AJATUKSIA MUUTOSTA

Me ollaan Jessen kanssa 15.9 maanantaina oltu espoolaisia puoli vuotta. Aika on mennyt todella nopeasti, mutta toisaalta tuntuu, että oltais asuttu jo vaikka kuinka pitkään tuossa ihanassa kaksiossa. Yhteiselo on ollut enimmäkseen ihanaa aikaa. Välillä kinastellaan kotitöistä ja vielä vähemmän raha-asioista. Toisen naamaan ei kumpikaan ole kertaakaan kyllästynyt. Meillä mä imuroin, luuttuan lattiat ja pesen pyykit. Jesse pyyhkii pölyt ja tekee ruoan. Tiskit me hoidetaan vuorotellen, lakanat vaihdetaan ja marsut hoidetaan yhdessä.

Ystäviä olen tästä läheltä saanut töiden ja koulun kautta mistä olen todella iloinen! Lohjan rakkaat ystävät ei silti ole unohtunut ja pyrin näkemään heitä aina kun käyn Lohjalla. Yhtä paljon ei kuitenkaa tuu nähtyä ihania ystäviä ja välillä hävettää pyytää joku ajamaan meille jos mulla ei ole autoa käytössä. Siksi yhteydenpito jää omalta osalta välillä vähemmälle. Ne rakkaimmat on onneksi pysyneet mukana muutostani huolimatta ja viikottain ja joidenkin kanssa päivittäin pidetään yhteyttä.

Side perheeseen on vain vahvistunut muuton myötä. Rakas sisko kyläilee meillä kuukausittain tai aina kun vain on mahdollista. Isille tulee soitettua milloin sähkölaskuista, huonekalujen kokoomisesta tai pyykkikoneen vuodosta. Äitille ihmetellään sitten eri pyykkien pesukuumuuksista, palkka-asioista ja joskus soitellaan muuten vain. Äidin kanssa puhutaan puhelimessa viikottain sen puolisen tuntia vaihtaen kuuumisia tai muuten vain jutellessa ihan kaikesta. Musta on kiva huomata, että pois muuttaessa alkaa kaivata sitä perhettä, kun silloin joskus teininä ajatteli välillä vähän toisin.

Koulumatka mulla on lyhentynyt reilulla puolella tunnilla ja kaikki työ- ja työssäoppimispaikat ovat olleet lähellä. Julkinen liikenne on loistavaa ja toimii hyvin suurimmaks osaks. Asuinkaupungista löytyy kaikki kiva ja tarpeellinen. Espoosta on mun mielestä sopivan pitkä matka joka paikkaan eli tässä tapauksessa Helsinkiin, Lohjalle ja Järvenpäähän.

Kertaakaan en ole muuttoamme katunut, mutta joskus tulee ikävöityä läheisiä vähän liikaakin ja mietittyä, mitä jos asuttaisiinkin Lohjalla? Hyvin me ollaan kuitenkin viihdytty ja tykätty asua toisessa kaupungissa, joka on sopivan matkan päässä rakkaasta kotikaupungista. Voisin hyvin kuvitella asuvani täällä pidempäänkin ja perustaa perheen tänne, mutta never say never. Ei siitä kauaa ole kun sanoin, etten enää koskaan palaa Lohjalle. Ruoho tuntuu olevan aina vihreämpää aidan toisella puolen.