Koira asiaa

Olimme J:n kanssa torstaista perjantaihin koiravahteina hänen veljensä luona. Illalla kun tulin paikalle mua odotti kolme pientä ihanaa chihua ja tietenkin itse herra J. Musta oli tosi kiva vain köllötellä sohvalla ja rapsutella noita pikkuisia. Samoin musta oli tosi jännää kun kaksi näistä koirista nukku peiton alla mun puolella ♥ Tästä sainkin idean toteuttaa postauksen mun omista kokemuksista koirien kanssa ja tulevaisuuden koirahaaveista.

Meidän vanhempi koiramme: 8-vuotias australianpaimenkoira Zorro tuli meille pitkän haaveilun ja kitisemisen jälkeen elokuussa 2005 8-viikkoisena. Me oltiin Anskun kanssa aivan ihmeissämme kun isi alkoi siitä silloin aikoinaan puhumaan. En oikeastaan edes muista mistä me toi rotu löydettiin ja keksittiin, mutta toiveena oli, että mä halusin pienoisen sylikoiran ja muut sitten taisivat haluta isomman koiran. No Zorro, 52-senttinen on siinä ja siinä rajoilla ettei se ole mun makuun liian iso. Isompaa en missään nimessä haluaisi! Mutta senteistä ja kiloista piittaamatta Zorrosta on tullut meille todella rakas vaikka se on pennusta asti ollut pahimman luokan tuhoaja, komentaja ja välillä äärettömän raivostuttava! On syöty tv-tasoa, sohvapöytää, kotiteatterin piuhat poikki, muutama isin kirja, isin puku, jokaisesta kenkäparista toinen kenkä, housujen lahkeita, hihnoja, roskapusseja ja ties mitä. Kyllä se meille silloin kakarana aiheutti harmaita hiuksia. Nyt kun pienestä pojasta on kasvanut keski-ikäinen seniori, jaksaa häntä edelleen heilua ja välillä hyppii innoissaan ihmisten päälle niin se on iän myötä rauhoittunut todella paljon. Aikasemmin kun joku lähti ovesta ulos alko hirveä meuhkaaminen joka kesti noin 5-10 min lähdön jälkeen. Nykyään tuo höristelee vain korvia ja vilkaisee iloisesti kun kotoa lähtee.

Sitten tämä meidän juniori: 6-vuotias shetlanninlammaskoira Pepi tuli meille kaksi vuotta Zorron jälkeen syksyllä 2007. Pepi oli tuolloin jo puolivuotias, sillä siitä suunniteltiin näyttelykoiraa juuri oikeiden mittojen ansiosta. Noh, yhdellä kiveksellä ei kauhean pitkälle pötkitä, joten kasvattaja päätyi myymään sen meille. Pepi tuli siis vähän niinkuin mun toiveesta, kun on kuitenki 15 senttiä Zorroa pienempi. Pepi oli alusta asti paljon rauhallisempi ja arempi kuin Zorro. Se pelkää älyttömän paljon kaikkia miehiä varsinkin jos heiltä löytyy pituutta vähänkin enemmän. Isiä se ei ole kuitenkaan koskaan pelännyt. Tää pienoinen on meijän ikuinen kusiluikero, jota ei voi lahjoittaa kellekään yökylään. Pepi on myös älytön ahmatti. Se söisi varmasti itsensä kuoliaaksi jos vain pystyisi. Kaikki jätetyt roskikset täytyy tyhjentää ja tarkistaa, roskakoreista kerätään kaikki suklaapaperit yms ja sohvapöydille jääneet lautaset on myös käytävä läpi. Pepi ei ole muuten ollut läheskään niin täystuho kuin esimerkiksi Zorro. Pepi on myös meijän hauvoista epäonnekkaampi: on ollut silmätulehdusta, kasvainta, kroonista yskää, ihottumaa kuonossa, lepattava tärykalvo korvassa, 2,5 viikon seikkailu metsässä. Kaikesta huolimatta se on kuitenkin todella tyytyväinen hauveli ja jaksaa naurattaa meitä päivästä toiseen mitä hassuimmilla ja oudoimmilla jutuilla ♥

Mun koirahaaveisiin kuuluu vain ja ainoastaan pomeranian. En muista mistä olen tuon koirarodun bongannut. Olen hirveästi katsellut videoita youtubesta ja saanut J:nkin innostumaan näistä koirista. Pomeranian on siis vähän isompi kuin chihuahua ja paljonpaljon pörröisempi ja massiivisempi. Toi koirarotu on kauttaaltaan sulattanut mun sydämen ja en millään malta odottaa, että saan joskus mahdollisuuden ja, että mulla on varaa käydä hakemassa kotiini oma pieni pommi ♥ Mä olen myös päättänyt, että hauvavauvan täytyy olla joko valkoinen tai musta. Kuitenkin mun periaattena on se, että vaikka mulla olisi miljoona pomsua tai mitä vain ihania koiria niin nämä kaksi kodin herraa, joita tällä hetkellä täällä kotona pyörii tulee aina olemaan mun ykkösvauvoja, ykkösmiehiä ja ykköshauvoja. Se, jos joku ei muutu koskaan ♥

Ylläolevat kuvat täältä.

Menneitä viikkoja

Multa on jäänyt aika paljon kertomatta mitä kaikkea olen/ollaan tehty viime viikkojen aikana. Yksinkertaisesti kuvamateriaalia mulla ei ole ollenkaan. Olen vain räpsinyt kuvia lähinnä instagramiin, mistä mut muuten löytää nimimerkillä sanssuli.  Tässä tulee siis tiivistelmä iPhonella otettuja kuvia kollaasimuodossa.

Kolme viikkoa sitten oltiin juhlistamassa J:n 23-vuotissynttäreitä aluksi hänen veljensä luona ja loppuillaksi siirryttiin sitten Lohjan Amarilloon. Mulla oli päällä toi Jeansilta tilattu käyttämätön leopardi-mekko ja siihen lisäksi vähän samaisesta paikasta tilattuja koruja. / Oik. ylh. oleva kuva on otettu vähän sen jälkeen kun aloitin työt nykyisessä paikassa. Ihmettelin ja ihmettelen vieläkin Suomen kuuluisaa ja loistavaa talvea. Nyt jo ulkona näyttää edes vähän paremmalta ja lupaavammalta! / Mun maailman rakkain poju kyyläsi tomerasti kun J söi iltapalaa ♥ / Järvenpään Rosson antimia. Käytiin isin kanssa tuolla syömässä kun mun soveltuvuuskokeisiin tuli pieni tauko.

Tuolla duunissa ollessani haaveilen olevani vielä ala-asteelle. Noille lapsille toi tuntuu olevan todella rankkaa, mutta näin 'vanhempana ja kokeneempana' toi ala-aste-aika tuntuu niin hauskalta. / Viime sunnuntaina mulla oli 'lepopäivä'. Tulin puoli kahden aikoihin kotiin ja lojusin sängyssä johonkin kuuteen asti kun ei vain jaksanut tehdä mitään. / Lohjalainen Espoossa. Hämmennyin hieman ajaessani eilen töihin, sillä maahan jäi ihan jalanjälkiä pienen lumikerroksen ansiosta. Tulis jo tänne kotikonnuillekin! / Muutaman viikon takainen iltapala, jonka muru mulle väkersi ♥

Aamuisia fiilistelyjä kun olin viime viikolla parina aamuna serkkusen luona maalamassa ja siitä sitten suuntasin töihin Espooseen. / Kolme viikkoa sitten oltiin murun kanssa katsomassa Sami Hedbergin Hartwall Areena -keikkaa. Tää oli siis mun synttärilahja J:lle. / Jotain skinsin katsomista. / Duunissa pärjäsi vielä ohuemmalla pipolla ja huivilla. Talvitakin otin käyttöön parisen viikkoa sitten ja joinain päivinä käytänkin jo villahuivia ja -pipoa.

Jipii, käytiin eilen J:n kanssa hakemassa liput maaliskuun Backstreet Boysin keikalle! Fanitin niitä silloin yli kymmenen vuotta sitten, joten ihan hauska nähdä ala-asteen poikabändi-ihastuksen ♥ / Mun pieni tomera mies. Makoilee reteesti sohvapöydällä ♥ / Muutama viikko sitten kaivoin kynttilät ja jouluvalot koristellakseni tätä kämppää jouluisammaksi. / Mä maalarinvermeissä. Välillä tulee ikävä noita hommia, mutta kyllä tuo nykyinen työ on enemmän sen mun juttu.

Vielä toinen osa..

.. nimittäin joululahjatoiveita! Ensimmäisen osan löydät täältä. Tuossa hieman toiveita pohtiessani ja ensimmäisen kirjoituksen tehtyäni tajusin, että tostahan puuttuu vaikka ja mitä. Tähän vielä siis muutama toive lisää :-)

1. Kynsilakat. Mulla on itselläni vain muutama kynsilakka. En kauheasti lakkaile kynsiäni, mutta inspiroituisin jos mulla olisi vähän laajempi valikoima erilaisia värejä ja sävyjä.

2. Lisäsalama. Tämä toive on jo ollut kaksi edellistä joulua listallani. Rakastan valokuvaamista vaikka kamera onkin viime aikoina pölyttynyt hyllyllä. Nyt kun on pimeät ajat olisi mukavaa ottaa kuvia myös salamalla. Ei kameran salamalla sillä se valaisee huonosti ja on liian pieni nykyisen objektiivini kanssa.

3. Mikrofoni. Olen tosiaan innostunut enemmän videoiden tekemistä, mutta niistä ei vain tule hyviä kunnon ääntä,. Mun puhe on videoissa todella hiljainen ja jokseenkin epäselvä. Tuntuu tyhmältä yrittää korottaa ääntä tai huutaa tehdessä videota. Ääneni kuitenkin muuttuu jonkin ajan kuluttua normaaliksi ja näin videosta ei tule hyvää. Mikin avulla saisin videoihin selkeemmän ja kuuluvamman äänen.

4. The Sims 3 kamasetit. Kyllä, minä 21-vuotias neitokainen olen edellee aivan koukuttunut Simsiin. Loistavin PC-peli ikinä ja näin ollen toivon pukilta nämä kyseiset kamasetit.

5. The Sims 3 lisäosat. Jees, mitäpä oli kamasetit ilman uusia lisäosia. Simsiltä tulee ensi vuonna 4. osa ja mua kovin jännittää ja mietityttää haluanko ostaa sen. Mulla on ollut kaikki simsit 1-3, joten miksen hankkisi nelosta. Tunnen kuitenkin olevani liian vanha tällaiseen. Toisaalta ihminen ei koskaan ole mihinkään liian vanha ellei tunne itse niin ja mä juuri tunnen niin. Kuitenkin nämä ihanaiset lisäosat toivoisin kokoelmaani.

Viikonloppu

Sunnuntai.. kello on 12:54 ja mä makoilen vielä sängyssä. Tarkoituksena olisi nousta, ruokkia elukat, keittää kahvia ja viikata pyykit. Ainiin, tää huoneen lattiakin olisi jees lakaista.

Viikonloppu oli rento ja rauhallinen. Perjantaina J kävi hakemassa broidiltaan Ps2 lainaan ja pelailtiin sillä sitten Crashia, Lion Kingiä jne. Eilen käytiin yhdessä tallilla ratsastamassa Bra ja hoitamassa heposet. Kotiin tultiin Hesen kautta ja kotona pelailtiinkin vaihteeksi CTR:ää. Iltasella katsottiin kaksi leffaa: No Escape ja Rakkauden Rasvaprosentti. Molemmat leffat olivat ihan ok ja ajattelinkin kirjoittaa molemmista tähän pienet arvostelut.

No Escape

Firmansa pikkujouluista palaavat kolme investointipankin sijoittajaa, David (Brian Geraghty), Emily (Alice Eve) ja Corey (Josh Peck) pysähtyvät kotimatkallaan keskellä hyytävän kylmää yötä syrjäiselle pankkiautomaatille nostaakseen nälkäisinä käteistä pizza-ateriaa varten. Yhtäkkiä he huomaavat automaattikopin ulkopuolella uhkaavan eleettömästi seisovan huppupäisen hahmon. Jokainen tuntee välittömästi pahan enteen sisimmissään ja kun mielipuoli vielä murhaa heidän silmiensä edessä koiraansa ulkoiluttavan viattoman ohikulkijan, puhkeaa paniikki. He tajuavat olevansa jäätävässä ansassa, eikä ulospääsyä ole näkyvissä.

Tätä elokuvaa oli arvosteltu 'vaisuksi trilleriksi'. Nojoo, me tultiin J:n kanssa siihen tulokseen, ettei tää ollut hyvä, mutta ei kuitenkaan ihan paskakaan. Aika keskivälistä. Se on totta, että elokuvassa ei tapahdu mitään järisyttävää eikä minkäännäköistä käännekohtaa mitä mekin kovin odoteltiin. Tää elokuva on siis ihan ok, mutta en erityisemmin suosittele tätä.

Rakkauden Rasvaprosentti

Stigu Mertala (Mikko Nousiainen) on mitä tyypillisin romanttisen komedian mieshahmo. Sinkku, kolkytviis ja risat, menestynyt ja asuu kaupungissa. Stigu on kuuman mainostoimiston kuumin suunnittelija, joka tapaana eräänä päivänä Ellan (Miina Maasola) ja ihastuu välittömästi. Myös Ella on samaa ikäluokkaa, sinkku, kaunis ja uranainen. Ella ehdottaa, että pari alkaisi tapailla vain seksin merkeissä. Ei sitoumuksia, ei ylimääräistä häslinkiä, vain pelkkää panoa. Stigu suostuu, koska uskoo, ettei Ella ole tosissaan. Ella on, mutta se ei silti muuta väjäämätöntä lopputulosta.

Mulla oli tämän elokuvan suhteen suuret odotukset. Elokuva oli musta aika perus suomalainen elokuva, jossa juonen käänteet ovat arvattavissa samoin loppu. Me tykättiin tästä J:n kanssa enemmän kuin tuosta edellisestä. Loppu oli hieman pitkäveteinen, mutta muuten oikein menevä elokuva.

Tää viikonloppu olikin taas viimeinen vähään aikaan kun saamme käyttää ajan kokonaan toisiimme. Viimeksi tällainen oli silloin lokakuun alkupuolella. Ensi viikonloppuna tiedossa frendin synttärit ja tuparit samaan syssyyn ja kolmen viikon päästä vietellään pikkujouluja tyttösten kera <3

Ja huomasin saavani myös yhden uuden lukijan! Tervetuloa seuramaan blogiani ♥