Thursday, 30 April 2015

REST IN PEACE

Muistan ikuisesti, kun Pepi tuli meille. Se oli kyseisen pentueen pahnan pohjimmainen ja me pelastettiin se siltä orpoudelta. Pepi oli jo puolen vuoden ikäinen, kun me haettiin se Karvakedon kennelistä. Automatkalla se ei ollenkaan viihtynyt takakontissa vaan se kiipesi sieltä suoraan mun syliin. Ja siitä alkoi meidän kaunis tarina Pepi oli aina mun vauva. Se oli aina mun lellikki ja silmäterä. Alusta asti me oltiin parhaat ystävykset. Vaikka matkalla oli myös niitä vastoinkäymisiä.

Vuoden 2012 uutena vuonna Pepi karkasi 2,5 viikoksi. Se oli päässyt takapihan aidan rei'ästä ja paennut naapureiden ilotulitteita. Lopputulos oli, että se todennäköisesti eksyi eikä siis osannut enää takaisin kotiin. Ilmoitettiin siitä nopeasti netissä oleviin karkureiden sivuille ja muutama päivä katoamisen jälkeen Pepistä tehtiin ensimmäinen havainto. Havainto tehtiin n. 2 kilometrin päähän meiltä kotoa. Tuon kahden ja puolen viikon aikana havaintoja tuli päivittäin, mutta koko karkureissun aikana me ei Pepiä nähty. Jossain vaiheessa naapuri vinkkasi toimivasta etsijäkoiraliitosta, jonka avulla jäljitettiin, missä Pepi päivät kulki. Jokaisella kerralla saatiin uutta tietoa, mutta koskaan me ei Pepiä niillä reissuilla tavattu. Kahden ja puolen viikon jälkeen paikallinen mies näki Pepin pellolla ja juoksi sen kiinni. Voi sitä ilonmäärää, kun saatiin poika ehjänä kotiin ♥ Sen jälkeen pojat ei paljoakaan olleet ulkona uuden vuoden aikaan.


Vuonna 2013 Pepin syntymäpäivien aikaan isi huomasi sen jalassa patin. Tietenkin me siitä heti pelästyttiin ja vietiin poika eläinlääkäriin. Lääkäri totesi patin olleen kasvain ja silloin mun sydän hyppäsi kurkkuun ja kyyneleet valtasi mun silmät. Patista otettiin näyte ja se onneksi todettiin hyvälaatuiseksi. Patti kuitenkin piti poistaa, sillä se oli sellaisessa paikassa, että se olisi voinut vahingoittua ja aiheuttaa Pepille kipuja. Leikkauksesta Pepi toipui todella hyvin ja pian se olikin taas ihana oma itsensä.

Pepi oli aina järjetön ahmatti, joskin vähän myös kiusankappale yrittäessään syödä muiden koirien ruuat. Se myös piilotteli muiden luita ja muita herkkuja, kunnes itse lopulta jäi ilman. Pepistä ei leikkikaveriksi oikein koskaan ollut, mutta se oppi istumaan, heittämään femmat, makaamaan ja etsimään herkkuja. Se pyöri keittiössä aina jaloissa eikä oikein halunnut jäädä takapihalle ilman ihmisen läsnäoloa. Pepi oli myös todella kuvauksellinen ja huomionkipeä


Vuodesta 2010 suunnittelin ottavani Pepin tassusta tatuoinnin. Tatuoinnin otto jäi jäihin aika pitkäksikin aikaa ja sinä aikana mä päätin, että myös Zorron tassu saa paikan mun ihosta. Tammikuussa 2015 mun reittä koristi kaunis leima, joka sisälsi mulle jotain hyvin tärkeää ja rakasta. Enkä ole katunut tuota taideteosta hetkeäkään. Näin mun rakkaat pojat ovat mun iholla koko loppuelämäni.

Tänään, huhtikuisena torstaina, päivä Pepin 8-vuotissyntymäpäivien jälkeen mä saan viestin, jossa isi kertoo, että Pepi on vakavasti sairas. Se oli aamulla pissannut alleen, eikä ollut syönyt eikä juonut ollenkaan. Se ei reagoinut mihinkään eikä ollut ollenkaan oma itsensä. Niin isukki ja Ansku päättivät viedä sen eläinlääkäriin. Lääkäri totesi Pepillä olevan aivokasvain eikä sitä pystytty pelastamaan. Joten 30.4.2015 Pepi lähti kohti uusia seikkailuita. Kohti sitä tuntematonta, jossa sitä ei satu eikä se joudu kärsimään ja sen on hyvä olla. Tasan kaksi vuotta sitten voitimme kasvaimen, mutta tämä kasvain oli liian voimakas niin Pepille kuin meillekin. Lepää rauhassa, rakkain


Kaikesta huolimatta ihanaa vappua kaikille Pitäkää huoli toisistanne ja kertokaa rakkaillenne mahdollisimman usein, kuinka tärkeitä he ovat!

Saturday, 25 April 2015

KESÄ!

En muista, millon viimeksi olisin ollut kesästä näin fiiliksissä! Meille on tulossa niin paljon kivaa tekemistä koko kesän ajaksi etten kestä! Ihania ystäviä, sukulaisia, ihania porukoita, reissuja, musiikkia, juhlia ja siis ihan kaikkea. Tämän postauksen pyhitänkin kokonaan meidän kesäsuunnitelmille!


Festarit. Myönnettäköön, minä Sanssu 22 vee en ole koskaan käynyt yhilläkään festareilla. No, tänä kesänä tuo asia korjataan ja me lähdetään aivan mahtavalla porukalla festareille Lahteen heinäkuun alussa viettelemään mun synttäreitä Festareiden jälkeen me jäädään vielä muutamaksi yöksi Lahteen.

Synttäribileet. Me juhlitaan kesäkuun alussa mun isin pyöreitä vuosia. Tällaisista suku-/perhejuhlista onkin aikaa, joten odotan kyseisiä pippaloita mielenkiinnolla ja innolla



Serkkubileet. Meillähän on ollut äidin puolen serkkujen kesken tällainen huikea perinne, että vähintään kerran vuodessa lähetään reissuun ja pidetään ns. serkkubileet. Kaksi kertaa tää systeemi on toteutunut ja viime serkkubileistä onkin viisi vuotta aikaa. Tänä kesänä me onneksi saadaan korjattua tämäkin asia



Rantajamit. Lohjalla on järjestetty Rantajameja jo vuosien ajan, mutta mä en oo kertaakaan osallistunut noihin bileisiin. Alaikäisenä me hengailtiin rannalla ja kuunneltiin musiikkia alueen ulkopuolella. Vaikka mulla on nyt ollut viisi kesää mahdollista osallistua jameille, en ole niihinkään koskaan ennättänyt. Tänä kesänä mä niihin osallistun! En ehkä ihan varsinaisiin jamibileisiin, mut ainakin Family Day:lle ja sieltä luultavasti löytyy se merkittävä syy mun osallistumiselle

Mökkireissut. Viime kesänä me vieteltiin Jessen kanssa muutama yö heidän mökillään Lahdessa. Käytiin vierailemassa myös meidänkin mökillä, mutta ei jääty sinne yöksi. Tänä kesänä me yövytään pari yötä Lahden mökillä Summer Up:in jälkeen ja myös meidänkin mökillä aiotaan yöpyä.


Kesäreissu kotimaassa. Ollaan Jessen kanssa meidän muutosta asti säästetty rahaa sellaiseen lasipurkkiin ja tässä vuoden aikana sinne on kertynyt ihan kivasti rahaa. Alunperin meidän piti lähteä tänä kesänä ulkomaille, mutta Remyn takia me hylättiin se vaihtoehto. Tilalle me ajateltiin tehdä pidennetty viikonloppureissu tuonne Seinäjoen suuntaan. Ajateltiin käydä Powerparkissa ja muutenkin tutustua siihen alueeseen. Paluumatkalla kelattiin käväistä Tuurin Kyläkaupassa.

Tietenkin ollaan myös kesällä yksi päivä Linnanmäen pyörteessä, jokin pätkä rakkaassa kotikaupungissa ja myös päivän ajan ihailemassa Korkeasaaren upeita luontokappaleita!

Friday, 17 April 2015

INSTAGRAM

Oon taas innostunut käyttämään Instagramia enemmän ja päivittämään sitä päivittäin. Jos siis haluat kuulla meidän arjesta enemmän, mut löytää Instagramista nimellä sanssuli. Suoraan profiiliin pääset tämän sivun ylälaidasta.


Syödään kotona lähes päivittäin lämmin ateria ja siihen lisukkeena vähän tomaattia ja kurkkua. Itse lisään vielä annokseen raejuustoa. Yleensä syödään sohvalla eli ruokapöytää olisi kiva käyttää useamminkin :) Bongasin viikko takaperin Kodin1:stä ihanat koruaiheiset sisustuselementit. Eli samaa sarjaa olevat koruteline ja -rasia ♥ Kävin viikko sitten rakkaan ystäväni kanssa kahvilla ja myöhäisellä lounaalla Helsingin ytimessä ♥ Meidän Remy on kohta jo 9 kuukauden ikäinen ja nykyään viettää aikaa paljon aikaansa ikkunan ääressä ♥


Kahvittelukuva tuli näköjään toistamiseen, mutta mitäpä pienistä. Viime viikonlopun selfie, kun olimme lähdössä PetExpo messuille Helsinkiin ♥ Perhelenkkikuva viime viikonlopulta ♥ Viikonloppuna hyödynnettiin meidän kaunista ruokapöytää ja katettiin se kauniisti. Kyllähän me syötiinkin sen ääressä.


Olohuoneen sähkökaappi on saanut piristystä ja kokonaan uuden ilmeen. Michael Jacksonin taulut ovat nykyään eteisessä. Ennen nukkumaanmenoa-selfie. Muutama viikko takaperin oltiin siistillä porukalla vähän risteilemässä ja oli muuten aika rapea olo kotimatkalla autossa.. kevään ensimmäisiä kukkia kotiin ♥


Muutama viikko sitten kävin kampaajalla laittamassa tän mun hirveän sekasikiön värisen ja kuivuneen tukan kuntoon. Tummennettiin vähän lisää, sillä kesää kohden tukka haalenee ja alla oleva blondi väri puskee läpi. Sivusiilistäkin tuli tällä kertaa hieman lyhyempi!


Letkeitä sunnuntaipäiviä ollaan vietetty murujen kanssa sohvalla tv:tä tuijotellen ♥ Iltaisin ollaan sammutettu kaikki ylimääräiset valot (sisustusvaloja lukuunottamatta) ja annettu kynttilöiden valaista huusholli. Terveellinen ja monipuolinen välipala muutaman viikon takaa. Ja meidän pienestä vauvaRemystä on kasvanut jo iso poika, nyyh :<

Thursday, 16 April 2015

OPISKELUN TAIKAA

Vähän postausta siitä, mitä mun opiskelulle kuuluu tällä hetkellä. Sain viime viikolla saatettua loppuun toisen tutkinnon osan. Rehellisesti sanoen olen vain tyytyväinen, että se on ohi. Vaikkakin kyseinen alue ei tuntunut mun jutulta, oon onnellinen siitä, että sain suorittaa harjoittelun ja kokea millaista on työskennellä perheiden kanssa.

Tästä ei siis ole suunta kuin ylöspäin. Seuraava tutkinnon osa onkin mulle tuttu ja harjoitteluun liittyvät asiat on aika hyvin selvillä. Otan tavoitteekseni kehittyä työssäni ja omassa toiminnassani. Jotka on muuten aika perusjuttuja mulle. Olen hyvin avoin seuraavaa näyttöä kohden. Parasta on, kun kyseinen alue on se mun juttu ja vahvuus.


Kevään koulupäiviä on jäljellä enää kolme. Ja sen jälkeen alkaa harjoittelujakso, josta suuntaan suoraan koulukesälomalle. Kesätöistähän mulla ei ole vielä varmuutta, mutta toivottavasti pääsen taas vetämään leirejä koululaisille, kuten viime vuonna.

Syksyllä koulu jatkuukin valinnaisten merkeissä. Valitsin itse erityisvarhaiskasvatuksen, koska se tuntuu mielenkiintoiselta ja oon saanut hyvää palautetta erityislasten kanssa. Valinnaista kruunaa myös se, että haluaisin vielä kouluttaa itseni erityisohjaajaksi. Sitä katsotaan sitten enemmän, kun olen tämän saanut suoritettua loppuun. Keskustelin eräs päivä opettajani kanssa opiskelujen sujuvuudesta, eikä hän vielä osannut sanoa milloin valmistun. Sen hän kuitenkin osasi sanoa, että saan paperit aikaisemmin kuin alunperin piti.


Eli mun opiskelut jatkuu ihan normaalisti ja aikataulun mukaan. Tällä hetkellä tuntuu, että kaikki mun harjoittelut on tehnyt musta uuden ja vähän erilaisen ihmisen. Vaikka mun haasteet ja "ongelmat" on vielä täysin samoja, kuin vuosi sitten, tunnen olevani jo paljon varmempi ja rohkeampi kuin alussa. Ja tätä samaa palautetta sain tällä viikolla opettajaltani ♥