VILKAS ALKUVIIKKO

Huhhuh, nyt eletään jo torstaita. Huomenna on perjantai ja taas viikonloppu. Alkuviikko on ollut melko vilkas, sillä jokaisena päivänä on ollut jotain menoa töiden jälkeen. Ja työpäivätkin on suhtpitkiä, joten uni on öisin maistunut hyvin. Loppuviikon aion ottaa rennommin, vaikken olekaan luopunut viikonloppuisesta kevätsiivouksesta.

Mä teen töissä tällä hetkellä melkein täyttä työviikkoa. Se tulee muuttumaan tässä parin viikon sisällä, mutta kirjoittelen siitä enemmän, kun asiat varmistuu. Olen tälläkin viikolla normaaliin tapaan päässyt neljän pintaan ja siitä suoraan lähtenyt jatkamaan matkaa.

Maanantaina olin hyvän ystäväni kanssa kaupoilla. Käytiin ensimmäisenä kiinalaisessa syömässä. Tosin mä en syönyt. Vaihdettiin kuulumisia, sillä ei oltu piitkään aikaan nähty. Molemmilla oli rankka päivä takana ja väsy iski päälle, niin meidän keskinäinen läppäkin oli sen mukaista. Maanantaina myös mun auto hajosi. Se ei ollut tosin mulla, sillä oltiin sunnuntaina vaihdettu iskän kanssa autoja. Samana päivänä se onnistuttiin vielä hinaamaan korjaamolle ja nyt se on kuin uusi. Maanantaina olin kyllä tosi väsynyt ihan fyysisesti kuin henkisestikin.

Tiistai on mulla töiden kannalta helpoin päivä. Päivä on viikon lyhin työpäivä ja yksinkertaisin, sillä olen ainoastaan yhdessä luokassa avustamassa. Viime tiistaina lyhyys ei lohduttanut. Lähdin puoli neljän aikoihin ajelemaan kotiin käyttämään koirat ja haukkaamaan jotain päivällistä. Sen jälkeen suunta takaisin kohti työpaikkaa kello viiden palaveria. Tällä kertaa palaveri ei kuitenkaan venynyt niin pitkälle, mikä sopi mulle paremmin kuin hyvin.

Keskiviikkona oli aika vaihtaa taas autoja. Mun auto oli Lohjalla korjattavana ja renkaanvaihdossa ja keskiviikkona se oli jo iloisesti valmis. Lähdin neljän aikoihin ajelemaan kohti Haukilahtea, josta nappasin kyytiin mun iskän naisystävän vanhimman pojan. Hän tuli samalla reissulla hakemaan heidän autoaan. Oli kyllä sellasta säätöä näiden autojen kanssa.. jossain vaiheessa matkaa iskän auto ilmoitti alhaisesta rengaspaineesta. Meinasin kuolla siihen, sillä olisi ollut tosi siistiä ajaa toinenkin auton ajokelvottomaksi. Pysähdyttiin matkalla tsekkaamaan renkaat eikä huomattu mitään hälyttävää. Päästiinkin hyvin perille. Juotiin iskän kanssa kahvit ja se sitten heitti mut korjaamolle, missä tuo rakas autoni oli. Olin kotona seiskan jälkeen taas väsyneempänä kuin koskaan. The End.

VUODEN EKA

Vuoden ensimmäinen shoppailureissu on takanapäin ja tässä postauksessa olisi tarkoitus esitellä tuoreimpia ostoksia. En muista, milloin olisin ostanut vaatteita tai jotain muuta sellaista itselleni, joka ei liity kotiin tai sisustukseen. Kaikki uutuudet eivät ole maanantaiselta shoppailureissulta, jota vietin ihanan ystävän seurassa jutellen kaikesta ja heittäen väsynyttä läppää. Nyt näihin uusiin juttuihin!

Mulla oli käyttämättä joululahjaksi saadut lahjakortit. Ne oli Vero Modan lahjakortit. Alkuperäisenä ajatuksena oli löytää uutta kappaletta housuhyllylle ja takaraivossa oli ajatus myös uudesta takista. Takkia puljusta ei löytynyt, mutta housuja löytyi kaksin kappalein. Farkkulegginsit mustassa ja vaaleansinisessä sävyssä. Paikan päällä kokeilin ainoastaan mustia housuja ja nappasin kaveriksi samaa mallia olevat vaaleammat housut. Näiden kuvien jälkeen sovitin vaaleita housuja ja yllätyksekseni huomasin niiden olevan mulle liian pienet. Vähän harmittaa, mutta ei kun vain uusia etsimään. Hintaa näillä housuilla oli 29,95e kappale.

Lahjakorteilla lunastin myös ihanan kevyttakin. Mulla on samantyyppinen takki jo kotona, mutta tämä on aavistuksen raskaampi ja sopii varmasti paremmin vähän viileämpäänkin päivään. Kuvassa näkyy myös viininpunainen 3/4-hihainen pitsipaita, jonka sain lahjoituksena lankoni vaimolta. Paita on hieman normaalia pidempi, joka onkin vain mieliksi mun silmille.

Samassa lahjoituksessa sain myös tuon mustan pitsisen neuleen. Oikeasti en tiedä mikskä tuota sanotaan, koska sitä ei siis saa kiinni. Leikkaus on aivan ihana ja mulla oli se tänään päällä vaaleanpunaisen pitkähihaisen kanssa. Tuota onkin helppo yhdistellä eri värien kanssa.

Tuoreimpiin ostoksiin lukeutuu myös Ellokselta tilaamani urheilupaketti. Aion aloittaa nyt juoksemisen ja sitä varten mun piti hankkia siihen sopivat varusteet. Ostin elämäni ensimmäiset juoksuhousut ja -paidan. Lenkkareita on ollut matkan varrella, mutta kuvassa olevat ihanat Adidaksen ovat mun aikuisiän ensimmäiset. En millään malta odottaa, että pääsen kokeilemaan uusia urheiluvermeitä. Takki mulla onkin jo ennestään, joten ei kun vain pinkomaan!

Ostin vihdoin ja viimein puhelimeeni uudet kuoret. Vanhat olivat jo niin kulahtaneet, että ne jouti roskiin. Ostin tällä kertaa arkeen sopivat kuoret ja toiset sopivat sitten juhlimiseen. Kuoret ovat ostettu Glitteristä ja tavallisilla hintaa oli 11,95e ja blingeillä muistaakseni 17,95e.

Ootko sä kerennyt jo shoppailemaan tän vuoden puolella? Onko sulla jotain erityistä motivaatiota liikunnan aloittamiseen?

IKÄVÄ EI KUOLE KOSKAAN

Me tuotiin sunnuntaina Lohjalta saapuessamme kotiin Pepin vanha flexi. Molemmat koirat toimii paremmin flexillä, vaikka onhan siinäkin huonot puolensa. Meillä on myös Pepin vanha peti, joka on täynnä poikien leluja ja joskus Ramos sukeltaa lelujen sekaan möhisemään.

Vappuaattona tulee vuosi Pepin poismenosta. Flexin käyttöönotto herätti tunteita ja musta tuntui, että mun täytyy tulla tänne kirjoittelemaan ja selvittelemään hieman ajatuksia. Mun mielestä on ihanaa, että Pepi on meidän arjessa mukana juuri näiden tavaroiden myötä. Mun on myös pitkään pitänyt tilata Ifolorilta kuvakooste sekä Pepistä että meidän muista koirista ja joistain inspiraatiokuvista.

Vuosi on kulunut hirveen nopeesti, mutta suru ei ole kadonnut mihinkään. Facebook muistuttaa mua viikottain vuosien takaisista muistoista tuon ihanan karvanaaman kanssa. Remyn ja Ramoksen olemassaolo helpottaa hieman ikävän ja ahdistuneisuuden tunnetta, mutta ei mikään korvaa Pepiä.

Vaikka suru ei kuole koskaan, se helpottaa ajan myötä. Ainakin se muuttaa muotoaan. En enää päivittäin itke poismenneen koiran perään, mutta edelleen viikottain muistelen niitä kauniita hetkiä ilolla ja välillä myös kyynelten kera. Joskus edelleen kysyn, että miksi? Miksi juuri Pepi? Miksi sen huonovointisuus tuli esiin niin myöhään? Miksi sen piti lähteä heti täytettyään 8 vuotta? Miksi juuri vappuna?

Tämän vuoden vappu on erilainen. Jokainen vappu tästä eteenpäin tulee olemaan erilainen ja olen jo päättänyt sytyttää jokaisena vappuaattona kynttilän Pepin muistoksi. Se on vähintä, mitä voin tehdä ♥

MAALISKUU

Huh, tänään on jo huhtikuu. Alkuvuosi on mennyt ihan älyttömän nopeasti ja hurjaa vauhtia ollaan menossa kesää kohden. Tänään vuorossa perinteistä kuukausipostausta ja mikäs muukaan kuu, kuin maaliskuu!

Pääsiäisenä käytiin kahden ihanan kaason kanssa syömässä eräässä uudessa ravintolassa tuolla Lohjan päässä. Ruoka oli hyvää ja hintakin kohdillaan!

Kuun suurin tapahtuma on varmasti tämän pikkumiehen muutto meille. Pienoinen täytti viime sunnuntaina täydet kolme kuukautta, nukkui yhden yön läppärilaukussa ja matkii kaiken, mitä isompi tekee ♥

Yhtenä viikonloppuna Jessen kummitytöt olivat meillä yötä. Käytiin tyttöjen kanssa leffassa, ulkoiltiin, pelattiin lautapelejä ja katsottiin vielä kotonakin elokuvaa.

Ramoksen hakureissulta loistelias selfie. Kuvaa myös Ramoksesta kasvattajan luota ja ensimmäisestä illasta, joka sujui hyvin rennoissa meinigeissä. Ramoksen kanssa otettiin pian myös ensimmäinen #dogfie.

Ensimmäinen saamani kuva Ramoksesta vasemmalla ylhäällä ja ensimmäinen kuva mun omassa puhelimessa oikealla alhaalla ♥

Naistenpäivänä Jesse kiikutti mulle kotiin suuren valkoisen ruusun ja oli samalla saanut myös töistä vaaleanpunaisen pienemmän ruusun.

Mun piti maaliskuussa aloittaa 30 päivän kyykkyhaaste, mutta sehän jäi multa sitten kokonaan tekemättä. Ihan liikumatta en kuitenkaan ole maaliskuussa ollut.