TATUOINTI

Puolentoista viikon jälkeen julkaisen teille ensimmäiset kunnolliset kuvat tästä mun uudesta ihanuudesta. Kyseessä on siis mun ensimmäinen tatuointi ja siinä esiintyy meidän Zorron ja Pepin etutassu.

Pahimman yli ollaan jo päästy. Hakkaaminen kesti 3,5 tuntia, joista viimeinen puolitoistatuntinen oli todella tuskaa ja kivuliasta. Mulla oli mun maailman paras pikkusisko seurana ja juttelin hänen kanssaan niitä näitä aina silloin kun pystyin. Juuri ennen kuin leima oli valmis, mä meinasin sanoa, etten enää kestä. Mutta se oli todellakin sen arvoista enkä ole katunut hetkeäkään. 

Ajatuksena oli siis ottaa ensin vain meidän Pepin tassu, mutta viime kesänä mä päätin, että haluan siihen myös Zorron tassun. Varasin ajan erääseen tatuointiliikkeeseen, josta heti löydettiin sopiva taiteilija mulle. Kerroin myös, että haluan tatuointiin jotain lisää ja, että Zorron tassu tulisi ylös ja Pepin alas. Lähetin siis heille ainoastaan kuvat poikien tassuista.

Aika varattiin kahden kuukauden päähän ja mä odotin sitä päivää kuin kuuta nousevaa. Nopeasti se tulikin. Jännitys loppui heti ensimmäisen neulanvedon jälkeen. Tatuoija oli kaiken lisäksi tehnyt siitä todella mun näköisen. Olen tyytyväinen ja mä rakastan sitä ♥ Tietenkin haluan jatkaa sitä vielä niin, että meidän Remykin pääsee mun iholle, ikuisesti.

Paikkavaihtoehtoina mulla oli ulkoreisi tai sitten rinta. Pikkuhiljaa mä aloin enemmän ja enemmän haaveilla, että se olisi reidessä. Näkyvämpi paikka kuitenkin houkutteli, mutta tein kyllä lopulta ihan oikean valinnan. Toi malli sopii sataprosenttisesti mun reiteen, ihan kuin se olisi tehty siihen.

Tällä hetkellä kuva on jo hyvin parantunut. Ei enää kiristä eikä ole kipeä. Kutinavaihe olikin kova alkuviikosta, mutta sekin alkaa jo helpottaa. Kuivaaminen pyyhkeellä ja asennon vaihto esim. sängyssä sattuu vielä ja vähän polttelee. Muuten ollaan kärsimyksessä jo voiton puolella. Kuva on edelleenkin ruven alla ja hilseilee, joten bepanthenia on käytetty jo melkein koko purkki.

Muistakee käydä linkkaamassa blogejanne edelliseen postaukseen. Aikaa on vielä huomisiltaan asti ♥

Ja tervetuloa vielä uudelle rakkaalle lukijalle mukaan seurailemaan!

LINKITÄ BLOGISI

Blogihistoriani ensimmäinen linkkailupostaus. Jonkin aikaa sitten lukijoita kertyi jo 50 kappaletta ja sen merkkipaalun kunniaksi voitte linkkailla blogejanne tai muiden blogeja tämän postauksen kommenttiboksiin sunnuntaihin 1.2 asti. Pieni esittely blogistasi on plussaa! Ensi viikolla julkaisen suosikkini mielipiteiden kera.

Ja eikun linkkailemaan ♥

LÄVISTYKSET

Mä oon jos jonkinlaisen lävistyspostauksen tänne joskus tehnyt, mutta ilmeisesti olen ne kaikki poistanut. On tänne tullut myös lupailtua, että jossain vaiheessa kyseistä postausta on tulossa ja nyt, kun mulla ei muita postausideoita oo, niin on hyvä aika toteuttaa tämäkin kirjoitus.

Mun lävistysinto alkoi 13-vuotiaana, kun silloinen hyvä ystäväni sai äidiltään luvan ottaa napakorun. Mun kateus oli jotain ihan sietämätöntä, enkä mä tietenkään saanut vanhemmiltani lupaa kyseiseen koruun. Mä olin kaiken lisäksi vielä ystäväni mukana, kun hän paikalliseen kultasepän liikkeeseen meni rei'ittämään itsensä. Tilannetta pahensi vielä se, että vuosi, pari kyseisen tapahtuman jälkeen mun toinen rakas ystävä kävi myös laittamassa tuon ihanuuden napaansa. Ja mun kateus se vain yltyi.

Pitkään tyydyin olemaan ilman ja ihailemaan muiden napoja. Kesällä 2009 täytin 17 vuotta ja olin menossa Helsinkiin shoppailemaan. Olin ottanut selvää eräästä lävistysliikkeestä, josta olin kuullut muutamalta ystävältäni. Ilokseni kyseinen liike vaati 16 vuoden ikää, jotta lävistyksen sai ottaa ilman vanhempien suostumusta. Meitsi käytti tilaisuuden hyväkseen ja kävi sitten lävistämässä napansa tuona heinäkuisena päivänä. Ja vitsi, mä olin onnellinen. Tuon päivän jälkeen kaikki onkin historiaa ja mä aloin ihan toden teolla lisäämään rautaa mun kehoon.

Seuraava lävistys, mikä mulle laitettiin oli smiley. Innostus tähän tuli eräältä ystävältäni, jolla kyseinen koru oli. Hän sanoi voivansa laittaa mulle kyseisen korun eikä mun tarvitsisi siis lähteä liikkeeseen, saatika maksaa siitä mitään. Silloin idea oli hyvä ja se onnistuikin. Nykypäivänä en ehkä ottaisi yhtäkään lävistystä kaverin tekemänä. Hirveesti mua mietitytti, pysyisikö se, sillä lukemani perusteella joillain tippuu se jo kahden viikon jälkeen. Mulla smiley on ollut jo yli 5 vuotta.

Viikko tai pari smileyn laiton jälkeen, mä marssin taas helsinkiläiseen lävistysliikkeeseen ja lähdin sieltä kielikoru matkassani. En olisi ikinä kuvitellut ottavani sitä, sillä sen laitto kuulosti pelottavalta ja aluksi se oli mun mielestä vielä todella ruma lävistys. Nykyään en voisi ollakaan ilman näitä ihanuuksia,

Vuosi 2010 oli hiljainen. Mä muistelin, että sinäkin vuonna olisi jotain tullut lisää, mutta ei ilmeisesti. Tammikuussa 2011 mä olin rakkaan ystäväni kanssa ABC:llä kahvilla ja aloimme sattumalta puhumaan lävistyksistä. Ystäväni alkoi puhumaan, kuinka hän tahtoisi toisen napakorun ensimmäisen alapuolelle. Muistelimme, että Lohjalle oli juuri vähän aikaa sitten avattu uusi lävistysliike ja hetken mielijohteesta lähdimme molemmat hakemaan uutta, toista napakorua.

Keväällä 2012 innostuin lävistämään kieleni toiseen otteeseen. Kyseisen lävistyksen kohdalla aika peruuntui monta kertaa ja mä kerkesin jo miettimään, ottaisinko sitä ollenkaan. Lopulta aika saatiin sovittua ja pian mulla olikin kaksi killutinta kielessä.

Vähän reilu vuosi toisen kielilävistyksen ottamisesta, mä istuin taas lävistäjän tuolissa ja tällä kertaa kieleni sai kolmannen koristuksen. Silloin lävistäjäni sanoi mulle, että mahdollisesti saisi vielä neljännenkin, mutta mä tyydyn tähän kolmeen. Viimeinen teki jo sen verran kipeetä ahtauden vuoksi, että näin on hyvä.

Vähän reilu kuukausi viimeisen kielikorun laittamisen jälkeen, mulle laitettiin ensimmäinen rustokoru eli tragus. Aikaisemmin mulla oli ylärustossa jo kaksi lävistystä, joista molemmat oli kavereiden tekemiä. Tragus oli siis ensimmäinen vähän "erikoisempi" rustolävistys.

Kolme kuukautta traguksen jälkeen olin jälleen sen samaisen rakkaan ystäväni kanssa ja me lähdettiin hakemaan itsellemme lävistyksiä. Ystäväni otti korvalehteen uuden ja mulle laitettiin rook, joka muuten teki aika kipeetä. Lävistys ei meinannut ensin parantua kunnolla, tai siltä musta ainakin tuntui..

Helmikuussa 2014 lohjalaisessa lävistysliikkeessä oli ystävänpäivä kamppis, eli ystävykset saivat alennettuun hintaan lävistykset. Me mentiin siskoni kanssa kyseiselle kamppikselle ja silloin mulle laitettiin inner conch ja siskolle industrial.  Muutama päivä lävistyksen laiton jälkeen se alkoi vuottaa silmittömästi verta. Mä painoin sitä kaikilla voimillani tyrehdyttääkseni sen ja puolen tunnin painamisen jälkeen se onneksi tyrehtyi. Viikko laittamisesta lävistys alkoi uudestaan vuotaa. Me yritettiin Jessen kanssa puolentoista tunnin ajan tyrehdyttää sitä, mutta verentulo ei vain loppunut. Lopulta mä sanoin, että nyt täytyy lähteä päivystykseen.  Ja niin me lähdettiin korva paketoituna. Lohjan päivystyksessä koru poistettiin ja haava tyrehdytettiin aika nopeasti. Mä olin todella surullinen ja pettynyt.

Muutaman kuukauden jälkeen päivystysepisodista mä marssin takaisin lävistäjäni luo ja inner conch laitettiin mulle uudestaan. Nyt se on ollut mulla jo melkein vuoden ja hyvin on pysynyt, eikä yhtään ole vuotanut.

Vielä helmikuussa 2014 mä olin jo pitkään miettinyt seuraavaa askelta mun lävistysvihossa ja olin päättänyt, että jossain vaiheessa haluan rintaani kaksi microdermalia. Iloisin mielin kerroin lävistäjälleni ehdotukseni ja hetken pähkäiltyämme rei'ät laitettiin mun haluamaan kohtaan. Lävistämisen jälkeen lävistäjänikin totesi, että tuo olikin parempi paikka ja, että korut sopivat hyvin mun vartalolle. Toukokuussa kuitenkin jo toinen koru irtosi paitaa pukiessa. Se oli ollut jo pitkään kipeä ja todennäköisesti myös tulehtunut. Syksyllä 2014 lähti toinenkin yön aikana ihan mun huomaamatta. Se oli koko ajan hyväkuntoinen, mutta jostain syystä sitten plumpsahti ulos..

Näiden vuosien aikana mun korvalehtiin on ilmestynyt yhteensä 9 korvareikää, joista kuusi oon tehnyt ite. Ihan ruhtinaalisesti mulla näitä reikiä siis on ja rakastan jokaista jollain tapaa ♥

Ja, kuten kaikkia aina kiinnostaa mikä sattui ja miten paljon.. sitä on vaikea sanoa, kun ihmisillä on niin erilaiset kipukynnykset. Mun kipukynnys on yllättävän korkea. Kaikki lävistykset on tuntuneet erilaisilta, mutta kielikorut ovat olleet vähiten kivuliaita laittaa, vaikka ei välttämättä uskoisi. Mun kokemuksella ne on sitten jälkeenpäin kipeitä ja v*ttumaisia. Microdermalit teki aika kipeetä, samoin smiley. Mutta kuten todettu, kipu on aina hyvin henkilökohtainen :)

Tervetuloa mukaan uusi lukija ♥

VIIKONLOPPU

Mä olin koko viikonlopun reporankana kotona. Liikuttamatta eväänikään. Lukuunottamatta lenkkejä Remyn kanssa, joita muuten lisättiin yksi päivässä lisää. Mä ahdistuin ja stressaannuin päällä olevasta top-jaksosta sen verran, että päätin viikonlopun ajan vain rentoutua. Tällä hetkellä musta tuntuu, ettei ahdistus oo yhtään helpottanut.

Lauantaina rakas ystäväni ajoi Lohjalta meille ja tuli moikkailemaan Remyä ensimmäistä kertaa. Muisteltiin vähän menneitä teiniaikoja ja juteltiin niitä näitä. Oli kiva taas pienen tauon jälkeen jutella asioita halkipoikki. Ennen J:n lähtöä käveltiin vielä yhdessä lenkki Remyn kanssa. Loppuillasta syötiin Jessen kanssa irtokarkkeja ja katsottiin tv:stä Pahatarta, joka käytiin katsomassa elokuvassa aika pian ensiesityksen jälkeen.

Sunnuntaina me käveltiin Remyn kanssa vähän pidempi aamupäivä lenkki. Laura tuli meille yhden aikoihin. Tyypillä oli omat teet mukana, joita hän sitten joi tiuhaan tahtiin. Lauran kanssa ei oltu nähty piitkään aikaan. Siispä oli ihanaa höpötellä kaikesta maan ja taivaan väliltä pitkän ajan jälkeen. Käytiin mekin yhdessä sitten vähän pidempi päivälenkki. Laura viipyi meillä jopa seitsemään asti, joten ajasta ei ollut pulaa.

Viikonloppu oli siis ystävätäyteinen. Ensi viikonloppu vietellään taas vain kotona. Jospa vaikka äiti piipahtaisi meillä kylässä!

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille ja tervetulo-toivotukset kahdelle uudelle lukijalle ♥