Instagramin kätköistä

1. Pitkäst aikaa lemppari ruutu paita päällä! 2. Lähettiin murmen kans Isoon Omppuun 3. Zorron kans lepoo telkkaria katsellen 4. Äitin ja Anskun synttärikahveelle menos

1. Edelleen Isoon Omppuun menossa 2. Viikko sit heräsin aikasin ja menin jo kuuden jälkeen aamusuihkuun 3. Oli tosi paska päivä, vitutti 4. Nuppu pääsi ekaa kertaa pesulle +kampaaja&manikyyri ;) 

1. Nasulle samat toimenpiteet ♥ 2, 3&4. Hauvojen kanssa köllöttelyä ♥ 

1. Maailman ihanin toi valkoisia ruusuja muuten vaan ♥ 2. Mun possut ♥ 3. Ostin horoskooppiani kuvaavan ihana napakorun Ompusta 4. Pienet eväät parin viikon takaa :)

Mua voit seurata Instagramissa nimimerkillä sanssuli!

Toivepostaus: Pintaa syvemmälle

Toteuttamassani kyselyssä eniten ääniä sai Syvälliset tekstit. Juuri ennen kyselyä olin jo yhden toteuttanut, mutta voin rustata toisen heti perään. Tää saattaa joissain määrin muistuttaa tuota edellistä, mutta älkää antako sen häiritä. Tän kertasena aiheena on Viime aikojen tuntemani ahdistus.

Viimeinen puolitoista-viikkoinen on ollut mulle todella vaikea ja raskas. Tätä voisi melkeen verrata viime vuoden vaihteen tuntemuksiin. Samoilla aalloilla siis mennään kuin silloinkin. Oon viime aikoina tuntenut enimmäkseen riittämättömyyttä, epävarmuutta itsestäni ja valinnoistani. Päivät menee helposti miettiessä menneitä, tulevaa ja jossitellessa. Lopuksi kaikki päätyyn hallitsemattomaan itkuun ja epätoivoon. 

Tää kaikki on hyvä esimerkki siitä, että ulkopuoliset ei todellakaan ole tietoisia ihmisen todellisista tunteista tai juuri sillä hetkellä päällä olevasta mielialasta. Ihmisen mieli on niin vaikea. Omia tuntemuksiaan, reagointia tai käytöstä ei aina itsekään osaa määritellä tai analysoida. Hyvä siinä on sitten alkaa selittelemään ulkopuolisille miksi viskoin puhelinta pitkin seiniä tai miten hillitön nauru muuttui yhtäkkiä hysteeriseksi itkuksi.

Mä rakastan köllötellä tärkeän ihmisen kainalossa, olla silitettävän ja hipsutettavana. Mä rakastan sitä tunnetta kun tiedän, ettei se ihminen koskaan katoa mun elämästä. Miten mä voin koskaan olla varma, pysyykö se todella mun rinnalla kuolinvuoteelle saakka? Muunmuassa näitä ajatuksia mun pienessä pääkopassa on liikkunut todella ahkerasti viime aikoina. Joskus tuntuu, että väsytän ja uuvutan itseni näillä ajatuksilla aivan loppuun. Asioiden haaveilua ja haikailua on kuitenkin todella vaikea rajoittaa varsinkin kun useat päivät liukuvat ohi yksin huoneen nurkassa istuessa.. Pienikin hetki yksin aiheuttaa mulle hylkäämisen tunteen ja sen ettei mua hyväksytä sellaisena kun mä oikeasti olen.
Kulta toi mulle eilen ruusuja. Valkoisia ruusuja. Se oli ensimmäinen kerta kun sain kukkia muuten vain. Aikasemmin olen saanut suuren kimpun punaisia ruusuja 19-vuotislahjaksi ja toisen kerran lepyttelykukkia J:ltä, jotka meinas seuraavana päivänä lentää roskiin. Mulle tuli todella hyvä ja pidetty olo. Kylkeen tuli vielä Royal-suklaalevy, mun lempparia! Aloin heti kyselemään 'eii, miksä ostat mulle tällasia' ja vastaukseksi sain olankohautuksen ja rakastavan hymyn.
Mua ei tehdä onnelliseksi materialismilla tai lahjojen ostetulla. Oon kuitenkin pistänyt aika hyvin merkille, että miehet ainakin mun kohalla näyttävät näillä eleillä parhaiten välittävänsä ja rakastavansa. Ja onhan nuo ruusut tietenkin kiva piristys tähän mun synkkään harmaaseen huoneeseen ;)

Se mikä on varmaan niin mä en tule koskaan olemaan täysin varma itsestäni tai hyväksymään itseäni täysin tällaisena kuin olen. Näin ollen mun on myös vaikea odottaa muiden hyväksyntää. Mulla ei ole koskaan ollut hyvä itseluottamus, -varmuus tai -tunto. Viime aikoina mulle on myös tullut vaikeuksia pyytää anteeksi. Kaikin keinoin yritän pyytää sitä jollain muulla tavalla kuin sanomalla sen. Monet ihmiset kuitenkin odottavat selkeää anteeksipyyntöä ja näin mun anteeksi pyytäminen vaikeutuu. Kuitenkin ne, jotka mut oikeasti tuntee tietää mun toimintatavat tällaisissa asioissa.
Jos asiat rullaa nyt hyvin voi olla, että pääsen tammikuussa täältä paskalaarista pois ja aloitan kokonaan uuden vaiheen elämässäni. Vähän olen jo uskaltanut suunnitella vaikka edellisessä postauksessa mainitsin etten halua suunnitella mitään. Hain erääseen kouluun johon hain jo silloin kun lähdin maalausalalle. Nyt kun mietin olisin voinut valita tämän kyseisen alan jo silloin, mutta tehty mikä tehty. Mennettä on turhaa jäädä itkemään ja voivottelemaan. Haluan tehdä asioita mistä pidän vaikkakin kaikki kivatkin asiat ei aina ole niin kivoja.
Loppuvuodeksi on tiedossa muutama kiva tapahtuma joita odotan oikein innolla! Ja vielä enemmän odotan tammikuuta ja ensi vuotta! Näihin sanoihin ja tunnelmiin päätän tämän kirjotelman. Loppuun vielä hyvän tuulen biisi!

Ensi kerralla voisin kirjoittaa syvällisen tekstin positiivisemmista asioista, vai mitä? :)

Sunnuntai

Sunnuntaina heräiltiin siinä 10-11 maissa. Todella hyvin nukutun yön jälkeen jaksoin järjestää J:lle oman kaapin täältä mun luukusta ja siivota omakin kaappi siinä samalla. Illalla laitoin vielä Facebookiin vaatteita myytäväksi.

Puoli kolmen aikoihin menin äidin luokse sillä meille tuli muutamat sukulaiset kahvittelemaan Anskun ja äidin synttäreitä. Viikon myöhässä, mutta kuitenkin. Äiti ja Ansku(?) oli leiponeet maittavaa omenapiirakkaa, joka on yksi mun lempipiirakoista. Äiti oli myös käynyt LakeSide Cafesta hakemassa maittavia mokkapaloja ♥

Musta on ihanaa kun meidän suku on niin läheinen. Usein tulee nähtyä serkkuja, tätiä, enoa ja isovanhempia, mutta joskus toivoisi, että näkisin vielä enemmän. On se ihan kiva tietää mitä suvussa tapahtuu ja mitä läheisille kuuluu. Samoin on myös mukava kertoa omia kuulumisia!

Mä tosiaan otin kuvia taas vain tarjoiluista ja muista tilpehööreistä mitä olohuoneesta sattui löytymään.

Vielä on aikaa vastailla vasemmalla olevaan kyselyyn, kiitos ♥

Lauantai

Täällä mä kirjoittelen nuhayskäkurkkukipeeäänilähteny -tunnelmissa teille postausta lauantaista ja huomenna postausta tiedossa eiliseltä eli sunnuntailta. Kuten jo videopostauksessa kerroinkin päätettiin J:n kanssa pitää niinsanottu parisuhde -viikonloppu. Murunen oli perjantaina katsomassa peliä ja mä olin silloin Lauran luona juoruilemassa ja jauhamassa paskaa.

Lauantaina heräiltiin siinä 9-10 aikoihin ja mulle oli jotenkin aivan ylitsepääsemätön fiilis päästä sängystä ylös. Aika pitkään siinä köllöteltiin kunnes pompattiin sängystä ylös laittautumaan. Kahdentoista aikoihin päästiin matkaan ja mä ajoin toisen kerran Isoon Omenaan. Hetken olin aivan paniikissa, mutta murunen osasi onneksi tosi hyvin neuvoa mua. Mä kun satun olemaan tällanen hermoilijaraivooja ratissa jos ollaan vieraassa paikassa.

Reissu oli aikalailla J:lle shoppailumatskuu. Mulla oli ainoostaan 30e lahjakortti Vero Modaan ja tilikin huusi tyhjyyttään, joten ostin vain muutamat alushousut ja yhden napakorun. Muruselle sitten shoppailtiinkin enemmän. Musta oli kiva olla välillä vain mukana ja makutuomarina eikä ollut yhtään sellainen fiilis, että pakkoostaajotain.

Perinteisen Chico's:n sijaan mentiin syömään yläkerran Retroon. Oltiin sovittu, että lähdetään matkaan mun autolla ja J maksaa sitten ruuat. Mä söin kana-sandwichin ja murunen söi jonkinnäköisen lehtipihvin. Annos ei nyt ulkonäöltään ollut mikään loistava, mutta maistui sitäkin paremmalta!

Ennen kotiin lähtöä käytiin vielä Arnold's:ssa hakemassa pari herkkua illaksi. Mä kun en ole suuri donitsien ystävä niin sain puolestani tuplaasuklaa -muffinssin ja ai että se oli taivaallista ♥ Viihdytiin Isossa Omenassa sen nelisen tuntia ja viiden maissa lähdettiin ajamaan kotia kohti. Muru toimi kuskina ja taidettiin ajaa kolme kertaa väärin ennen kuin päästiin oikealle tielle :D

Käytiin jo Ison Omenan Prismassa ostamassa mätöt illaksi, ettei tarvii tuhannessa paikassa käydä matkan varrella. Ostettiin vähän sipsiä, limua, poppareita ja irtokarkkeja. Matkan varrella käytiin Lohjan Filmtownissa vuokraamassa kaksi melko uutta ja kohuttua leffaa. 21 Tapaa Pilata Avioliitto oli mun mielestä hyvä. Ehkä odotukset olivat aika korkeella ja leffa ei ihan kokonaan pystynyt niitä täyttämään, mutta voin kyllä lämpimästi suositella sitä kaikille, jotka eivät ole sitä vielä nähneet. Toinen vuokraamamme leffa oli Mama. Toi kauhuleffa oli varmaan yks parhaimpia mitä J:n kanssa ollaan vuokrattu. Me kun satutaan aina valitsemaan ne paskimmat kauharit! Toi leffa oli ihan jees ja jopa mä pysyin kärryillä koko leffan ajan. Voin siis suositella myös sitä kauhuleffoista pitäville.

Pitkästä aikaa sain tehtyä postauksen yhdestä kokonaisesta päivästä, kun kamerakin heilui mukana. Huomenna siis postausta sunnuntailta. Ihanaa maanantaita ja alkuviikkoa kaikille! Mä kääriydyn varmaan tonne sängyn pohjalle seuraamaan josko tv:stä tulisi jotain einiinsontaa. ♥

Ja vielä ehtii käydä vastaamassa vasemmalla olevaan kyselyyn!