Hurricane

Viikkoni alkoi itkukohtauksilla, itkupotkuraivareilla, helpotuksen huokauksella, hymyllä, rakkaudella, intohimolla. Nyt oloni on jo hieman parempi. Olen saanut vähän asioita kuntoon, soitellut työpaikan perään ja pistänyt muutamat hakemukset. Jotenkin tosi turhauttava ja ahdistava olo, mut nyt ei itku auta.

Tiistaina tuo yksi hönppäinen tuli piristämään mua ja saikin mut melkeen heti nauramaan niin, että kaikki paska jäi taasen unholaan. Mulla on jotenkin taas niin hyvä fiilis kaikesta, mutta toisaalta ahdistaa ja masentaa aikalailla. Linkkaan tohon loppuun biisin, jonka oon aikasemminkin tänne laittanut, mut oon niin ylirakastunu tähän ja tästä tulee niin loistava fiilis. Laitoin sanatkin nyt jos jotain kiinnostaa!

Tänään tunpelo lähti siinä kolmen jälkeen ja mä kävin tossa päivällä V:n kanssa kahvilla juttelemassa niitä näitä ja käytiin ABC:n elämysmyymälässä kun mä halusin ihastella siellä kaikennäköstä turhaa.

Huomenna voisin käydä kaupungilla hoitelemassa ja selvittelemässä asioita ja illalla mennään Lauran kanssa taas toivottavasti pitkälle ja raskaalle lenkille. Viikonlopuksi onkin sit tiedossa hengailua hönpän kanssa, ratsastusta, zumbaamista ja kuskaamista.

Päivän asu: paita/vero moda, liivi/jeans, housut/vero moda, toppi/vero moda

Ihanaa keskiviikkoa ja loppuiltaa teille kaikille!

Niin ja sellaista mun piti vielä kysyä, että onko teillä mielessä jonkinnäköisiä postaustoiveita, kun mulla on vähän innostus, aiheet ja kirjotus lopahtanu, joten olisi kiva jos tähän postaukseen kommentoisitte toiveita, kiitos! ♥

It’s indescribable, this feeling inside 

Feeling that I get when I catch your eyes 

Oh I can feel my heart start to skip a beat, 

Beat, beat, beat, beat, oho 

I never thought someone could be so beautiful 

That’s why I want you to know 

That you blow me away, like a hurricane 

You knock me down, down 

Brought me to the ground, ground 

I can’t believe that I found 

You blow me away, way 

I’ve tried to fight the lust but it’s getting too strong 

If only you knew just how you turn me on 

Uh, you really turn me on, oh yeah 

I never thought someone could be so beautiful 

That’s why I want you to know 

That you blow me away, like a hurricane 

You knock me down, down 

Brought me to the ground, ground 

I can’t believe that I found 

You blow me away, way 

You blow me away, you’re like sunshine, no time for the shade 

I try to forget them days, I fought in alone for your sun down... 

You shot for mistake, now I gotta spend my days in space 

Yeah, but that’s okay, your touch and same can’t lack of taste 

Taking me high, makin me fly, you’re a star and girl we’re meant to collide 

In time my universe, we will rehearse down for one time 

That way, I can picture the future, snap your body in a perfect frame 

From london to you we depart on a cruise 

Now from the beginning, now a perfect place 

I never thought someone could be so beautiful 

That’s why I want you to know 

That you blow me away, like a hurricane 

You knock me down, down 

Brought me to the ground, ground 

I can’t believe that I found 

You blow me away, way 

Itkupotku

Viime päivät ovat sisältäneet paljon naurua, riemun kiljahduksia, päättömiä facebook-riitoja, hysteeristä itkua, ahdistusta, masennusta, ihmisriippuvuutta, katkeruutta, rakkautta, välittämistä, menneisyyden kaipuuta, pelkoa, intohimoa, surua, onnellisuutta ja voisin jatkaa tätä listaa vaikka loputtomiin.. Miten kauan kestää, jotta ihminen toipuu elämän suurista muutoksista? Mitä jos se ei ikinä sopeudu uuteen tilanteeseen tai vain pysty hyväksymään muutoksen tuulia? Voiko katkeruuteen, katumiseen ja pakonomaiseen rakastamiseen kuolla? Onko kaikella oikeasti joku tarkoitus? Miksi ihmiset yleensäkin tekee päätöksiä, jotka myöhemmin kaduttaa? Siksi, että sillä hetkellä se tuntui hyvältä ja oikeelta. Joitakin asioita ei vain voi muuttaa ja jotkut asiat ei vaan ikinä enää palaudu ennalleen. Pitääkö se tilanne silloin vain hyväksyä? Jos oikeesti välittää jostain ja haluaa pitää sen lähellä, eikö siitä kuulu silloin taistella?

Irvistävä hauva, uudet keltaset pökät Vero Modasta, yöraneille lähössä, joita ei ikinä sitten saatu, pojat sängyn alla, tylsäää, Svartsin kanssa yhteispose, prinsessa Bra, Karismalöytö♥, suomenhevosemme Pahe, Karisman armeijavarustustarjonta

Torstai

Päivän asu: villapaita/JC, housut/H&M, vyö/kappahl, kaulakoru/ystävänpäivälahja♥

Ajatuksena olisi tänään vielä käydä Lauran kanssa lenkillä tuolla ihanassa säässä ja jillailla vaan himassa. Ihanat torstaipäivänjatkot teille! ♥

Ps. Anteeksi epätarkoista kuvista!

Holidae in

Mun pääsiäiskuulumiset ei oo mitkään kovinkaan kummoset kun jillailtiin vaan J:n kanssa meillä ja sen luona. Vuokrattiin taas vaihteeks tosi paska kauhuleffa ja molemmilla varsinkin mulla iski suurenmoinen vitutus tuota surkeaa leffaa kohtaan.

Eilen siis tiistaina kävin taas salilla pitkästä aikaa. Tein kunnon rääkkitreenin vaikka se ei oo tän päivän aikana oikein tuntunut missään paitsi selässä. Oon alkanu vahvasti epäilee, että mulla on alaselässä joku rasitusvamma tai sit mun täytyy vaan treenaa selkää ahkerammin. Oonkin siis jättänyt vatsalihastreenin kokonaan pois ja sen tilalle alottanut rankan selkätreenin, jotta joskus pystyn treenaamaan mun sikspäkkiä!

Tänään näin ystävääni Jennyä, joka oli visiitillä Lohjalla. Must on aina kiva nähdä ihania ihmisiä muilta paikkakunnilta ja joita ei muutenkaan näe usein. Käytiin Pressossa kahvilla ja juteltiin vähän niitä näitä :) Kotiin ajaessa heitin J:n ja syrran kotiin ja tulin kärvistelemään kourivaa ja tyhjyydestä huutavaa masua.

Ensimmäinen paastopäivä on takanapäin ja hyvin tää on mennyt aamuista heikohkoa oloa ja huutavaa nälkää lukuunottamatta. Aion jatkaa tätä vielä huomisen ja luultavasti perjantainkin.

Tää teksti tuntuu nyt jotenkin väkinäiseltä ja feikiltä, joten lopetan suosiolla tähän ja palailen taaas, ihanaa loppuviikkoa teille ♥