Terve ja heipä hei!

Noniin nyt on minun vuoroni päästää kirjalliset lahjani valloilleen. Aluksi haluan sanoa, Hei kaikille Sanssun blogin lukijoille! Nyt täällä kirjoittaa mystinen J eli Jesse, Sanssun rakas poikaystävä.

Kuva täältä.

Tähän alkuun voisin kertoa vähän itsestäni. Olen siis Jesse nuorimies Lohjalta. Harrastuksiini kuuluu salibandy, jääkiekon ja jalkapallon katselu. Jääkiekkoa seuraan monen monta kertaa viikossa; joskus netistä, joskus taas paikan päällä ja silloin tällöin tv:stä. Lempijoukkueeni on Helsingin Jokerit, jota olen kannattanut 3-vuotiaasta lähtien, elikkäs monta vuotta. Jokerien perässä on kuljettu pitkin maakuntia. Ainoat maakunnat, jossa en Jokereita ole nähnyt on Jyväskylä, Oulu ja Kuopio. Vuosien varrella on tullut kerättyä paljon Jokeri-aiheista krääsää: kaapistä löytyy 5 pelipaitaa, 2 t-paitaa, 3 pipoa ja 2 kaulahuivia. Jalkapallon seuraus kuuluu myös mielenkiinnon kohteisiin. Suomen jalkapalloliiga eli veikkausliiga ei voisi kiinnostaa vittujakaan, mutta Englannin valioliigaa tulee seurauttua ja sieltäkin löytyy yksi joukkue ylitse muiden eli Lontoon ylpeys Arsenal. 

Kuva täältä.

Tästä päivästä voisin kertoa, että olin Keravalla (jee) pelaamassa salibandya. Ensimmäinen peli meni tosi putkeen: hävittiin 13-1, sain yhden syöttöpisteen ja toisenkin pelin hävisimme 9-3, tein tässä ottelussa maalin ja syötin yhden. Otteluiden jälkeen palasimme Lohjalle ja menin porukoille katsomaan Pelicans-Jokerit, jonka Jokerit voitti 2-8. Ottelun loputtua tulin oman kultani luokse, koska oli häntä ikävä kun olen lähtenyt jo aamu 8 liikenteeseen. 

Kuva täältä.

Huomenna pitäisi mennä murun kanssa kummityttöni 4-vuotissynttäreille ja samalla juhlimme myös kummipoikani 1-vuotissynttäreitä. 

Maanantaina alkaisi taas arki ja aloittaa uusi työviikko. Työskentelen siis Lohjalla päiväkodissa, hyvin miesmäinen ammatti, eikö? :)

Maaliskuussa pitäisi mennä murmelin kanssa katsomaan Bäkkäreitä. Ostin meille liput, koska pikkuinen halusi mennä katsomaan niin totesin, että no ostan meille liput sinne.

Ensi viikon ohjelmaan kuuluu lätkämatsin katsomista ja mennään ostelemaan joululahjoja Selloon. 

Hmm jaa, mitäs seuraavaksi? Niin joulua tässä jo odotellaan innolla, koska minua jännittää mitä tuo uuvatti on ostanut minulle joululahjaksi. Joulun viettoon kuuluu myös käydä ilahduttamassa lapsia, sillä teen joulupukki-keikkaa. Tällä hetkellä päänsärkyä aiheuttaa mitä ostan tuolle ihanalle uivelolle lahjaksi, mutta on tässä vielä aikaa, sillä tunnetusti olen tyypillinen mies ja jätän sen viime tinkaan :D

Kuva täältä.

Tähän lopuksi voisin vielä kertoa millainen olen luonteeltani, Luonteeltani olen ystävällinen, kiltti ja ulospäinsuuntautunut. Tulen toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Poikkeus tähän juttuun tuo, kun astun salibandy-kentälle niin luonteeni muuttu täysin. Tähän pätee sanonta 'pieni mies, iso ego.' Kentällä suuni käy kuin ministereillä, elikkäs huutelen vastustajille ja protestoin tuomareille. Tästä syystä olen monesti saanut jäähyn kaytöksestä ja joutunut tuomarien silmätikuksi, mutta itse olen aiheuttanut sen.

Mutta joo tälläinen postaus tällä kertaa :) 

Tehnyt: Jesse aka keijokehveli :) 

Koira asiaa

Olimme J:n kanssa torstaista perjantaihin koiravahteina hänen veljensä luona. Illalla kun tulin paikalle mua odotti kolme pientä ihanaa chihua ja tietenkin itse herra J. Musta oli tosi kiva vain köllötellä sohvalla ja rapsutella noita pikkuisia. Samoin musta oli tosi jännää kun kaksi näistä koirista nukku peiton alla mun puolella ♥ Tästä sainkin idean toteuttaa postauksen mun omista kokemuksista koirien kanssa ja tulevaisuuden koirahaaveista.

Meidän vanhempi koiramme: 8-vuotias australianpaimenkoira Zorro tuli meille pitkän haaveilun ja kitisemisen jälkeen elokuussa 2005 8-viikkoisena. Me oltiin Anskun kanssa aivan ihmeissämme kun isi alkoi siitä silloin aikoinaan puhumaan. En oikeastaan edes muista mistä me toi rotu löydettiin ja keksittiin, mutta toiveena oli, että mä halusin pienoisen sylikoiran ja muut sitten taisivat haluta isomman koiran. No Zorro, 52-senttinen on siinä ja siinä rajoilla ettei se ole mun makuun liian iso. Isompaa en missään nimessä haluaisi! Mutta senteistä ja kiloista piittaamatta Zorrosta on tullut meille todella rakas vaikka se on pennusta asti ollut pahimman luokan tuhoaja, komentaja ja välillä äärettömän raivostuttava! On syöty tv-tasoa, sohvapöytää, kotiteatterin piuhat poikki, muutama isin kirja, isin puku, jokaisesta kenkäparista toinen kenkä, housujen lahkeita, hihnoja, roskapusseja ja ties mitä. Kyllä se meille silloin kakarana aiheutti harmaita hiuksia. Nyt kun pienestä pojasta on kasvanut keski-ikäinen seniori, jaksaa häntä edelleen heilua ja välillä hyppii innoissaan ihmisten päälle niin se on iän myötä rauhoittunut todella paljon. Aikasemmin kun joku lähti ovesta ulos alko hirveä meuhkaaminen joka kesti noin 5-10 min lähdön jälkeen. Nykyään tuo höristelee vain korvia ja vilkaisee iloisesti kun kotoa lähtee.

Sitten tämä meidän juniori: 6-vuotias shetlanninlammaskoira Pepi tuli meille kaksi vuotta Zorron jälkeen syksyllä 2007. Pepi oli tuolloin jo puolivuotias, sillä siitä suunniteltiin näyttelykoiraa juuri oikeiden mittojen ansiosta. Noh, yhdellä kiveksellä ei kauhean pitkälle pötkitä, joten kasvattaja päätyi myymään sen meille. Pepi tuli siis vähän niinkuin mun toiveesta, kun on kuitenki 15 senttiä Zorroa pienempi. Pepi oli alusta asti paljon rauhallisempi ja arempi kuin Zorro. Se pelkää älyttömän paljon kaikkia miehiä varsinkin jos heiltä löytyy pituutta vähänkin enemmän. Isiä se ei ole kuitenkaan koskaan pelännyt. Tää pienoinen on meijän ikuinen kusiluikero, jota ei voi lahjoittaa kellekään yökylään. Pepi on myös älytön ahmatti. Se söisi varmasti itsensä kuoliaaksi jos vain pystyisi. Kaikki jätetyt roskikset täytyy tyhjentää ja tarkistaa, roskakoreista kerätään kaikki suklaapaperit yms ja sohvapöydille jääneet lautaset on myös käytävä läpi. Pepi ei ole muuten ollut läheskään niin täystuho kuin esimerkiksi Zorro. Pepi on myös meijän hauvoista epäonnekkaampi: on ollut silmätulehdusta, kasvainta, kroonista yskää, ihottumaa kuonossa, lepattava tärykalvo korvassa, 2,5 viikon seikkailu metsässä. Kaikesta huolimatta se on kuitenkin todella tyytyväinen hauveli ja jaksaa naurattaa meitä päivästä toiseen mitä hassuimmilla ja oudoimmilla jutuilla ♥

Mun koirahaaveisiin kuuluu vain ja ainoastaan pomeranian. En muista mistä olen tuon koirarodun bongannut. Olen hirveästi katsellut videoita youtubesta ja saanut J:nkin innostumaan näistä koirista. Pomeranian on siis vähän isompi kuin chihuahua ja paljonpaljon pörröisempi ja massiivisempi. Toi koirarotu on kauttaaltaan sulattanut mun sydämen ja en millään malta odottaa, että saan joskus mahdollisuuden ja, että mulla on varaa käydä hakemassa kotiini oma pieni pommi ♥ Mä olen myös päättänyt, että hauvavauvan täytyy olla joko valkoinen tai musta. Kuitenkin mun periaattena on se, että vaikka mulla olisi miljoona pomsua tai mitä vain ihania koiria niin nämä kaksi kodin herraa, joita tällä hetkellä täällä kotona pyörii tulee aina olemaan mun ykkösvauvoja, ykkösmiehiä ja ykköshauvoja. Se, jos joku ei muutu koskaan ♥

Ylläolevat kuvat täältä.

Menneitä viikkoja

Multa on jäänyt aika paljon kertomatta mitä kaikkea olen/ollaan tehty viime viikkojen aikana. Yksinkertaisesti kuvamateriaalia mulla ei ole ollenkaan. Olen vain räpsinyt kuvia lähinnä instagramiin, mistä mut muuten löytää nimimerkillä sanssuli.  Tässä tulee siis tiivistelmä iPhonella otettuja kuvia kollaasimuodossa.

Kolme viikkoa sitten oltiin juhlistamassa J:n 23-vuotissynttäreitä aluksi hänen veljensä luona ja loppuillaksi siirryttiin sitten Lohjan Amarilloon. Mulla oli päällä toi Jeansilta tilattu käyttämätön leopardi-mekko ja siihen lisäksi vähän samaisesta paikasta tilattuja koruja. / Oik. ylh. oleva kuva on otettu vähän sen jälkeen kun aloitin työt nykyisessä paikassa. Ihmettelin ja ihmettelen vieläkin Suomen kuuluisaa ja loistavaa talvea. Nyt jo ulkona näyttää edes vähän paremmalta ja lupaavammalta! / Mun maailman rakkain poju kyyläsi tomerasti kun J söi iltapalaa ♥ / Järvenpään Rosson antimia. Käytiin isin kanssa tuolla syömässä kun mun soveltuvuuskokeisiin tuli pieni tauko.

Tuolla duunissa ollessani haaveilen olevani vielä ala-asteelle. Noille lapsille toi tuntuu olevan todella rankkaa, mutta näin 'vanhempana ja kokeneempana' toi ala-aste-aika tuntuu niin hauskalta. / Viime sunnuntaina mulla oli 'lepopäivä'. Tulin puoli kahden aikoihin kotiin ja lojusin sängyssä johonkin kuuteen asti kun ei vain jaksanut tehdä mitään. / Lohjalainen Espoossa. Hämmennyin hieman ajaessani eilen töihin, sillä maahan jäi ihan jalanjälkiä pienen lumikerroksen ansiosta. Tulis jo tänne kotikonnuillekin! / Muutaman viikon takainen iltapala, jonka muru mulle väkersi ♥

Aamuisia fiilistelyjä kun olin viime viikolla parina aamuna serkkusen luona maalamassa ja siitä sitten suuntasin töihin Espooseen. / Kolme viikkoa sitten oltiin murun kanssa katsomassa Sami Hedbergin Hartwall Areena -keikkaa. Tää oli siis mun synttärilahja J:lle. / Jotain skinsin katsomista. / Duunissa pärjäsi vielä ohuemmalla pipolla ja huivilla. Talvitakin otin käyttöön parisen viikkoa sitten ja joinain päivinä käytänkin jo villahuivia ja -pipoa.

Jipii, käytiin eilen J:n kanssa hakemassa liput maaliskuun Backstreet Boysin keikalle! Fanitin niitä silloin yli kymmenen vuotta sitten, joten ihan hauska nähdä ala-asteen poikabändi-ihastuksen ♥ / Mun pieni tomera mies. Makoilee reteesti sohvapöydällä ♥ / Muutama viikko sitten kaivoin kynttilät ja jouluvalot koristellakseni tätä kämppää jouluisammaksi. / Mä maalarinvermeissä. Välillä tulee ikävä noita hommia, mutta kyllä tuo nykyinen työ on enemmän sen mun juttu.

Vielä toinen osa..

.. nimittäin joululahjatoiveita! Ensimmäisen osan löydät täältä. Tuossa hieman toiveita pohtiessani ja ensimmäisen kirjoituksen tehtyäni tajusin, että tostahan puuttuu vaikka ja mitä. Tähän vielä siis muutama toive lisää :-)

1. Kynsilakat. Mulla on itselläni vain muutama kynsilakka. En kauheasti lakkaile kynsiäni, mutta inspiroituisin jos mulla olisi vähän laajempi valikoima erilaisia värejä ja sävyjä.

2. Lisäsalama. Tämä toive on jo ollut kaksi edellistä joulua listallani. Rakastan valokuvaamista vaikka kamera onkin viime aikoina pölyttynyt hyllyllä. Nyt kun on pimeät ajat olisi mukavaa ottaa kuvia myös salamalla. Ei kameran salamalla sillä se valaisee huonosti ja on liian pieni nykyisen objektiivini kanssa.

3. Mikrofoni. Olen tosiaan innostunut enemmän videoiden tekemistä, mutta niistä ei vain tule hyviä kunnon ääntä,. Mun puhe on videoissa todella hiljainen ja jokseenkin epäselvä. Tuntuu tyhmältä yrittää korottaa ääntä tai huutaa tehdessä videota. Ääneni kuitenkin muuttuu jonkin ajan kuluttua normaaliksi ja näin videosta ei tule hyvää. Mikin avulla saisin videoihin selkeemmän ja kuuluvamman äänen.

4. The Sims 3 kamasetit. Kyllä, minä 21-vuotias neitokainen olen edellee aivan koukuttunut Simsiin. Loistavin PC-peli ikinä ja näin ollen toivon pukilta nämä kyseiset kamasetit.

5. The Sims 3 lisäosat. Jees, mitäpä oli kamasetit ilman uusia lisäosia. Simsiltä tulee ensi vuonna 4. osa ja mua kovin jännittää ja mietityttää haluanko ostaa sen. Mulla on ollut kaikki simsit 1-3, joten miksen hankkisi nelosta. Tunnen kuitenkin olevani liian vanha tällaiseen. Toisaalta ihminen ei koskaan ole mihinkään liian vanha ellei tunne itse niin ja mä juuri tunnen niin. Kuitenkin nämä ihanaiset lisäosat toivoisin kokoelmaani.