JOULUKALENTERI / 21. LUUKKU

Kaunista maanantaita kaikille ja tervetuloa jälleen joulukalenterin ja tällä kertaa 21. luukun pariin. Tämä luukku sisältää pientä avautumista ja tekstiä aiheesta, joka vaivaa mua edelleen näin joulun aikaan. Onneksi olen päässyt jo pahimman yli, mutta vielä on töitä tehtävänä asian etenemiseksi. Tekstistä löydät lisää!

JOULUPUKKIPELKO

Kun mä olin lapsi, mä pelkäsin kaikkia parrakkaita miehiä. Mun enoa, kummisetää jne. Joskus taisin pelätä jopa meidän paappaa, en ole tästä ihan varma. Isilläkin oli parta, mutta se oli miehistä ainoa, jota mä en pelännyt. Näin mulle on kerrottu. Mun kummisedän tumman parran lisäksi sillä oli aina sellaiset tummat lasit ja lisäksi todella matala ja möreä ääni. Mä pelkäsin mun kummisetää ihan oikeasti. Voi mun kummisetä-raukkaa!

Tästä siis aiheeseen: Mä pelkäsin joulupukkia pienenä ihan toden teolla. Mä pelkäsin, kun ovelta kuului koputus, rapinaa tai tiukun helinää. Kaikki muut varmasti olivat jännittyneitä ja innoissaan, mutta mä pelkäsin. Meillä oli joskus VHS-video, jossa mä olen 3-vuotias ja mun silmistä ja naamasta näkee, että mä olen itkenyt. Syy oli tietenkin selvä: joulupukin käynti.

Mun pikkusisko on varmasti ikuisesti katkera siitä, että mun takia meillä ei koskaan käynyt joulupukkia tai ainakin se kävi harvoin. Mä muistan miten helpottunut mä olin, kun pukki oli jättänyt lahjat mummolan terassille. Tai sitten tontut jättivät ne lahjat. Sillä sen yhden kerran mummolan pihan poikki juoksi tonttu, jonka mä missasin. Ehkä mä olisin vain alkanut itkemään, jos olisin nähnyt sen.

Mä huomaan tän mun pelon edelleen. Kauppakeskuksissa näkee tähän aikaan joulupukkeja ja mä kierrän ne kaukaa. Mä en halua puhua tuntemattomalle, jonka kasvoja mä en näe kunnolla. Siinäpä se, mä uskon, että tää mun pelko johtuu siitä, etten mä hahmota joulupukin kasvoja. Samalla tavalla mä oon aina pelännyt kaikkia maskotteja, joista ei oikeasti tiedä minkä näköinen tyyppi sen maskotin takana on. Hyvänä esimerkkinä on se, kun nähtiin Jessen kanssa viikonloppuna Panda läheisessä S-Marketissa. Se jakoi ilmaisia lakuja, mutta mä en halunnut hakea siltä niitä. Mä en vaan uskaltanut. En varmaan ikinä voi vierailla muumimaailmassakaan, koska ne tyypit on niin pelottavia! Ne vaan vilkuttelee ja pyytää luokse, muttei puhu mitään. Oon mä kersana siellä käynyt, mutten oo ihan varma, miten oon suhtautunu niihin :-D

Nykyään mä jo suvaitsen joulupukin vierailun jouluna. Viime vuonna meillä kävi ensimmäistä kertaa moneen vuoteen joulupukki ja mä olin fine sen asian kanssa. Pukkihan oli vallan herttainen ja kiltti. Ei vain oikein jaksanut leikittää lapsia, mutta paketteja se toi aika paljonkin! Mä luulenkin, että ne tutut ja turvalliset pukit on kaikkein eniten mun mieleen ;)

Postauksen kuva TÄÄLTÄ.

Löytyykö täältä muita herkkiksiä, jotka pelkäävät joulupukkia? Lapset saattavat pelätä joulupukkia, mutten tiedä ketään, jota se pelko olisi seurannut aikuisikään asti.