KOTITÖITÄ

Mä aloin kauheesti miettimään, mistä mä tänne tällä kertaa kirjoittaisin. Oon aika paljon kirjoitellut mulle läheisistä jutuista kuten perheestä, opiskelusta, yhteenmuuttamisesta ja parisuhteesta. En halua kirjoittaa tänne esimerkiksi mun ruokavaliosta, sillä se ei ole kummollinen eikä siitä ole mitään postattavaa. En myöskään halua tehdä postausta meikeistä, laittautumisesta, asusteista yms, koska mä en koe itseäni tarpeeksi naiselliseksi aiheeseen. 

Pitkän pohdinnan jälkeen mä ajattelin, että voisinkin kertoa meidän kotitöistä. Tykkään kertoa meidän arjesta ja sen pinnallisista jutuista, niin kuin miten meillä tällaiset asiat hoidetaan. Kaiken lisäksi mä rakastan kotitöitä ja mua välillä ahdistaa, kun täällä pienessä kodossa ei loppujen lopuksi paljoakaan niitä ole.

Me ollaan jaettu meidän kotityöt seuraavasti: imurointi, lattioiden pesu, pyykkäys ja kylppärin pesu kuuluu mulle. Jesse tekee ruoan, pyyhkii pölyt ja yleensä vie roskat. Joskus tietenkin vähän vaihdellaan ja jaetaan hommia uusiksi. Lakanoiden vaihto, ikkunoiden pesu ja sellaiset suuremmat tehdään yhdessä. Tiskaus tehdään vuorotellen. 

Mä olen todella tarkka siitä, että asioiden pitää olla tietyssä järjestyksessä ja ne täytyy tehdä sillä oikealla tavalla. Mun on todella vaikea katsoa vierestä, kun Jesse siivoaa, sillä hän tekee sen eri tavalla kuin mä. Oon kuitenkin tosi kiitollinen siitä, että Jesseäkin kiinnostaa kodin siisteys ja hän ylipäätään osallistuu tämän huushollin ylläpitämiseen. Jesse on onneksi tottunut näihin mun paasauksiin eikä enää oikeastaan ota niitä kuuleviin korviin.

Mulla iskee ihan hirveä ahdistus, jos kotona on vähääkään sotkuista. Mun mielestä on ihan normaalia, että kämppä imuroidaan ja pölyt pyyhitään viikottain. Meillä on myös liian pienet pyykkikorit ja vaatteetkin loppuu kaapista nopeesti, joten pyykkäystäkin meillä on kerran viikossa. Koristetyynyt on järjestyksessä ja kaitaliinat suorina. Mattojen vinous myös häiritsee. Mun järjestelmällisyys saattaa kuulostaa pakkomielteiseltä, mutta uskokaa pois: tää ei mitenkään haittaa mun elämää! Viime aikoina oon onneksi rauhoittunut, enkä oo saanut hepulia, jos sohvapöydällä on päivän vanha ruokalautanen tai päiväpeiton kulma on rytyssä. Jesse on todella huvittunut tästä mun höösäyksestä ja onkin yleensä se järjen ääni: Lopeta jo, se on ihan hyvä.

Musta on tullut todella vainoharhainen huonon vastustuskyvyn myötä ja siksi mä vaihdan kasvo-, keittiö- ja käsipyyhkeet viikon välein. Lakanat ja suihkupyyhkeet kahden viikon välein. Voi tietenkin olla, että liika peseminen aiheuttaa lisää bakteereja(?) Mä vaan rakastan meidän AHMAA niin uskollisesti. Mattoja tai verhoja ei olla vielä pesty kertaakaan, älkäähän pelästykö!

Mun mielestä kotiin on paljon kivempi tulla kun on siistiä, selkeää ja tavarat järjestyksessä. Sitten kun on lapsia, ei välttämättä enää jaksakaan niin siivota ja pitää huolta kodista. Sen takia mä teen sen nyt ja nautin siitä. Mä yksinkertaisesti viihdyn puhtaassa ja siistissä kodissa. Mulle on luonnollista siivota ja pitää kodistamme huolta. Se on tärkeä ja se ansaitsee sen ♥

KUN EI MALTA ODOTTAA

Viimeinen viikko kaikissa mahdollisissa odotustilanteissa on se kaikista vaikein ja hitain. Mä oon varsinkin kova laskemaan päiviä, mutta nyt päivien vähentyessä lasken ehkä tunteja, minuutteja ja ehkä sekunteja? Jotenkin kuvittelee, että se aika menee nopeammin jos jäljellä olevista minuuteista on kartalla? Todellisuudessa asia on päinvastoin, ainakin minulla. Meillä on tulossa rento ja hiljainen viikonloppu, joka ei yhtään auta asiaa. Viikonlopuilla tosin on tapana valua silmissä, joten kohta on taas maanantai ja sitten enää neljä päivää H-hetkeen ♥

Me olemme Jessen kanssa suuria Disney-faneja. Jesse ehkä vielä enemmän kuin minä. Me ollaan molemmat ajateltu, että halutaan tän meidän faneuden näkyvän jotenkin meidän arjessa ja perheessä. Alla oleva otus on eräästä Walt Disneyn leffasta ja liittyy merkittävästi meidän tulevaisuuteen ♥

Tässä vaiheessa kiitän uudesta lukijasta ja toivotan hänet lämpimästi tervetulleeksi blogiini! ♥ 50 lukijaa rikki, kiitos tästä :)

KUN EI JAKSAISI ODOTTAA

Kaiken tämän synkän ja sateisen syksyn keskellä, me olemme Jessen kanssa olleet todella energisiä ja onnellisia. Yleensä syysmasennus vaikuttaa ainakin muhun todella voimakkaasti, mutta tää syksy on ollut monestakin syystä aivan erilainen kuin aikaisemmat ♥

Kovan työn tuskan, uurastamisen, itkupotkuraivareiden, lukuisten kiroomisten, stressin ja paineiden keskellä on ollut kuitenkin pieni hymy ja onnellisuus koko ajan takana. Osakseen se johtuu siitä, että mä olen vihdoin päässyt toteuttamaan itseäni ja onnistunut tekemässäni työssä hyvin!

Mutta meillä kun on tälle syksylle paljon kaikkea kivaa tiedossa! Tulossa Sami Hedbergin keikka parhaassa seurassa ja viikko sen jälkeen on laivareissu hieman erilaisessa, mutta sekin loistavassa seurassa! Lisäksi me juhlistetaan tässä syksyllä Jessen synttäreitä, serkkukemut olisi tiedossa ja joulukin on jo aivan ovella. 

Syksyn mittaan meillä on tiedossa myös paljon iloa, keskittymistä, turhautuneisuutta, sitoutumista, rakkautta, ulkoilua, peuhaamista, naurua, opettamista, huonoa omatuntoa ja ylpeyden aihetta ♥

KOULUJUTTUJA

Mun työssäoppimisjakso on ohi ja näytöstäkin jäljellä enää yksi päivä, joka koittaa huomenna. Olen siis viimeisen kuuden viikon aikana työskennellyt ja ollut tutustumassa seurakunnan lapsityöhön. Olen saanut mahdollisuuden olla mukana erilaisissa kerhoissa ja nähdä erilaisia toimintatapoja ja ohjaajia.

Seurakunta yllätti mut täysin positiivisesti. Miten hankalaa mun olikaan mennä sinne, vielä hankalampaa on lähteä sieltä pois ja palata koulunpenkille. Mulla oli ne omat tietyt ennakkoluulot sitä kaikkea kohtaan, mutta olen aina luullut kaiken aivan väärin ja ennakkoluulot ovat osoittautuneet turhiksi. 

Olen jakson aikana saanut tutustua mahtaviin lapsiin ja heidän perheisiin, niiden lisäksi myös mahtavaan lastenohjaaja-tiimiin, työkavereihin ja ohjaajiin! Alusta asti mun opiskeluja on tuettu aivan täysillä ja mulle on osoittautunut mahdollisuus tutustua seurakuntatyöhön laajemminkin! Olen päässyt mukaan erilaisiin kokouksiin ja koulutuksiin. Myös piispan tarkastus osui sopivasti tälle jaksolle.

Seurakunnalta olen saanut paljon materiaalia tulevaan oppimiseen. Olen saanut askarrella itselleni kahdet erilaiset jumppakortit ja laulukalat, jotka tosin ovat vielä vähän kesken. Sen lisäksi olen saanut läjän lukemista kerholta ja ohjaajaltani. Virsikirjan, Raamatun, Katekismuksen ja kirkon VAKE:n Lapsi on osallinen olen saanut itselleni.

Kaiken materialismin ja kannustavan työtiimin ansiosta olen panostanut tähän jaksoon ja sen tutkintotilaisuuteen ja pistänyt siihen kaiken aikani ja voimani. Olen käyttänyt hirmuisesti aikaa koneella kirjoittaen päiväkerhon päiväohjelmasta, hartauksien suunnitelmista, näyttöviikon suunnitelmasta, näyttöviikon arvioinnista, oman toiminnan/suunnitelmien/toteutuksien arvioinnista ja näin ollen olen ollut koko ajan kartalla siitä, mitä täytyy tehdä ja milloin.

Tämä harjoittelujakso on tehnyt musta niin paljon avoimemman ja spontaanimman kaikelle! Oon rohkaistunut aivan älyttömästi ja oppinut olemaan oma-aloitteinen. Olen myös täsmällinen ja hyvin joustava. Jakson aikana olen saanut olla mukana kerhojen toiminnan suunnittelussa, toteuttamisessa ja olen kerhoissa saanut itsekin toteuttaa itseäni ja ajatuksiani.

Tänään torstaina oli mun viimeinen päivä pienempien kerhoryhmässä. Vein viimeisen päivän kunniaksi Carneval-keksejä lapsille. Vastapalveluksi minulle laulettiin Tahtoisin toivoa sinulle -laulu, eikä muuten ollut kyyneleet kaukana. Kerhon lopuksi sain vielä lapsilta ja ohjaajilta lämpimiä haleja ja haikein, mutta myös onnellisin mielin lähdin kerholta. 

Huominen päivä on vielä jäljellä ja aion vetäistä sen täysillä. Olen niin ylpeä itsestäni, etten varmaan koskaan aikaisemmin ole ollut. Hyvillä mielin lähden vielä huomiseen päivään ja maanantaina palaan koulunpenkille kokemusta rikkaampana, rohkeampana, onnellisempana ja ylpeämpänä.

Kiitos kaikille, jotka tekivät jaksostani mahdollisen ja suorittamisen arvoisen. Jossain me vielä nähdään ♥