Meidän juhannuslapsi Furdie's Frizzantino, kavereiden kesken Zorro juhlii tänään yhdeksättä syntymäpäiväänsä. Harmikseni en ole ollut paikalla todistamassa tätä suurta riemun juhlaa, mutta olen täysillä hengessä mukana ja tiedän, että Zorrolla on hyvät oltavat niin kuin aina.
Zorro on nyt siis ihmisen ikään laskettuna 63-vuotias. Sanotaanko näin, että eihän tuo nyt mikään vanha vielä ole, ennemminkin kypsä, elämää nähnyt ja kokenut kaveri. Vähän on pojalla kuono harmaantunut ja ikuiset palloleikit ovat vieläkin suuri hitti vaikka ei enää samaa tahtia jaksa riehua kuin 5 vuotta sitten.
Zorron luonne on muuttunut iän myötä. Ei paljon, mutta on kuitenkin. Tuntuu, että meidän herrasmiehestä on tullut ehkä vähän vanhuuden kärtty ja vaativampi tapaus kuin silloin nuorena pojan kloppina. Tietenkin Zorro myös nukkuu nykyisin enemmän kuin ennen ja käy pulahtamassa pihalla lammessa useammin. Ennen juostiin ja riehuttiin pihalla niin pitkään, kunnes kieli roikkui maassa ja enää ei yksinkertaisesti vaan jaksanut.
Zorro on maailman kiltein koira. Kaikista koirista mitä olen ikinä tavannut on Zorro ollut kaikista vaatimattomin, iloisin, suvaitsevaisin, hauskin ilostuttaja. Zorro on edelleen iloinen nähdessään kenet vain. Uudet kaverit kiinnostaa ja kaikkien kanssa täytyisi vähän päästä peuhaamaan tai leikkimään. Toki jaloissa pyörivä pikkuveli kelpaa edelleen kaikkien vuosin kommelluksien jälkeen.
Isin sanoin, Zorro on meidän 'Rosvo-Roope'. Keväällä poika täytyi käyttää eläinlääkärillä trimmattavana, sillä hän ei ole siitä kaikista siisteimmästä päästä. Pepin vastakohtana Zorro rämmii jokaisen suon, kuralätäkön, sontakasan hyppäämättä yli. Nyt pojan turkki on jo kasvanut kivasti takaisin ja hän näyttää omalta ihanalta itseltään! Toivon todella, että nämä synttärit voidaan muistella vielä 3-4 vuoden päästä Zorron ollessa jo eläkkeellä ♥
No comments:
Post a Comment
Piristä päivääni kommentilla ♥