Nykyään, kun meillä astut ovesta sisään niin vastassa on pieni musta innokas möykkerö, joka hyppii vasten (toistaiseksi) ja on niinkuin sä olisit ainoo ihminen maan päällä ♥
Remy, 12-viikkoinen kleinspitz-uros on ollut meillä nyt vähän reilu kaksi viikkoa. Poika on sopeutunut meille todella hyvin. Kaksi ensimmäistä yöllä täällä kotona oli vähän itkuisia, mutta sen jälkeen Remy on antanut meidän nukkua ja on itsekin tyytynyt nukkumaan tyynyn päällä lattialla.
Remy on luonteeltaan iloinen, reipas, leikkisä, ihmisrakas, syliinkerjääjä, sopeutuva, komenteleva, vintiö, hassu ♥ Eli kaikkea, mitä me koiranpennulta toivottiinkin. Remylle on alusta asti maistunut ruoka hyvin, vaikka alussa masu olikin vähän sekaisin. Hihnassa kulkeminen on myös sujunut siinä mielessä, että poika reippaasti kävelee mukana eikä jää pystyttämään taloa mihinkään. Myös kaikki lelut, mitä me tyypille ostettiin on kelvannut ja pari niistä on jo purtu rikki. Myös lahjaksi saadut lelut ja kasvattajalta saadut luut ovat menneet hyvin kaupaksi.
Sisäsiistiksi alettiin opettamaan heti, kun poika tuli meille. Niin sitä oltiin kasvattajan luonakin tehty. Ensiksi me ei haluttu luopua matoista, mutta lopulta olikin pakko. Nyt meillä on kaksi mattoa rullalla odottamassa pesulareissua. No, käy hyvin syyksi käydä pesettämässä ne. Sanomalehdelle tekee pääosin ja hihnassakin on alkanut jo enemmän tekemään. Hutejakin tulee, varsinkin öisin saattaa olla ylimääräinen läjä olohuoneen nurkassa, mutta ei olla sen kummemmin siihen kiinnitetty huomiota. Parempaan suuntaan ollaan tässä kuitenkin menossa.
Hihnakoulutus me aloitettiin myös, kun kasvattaja sitä meille kehotti. Kyseinen koulutus vaatii pitkäjänteisyyttä ja ne lenkit on oikeesti erilaisia. Välillä menee hyvin ja välillä mennään metsään. Aika hyvin Remy jo kulkee vetämättä. Joskus kulkee vierellä ja silloin palkitaan. Vastaantulijat ja muut häiriötekijät vievät vielä voiton pojasta, mutta kovin treenaillaan. Sivulle -käskyä ollaan myös opeteltu ja sekin sujuu aina pienen vääntämisen jälkeen. Sitten palkitaan kun sujuu.
Myös alas- ja ei-käskyä meillä käytetään paljon. Aika hyvin Remy jo nekin ymmärtää. Joskus se itsensä hillitseminen tuottaa haastetta pienelle. Kotiinpäin tässä onneksi ollaan koko ajan näissäkin asioissa menossa. Se vaan on nyt meistä kouluttajista kiinni, miten kantti kestää ja kuinka paljon jaksaa panostaa. Itsellä tulee päivittäin sellainen voivittu -fiilis, mutta muistuttelen aina, että tää kaikki kyllä vielä palkitaan, kun mä vaan jaksan. Jokainen onnistuminen motivoi meitä jatkamaan.
Remy on koulutuksissa todella kuuliainen. Jos tyyppi on juuri herännyt unilta ja energiaa piisaa, niin silloin on vaikeampi keskittyä. Selvästi Remy haluaa oppia ja yrittää kovin miellyttää kouluttajaansa. Toivon todella, että me ei tehdä vaikuttavan paljon virheitä. Mulla kun on ihan eläviä esimerkkejä siitä, mitä se on, jos koiraa ei kouluteta kunnolla.
Me ei osattaisi enää olla ilman Remyä. Kahdessa viikossa siitä on tullut meille niin tärkeä ja rakas ja iso osa meidän perhettä ja arkea.
On ihanaa, kun kotona on aina joku, joka odottaa sua oikeasti ♥
On ihanaa, kun lattialle istuessa, joku kömpii syliin ja nukahtaa siihen ♥
On ihanaa, kun askareita tehdessä joku tiputtaa pallon sun jalkoihin "heitä" -ilmeellä ♥
On ihanaa, kun mitään askareita ei tarvitse enää tehdä yksin, koska yksi tapittaa ja istuu vieressä ♥
On ihanaa, kun aamulla ei tarvitse herätä yksin ja tehdä aamuaskareita ♥
On ihanaa lähteä kotoa, kun joku oikeeasti jää kaipaamaan sinua ♥
Ollaan niin onnellisia, kun meille tarjoutu mahdollisuus tällaiseen ja tehtiin päätös tarttua siihen ♥ Vaikka välillä on raskasta ja tekisi mieli lyödä hanskat tiskiin, niin mitään en kadu. Toivon, että olet meidän elämässä vielä seuraavat 15 vuotta ♥
