SUUT MAKIAKS

Viime aikoina on tullut herkkuja meidän kaappeihin suunnasta, jos toisesta. Mä rakastan herkkuja, etenkin suklaata ja lakua.

Multa loppui työt koulun puolella ja iltapäiväkerhossa melkein kaksi viikkoa sitten. Yllätyksekseni sain huomata, että mun työkaveruudesta ja työskentelystä on pidetty. Sain herkkuja muilta avustajilta ja lasten vanhemmilta. Oon todella kiitollinen kaikille muistamisesta ja siitä, että oon saanut työstäni tunnustusta. Tällä hetkellä meillä on niin paljon herkkuja kotona, ettei ne edes mahdu kaappeihin vaan ollaan tungettu osa makuuhuoneen lipastoon!

Herkkuilua ei ollenkaan helpottanut viime viikoloppuinen laivareissu. Monet kavereista lähtee hakemaan jorpakon toiselta puolelta juomaa ja nuuskaa. Mä himoitsen laivareissuilla eniten karkkia ja ilman sitä satamaan ei voida astua ollenkaan. Mä ostin laivalta mukavasti makeaa suun täydeltä, vaikka mielessä pysyi koko ajan kotona olevat herkut. Niiden ansiosta karkkishoppailu ei lähtenyt käsistä. Entinen meitsi olisi ostanut laivan karkkihyllyt tyhjiksi ja herkutellut laatikot ja pussit tyhjiksi jo kotimatkalla. Nyt tää typy odottelee vain perjantaita, jolloin saa taas maiskuttaa herkkuja sydämen kyllyydestä ♥

EI KAHTA ILMAN KOLMATTA

Kaksi viikkoa sitten torstaina meillä oli töissä kevätkahvit, joiden tarkoituksena oli kiittää menneestä keväästä ja vuodesta ja toivottaa hyvää kesää. Sen lisäksi kiitettiin ja hyvästeltiin työntekijät, jotka eivät enää jatka töitään ensi syksynä kyseisessä koulussa. Mä olin yksi niistä..

Mä rakastan Iittalaa ja erityisesti Mariskooli- ja Kastehelmi-sarjaa. Mä hieman innostuin pöydällä olevista Kastehelmi-tuikuista, vaikken yhtään osannut odottaa ketkä ne saavat. Lähteviä työntekijöitä halutaan muistaa joka vuosi ja tänä vuonna heitä muistettiin juuri tuolla tuikulla.

Olin aivan innoissani, sillä mähän kerään kyseistä sarjaa väreissä: musta, läpinäkyvä, vedenvihreä ja sininen. Arvatkaa ilmeeni, kun huomasin tuikun olevan juuri tuollainen vedenvihreä, joita mulla on kotona jo kaksi! Ei kahta ilman kolmatta. No, ei tosiaankaan. Tuo kevätlahja pääsee onnellisesti edustamaan mun kokoelmaan meidän kotiin, kunhan vain löydän sille sopivan paikan. Pakkauksessa oli lisäksi vielä tuikkukynttilä. Kiitos vielä muistamisesta ja kuluneesta keväästä kyseiselle työporukalle ♥

IHAN PIMEETÄ

Mä muistan, kun teinivuosina pyysin äidiltä lahjaksi pimennysverhoa. Se ei kuitenkaan koskaan sopinut miksikään lahjaksi eikä sitä tullut koskaan muuten vain ostettua. Meidän makuuhuone on vaalea, joten tämä juttu tuotti pitkään pään vaivaa, kunnes se oikea sattui kohdalle..

Moni tietääkin, että meidän makuuhuoneen värit ovat valkoinen ja vaaleanpunainen. No, ainakin vaaleanpunaisen eri sävyt ♥ Päivä pitenee aina juhannusta kohti, joka aiheuttaa sen, että meitsi on hereillä jo viiden aikaan aamulla, vaikka herätyskellon soittoon on vielä muutama tunti.

Verhot on kaupasta toiseen tummia ja vaikka vaaleampaa väriä löytyisikin ei valikoimista löydy vaaleanpunaista pimennysverhoa. Lieneekö sitten harvinaisempi sävy kyseisessä verhossa..

Ellokselta sellaiset kuitenkin löytyi. Väriltään vaalea roosa. Alennuskupongin jälkeen ei hintakaan päätä huimannut. Se, mikä mua ihmetytti oli, että miksi niitä myydään 1kpl/paketti? Oliko se vain joku Elloksen veto vai onko näin useammassa liikkeessä? Eipä sillä väliä, sillä meitsihän klikkasi 2 kpl pimennysverhoja ostoskoriin. Muutaman päivän päästä ne oli saapuneet postiin. Ja sitten Jesse kiinnitti ne katonrajaan. Ja nythän mä riemuitsen vaihteeksi meidän makuuhuoneen uutta ilmettä. Ja nukun yöni paremmin. Kiitos Ellos ja Jesse ♥

KENGÄT PIILOON

Meille muutti maaliskuun puolessa välissä pörröinen otus, joka osoittautui varsinaiseksi termiitiksi. Joka päivä tullessani kotiin oli eteisen matto rullana lattialla ja kaikki huushollin kengät levitettynä ympäri kämppää.

Eteisen matto on osaksi purkaantunu ja loppuun raiskattu eikä sitä kannata vaihtaa uuteen ennen, kuin tyypillä vaihtuu hampaat ja kaiken tuhoamisesta tulee loppu. Tuo puoliksi purkaantunu matto saa siis kelvata toistaiseksi ja tällä hetkellä se on turvassa osittain eteisen lipaston alla, jonka ansiosta se pysyy paikoillaan. Sen jälkeen alkoi tää kenkärumba.

Yhtäkään paria ei onneksi oo tarvinnu heittää roskiin, mutta eräitä lenkkareita kävin näyttämässä suutarilla. Onneksi selvittiin siitä reissusta 12 eurolla ja uusilla pohjallisilla. En älynny ensin ollenkaa, mitä voisin asian hyväksi tehdä, sillä tätähän tapahtui vain silloin, kun me ei oltu kotona.

No, sitten eräänä kauniina päivänä kävin ystäväni kanssa Ikeassa, ihan muista syistä tosin. Onneksi menin, sillä bongasin sieltä täydellisen ratkaisun meidän ongelmaan: kenkähyllyn. Kapean ja matalan. Se siis mahtuu meidän eteiseen. Viime lauantaina me haettiin valkoinen kenkähylly ja koottiin se muutaman kirosanan saattelemana. Lopputuloksena: kengät ehjinä, vaikkakin eteinen ammottaa tyhjyyttään. 

Lipastoon mahtuu lähes kaikki meijän käytetyimmät kengät ja se näyttää kaiken lisäksi todella hyvältä! Sain siihen päälle koristeeksi vähän vihreyttä, lasia ja herkkuja. Vaatesyvennys näyttää tällä hetkellä todella tyhjältä. Siellä majailee edelleen meijän kenkiteline, jonka päällä on muutaman kenkäparin paikka ja koirien pyyhe. 

Kenkien rahtaaminen on siis loppunut. Seuraava kohde tuolla koiralla on seinä. En tiedä johtuuko kalkkipuutoksesta vai tylsyydestä. Sitä on melkoisen vaikea suojata, joten ollaan aktivoitu koiria leluilla ja luilla. Eiköhän tästäkin selvitä. Ainaki toivon niin.