkukipuun, joka muuten yleensä kertoo siitä, että Hei sinä, flunssa iskee sinuun ihan kohta. Perjantaina 22.5 minä, Sanssu, 22 vee makaan sohvan pohjalla tekemättä mitään, lukuunottamatta niistämistä talouspaperiin.

Oliko tossa tarpeeksi kursivoitua ja lihavoitua tekstiä? Tässä mä tätä kaunista hymniä kirjoittelen sunnuntai-iltana, jo flunssan helpottaessa. Jostain se pirulainen muhun iski taas näin vuoden jälkeen ja olen itkenyt, kiukutellut, valittanu, ollut ärsyyntynyt, vittuuntunut ja väsynyt tähän oloon. Meidän piti eilen lauantaina osallistua eräisiin tupareihin, mutta tottakai mä olen flunssassa kerrankin. Nämä kauniit juhlat jäivät välistä ja me vieteltiin iltaa sitten Trivial Pursuitin ja Yatzin kera. En muista milloin oon ollut näin ärsyyntynyt tähän oloon. Olin jo unohtanut tän. Särkylääke ei auta, nenä vuotaa, on tukossa, en saa henkeä, yskittää, oksettaa, on paha olo ja itkettää. Kun sitä oloa ei pääse karkuun.

Lauantaina Jesse onneksi teki mulle aamupalaa, keitti kahvit, kävi kaupassa ja lenkitti Remyn kaikkina vuorokauden aikoina. Kaupasta hän kantoi mulle iki-ihanaa mustaherukkamehua, jota join lantrattuna kiehuvaan veteen. Ja ai että se alkoi jo helpottaa ♥ Pikkuhiljaa alan taas maistamaan ja haistamaan.

Kaikista eniten tässä episodissa mua ottaa päähän se, että mulla on ensi viikolla kevään viimeinen näyttö, jossa mä haluan tehdä kaikkeni ja ansaita sen kiitettävän. Koska se on mun alaa ja sitä mä parhaiten osaan. Mutta puolikuntoisena se on erittäin haastavaa. Toivonkin kaikella sydämellä ja rakkaudella, että mä olen maanantaina jo kunnossa. Tänään sunnuntaina mulla on ollut sata kertaa parempi olo kuin eilen. Vaikka välillä nenä kutisee ja vähän heikottaakin! Mutta olen jopa syönyt kunnolla, käynyt suihkussa ja Remyn kanssa kaksi kertaa pienellä lenkillä. Olen jopa jaksanut höpsötellä Jessen kanssa ♥ Tätä kirjoittaessa mulla tulee kuva, että olisin jotenkin vakavamminkin ja pitkäkestoisemmin sairas. Mutta tää on kamalaa. Vuosi sitten pääsin eroon siitä flunssakierteestä ja nyt pelottaa, että se iskee uudelleen.

Kuva: we♥it

Tämä viikonloppu meni siis sohvan pohjalla maatessa, valittaessa, itkiessä, litkiessä mustaherukkamehua ja niistäessä nenää. Toivottavasti olen edes saanut C-vitamiinin yliannostuksen mustaherukkamehusta ja omenoista. Jospa tää parempi olo johtuisi siitä..

Jonkin sortin angstausta tällä kertaa, mutta toivottavasti kestätte sen. Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille ja tsemppiä kevään viimeiselle viikolle ♥

MAKUUHUONE

Vihdoin ja viimein se on täällä. Nimittäin makuuhuoneen esittelypostaus. Meidän makuuhuone on siis ollut muutoksen tuulissa tämän vuoden alusta lähtien. Värimaailma oli ennen valkoruskea ja nyt se on niistä väreistä muuttunut valko-vaaleanpunainen-pinkki -sävymaailmaan. Vaikka mä en pukeutumiseltani tai tyyliltäni ole muuten kovinkaan tyttömäinen, niin vaaleanpunainen prinsessaväri iskee muhun sisustuksessa ihan ylivoimaisesti. Olen myös päättänyt, että häissäni tulee ehostusvärinä olemaan juuri tuo vauvamaisen vaaleanpunainen.

Makuuhuoneen värimaailman vaihtumisessa on juuri kestänyt oikean väristen mattojen löytyminen, oikean kokoisen tv-tason metsästäminen ja vanhan tv-tason myyminen. Lisäksi päiväpeittoa ei ollut sopivan kokoisena ja oikean värisenä. Siispä nykyinen päiväpeitto on hieman liian iso sänkyymme, mutta taiteltuna se sopii siihen oikein mainiosti.

Uusi tv-taso on entistä pienempi, sillä makuuhuoneen nykyinen huonekalujärjestys on hieman ahtaampi kuin aikasemmin. Sen lisäksi se ei edes ole alunperin tv-taso. Mä jotenkin tykkään siitä, että sänky on huoneessa noin päin. Mielessämme on myös käynyt, että jos pääsisimme nykyisestä pöytäkoneesta eroon, myisimme tietokonepöydän ja hankkisimme tilalle läppärin. Näinollen makuuhuoneesta tulisi taas hieman tilavampi. Olen myös jälkeenpäin hieman manaillut tv:n olemassaoloa makuuhuoneessa, mutta me nyt vain tarvitsemme kaksi tv:tä tähän huusholliin. Sattuneista syistä.

Sänky ja tietokonepöytä ovat siis kalustukseltaan samat kuin aikaisemmassa sisustuksessa. Kaikki muu on uutta. Ikkunan kulmassa oleva lasten pinkki tuoli on oleillut tähän asti parvekkeella, mutta nyt, kun se ei enää sinne mahdu ja se sattumoisin on värimaailmaltaan samaa kuin makuuhuoneen uusi väritys, löysi se paikkansa juuri tuosta.

Myös yölamput uusimme. Vanhat olivat aika massakokoiset eivätkä oikein enää sopineet uuteen sisustukseemme. Matot ovat myös uudet, pitkänukkaiset.

Makuuhuoneen vanha matto on parvekkeella ja kaksi pienempää mattoa myimme kirpputorilla. Vanhat yöpöydät, tv-taso ja yölamput myin Facebookissa paikallisessa nettikirppiksessä. Myös vanhat taulut menivät kaupaksi kirpputorilla. Edelliset verhot lahjoitimme Jessen äidille ja joitakin koristetyynyjä myimme kirpparilla ja osan lahjoitimme Jessen äidille.

No, jospa nyt sitten tähän uuteen sisustukseen. Ihan ensimmäisenä tilasin Jotexilta liutan vaaleanpunaisen sävyisiä koristetyynyjä. Samassa pakkauksessa olivat myös ihanat perhosilla maustetut verhot. Näiden tekstiilien lisäksi tv-taso sai koristuksekseen Jotexilta kolme vaaleanpunaista, vähän erisävyistä kynttilänjalkaa ♥ Sängyllä lepäävistä valkoisista koristetyynyistä yksi on Jotexilta tilattu.

Jyskin ihanasta liikkeestä hankimme söpöt OURE:n yöpöydät. Kyseistä malliahan meillä on olohuoneessa tv-tasona ja eteisessä lipastona. Makuuhuoneessa OURE:n tv-tasona toiminut kaluste on siis alunperin eteispenkki, johon kuuluu vielä valkoinen pehmuste. Mun mielestä kyseinen kaluste ajaa hyvin asiansa ja menee loistavasti tv-tasosta, eikö? Lisäksi aikaisemmin hankittu koruteline tietokonepöydällä on Jyskistä.

IKEA:n kalustoa on siis tietenkin aikaisemmin hankittu sänky. Lisäksi seinällä oleva oksatarra on kyseistä puljusta, samoin kuin vastakkaisella seinällä olevat perhostaulut. Alunperin ostin niitä vain yhden, koska IKEA:n nettisivuilla oli myös eräs toinen saman valmistajan taulu. Jossain vaiheessa en enää löytänyt kyseistä taulua heidän nettisivuilta, jotenpa kävin hakemassa toisen samanlaisen. Ja toimii mun mielestä aika hyvin. Kolme vaaleanpunaisessa ruukussa olevaa minikaktusta ovat myös IKEA:sta. Ne me ollaan kylläkin saatu lahjaksi. Aikaisemmin hankitut tietokonetuoli ja vaaleanpunainen tekokukka on myös IKEAkamaa, eikä pidä unohtaa pinkkiä lastentuolia ikkunan nurkassa, joka kuuluu meidän ensimmäisten huonekalujen joukkoon.

Uudet, valkoiset, pitkänukkaiset matot ovat hankittu Ellokselta. Matot toimitettiin meille eri aikaan ja oikeastaan siitä syystä tämän postauksen julkaiseminen on venähtänyt..

Kodin1:ltä ostimme viime kesänä makuuhuoneessa olevan tietokonepöydän. Uudessa sisustuksessa myös yölamput ovat Kodin1:stä ostettuja ♥

Hobby Hallista on hankittu ihana luumunvärinen, jokseenkin hieman liian iso päiväpeitto. Hobby Hallin tekele on myös yksi koristetyyny sängyn päällä. Tosin sekin hankittiin jo ennen meidän muuttoa.

FAKTOJA MINUSTA

Mä tykkään ihan hirmuisesti lukea muiden faktapostauksia. Edellinen faktapostaus on tammikuulta ja se on Jessen kirjoittama. Postaukseen pääset tästä! Olen joskus aikaisemmin tehnyt itse tällaisen postauksen, mutta jostain syystä en nyt löydä sitä blogini syövereistä. Tässä kuitenkin jokunen fakta minusta, olkaa hyvä ♥

1. En ole varma olenko kahviaddikti. Aamukahvi mun on pakko saada. Ilman sitä seuraa koko päivän vaivaava hedari. Mutta jos juon yhtään enempää, kuin sen yhden kupin, laattausrefleksi on lähellä.

2. Tämä blogi on ollut pystyssä helmikuusta 2011. Vanhoja postauksia olen poistellut rankalla kädellä, koska en halua muistella tiettyjä asioita menneisyydestäni.

3. Käytän miesten dödöä. Ihan vain sen takia, että naisten dödöt ei pidä mun hajuja kurissa.

4. Pelkään ilmapalloja. Tai oikeastaan niiden pamahtamista. Niiden ollessa lähettyvillä saan hirveän ahdistuskohtauksen ja haluan nopeasti kauemmas. Itkukaan ei aina ole kaukana.

5. En ole alunperin näin ujo, mitä monet luulee. Koulukiusaaminen ylä-asteella teki musta tällaisen. Eräs ihminen sanoi mulle reilu kuukausi takaperin, että tarvitsen ammattiapua ujouteni hoitamiseen (???)

6. Meen tulevana kesänä ensimmäistä kertaa festareille. Ihan oikeesti, 23-vuotiaana.

7. Mulla on oikeasti aika korkea kipukynnys, mutta reisitatuointini tekeminen teki todella kipeää loppuvaiheessa.

8. Mut on kasvatettu todella hyvin. Jokainenhan meistä tekee virheitä, mutta ne ei välttämättä liity kasvatukseen millään tavalla. Kiitos isin ja äidin ♥

9. Tunnen itseni jo todella vanhaksi. Olen alkanut vimmatusti rasvaamaan ihoani joka paikasta. Pelkään ryppyjen ilmestymistä ja ihon roikkumista..

10. Hyvällä tuurilla saatan valmistua nykyisistä opinnoistani jo tämän vuoden puolella!

HAMPAAT

En tiedä, miksi tämä postausaihe kiehtoo mua ihan valtavasti. Olen muutamasta blogista nyt lukenut postauksia hampaista, joten itsellenikin tuli inspiraatio kirjoittaa mun legoista.

Hampaiden puhdistamiseen käytän tavallista Medium-hammasharjaa. Haaveilen sähköhammasharjasta, jonka aion vielä hankkia, kunhan se vain sopii tähän budjettiin. Lisäksi käytän lankaita hammasvälien puhdistamiseen. Hammastahnana käytän milloin mitäkin. Tällä hetkellä käytössä on hampaiden vihlontaa ehkäisevä Sensodyne. Kuulemani mukaan terveetkin hampaat voivat vihloa. Hampaiden puhdistuksen lisäksi syön joka aterian jälkeen fluoritabletin, joka ehkäisee myös reikiintymistä.

Lapsena minä, niin kuin varmasti moni muukin kävi säännöllisesti hammaslääkärillä. Kouluhammaslääkärillä. Mulla ei koskaan ole ollut hammaslääkäripelkoa, mutta näin iän lisääntyessä sitä on ollut havaittavissa tälläkin suunnalla. Lapsena mulla ei ollut ongelmia hampaiden kanssa. Äiti piti tiukasti kiinni siitä, että me siskon kanssa pestiin hampaat ennen nukkumaanmenoa. Ja niin me tehtiinkin. Pesujen yhteydessä mä aina join(?) sen hammaspesuveden. Miksi? No, en tiedä. Siltäkin löytyi vuosien takaiset seuraukset.

9-vuotiaana mulla havaittiin pylväshammas. Se sijaitsee etuhampaiden vieressä vasemmalla puolella. Se ei oo koskaan mitenkään mua vaivannut. Siitä huolimatta silloinen hammaslääkärini laittoi siihen laminaatin, koska sen kanssa se näyttää paremmalta. Hän kertoi laminaatin kestävän n. 10 vuotta. No, kyllä mä muistan sen mökkiyön, kun tuo laminaatti irtosi. Ja siitä lähtien hammas on saanut olla tuollaisenaan.

Taisin olla 12-vuotias, kun mun hampaista löydettiin ensimmäinen reikä. Ja se oli maitohammas. Mulla taisi olla maitohampaita vielä ylä-asteellakin. Vähän hitaanpuoleinen kun olen. Se maitohammas sitten paikattiin. En kyllä tiedä miksi. Sitten kun hampaan oli aika lähteä, se lohkesi aika kauniisti tuolla mun poskessa. Johtuen juuri siitä paikasta. No, mä kuitenkin selvisin siitä ja tilalle kasvoi ihan normaali rautahammas.

Koulun loputtua en luonnollisesti enää käynyt kouluhammaslääkärillä. Niihin aikoihin myös loppu hammaslääkärien vuosittainen kutsu tarkastukseen. Siitä piti huolehtia itse. Nopeasti vierähti 7 vuotta käymättä hammaslääkärissä. Poin syyllisyyttä, mutta en kuitenkaan kärsinyt hampaiden särystä tai muusta. Mitä nyt joskus oli pientä vihlontaa.

Tammikuussa 2015 mä viimein uskaltauduin hammaslääkäriin. Mua pelotti ihan sairaasti. Onneksi hammaslääkäri ja -hoitaja olivat todella mukavia ja ymmärtäväisiä. Ensimmäisenä he yllättyivät siitä, ettei mulla ollut yhtäkään viisaudenhammasta. Lääkäri arveli, ettei mulla ole niitä ollenkaan tai sitten ne puhkeavat vain myöhemmin. Jos tässä perintötekijöillä on minkäänlaista merkitystä, ne puhkeavat mulla vasta neljänkympin tienoilla. Lääkäri kehui kovasti mun hampaidenharjaustaitoa ja muutenkin hampaiden kuntoa. Hammaskiveä löytyi vähän eikä reikiäkään näkynyt. 

Kunnes otettiin röntgenit. Ja sieltähän paljastui kolme paikattavaa reikää. Hampaiden välistä. Vain siksi, etten käyttänyt hammaslankaa. Röntgenistä näki myös mun viisaudenhampaiden olemassa olon. Lisäksi hammaslääkäri ihmetteli, miksei mulle ole koskaan laitettu hammasrautoja. Koska mulla on syväpurentaa eli ylähampaat menevät alahampaiden päälle yhteen purtaessa. Lisäksi mun ylähampaat on kääntyneet sisäänpäin. Sen olisi kuulemma voinut ehkäistä raudoilla. Tärkeintä kuitenkin on, että alahampaat eivät osu kitalakeen. Hammaslääkäri huomautti myös hampaiden pinnan kulumisesta, joka tulee siis yönarskuttelusta. En edes muistanu narskuttelevani. Kukaan muu ei ole siitä koskaan valittanut paitsi äiti. Arvaatteko, heräsinkö kahtena seuraavana aamuna hirveessä hedarissa, kun lääkäri oli maininnut mun narskuttelun. Lääkäri huomautti myös hampaiden pinnassa olevista valkoisista läiskistä, jotka aiheutuvat fluoriveden juomisesta. Kaiken tämän kauheuden lisäksi hammaslääkäri puhui mun kuuluisasta pylväshampaasta, johon kannattaisi laittaa kruunu. Hintaahan sellaisella on vsin 7000 - 10 000e. Hän olisi mielellään hionnut sen tasaiseksi, mutta opiskelijabudjetin nojalla mä kieltäydyin. Koska eihän se vaivaa mua millään tavalla.

Mulle sitten varattiin heti kaksi aikaa paikkaukseen. Puudutusta en suostunut ottamaan ja sen vuoksi olinkin lääkärin sanojen mukaan "todella reipas". Pystyinpä ainakin syömään heti toimenpiteen jälkeen. Seuraavan kerran mun täytyisi mennä kesällä tarkastukseen, sillä suussani on joitakin reikiä, joita lääkärini haluaa seurata. Kuka arvaa, olenko siitä lähtien harjannut ja langannut hampaitani ahkerasti, koska en halua enää paikattavaksi.

Yleisesti ottaen mun hampaat ovat kuitenkin todella hyvässä kunnossa. Monen ihmisen sanojen mukaan 3 reikää on todella vähän tähän ikään mennessä. Ja nuokin rei'ät vain lankauksen puutteesta johtuen. Kaiken kruunaa myös se, että viisaudenhampaat eivät ainakaan vielä ole vaivanneet mua. Olen todella kiitollinen siitä, että mulle on siunattu luonnostaan hyväkuntoiset hampaat. Siitä huolimatta, että olen joskus laiminlyönyt hampaiden hoitoa.

VUOSIPÄIVÄLAHJAT

Meillä oli Jessen kanssa 2-vuotispäivä vappupäivänä 1.5.2015. Meillä on tapana silloin ostaa toisillemme jotain. Mä toivoin saavani kahvakuulan tai käsipainot, treenihanskat ja Robinin hajuveden. Sattuneista syistä mä sain mun vuosipäivälahjat vasta viime perjantaina, kun taas Jesse sai omat lahjansa ennenaikaisesti. Emmä siitä oikeastaan pahastunut, sillä lahjat olivat enemmän kuin tervetulleita.

Kahvakuula. Mä toivoin kahvakuulaa tai käsipainoja ihan vain sen takia, että pystyisin tekemään käsitreeniä kotona. Oon innostunut tekemään nyt kyykkytreeniä tammikuusta lähtien ja vatsa- ja selkätreenejä maaliskuusta lähtien. Pepputreeniin innostuin tässä toukokuussa. Olen aina Lohjalla ollessani käynyt isin salilla nostamassa punttia, mutta sielläkin tulee käytyä liian harvoin treenin kannalta. Musta on paljon edullisempaa ja mukavampaa treenata kotona, vaikka salilla treeni olisi varmasti monipuolisempaa ja rajattomampaa. Kokeilin tuota 6 kg:n kahvakuulaa eilen ja se on todella hyvän painoinen mulle. Ainut vaan, että mun kädet alkaa hikoomaan ihan tolkuttomasti treenin aikana. Sen takia ne hanskat olisivat kätevät! Jesse oli yrittänyt niitäkin mulle kattoa, mutta sillä hetkellä ei ollut sopivia kokoja..

Hajuvesi. Toinen ihana lahja oli tämä Robinin ihana hajuvesi ♥ Sanoin Jesselle, että vaikka se tuoksuisi kuinka kamalalta, niin mä käyttäisin sitä siitä huolimatta! Mutta mun onnekseni se tuoksuu aivan ihanalta. Ehkä hitusen vahvemmalta, kuin muut mun käyttämäni, mutta eipä ainakaan tarvitse suihkutella konsanaan.

Olen lahjoihin todella tyytyväinen! Hyvää siis kannattaa aina odottaa. Kiitos rakkaalle miehelleni Jesselle ♥

TAULUT SEINÄLLE

Kuten jo aikaisemmassa postauksessa kerroin, niin me saatiin viikonlopun aikana vihdoin ja viimein meidän viimeisetkin taulut seinille! Nyt ei ole oikeestaan tässä kämpässä enää mitään laitettavaa, muuta kuin odotellaan Ellokselta saapuvaa mattoa makuuhuoneeseen. Enköhän mä tässä taas kohta keksi, että "haluan tuota väriä tuonne" ja "haluun tän pois ja tilalle tollasen". Toivottavasti ei hetkeen, koska alan jo melkein itsekin ahdistua tästä sisustusinnokkuudesta!

Mutta palataan tauluihin! Ensimmäinen taulu on Ikeasta ostettu tuolitaulu. Se on ollut meillä siis siitä lähtien kun tänne muutimme. Alusta asti mä olen oikeastaan ollut sitä mieltä, että tohon se kuuluu. Jostain syystä emme vain ole saaneet aikaiseksi siirtää sitä siihen. Vaikka taulu jääkin tuossa vähän ehkä piiloon ja auringonvarjoon, en siltikään osaisi kuvitella sille muuta paikkaa tässä asunnossa.

Kolme muuta kevyempää taulua. Sisältää hyvin oivaltavat ja elämää ohjaavat tekstit. Oikeastaan sen takia mä noi halusin. Noi inspiroi mua samalla tavalla, kuin sähkökaapin seinässä oleva "TODAY IS A GOOD DAY" -teksti. Mä kun tuppaan stressaamaan ja murehtimaan ihan liikaa kaikesta. Noiden taulujen lukeminen joka aamu tuo mulle voimaa ja jaksamista. Ennen kaikkea ehkä tsemppiä tähän elämästä selviytymiseen. Ne on tilattu Ellokselta ja tilasin ne juuri tuohon kohtaan. Olen taulujen ripustamisesta siis oikein onnellinen ♥

Sellainen pieni sisustuspostaus taas. Seuraava sisustuspostaus onkin makuuhuoneen esittely, jonka toivottavasti ehdin toteuttamaan tällä viikolla. Jos en, niin viimeistään seuraavalla!

Ihanaa maanantaita ja alkanutta viikkoa kaikille ♥ Huomenna vuorossa postausta saamistani vuosipäivälahjoista!

"VAPAA" VIIKONLOPPU

Yleensä postailen vain aamuisin kahvikupposen kera, mutta tällä kertaa istun koneella kirjoittamassa tätä postausta sunnuntai-iltana kellon ollessa 18:25. Meillä oli tää päivä nimittäin niin kiva ja omalla tavalla monipuolinen, etten vain malttanut istua koneen ääreen aikaisemmin. Sen lisäksi halusin kirjata kaikki mahdolliset tapahtumat tähän postaukseen!

Meillä oli siis tämä viikonloppu kokonaan "vapaa" eli ei mitään suunnitelmia etukäteen. Vain kotona olemista ja toisen seurasta nauttimista. Ja kovin ollaan nyt nautittukin sillä seuraavat 9 viikonloppua tulevat olemaan suunniteltuja eli tällaisia seuraavanlaisia kotiviikonloppuja tullaan viettämään vasta heinäkuun lopulla! Toki, meillä alkaa molemmilla heinäkuussa loma, joten päästään viettämään rentouttavia koti-iltoja jo aikaisemmin.

Lauantaina meillä ei ollut minkäänlaisia suunnitelmia. Ajateltiin, että jos ilmat sallii, lähdettäisiin taas koko perheen voimin katsastamaan tuo paikallinen koirapuisto. Meidän iloksemme kuitenkin siskoni ja hänen poikaystävänsä tulivat puolen päivän aikoihin kyläilemään. Juotiin kahvia, ihasteltiin meidän parveketta, vähän herkuteltiin ja juteltiin kaikesta. Lisäksi pojat pelasivat perusänäriä. Tuo ihastuttava pariskunta ei ole pitkään aikaan käynyt meillä kylässä, joten nyt oli jo aika! 

Samana päivänä mun isi ja hänen naisystävänsä kävivät myös pyörähtämässä. Täällä oli siis lähes koko perhe viettämässä lauantaipäivää. Hekin ihastelivat meidän parveketta ja sen lisäksi isi kiinnitti vihdoin ja viimen meidän viimeiset taulut seiniin. Yksi tauluista on ollut meillä täällä siitä asti, kun muutettiin ja nyt vasta se löysi paikkansa olohuoneen seinältä. Tauluista tulee vielä erillinen postaus.

Koska lauantaina emme ehtineet sinne koirapuistoon, päätimme sitten sunnuntaina tehdä reissua sinne. Menimme tällä kertaa hieman erilaista reittiä ja lopputulos olikin se, että rämmimme jonkun epämääräisen metsän läpi puistoon. Siellä olikin jo Remylle seuraa ja hetken päästä sinne tuli vielä kolme koiraa lisää! Ja kaikki yhtä lukuunottamatta Remyn kokoisia. Kaksi niistä olivat vähän vanhempia, mutta kaksi muuta suurinpiirtein Remyn ikäisiä. Ja voi sitä riemun määrää, kun Remy pääsi juoksuttamaan muita koiria.

Menimme siis juuri oikeaan aikaan puistoon ja koko reissussa vierähtikin mukavasti kaksi tuntia. Reissun kohokohtia, olivat myös ne, että saimme kutsun lauantaisin järjestettäviin pikkukoira-tapahtumiin ja Facebook-ryhmään, joka koskee paikallisia pikkukoiria. Olemme siis vihdoin päässeet piireihin mukaan!

Kun saavuimme puistosta kotiin, tein meille kanakastiketta spaghetin kera. Ruokailun jälkeen siirryimme parvekkeelle pelaamaan Aliasta, jossa mä olen ihan ylivoimainen ja Yatzia, jossa Jesse on meistä se parempi! Pelien aikana mä kävin vaihtamassa bikinit ja levitin runsaasti aurinkorasvaa, sillä meidän parvekkeelle aurinko jo polttaa iltaisin. Pelien jälkeen mä viihdyin partsilla vielä hetken brunan kanssa.

Ihana, mukava viikonloppu takana, jota ei vietetty pelkästään ruutujen ääressä sisällä. Ensi viikolla tiedossa vähän töitä, koulujuttujen puurtamista ja yhdet tuparit ♥ Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille, meitsi palailee huomenissa!

VIDEOPOSTAUS

Pitkästä aikaa! Video on kuvattu keskiviikkona. Parempaa laatua saa mutterista.

HELATORSTAI

Meillä molemmilla oli luonnollisesti vapaana tuo helatorstai ja vietettiin taas laadukasta aikaa toistemme kanssa. Ajatuksena oli lähteä taas koirapuistoon katselemaan, josko siellä olisi taas Remylle kavereita. Jostain tuntemattomasta syystä me päätettiinkin tällä kertaa lähteä kävelemään luonnonsuojelualueelle.

Meiltä on siis matkaa noin puoli kilometriä Espoonlahden luonnonsuojelualueelle. Se on rauhaisa ja kaunis paikka päiväkävelylle. Polun varrella on myös näköalatorni, josta näkee kauas merelle. No, eipä siellä merellä paljoakaan mitään näkynyt. Muuta kuin joutsenen pesä ♥ Lisäksi polun varrella on jonkinnäköisen karjan laidun. Karjaa me nähtiin viime kesänä ollessamme kävelyllä, mutta nyt tyypit eivät olleet varmaankaan vielä päässeet kesälaitumille.

Remy oli tuolla polulla ensimmäistä kertaa ja jaksoi reippaasti kävellä koko lenkin ajan. Vähän väliä meni hieman sähläämiseksi, koska hajuja oli niin mahdottoman paljon ja Remyn mielestä joka kannon kulmalla olisi pitänyt pysähtyä. Lenkillä olimme yhteensä puolitoista tuntia ja oltiin me sen jälkeen aika väsyneitä koko poppoo. Takastulomatkalla me vielä tehtiin yksi ylimääräinen lenkki ja ihasteltiin matkan varrella olevia hienoja omakotitaloja!

Mulla tuli lenkin aikana vähän väliä haikea olo. Viimeksi olimme tuolla polulla viime kesänä Pepin kanssa ♥ Pepin kanssa me tehtiin tuota lenkkiä usein, sillä sen oli vaikea välillä tehdä tarpeitaan hihnassa. Siihen auttoi herkut ja tarpeeksi pitkät lenkit. Lisäksi Pepillä oli ylipainoa ja yritettiin sitä saada hallintaan menemällä pidempiä lenkkejä. Kermakyljistä huolimatta Pepikin aina jaksoi reippaasti koko lenkin ajan. 

Lenkin jälkeen me vallattiin toi meidän ihana parveke. Päätettiin pelata Pekka-peliä, korttia ja Trivial Pursuitia. Mun ihana ystävä Sanni laittoi mulle jossain vaiheessa viestiä ja puoli seitsemän aikoihin hän olikin täällä meidän kanssa! Pelattiin yhdessä parvekkeella Trivial Pursuitia, joka me muuten Sannin kanssa voitettiin Jesseä vastaan! Sen lisäksi pelattiin Unoa ja juteltiin kaikesta.

Illalla me tietenkin katsottiin vielä yhdessä Suomen peli. Kera viinirypäleiden, pepsin, porkkanoiden, kurkun ja dipin. Oli meillä aika ajoin jännät paikat ja uskottiin lähes loppuun asti Suomen voittoon, mutta meidän ja muun kansan harmiksemme toisin kävi. Puoli kahdentoista aikaan matsin loputtua Sanni lähti kotiin ja me katsottiin Jessen kanssa vielä hetken tv:tä ennen kuin painuimme unten maille.

Viikonloppu menee varmaankin vain kotosalla, sillä laskin, että seuraavat 8 viikonloppua meillä on jotain menoa!

PARVEKE

Mun kädet ihan vapisee innosta ja mun naamalla on suhteellisen typerä virne tätä kirjottaessa. Vihdoin ja viimein me kotiutettiin meidän iki-ihana sohvaryhmä. Eilen, Sotkasta. Parvekkeelle. Kyseinen ryhmä me haluttiin, tai no, mä halusin sen takia, että se on samaa sarjaa kuin tuo meidän vanha tuoliryhmä. Ja toi muuten natsaa tonne parvekkeelle ihan sairaan hyvin ♥

Ryhmä on siis polyrottinkia, mikä on tällä hetkellä suuressa suosiossa terassikalusteiden keskuudessa. Meidän ryhmä oli näytekappale, joten säästyimme epämääräisiltä paketeilta ja ryhmän kokoamiselta. Värinä on ruskea, samanlainen siis kuin vanhakin. Vähän vain tuunatummalla versiolla. Polyrottinki on helppohoitoinen. Pyyhkäisy kostealla liinalla riittää. En silti ihan ymmärrä, miksi kyseinen materiaali on niin hintava? Okei, ehkä suosittua, mutta onko se todella ainoa syy korkeaan hintaan? Meidän ryhmä oli onneksi 300e alennuksessa. Vaikka hinta oli alennuksen jälkeenkin suolainen, kirpparilta saatujen rahojen ansiosta me päätettiin toi hankkia.

Vähän me jouduttiin noiden kalusteiden kanssa venkslaa tuolla parvekkeelle, mutta lopulta me saatiin ne aika hyvin sinne sommiteltua. Ryhmän alla on makuuhuoneen vanha nukkamatto, joka antaa tilalle ihan uuden ilmeen ja kodikkaan vaikutelman. Ikeasta ostetut lyhdytkin löysivät pienen mietinnän jälkeen paikkansa ja sopii maisemaan oikein mallikkaasti. En malta odottaa hämärtyviä iltoja kynttilöiden ja uuden valaisimen valossa!

Hyvän tuulen puodista hankittu ruskea sohvatyyny valkoisella tähdellä ja Askosta hankittu valkoinen sohvatyyny peessillä tähdellä varustettuna on ihana ja pehmeä lisäys sohvan ilmeeseen. Myös Hyvän tuulen puodista ostettu valtavan kokoinen viltti tähdillä somistaa vanhaa ryhmää uuden rinnalla kivasti. Tekstiilit ja pienet lisäykset tekevät ryhmistä keskenään ihan toistensa näköiset ja samanveroiset. Hyvän tuulen puodista ostetut tekokivet kauniilla teksteillä löysivät paikkansa pöydiltä ja lyhdyn päältä. Kivet tuovat tietynlaista romanttista tunnelmaa parvekkeelle. Ja Hobby Hallista hankkimani lattiavalaisin on hieno lisäys parvekkeelle. Kunhan vain saadaan parvekkeen pistoke kuntoon, niin voilá ♥

Mulla on aina tietty visio kaikesta, mitä olen suunnittelemassa ja tekemässä. Tän kertainen visio ja toteutus osui omasta mielestäni aivan nappiin. Eihän tuo tietenkään näytä ihan siltä, mitä mä kuvittelin, mutta kyseinen asetelma ja parvekkeen uusi ilme on melkeinpä parempi kuin mun kuvitelmissa. Mä rakastan tota, mä voisin vaikka asua ja nukkua tuolla ♥ 

Ja mun pitää todellakin olla kiitollinen lasitetusta parvekkeesta. Vaikka jokakeväinen lasien pesu on suhteellisen raivostuttavaa hommaa, ei tällainen sisustaminen olisi ilman laseja samalla tavalla mahdollista. Lasit suojaavat sateelta ja tuulelta. Parvekkeella voi istuskella kovasta myrskystä huolimatta ihan rauhallisin mielen. Ja siitä mä olen todella iloinen ♥

Mitä mieltä te olette meidän parvekkeen uudesta ilmeestä?  ♥

OPISKELUUN SYVENTYMISTÄ

Meitsi sai tiistaille vapaapäivän töistä, joten ajattelin paneutua opiskelujuttuihin. Opiskelen tällä hetkellä itselleni tutuinta ja turvallisinta osa-aluetta eli koululaisen aamu- ja iltapäivätoiminta. Vaikka työ onkin mulle käytännössä tuttu, niin asiakirjoista ja muista periaatteellisista jutuista mulla ei ole mitään käryä.

Sain siis töistä ison pinkan kaikenlaista materiaalia päiväohjelmasta, toimintasuunnitelmasta, toimintakertomuksesta, perusopetuksen aamu- ja iltapäivätoiminnan perusteista ja lakiasioista. Voi hyvinkin olla, että näillä mä meen ja pärjään jo pitkälle. Noista täytyisi vain ne oleellisimmat asiat kirjata ylös suunnitelmaan ja ottaa huomioon omissa ohjaamissani toimintahetkissä. Ei mikään pikku juttu, mutta mä otan mielelläni haasteen vastaan ja lupaan tehdä parhaani, koska tän mä oikeasti osaan. En edes jaksa enää miettiä edellistä näyttöä, koska sehän meni oikeasti ihan perseelleen.

Meidän kauniissa suunnitelmassa on siis 21 laatikkoa täytettävänä ja mä täytin aamupäivän aikana ruhtinaalliset 5 laatikkoa. Ja se muuten saakin riittää siltä erää, koska mä en jaksa keskittyä kovin pitkiä pätkiä. Onhan siinä jo melkein 1/3 täytetty. Sen sijaan aloinkin etsiä netistä vaihtoehtoja näyttöviikon toimintahetkille: liikunta, askartelu ja satuhieronta kuuluu mun suunnitelmiin toteuttaa näyttöviikolla.

Näiden koulujuttujen tekeminen on mulle aika haastavaa. On todella raskasta avata kone, kun tietää, että siellä on hirveet lomakkeet täytettävänä. Mulle käy usein niin, että työhön päästyäni teenkin ahkerasti hommia aikaan katsomatta. Tiistaiaamuna pääsin jo ihan hyvin alkuun. Mulla on tämä viikko aikaa täyttää toi suunnitelma ja tehdä yksi tehtävä. Suunnitelmaan kun on mahdollista liittää tekemiään tehtäviä tukemaan ammatillista osaamistaan.

MAANANTAI

Mulle iski su-ma välisenä yönä paniikki kun heräsin kello 3:55. Remy yski, pärski ja hyperventiloi ihan kuin se olisi saanut jonkun "kohtauksen". Mä herätin heti Jessen ja me yritettiin parhaamme mukaan rauhoitella pikkuista. Remyn oli ihan selvästi vaikea olla ja oli todella avuton fiilis, kun toista ei pystynyt mitenkään auttamaan. Tämä "kohtaus" kesti yhteensä noin 10 minuuttia, jonka jälkeen Remy pärskähti neljä kertaa ihan kunnolla ja sitten se lakkasi kokonaan. Mä en enää kunnolla saanut sen jälkeen unta, kun aloin kelailemaan ihan liikaa kaikkea.

Siinä Jessen rauhoitellessa Remyä, mä katsoin löytyykö meidän suunnalta päivystävää eläinlääkäriä. No, kyllä löytyy, mutta paikka aukeaa vasta 7:30 ja sijaitsee jossain aivan Jumalan selän takana. Mä olin ihan ahdistunut, koska meillä ei tällä viikolla ole autoa käytössä ja jos oikeasti sattuu jotain kamalampaa, niin me ei saada Remyä hoitoon niin nopeasti kuin ehkä voisi. Remy onneksi lopetti sen tuhisemisen ja jatkoi nukkumista kello 8:00 saakka. Eikä se koko päivänä enää tuhissut ollenkaan. 

Mä kovin epäilen, että se voisi olla nenäpunkki. Oon nähnyt, miten muut koirat oireilee sen osuessa kohdalle ja Remyn "kohtaus" oli nyt ihan samanlainen, kuin aikaisemmat näkemäni. Lisäksi luin netistä nenäpunkin oireita ja ne täsmäävät juuri meidän Remyyn. Eli meillä onkin tiedossa eläinlääkärireissu tämän tai ensi viikon aikana. Riippuu nyt miten tuo oireilee. Netissä tosiaan luki, että kaikki koirat eivät edes oireile kyseisestä punkista.

Otin pitkästä aikaa kuvia kauniista pärstästäni lauantaiaamuna, ennenkuin lähdin keskustaan töihin. Kuvat eivät ihan liity tämän postauksen aiheisiin, mutta kuvattomat postaukset ovat mielestäni vielä kuivempia.

Maanantaina olin töissä tutussa ja turvallisessa lapsiryhmässä, jossa suoritan kahden viikon päästä näytönkin. Sain arvioijaltani lisää materiaalia luettavaksi, jota voin hyödyntää suunnitelmassani ja myös arvioinnissa. Kun vihdoin pääsin työpäivän ja kauppareissun jälkeen kotiin, olin aivan puhki. Mulla oli mustat housut, musta paksutakki, villahuivi, villasukat ja pipo. Vaikka ei uskoisi, niin nuo ei ole yhtään liikaa lasten kanssa ulkona ollessa. Matkat vain vähän hikoiluttaa liian vaatetuksen ansiosta.

Tein meille ruuaksi kinkkukiusausta, josta tuli ihan hyvää. Sitä olisi tosin saanut olla vielä enemmän. Loppupäivä oli meillä kotona omituinen ja hiljainen, sillä Jessellä oli hillitön migreenikohtaus. Hän, kun on aina täällä äänessä. Kyllä se kuitenkin jaksoi Suomen voittoa tuulettaa.