TARINATUOKIO

Viikon video on täällä ja tällä kertaa se tulee Story Timen muodossa. Toivottavasti tykkäätte! Käy ihmeessä tilaa mun kanava Youtubessa. Meitsi on siellä nimellä Sanna Katariina.

ERITYISLAPSI

Voisinpa lurauttaa teille muutaman sanasen tai jopa lauseen koirakuulumisia. Luin ennen tän tekstin kirjoittamista vanhoja postauksia meidän Ramosista ja tietyt jutut toistuu teksteissä aika monta kertaa. Teen parhaani, ettei tää postaus ole pelkästään vanhan toistamista vaan myös uusia juttuja ilmenisi. Ja niitä varmasti on.

Meidän perheen koiraluku kasvoi tuossa lokakuussa kolmesta neljään, kun isin naisystävä hankki itselleen mittelspitzin. Mittelspitz on yksi saksanpystykorva roduista. Se on kooltaan keskikokoinen eli yksi isompi kuin meidän kleinspitzit. Tulokas otettiin vastaan ihan hyvin, kunhan Ramos rohkaisi itsensä ja uskalsi jopa leikkiä tuon uuden tyypin kanssa. Kuvaa Dontusta ei valitettavasti ole, mutta eiköhän jossain vaiheessa hänkin pääse esiintymään blogin puolella.

Mä oon alusta asti puhunut, että Ramos on meidän erityislapsi. Ramos vaatii melkoisen tiukkaa kuria, pitkää pinnaa ja joustavuutta. Meillä kesti pahin vaihe puoli vuotta. Ei se toki vieläkään ole ohi, mutta moni asia on helpottunut ja alkanut pikkuhiljaa menemään tuon touhottajan kaaliin. Uskon, että Ramosin kanssa tullaan taistelemaan voimakkaasti koko sen eliniän ajan. 

Tästä syystä Remy on jäänyt vähemmälle huomiolle ja hieman taka-alalle. Kerran päivässä Ramos kuitenkin käy yksin ulkona ja silloin toinen meistä jää Remyn kanssa kaksistaan. Tällöin Remy saa extraluun purtavaksi, kaksinkeskisen leikkihetken tai privaatin koulutussession. Ja voi, että se nauttii saada olla huomion keskipisteenä ♥

Ramosin kanssa koirakohtaamisia lenkillä ollaan vältetty. Pientä toivoa antoi kuitenkin tutustuminen Donin kanssa. Kesti noin kaksi päivää, että Ramos tottui. Eli mahdottomuus ei ole tutustuttaa tuota jästipäätä muihin koiriin. Kyse taitaa olla enemmän tottumattomuudesta ja jännittämisestä. Ramos saattaa satunnaisesti haukkua myös ohikulkevia ihmisiä, mutta nykyään se ottaa lähes aina kontaktin, kun ihminen lähestyy. Onpahan sentään jotain oppinut näiden raivareiden ja hampaiden kiristelyjen lomassa.

Ramos on kuitenkin todella hellyydenkipeä ja herttainen pieni mies. Ramos hakeutuu paljon kainaloon ja syliin ja on todella rauhallinen rapsutustilanteissa. Toisin kuin Remy, joka ei ihmisiä kohdatessa meinaa millään pysyä housuissaan. Remyn kanssa ollaankin alettu harjoittelemaan rauhoittumista, joka nyt on vielä toistaiseksi melko vaiheessa.

Oon todella onnellinen ja helpottunut siitä, että ollaan jaksettu näinkin pitkälle. Periksi ei missään nimessä anneta, sillä tuo nuorimmainen alkaa päivä päivältä useammin heittäytyä selälteen, kun tarve vaatii. Nytkin ne iloisesti tuolla pöhisee ja ähisee ja aina välillä Remy muistaa näyttää, kuka se pomo nyt olikaan. Sitten, kun Remylle riittää se menee sängyn alle piiloon. Ja se tuntuu olevan molemmille ihan hyvä ratkaisu.

Joskus sitä ajattelee olevansa surkea koiranomistaja, joka ei ota vastuuta eikä jaksa keskittyä tarpeeks koiransa kouluttamiseen. Toisaalta oon antanut itelleni paljon anteeksi, sillä kuten jokainen meistä täällä myös koirat ovat erilaisia, eikä kaikille tehoa samanlaiset keinot. Tämän hetkiseen tilanteeseen olen todella tyytyväinen, vaikka ihan hirmuisesti on vielä treenattavaa ja pinnan venyttämistä tiedossa. Kyllä sitä vielä joku päivä saa taputtaa itteään olalle ja oikein kunnolla.

TÄRYKALVOT RIKKI

Mä onnistuin 24/7 musan popittamisesta tossa hetki sitten. Nykyään mulla on musiikit aina päällä. Automatkoilla, treenihetkellä, lenkillä, suihkussa ja melkein missä vaan. Jesse oli hetki sitten antanu mulle söpöt vaaleanpunaiset kuulokkeet, jotka jytää tosi kivasti. Myös JBL:n langaton kaiutin on ollut kovassa käytössä. Vähän vielä kelailin, että hankkis jotkut paremmat kaiuttimet, mutta toi langaton on niin kätevä, kun sitä voi liikutella paikasta toiseen ja se mätsää sekä koneen ja puhelimen kanssa. Nyt kuitenkin viime aikaisia lemppareita mun Spotify-listalta!

TAMMIKUU

Vuoden ensimmäinen kuukausi on nyt taputeltu. Ajattelin sen tuntuvan ikuisuudelta, mutta nopeastihan se hurahti. Tammikuussa oli ihan mukavasti ohjelmaa. Kävin mm. kaksilla häämessuilla, vietin aikaa ihanien ystävien seurassa ja innostuin taas treenaamisesta. Huolta ei tammikuustakaan puuttunut, mutta katotaan mitä kaikkea se sit oikein piti sisällään. Eli kuukausikatsaus nyt tammikuusta:

Oon jotenkin viime aikoina kuvannut itteeni ihan hirmuisen paljon. Uuden tyylin ja meikkiharjoittelun myötä kelpaakin hieman kuvata enemmän pärstää ja jopa päivittäisiä asuja.

Hiukset mulla on kasvanut ihan hirmuisen paljon ja se on innoittanut mua pitämään hiuksia enemmän auki. Vatsa on litistynyt ja pylly pienentynyt. Asiat ei näin ulkomuodon kannalta ole hassummin. Mun kun on ollut hirveen vaikee hyväksyä kroppaani ja pärstääni tällaisenaan.

Lisää peilikuva fiilistelyjä leventyneiden hartioiden ja kivojen vaatteiden myötä.

Uudet treenikengät tuo lisää puhtia liikkumiseen ja söpöt tiskirätit piristävät tätä toistaiseksi harmaata alkavaa kevättä. Talvessahan me vielä näin virallisesti ollaan, mutta päivät on mukavasti pidentyneet ja aurinkokin näyttäytynyt jonkin verran. Ainakin täällä pk-seudulla.

Ulkona tuli käytyä muutamaan otteeseen tammikuussa. Innostuttiin ystävän kanssa tuosta lähibaarista ihan tosissaan. Vaikka se ei ihan parasta luokkaa oo, on tanssilattialla yön ja illan viettäminen jotain aivan parasta.

Tammikuussa käytiin Nasun kanssa lääkärissä harmaantuneen silmän vuoksi. Nasu on ollut nyt viikon antibioottikuurilla eikä muutosta juuri ole ollut. Seuraavaksi yhteydenotto eläinlääkäriin ja mietitään voitaisiinko pikkuisen hyväksi vielä tehdä jotain.

Eikä unohdeta näitä meidän ihania hännänheiluttajia täällä kotona. Remy ilahdutti mammaa ja työtovereita viime perjantaina alkavan viikonlopun kunniaksi näinkin ryhdikkäällä poseerauksella ♥

Parisuhde- ja ystäväselfie tammikuulta. Oon aivan mielettömän kiitollinen näistä ihanista ihmisistä. joita mun ympärillä on. Voin oikeasti todeta, etten mitenkään tajua millä helvetillä mä ansaitsen nää kaikki mahtavat tyypit mun tukiverkostossa. Ilman teitä meitsi ei olis yhtään mitään ♥

Myös Nupun kanssa käytiin eläinlääkärissä tammikuun aikana. Typylle oli ilmestynyt peukalonpään kokoinen patti takapuoleen, joka todettiin onneksi vain harmittomaksi talirauhaspatiksi, jotka siis ovat melko yleisiä marsuilla.

Ramos pääsi myös poseeraamaan tammikuun postaukseen ei niin ryhdikkäällä posella. Onhan tuo ihan mahdottoman suloinen siitä huolimatta ♥