Morjenttes! Mulla tuli tänään sellainen fiilis, että voisin kirjoittaa vaihteeksi vähän syvällisempiä juttuja. Oon paljon miettinyt mitä kaikkea tänne kirjoittaisin, sillä blogini on kuitenkin julkinen. Oon myös miettinyt, että muuttaisin blogini yksityiseksi, koska ahdistaa ajatus siitä, että kuka vain voi lukea näitä mun juttuja täällä. Senpä takia mun täytyy myös miettiä mitä kaikkea tänne viitsin kirjottaa. Tähän asti olen mielestäni kirjoittanut kuitenkin aika pinnallisia juttuja: viikonlopun menoja, uusia ostoksia, ystäviä, rakkautta ja lemmikkejä. Muutaman postauksen olen kylläkin kirjoittanut tulevaisuuden ja nykyhetken aiheuttamasta tuskasta ja tietty muutamasta suuresta riemun kiljahduksesta!
Kirjoittaminen on ollut lähellä mun sydäntä ala-asteesta asti. Äidinkielen tunnit oli amikseen asti mun lempparitunteja, sillä tykkäsin kirjoittaa asioita sekä fiktiivisesti että tositapahtumien pohjalta. Jossain vaiheessa kirjoitin myös pieniä runoja, mutta sekin jäi aika lyhyeen. Ne 'runot' kertoivat teiniajan angstista, draamasta ja rakastumisesta (tässä vaiheessa winampista alkaa soimaan Star Academy - Parce Qu'On Vient De Loin ja mulla vierähtää kyynel poskelle).
Oon täs vähän väliä puhunut eri ihmisten kanssa muutosta muualle. Oon siitä jotenkin niin innoissani, mutta en enää halua suunnitella mitään tulevaisuuden varalle, koska elämällä on omat suunnitelmat minkä mukaan se menee ja niille ei aina vain voi mitään (ja nyt kaikille uteliaisuuden kuninkaille tiedoksi: en ole lähiaikoina muuttamassa mihinkää enkä edes suunnittele sellaista vähän aikaan. Kunhan saan omat asiani täällä järjestykseen ja asiasta riippuvaiset seikat sujuvat niin muutto on yksi vaihtoehto). Toisaalta muutto muualle pelottaa, mutta toisaalta haluisin niin kovin pois tästä paskakylästä. Vaikka mun kaikki rakkaat ystävät ja perhe asuu täällä niin en mä halua loppuelämääni täällä lymytä. Mulla on ylä-asteesta asti ollut todella huono itsetunto ja oon aina ollut todella epävarma itsestäni. Näihin molempiin on syynsä ja oon lähes koko elämäni ajan taistellut näiden kanssa.
Kaikesta huolimatta mulla on silti tosi paljon kavereita ja tuttuja täällä Lohjalla. Ylä-asteella mun paras kaveri oli lojaaleista lojaalein ja pisti helposti vittuilijoille luun kurkkuun. Siitä mulle tuli tosi hyvä ja tärkee fiilis ♥ (Jos kyseinen henkilö lukee tän niin toivottavasti tunnistaa tästä itsensä ;)) En mä siis ihan kamala/ruma ihminen voi olla jos joka kaupungilla kiertelyn aikana tulee vähintään pari ihmistä vastaan kelle moikata. Ja jonkin verran on noita kaksilaihkeisiakin jaloissa pyörinyt niin kyllä sekin jotain kertoo.
Vaikka iän myötä mun itsetunto on ollut nousussa, mietin aina mitä muut musta, mun käytöksestä ja pukeutumisesta ajattelee. En uskalla julkisesti olla onnellinen ja riemuita elämästä, koska aina pelkään, että jollain on siihen jotain negatiivista sanottavaa. Nykyäänkin kaupungilla pyöriessäni musta tuntuu, että mua katotaan jotenkin päästä varpaisiin. Mun elämään eniten vaikuttanut ihminen kuitenkin sanoi mulle aina 'susta vaan tuntuu siltä' (toivottavasti tämäkin henkilö tunnistaa itsensä :)♥). Ystävien ja rakkaiden ihmisten lähellä tunnen itseni kuitenkin melko itsevarmaksi ja monet on sanonukin, että 'älä elä sen mukaan mitä muut ajattelee' ja niin mun täytyisikin tehdä.
Tänä päivänä olen kuitenkin onnellinen kaikesta siitä mitä mulla on, miten tärkeä, tukeva mun perhe on ollut ja miten mun ystävät on kehuneet ja kannustaneet kaikessa eteenpäin ♥
Jotta ihmiset eivät nyt saa aivan epätoivoista kuvaa mun elämästä ja ihan näin tunnelman kevennykseksi mennään aiheesta kukkaruukkuun ja laitetaan tähän loppuun vielä varsin menevä biisi:
Tulevasta viikonlopusta on tulossa todennäköisesti melko vauhdikas, sillä tiedossa on kahden murusen valmistujaiset ja niiden juhlimista. Saan siis viettää viikonloppuni tärkeiden ihmisten seurassa ja nauttia vain hetkestä. Onneksi sain ostettua noi lahjatkin suht ajoissa, ettei niistä sitten tarvitse stressata!
Nyt ihanaa loppuviikkoa ja viikonloppua teille kaikille! Palaillaan ♥
Kuvat: we♥it
Vaikka iän myötä mun itsetunto on ollut nousussa, mietin aina mitä muut musta, mun käytöksestä ja pukeutumisesta ajattelee. En uskalla julkisesti olla onnellinen ja riemuita elämästä, koska aina pelkään, että jollain on siihen jotain negatiivista sanottavaa. Nykyäänkin kaupungilla pyöriessäni musta tuntuu, että mua katotaan jotenkin päästä varpaisiin. Mun elämään eniten vaikuttanut ihminen kuitenkin sanoi mulle aina 'susta vaan tuntuu siltä' (toivottavasti tämäkin henkilö tunnistaa itsensä :)♥). Ystävien ja rakkaiden ihmisten lähellä tunnen itseni kuitenkin melko itsevarmaksi ja monet on sanonukin, että 'älä elä sen mukaan mitä muut ajattelee' ja niin mun täytyisikin tehdä.
Tänä päivänä olen kuitenkin onnellinen kaikesta siitä mitä mulla on, miten tärkeä, tukeva mun perhe on ollut ja miten mun ystävät on kehuneet ja kannustaneet kaikessa eteenpäin ♥
Jotta ihmiset eivät nyt saa aivan epätoivoista kuvaa mun elämästä ja ihan näin tunnelman kevennykseksi mennään aiheesta kukkaruukkuun ja laitetaan tähän loppuun vielä varsin menevä biisi:
Tulevasta viikonlopusta on tulossa todennäköisesti melko vauhdikas, sillä tiedossa on kahden murusen valmistujaiset ja niiden juhlimista. Saan siis viettää viikonloppuni tärkeiden ihmisten seurassa ja nauttia vain hetkestä. Onneksi sain ostettua noi lahjatkin suht ajoissa, ettei niistä sitten tarvitse stressata!
Nyt ihanaa loppuviikkoa ja viikonloppua teille kaikille! Palaillaan ♥
Kuvat: we♥it
