JÄLLEEN LOIKKAA..

Mä uhmasin jälleen viime viikolla omia mieltymyksiäni ja tottumuksiani ja kiikutin kotiin valkoiset varsitennarit, joiden kyljessä loikkaa suuri kissaeläin..

Siitä ei ole kovinkaan pitkä aika, kun esittelin teille nämä tossukat. Tuossa kyseisessä postauksessa harmittelen valkoisia PUMAn tennareita, joista ei silloin löytynyt mulle sopivaa kokoa ja se jäi todella harmittamaan mua jälkeenpäin.

No, joku arvata saattaakin, samanlaiset valkoiset tennarit ilman sitä lämmintä vuorta löytyi Martin's:sta alennuksella ja vielä oikean kokoisinakin! Olin niin onnesta soikeana, että teki mieli kävellä kenkien kanssa suoraan kassalle. Päätin kuitenkin kokeilla niitä ja onnekseni huomasin, että nää on sopivan kokoiset ja kiikutin kenkulit iloisesti kassalle.

Oon jo jonkin verran noita ulkoiluttanut ja kenkä tuntuu tosi hyvältä jalassa ja tukee nilkkaakin jonkin verran. Ainoo miinus kyseisissä kengissä on niiden arka väri, mutta pysyyhän ne valkoisena ainakin hetken! Nuo eivät kuitenkaan ole kangaskengät, joten värin ylläpidon ei pitäisi ihan tavattoman vaikeaa olla.

PARHAAT PALANI

Heippa! Meillä on viikonlopun aikana vaihtunut pöytäkone läppäriin ja työpöydän tilalla komeilee IKEAsta ostettu lipasto. Kaikesta tästä kuitenkin vielä erikseen postausta, mutta tämä siis syynä blogihiljaisuuteen. Nyt näpyttelen ensimmäistä kertaa postausta uudella koneella ja tämä postaus onkin Parhaat palani eli mun parhaimmat puolet!

Minä olen hyvä..

.. kuuntelija. Oon saanut tästä palautetta sekä siviilielämässä että opiskelujeni aikana. Oon helposti sellainen, että puhun paljon omista ongelmistani, mutta osaan myös kuunnella. Pahan paikan tullen oon huomannut, että riittää, kun osaa kuunnella. Mä osaan kuunnella muita ihmisiä ja teen sen myös mielelläni.

.. sisustamaan. Oon viimeisen vuoden aikana kehittynyt sisustamisessa ihan älyttömän paljon. Ennen mulla oli aina omat visiot kaikesta ja huomasin, ettei se oikein toimi mun kohdalla. Koostankin nykyiset sisustusideat inspiraatiokuvien pohjalta ja oon onnistunut siinä todella hyvin. Oonkin tällä hetkellä erittäin tyytyväinen meidän kodin sisustukseen!

.. ajamaan autoa. Tääkin taito on tullut kokemuksen kautta. Olin autokoulussa todella surkea lähinnä suorituspaineiden ja jännittämisen vuoksi. Inssikin meni päin sitä itseään, mutta en mitenkään antanut sen lannistaa. Pidän itteeni nykyään tosi taitavana kuskina, vaikka välillä meinaakin iskeä paniikki kesken Helsingin neljän ruuhkassa. Ajan mielelläni usein, sillä haluan ylläpitää ajamisen taitoa mahdollisimman pitkään.

.. kirjoittamaan. Äidinkieli oli mun lemppariaineita koulussa ja olisi vieläkin, jos vain kävisin koulua. Oon aina tykännyt kirjoittaa tarinoita, listoja, oikeastaan kaikkea, mitä käsin voi kirjoittaa. Luulenpa, että se oli yksi syy blogin aloittamiseenkin. Tällaisessa höpöttelyssä en koe olevani niin nokkela, mutta uskon kehittyväni tässä ajan myötä.

.. liikunnassa. Oon pienestä pitäen ollut kiinnostunut liikunnasta ja kokenut sen olevan mun juttu. Harrastin pienenä yleisurheilua, mutta urani loppui liialliseen kilpailukeskeisyyteen. Haluankin liikkua liikunnan ilosta kilpailemisen sijaan. Oon kiitollinen pienenä saamastani liikunnan määrästä, koska sillä on huomattava merkitys mm. nykyiseen lihasten kehitykseen.

.. empatiakyvyssä. Oon hyvin tunteileva ihminen ja koen huomattavaa myötätuntoa muiden ihmisten tunteista. Herkistyn helposti muiden herkistyessä ja tunnen vilpitöntä ilontunnetta jonkun muun iloitessa. Osaan eläytyä muiden ihmisten fiilikseen yllättävän hyvin ja siitä on ollut hyötyä elämässä ainakin tähän asti.

KUN MICHAEL KORS EI KIINNOSTA

Postauksen otsikko kuulostaa kieltämättä melkoisen tylyltä ja sitä sen ei ole tarkoitus olla. Postaus ei myöskään ole kohdistettu suoraan Michael Korsiin, vaan oikeastaan ihan johonkin muuhun. Kirjoitan teille tällä kertaa ajatuksia ja mielipiteitä mun tyylistä tai tyylittömyydestä. Miten sen kukin haluaa ottaa. Eli postaus siitä, kun Michael Kors ei kiinnosta.

Olisin voinut otsikossa ihan hyvin viitata vaikka hiustenpidennyksiin, Victoria's Secretiin, Luis Vuittoniin tai muihin tämän tyyppisiin juttuihin. Mä en ole koskaan liiemmin ollut kiinnostunut kosmetiikasta, korkkareista tai kynsienlaitosta. Oon aina ollut tennareiden, huppareiden, pipojen, kollareiden ja meikittömyyden ystävä. Ja siitä mä haluan tässä postauksessa kirjoittaa.

Mä oon tosi paljon kadehtinut ystäviä, jotka pystyvät mutkitta kävelemään korkeilla koroilla ja osaavat kihartaa hiuksensa. Kaikki tää perustuu siihen, että mä en osaa laittaa hiuksia, meikata, kävellä korkkareilla tai muutenkaan väkertää erityisesti ulkonäölläni. Itseasiassa en edes pysty käyttämään korkeita korkoja löysien nilkkojen vuoksi. Mulla oli 18-20-vuotiaana sellainen vaihe , jolloin kannoin Guessin laukkua käsivarrella ja köpsöttelin mustilla korkosaappailla. Se vaihe oikeastaan loppui, kun tapasin Jessen.

Mielestäni oon aina ollut hieman poikatyttömäinen ja se tyyli on oikeesti paljon makeempi, mitä oon ajatellut esimerkiksi teini-ikäisenä. Jo ylä-asteella mä olin kiinnostunut räväkämmästä tyylistä ja sen tosiaan huomaa katsellessa kuvia siltä ajoilta. Täysi-ikäisyyden lähestyessä muutuin hieman hienostelevammaksi neitokaiseksi, mutta onneksi ymmärsin, ettei ne korkeat korot ja nahkaiset Guessin laukut oo ollenkaan mun juttu. Mikä onkin hassua, että olen ajatuksiltani ja käyttäytymiseltäni hyvinkin prinsessamainen, mutta tyyliltäni olen aivan kaikkea muuta.

Laittautuminen ei oo sitä mun lempipuuhaa. En tykkää meikata tai laittaa hiuksia, koska en osaa. Arkisin teen sen kuitenkin joka aamu näyttääkseni edes hieman ihmiseltä. Amiksessa olin todella paljon ilman meikkiä ja oikeestaan nautinkin siitä. Nautin siitä edelleenkin, mutta ihoni muututtua entistäkin punertavammaksi ja raiskatessani kauniit, tuuheat kulmakarvani on meikkaamisesta tullut lähes pakollista. Olen kuitenkin aina ollut melko tyytyväinen ulkonäkööni ja kiitollinen tummista, pitkistä ripsistä, isoista silmistä ja, no niistä tummista kulmakarvoista.

Kynsien lakkauksesta oon innostunut viime syksynä, vaikka erityinen kynsi-intoilu ei sovi mulle ollenkaan. Oon pari kertaa pitänyt geelikynsiä ja todellakin tykännyt niistä! En kuitenkaa osaa varoa niitä eikä ne jostain syystä pysykään mulla kovin kauaa. Olisko liian kostea kynsi?

En intoile mistään ihonhoitotuotteista, vaan käytän sellaisia tuotteita, jotka oon todennut hyviksi ja joita löytyy ihan lähimarketista. Mulla on aina ollut suhteellisen helppo iho, joten sen kummempia ihonhoitotuotteita ei ole tarvittukaan. Pesen meikkini aina iltaisin, jonka jälkeen rasvaan ihoa. Ennen nukkumaanmenoa rasvaan käteni ja jalkapohjani, jotka tuntuvat tähän vuoden aikaan hyvinkin kuivilta. Myös suihkun jälkeen rasvailen ihoani.

Hiukseni ovat vuosien mittaan muuttuneet kuivista korpuista pitkiksi kauniiksi laineiksi. Kiitos ihanan kampaajani, jonka luona olen viimeiset pari vuotta käynyt kahden kuukauden välein. Hiuksiin käytän pääsääntöisesti myös ihan marketista ostettua shampoota ja hoitoainetta. Tällä hetkellä mulla on myös Lumenelta ostettu tehohoito, joka tekee todella hyvää mun tukalle. Lisäksi käytän lämpösuojaa ja hiusöljyä. Olen joskus haaveillut hiustenpidennyksistä, mutta mun aika, raha tai kärsivällisyys ei kestäisi niiden hoitamista ja huoltoa.

En oo koskaan käynyt manikyyrissä tai pedikyyrissä. Kosmetologilla pyrin käymään kerran vuodessa puhdistamassa ihoni, mikä riittää ihan hyvin tälle herkälle pärställe.

Tällä hetkellä mun suurimpia ystäviä on revityt farkut, löysät collegepaidat, kangaskassit, pipot, lätsät, tennarit, kulmakynä ja ripsari. Oon iloinen, että säilytän kuitenkin tyttömäisyyteni meikkaamalla lähes päivittäin ja lakkaamalla kynsiä silloin tällöin. Räväkkää tyyliä ylläpitää sivusiili, joka on ehkä parasta, mitä oon koskaan tehnyt hiuksilleni.

Tää postaus ei ihan ollut sitä, mitä kelasin, mutta sainpahan hieman taas avautua ja kertoa itsestäni. Miten sun tyyli muodostuu?

PUITA OLOHUONEESEEN

Olin jo pitkään metsästänyt meille uusia verhoja olohuoneeseen, sillä nykyiset ovat kehystäneet ikkunoita jo ikuisuuden. Ihanat verhot löytyikin Ellokselta, mutta hinta oli silloin karmaiseva. Jotain ihanaa oli kuitenkin viime viikolla alennuksessa Elloksella.

No, ne samaiset verhot. Sopivat väritykseltään täydellisesti meidän olkkariin. Hieman ehkä synkät, mutta enhän saa liikaa päästää prinsessamoodiani valloille. Verhot eivät myöskään ole kovinkaan keväiset, mutta siitä huolimatta ne ovat todella piristävä uutuus meidän kodissa. Ovat muuten myös paljon peittävämmätkin kuin edelliset. Meillä näemmä ei ole niitä sälekaihtimia.