Sunday, 9 August 2015

LINNANMÄKI

Meidän jokaiseen kesään kuuluu Linnanmäellä käynti. Ja niinhän tuo perinne piti tänäkin vuonna toteuttaa. Yhteisellä lomalla me ei sinne ennätetty, joten käytiin siellä lauantaina, mun viimeisenä lomaviikonloppuna. Tällä kertaa oltiin liikenteessä kaksistaan.


Tällä kertaa meillä oli auto käytössä ja päätettiin jättää auto vähän lähemmäksi huvipuistoa. Onneksemme oltiin aikasessa liikkeellä ja niinpä autopaikkakin löytyi helposti. Kun käveltiin lähemmäs huvipuistoa, huomattiin, ettei mikään laite pyörinyt ja puistossa oli muutenkin hiljaista. Ihmisiä kuitenkin käveli puiston edustalla edestakaisin. Vasta portilla huomattiin, että puisto aukee vasta klo 13 ja kello oli tuohon aikaan siis 11:45.

Jesse tiesi, että lähistöllä on eräs kahvila nimeltään Lintsi Cafe. Otettiin siitä vähän juomista ja yksi munkki puoliksi ja istuskeltiin hetki ulkona. Juteltiin kaikesta ja katseltiin vain kaupungin menoa. Kauaa ei loppupeleissä paikoillaan oltu ja lähdettiinkin automaatin kautta kävelemään porteille. Linnanmäki avasin porttinsa n. 12:30.



Me kelattiin mennä ensimmäisenä laitteisiin, joissa on yleensä pisimmät jonot ja joiden jonot kulkevat kaikista hitaimmin. Tietenkin kaikkiin laitteisiin joutuu hetki odottamaan, mutta oli kiva säästää aikaa käymällä näissä suosituimmissa ensiksi. Ihan ekaksi mentiin siis Kingiin, Rakettiin ja Ukkoon. Kaikki oli yhtä siistejä ja päätä huimaavia niinkuin aina ennenkin. Näiden hurjimusten jälkeen mentiin hieman rauhallisempaan, perinteiseen Vuoristorataan.

Neljän laitteen jälkeen mulle tuli pieni paha olo ja ajateltiinkin mennä maisemajunaan vähän rauhoittumaan. Huomaa, että nykyään ei enää jaksa juosta laitteista toiseen, vaan välillä täytyy ottaa rauhallisemmin, ettei sisuskalut mene ihan solmuun.

Maisemajunan jälkeen käveltiin Naurupolun läpi ja otettiinkin kuva peilistä, jonka pitäisi lihavoittaa huomattavasti. Mutta eihän meidän läskit päässyt oikeuksiinsa tuossa kuvassa. Siitä käveltiin pelipaikoille. Jesse pelasi muutaman pelin, mutta harmikseen ei voittanut mitään. Pelien jälkeen iski ihan pieni nälkä, joten otettiin pienet popparit ja pullo vettä matkaan.


Poppareiden jälkeen käytiin mun lempparissa eli Kirnussa. Käytiin myös Tulireessä, Salamassa ja Linnunradassa. Laitteiden jälkeen käytiin Puodissa, josta ostin mustat karvanopat autoon. Viimeisenä Jesse vielä pelasi, jonka jälkeen lähdimme karkkikaupan kautta kävelemään autolle. Kello oli tuolloin n. 16:30.

Kotimatkalla käytiin vielä Mäkkärin autokaistalla ostamassa päivän ruuat, joita sitten nautittiinkin kotona. Himassa oli vastassa iloinen Remy, eikä hän ollut yhtään pahastunut meidän poissaolosta. Eilinen oli kiva päivä Kiitos Jesse!

Friday, 7 August 2015

SISUSTUSTA

Kahden kuukauden sisustuslakkoilu on vihdoin ohi ja mä menin heti nettiin helpottamaan näitä kamalia vierotusoireita. No, kyllä mä suurinpiirtein housuissani pysyn, sillä täytyyhän tässä säästää rahaa ihan elämiseenkin. Mutta siis menin Googlesta suoraan Sisustus Nostalgian sivuille. Kyseinen verkkokauppa on mulle melko uusi ja olen sieltä kerran aikaisemmin tilannut tavaraa. Voisin ostaa tuolta kaiken, jos vain rahaa ja tilaa olisi. Tuon mestan tyyli on juuri sellainen, minkä mä omaan kotiini haluaisin Nämä ovat siis kaikki kyseisen seitsemännen taivaan tuotosta ja tässä ne tulevat:


SVANEFORS SISUSTUSTYYNY istuu oikein hyvin meidän sohvalle kahden tähtityynyn, yhden valkoisen ja yhden matikkatyynyn kanssa. Tää on meidän sohvatyynyistä jopa isoin


KITCHEN RULES patakintaat ja patalappu. Mä oon niin kyllästynyt noihin meidän vanhoihin läpsyttimiin eli oli jo aikakin ostaa uudet. Nuo patakintaat ei ole niin pulleet, kuin ne edelliset eikä ne ole samalla tavalla tiellä esim. leipää tehdessä.


PÖYTÄTABLETIT. Ostin näitä kaksi vaikka luonnollisesti näitä piti olla neljä(?) Mä tykkään ihan älyttömästi kaitaliinoista, mutta nää ihanan pehmeät tabletit on piristävää vaihtelua ikuisiin kaitaliinoihin


PUMPPUPULLO. Nimittäin keittiöön. Vihdoin saan heittää roskikseen rumat tiskiainepurkit roskiin ja tyhjentää niiden sisältö tähän kauniiseen pulloon

Thursday, 6 August 2015

MY DAY 5.8 / IPHONE


Pitkästä aikaa tuli fiilis tehdä videopostausta. Välillä unohdin kuvaamisen, mutta kyllä tästä ihan kelpo tuli! Ens kerralla muistan kuvata iPhonella vaaka-asennossa. Mutterista laatua paremmaksi, olkaa hyvä

Wednesday, 5 August 2015

REMYN VUOSI


Meidän Remy on huomenna 6.8 yhden vuoden ikäinen ja sen kunniaksi haluankin kirjoittaa postausta meidän Remystä. Remyllä on kylläkin oma sivu blogissani, joka löytyy bannerin alta. Siitä huolimatta omistan tämän postauksen kokonaan meidän juniorille

Remy on siis syntynyt elokuun kuudes päivä. Elokuun lapsia, niin kuin moni muukin meidän suvusta. Remy on ollut meillä lokakuusta lähtien. Haettiin Remy vasta 10-viikkoisena, sillä meidän aikatauluihin ei aiempi nouto sopinut. Niin kuin varmasti moni tietää, koiranpennut ovat luovutusikäisiä jo 8-viikkoisina.


Tää pentutaival on ollut todella raskas ja uuvuttava. Tiesin sen jo ennen kuin Remy tuli meille. Kuten pitkään blogiani lukevat tietävät, että mun isällä oli kaksi koiraa. Remy ei siis ole mun ensimmäinen koira. Jesselle Remy on ensimmäinen. Me ollaan riidelty joistakin koulutusjutuista, mutta pääosin ollaan kyllä kaikista asioista samaa mieltä. Oon paljon selittänyt Jesselle koiran käyttäytymisestä ja mitä jotkut eleet koirassa tarkoittavat. Olen käynyt käytöskursseja, joten tiedän näistä asioista jotain. Oon myös paljon kattonut tv:stä koirankoulutusta käsitteleviä ohjelmia. Mutta paras tiedonlähde on oma kokemus.  Ollaan koettu niin onnistumisia kuin epäonnistumisia ja nehän luonnollisesti kuuluu asiaan. 

Heti, kun Remy tuli meille, me alettiin opettelemaan uloslähtöä. Remyn täytyy aina istua, ennenkuin hihna laitetaan paikoilleen. Remyn täytyy myös istua ja odottaa lupaa astua ulko-ovesta. Lenkin päätteeksi Remyn täytyy myös istua ja odottaa ennen sisäänpääsyä. Nää jutut on onnistuneet todella hyvin. Tosin, nyt kesällä, kun ollaan oltu paljon Lohjalla eikä olla lenkitetty Remyä, niin nää jutut on vähän päässeet unohtamaan. Ollaan nyt vain palautettu näitä juttuja kovasti Remyn mieleen. Ja omiimmekin.


Remy on alusta asti syönyt aika hyvin. Remy saa säännöllisesti koirannappuloita, märkäruokaa ja kotiruokaa. Ruuan Remy saa kaksi kertaa päivässä ja toisen annoksen sekaan olen sekoittanut lusikallisen laktoositonta raejuustoa. Joskus laitan ruuan sekaan myös ruokaöljyä. Remy osaa istua ja odottaa lupaa ruokansa saamiseksi.

Sisäsiistiksi Remy oppi noin 9 kuukauden iässä. Viivästyminen oli ihan meidän syytä, sillä alussa emme lenkittäneet Remyä kovinkaan aktiivisesti. Remy pissasi sisälle vielä yhdeksän kuukauden ikäisenä, mutta isommat tarpeet jäivät ulos siinä 7-8 kuun tienoilla. Remy on lopettanut myös merkkaamisen, jota se siis teki vielä kesän alussa olohuoneen matolle ja esim. meidän isän luona. Matolle merkkaaminen loppui siinä vaiheessa, kun käytettiin mattoa pesulassa. Vieraille merkkaaminen loppui myös tuon myötä.


Hihnakoulutusta ollaan aika laiskasti jaksettu harrastaa. Varsinkin nyt, kun me asutaan keskellä työmaata ja lenkkireitit ovat sen myötä rajalliset. Pyörien ja ihmisten ohittaminen sujuu todella hyvin, mutta jos takaata tulee juokseva lenkkeilijä tai pyöräilijä, niin Remyn tekisi hirveesti mieli juosta perään. Samoin koirien ohittamiset ovat meille todella haastavia.

Vahtiviettiä Remylle on alkanut tulemaan nyt kesän aikana. Remy haukkuu muuten todella harvoin. Ihmiset, koirat, menopelit ja muut ihmeellisyydet saavat olla rauhassa Remyn haukkumiselta. Toista taas on, kun rappukäytävässä tai ulkona liikkuu jotain. Haukkumista ollaan alusta asti kitketty pois, mutta välillä tuntuu, ettei mikään tehoa. Se on meillä todella kovin vielä työn alla.


Kaiken näiden käytännön taitojen ja harjoitteluiden lisäksi Remy osaa siis istua, odottaa, noutaa lelun, antaa vitoset, antaa tassun, mennä maahan, hypätä sängylle tai sohvalle ja uusimpana taitona Remy osaa ottaa kopin. Remy on ollut todellinen ilo meille ja me ei tiedetä, mitä me tehtäis, jos meillä ei olisi Remyä. Remy on kiltti, leikkisä, vilkas ja sosiaalinen. Vaikka välillä todella ottaa päähän, en ikinä vaihtais tätä kullanmurusta mihinkään tai kehenkään.

Paljon onnea meidän 1-vuotiaalle hurmurille